Author Archives: maltainen

Kirja: Yks Olut

16 sunnuntai Mar 2014

Posted by in Kirja, Oluttyylit, Ruoka, Ruokajuoma

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

Anikó Lehtisen Yks Olut -kirja on syyskuussa 2014 julkaistu yleisteos oluesta nauttimisesta.  Kirjassa on mukavasti tuoretta näkökulmaa ja  uuutusarvoa, vaikkakin oluesta on kirjoitettu runsaasti perusteoksia, sekä suomeksi että englanniksi. Alla oleva kirja-arvio perustuu WSOY:ltä saatuun arvostelukappaleeseen.

Kuva: WSOY

Kuva: WSOY

Kirjan yleisvaikutelma on oppikirjamainen ja se pyrkii tekemään oluttietämyksestä mahdollisimman helposti omaksuttavaa. Tuoreena näkökulmana erilaisten oluiden luokittelussa on lähdetty liikkeelle oluen mausta, eikä perinteistä maittain tai tyyleittäin kategorisoinnista. Lisäksi Anikó nappaa hyvin tämän päivän trendeistä kiinni, kuten maistelupainotteisesta suhtautumista olueen. Yksi kirjan vahvuuksista on luku oluesta ja ruoasta, josta ei ole näin seikkaperäisesti ja tuoreesti kirjoitettu aiemmin. Uutuusarvoa siis löytyy niillekin, joilla ovat jo lukeneet muutaman oluen yleisteoksen. Toki tässäkin kirjassa kerrataan perinteiset pohjatiedot oluen historiasta, raaka-ainesta, valmistamisesta ja oluen maistamisesta.

Anikó on Sinebrychoffin tuoteaktivointipäällikkö ja kirjoittaa oluesta ja ruoasta blogissaan Punavuori Gourmet. Koff on esillä kirjassa selvästi, mutta en kokenut sitä kotiinpäinvedoksi. Minusta Koffin arkistokuvat ovat hienoja ja ovat ansainneet paikkansa kirjassa. Toiseksi, on oikeastaan virkistivää, että kirjassa on esitelty rinnakkain samanarvoisina suurten panimoiden lagerit ja pienpanimo-oluet. Molemmat kuuluvat olutkulttuuriin ja sitä esittelevään kirjaan.

Kirjassa oluet jaetaan yhdeksään oluttyyppiin oluen maun mukaan, sen sijaan, että lukijan eteen lyötäisiin perinteinen lista kymmenistä eri olutyyleistä. Tämä on tervetullut tuore lähestymistapa ja mielestäni oluessa pitäisikin olla aina ensisijaista maku ja käyttötarkoitus, eikä mitä oluttyyliä olut edustaa. Anikón yhdeksän oluttyypin alta löytyy sitten perinteisiä oluttyylejä ja tässä vaiheessa alkaa tuntua, että osa palikoista menee väärin lokeroihin. Esimerkiksi saison -oluet löytyvät oluttyypin Villin happamat alta, vaikka eivät ne mielestäni ole yleisesti happamia. Ongelma ei ole suuri, enkä pidä oluen tarkkaa luokittelua tärkeänä tai edes mielekkäänä. Tärkeintä on, että olutta ostaessaan ihminen osaa valita tilanteeseen ja omaan makuunsa sopivan oluen. Itse olen käyttänyt olutmaisteluja pitäessäni omaa oluen kuuden perusmaun jaottelua, joka on yliyksinkertaistus, mutta toimii hyvin oluiden kirjoa esiteltäessä.

Kirjan vahvin osa on selvästi Olut ja ruoka -luku. Luku käsitelee oluen yhdistämistä ruokaan ja oluen käyttöä ruoanlaitossa. Luku sisältää runsaasti kiinnostavia reseptejä, joissa ruokalajien raaka-aineena on käytetty olutta ja annokset maistuvat varmasti sopivan oluen kanssa. Reseptit ovat hienostuneita, mutta eivät mielestäni liian monimutkaisia. Niissä on panostettu erityisesti olut-ruoka -parien tuomiin makuelämyksiin. Juuri tällaiselle olutruoalle on tällä hetkellä tilausta, ainaisen olut ja makkara -kliseen sijaan.

Kokonaisuutena kirja on olutta hyvin monelta suunnalta katsova perusteos. Monestakin asiasta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, näissä kohtaa kyse on lopulta mielipideasioista. Mielestäni kirjaan olisi kannatanut laittaa kirjallisuusluettelo, sillä teoksella on selvästikin sukulaiskirjoja, kuten Chuyler Schultzin Beer, Food, and Flavor (2012) sekä Markus Maulavirran ja Jussi Hukkasen Syötävän hyvä olutkeittokirja (2012).

Olut Expon jälkimainingit

01 lauantai Mar 2014

Posted by in Tapahtumat, Väkevät

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , ,

24.-26.10.2014 Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestetty Olut Expo toimi hienosti oluen ja viskin ystävien kokoontumisajona sekä laadukkaiden mallasjuominen näyttömönä. Tapahtuma oli erittäin suosittu ja selvästikin kohu aluehallintoviraston päätöksestä kieltää viski -sana tapahtuman nimestä toimi tehokkaana mainoskampanjana. Alla on huomioitani festivaalista ja lisäksi tapahtuman järjestäjältä Mikki Nymanilta sähköpostitse saatuja lisätietoja.

Olut Expon yksi mielenkiintoisimmista osastoista: Kyrö DistilleryKyrö Distilleryn osasto oli Olut & Viski Expon mielenkiintoisimpia

Mikki kertoi kävijämäärän olleen kolmen päivän aikana 4500. Pelastuslaitoksen asettama kapasiteetti paikalle on 1500 asiakaspaikkaa, joten juuri suurempaa määrää festivaalille ei olisi mahtunutkaan. Yle uutisoi, että Kaapelitehtaalle oli lauantaina alkuillasta tunnin mittainen jono. Sekä perjantaina että lauantaina oli alkuun muutama rauhallisempi tunti, jonka jälkeen paikka oli käytännössä täynnä hilpeää porukkaa. Vaikka tarjolla oli suuri valikoima laadukasta, edullista ja välillä vahvaakin alkoholia, juomista nautittiin sivistyneesti, kuten eurooppalaisilla olutfestivaaleilla yleensäkin.

Tyypilliset maisteluannokset olivat juuri sopivat 15 cl oluelle ja 1 cl viskille. Pääsylipun hinta oli tuntuva (15 euroa päivä ja 25 euroa viikonloppu), mutta juomat taas olivat useimmilla tiskeillä ravintolahintoja edullisempia. Parempi näin päin. Muutamaa harvinaisempaa viskiä lukuunottamatta hinnat olivat melko tasaisia, mikä teki normaalisti arvokkaamman juoman suhteessa edullisemmaksi. Esimerkiksi maisteluannos Sierra Nevadan Hoptimum double IPAa hanasta irtosi kolmella eurolla.

Minulle ja varmasti monelle muullekin viskin suuri osuus Exposta oli yllätys. Mikki Nymanin mukaan ostotapahtumien kappalemääristä viskin myyntiä oli 40-50 %. Viskiä saatettiin juoda kohunkin vuoksi, mutta varmasti myös poikkeuksellisen hyvän valikoiman ja edullisten hintojen vuoksi. Toivottavasti tapahtuma saa ensi vuonna kertoa nimessään, että kyse on olufestivaalin lisäksi myös viskifestivaalista.

Maistelen viskejä mieluiten kotona nojatuolissa, mutta nyt kun varsinkin laadukkaat viskit olivat suhteellisesti hyvin edullisia, tartuin hetkeen ja maistoin kahden päivän aikana muutaman harvinaisemman viskin: Kyrö Distillery #, Dad`s Hat Pennsylvania Rye, japanilainen oloroso -tynnyrissä kypsytetty Yoichi 20 YO sekä Glenlivet Xeres, jonka Olutoppaan nimimerkki Euphemos ehti jo julistaa maailman parhaaksi viskiksi. Kaikki täysin erilaisia ja omalla tavallaan erinomaisia viskejä.

Juutuin Isokyröläisen Kyrö Distilleryn tiskille pitkäksi aikaa ja heillä oli tarjolla erityisen mielenkiintoinen juomapari: Juuri ja #. Näistä Juuri on suomalaisen ruismallasviskin kypsyttämätöntä esitislettä ja # taas vastaava juoma neljä kuukautta 30 litran tammitynnyrissä kypsytettynä. Ero oli huikea, # oli imenyt pienestä tammitynnyristä paljon vaniljaa, toffeeta, makeutta ja kookosta, sekä myös voitelevaa suuntuntumaa. Juuri oli minulle liian sikunaisen raaka, mutta kuriositeettina hieno kokemus. Odotan mielenkiinnolla Kyrön ensimmäistä ruismallasviskiä vuonna 2017. Euroopassahan viski -nimen käytöön vaaditaan vähintään kolmen vuoden kypsytys.

Olutpuolella tapahtuman parhainta antia tarjosivat jokseenkin yllättäen tuoreemmat ja vähemmän tunnetut maahantuojat, kuten Finnex Beer ja Moestue & Cask. Finnex Beer tarjosi laadukkaita ja lisäksi mukavan juotavia tsekkiläisiä pienpanimo-oluita esimerkiksi Pivovar Antošilta. Moestue & Caskillä oli hienon viskiosaston lisäksi monipuolinen olutosasto, mm. Ruotsalaisen CAPin sekä brittiläisten Beavertownin ja Summer Winen oluita. Myös italialaisia oluita tarjoavan Monditalyn tiskillä oli maukasta Elav -panimon olutta, vaikkakin italialaisten pienpanimoiden suuret laadunvaihtelut ovat heikentäneet maan pienpanimo-oluiden menekkiä. Näillä tuoreemmilla maahantuojilla oli hyvin markkinointihenkinen ote ja näemme varmasti jatkossa enemmän heidän tuotteitaan olutravintoloissa.

Kotimaisten oluiden uutuuksista en löytänyt ihan sellaisia helmiä kuin odotin. Useammassakin oluessa tuntui kuin kaikki osaset eivät olisi vielä loksahtaneet paikalleen. Parissa vahvemmassa oluessa sikunat peittivät nyanssit alleen ja muutamasssa voimakkaasti humaloidussa oluessa humalan tanniinit tekivät mausta suuta liiaksi kuivaavan ja kiristävän. Parhaana kotimaisena jäi mieleen Bryggeri Helsingin savuolut Spezial.

Festivaalin parasta antia oli kuitenkin ihmisten tapaaminen. Vanhojen ystävien lisäksi tapasin monia Olutopas- ja Ratebeer -aktiiveja, bloggareita, juomien valmistajia, maahantuojia ja muita ammattilaisia.

Oli mielenkiintoista tavata Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -yhteisön perustaja Cyde ja kuulla hankkeen taustoista. Minulle esiteltiin myös suomalainen Pint Please -mobiilisovellus, joka tarjoaa tietoa olutravintoloista ja ravintoloiden olutvalikoimista. Varsin lupaavan oloinen sovellus, joka voi hyvinkin haastaa Untappd -sovelluksen Suomessa.

Koffin panimomestarin Tapio Kangas-Heiskan kanssa harmittelimme, että Viini, ruoka & hyvä elämä -messut olivat samaan aikaan aivan eri puolella kaupunkia. Ruoka ja hyvä elämä liittyvät yhtä hyvin olueen kuin viiniinkin ja olisin halunnut käydä molemmissa tapahtumissa, jos ne olisivat olleet lähekkäin. Ruoasta puheenollen, Expossa oli yksi ruokatiski, joka oli enemmänkin tankkausta kuin makuelämyksiä. Onneksi sentään Finnex Beerin kaverit tarjosivat oluen kylkiäisiksi villisikamoussea.

Suuresta kävijämäärsät huolimatta järjestelyt pelasivat suhteellisen sujuvasti ja lasin sai vaihdettua kätevästi puhtaaseen maistojen välillä. Musiikkia ei ollut, mikä helpotti suuresti seurustelua. Asiaohjelmaakin olisi ollut seminaariesitelmien, ohjattujen maisteluiden ja olutseuratapaamisen muodossa, mutta koin mielekäämmäksi kahdenkeskisen keskustelun ja juomien maistelun.

Jotkut kritisoivat Kaapelitehdasta kolkoksi, mutta en kokenut sitä puutteeksi. Tällaisiahan suuren yleisön messuhallit tuppaavat olemaan. Mikki itsekin oli tapahtumapaikkaan tyytyväinen ja hän uskoi Merikaapelihallista saavan vieläkin viihtyisämmän oikealla suunnittelulla. Mikki kertoi, että ensi vuonna lokakuun viimeinen viikonloppu on luvassa taas Olut (& Viski) Expo samalta pohjalta pienin parannuksin. Hienoa!

Alkoholin mainonta

21 tiistai Lok 2014

Posted by in Politiikka, Tapahtumat

≈ 7 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , , ,

Helsingin sanomat aiheutti harhaanjohtavalla uutisoinnillaan viskikohun. Kohu johtui osittain väärinkäsityksestä, mutta taustalla oli myös pidempiaikaista turhautumista alati kiristyvään alkoholipolitiikkaan, joka vie suomalaisia koko ajan kauemmaksi keskieurooppalaisesta juomakulttuurista. Yritän seuraavassa kuvata lyhyesti ja kiihkottomasti miksi tämä aihe on niin tunteita herättävä. Keskityn lähinnä alkoholin mainontaan sosiaalisessa mediassa, koska se on ongelmallisin osa uutta vuoden 2015 alussa voimaan astuvaa mietojen alkoholijuomien mainontaa koskevaa lakia.

Aluksi kuitenkin kommentti yleiseen alkoholikeskusteluun. Alkoholikeskustelussa toiset suhtautuvat alkoholiin nautintoaineena ja toiset päihteenä.  Keskustelu helpottuisi, jos hyväksyisimme alkoholin olevan noita molempia. Mustavalkoinen köydenveto holhouksen vastustajien ja rajoitusten kannattajien on turhauttavaa, kuten Taloussanomat ja Yle Ajatasa hiljattain uutisoivat.

Kyrö Distilleryn Juuri. Tätä tistelettä on Olut Expossa tarjolla, vaikka

Kyrö Distilleryn Juuri, suomalaisen viskin esiastetta. Tätäkin tistelettä on tarjolla Olut Expossa, mutta tapahtumanjärjestäjän sivuilla sitä ei saa mainita.

Viskikohun laannuttuakin faktana pysyy, että 24.-26.10. järjestettävä Olut Expo on todellisuudessa Olut- ja viskifestivaali. Aluehallintovirasto on kieltänyt tapahtuman nimestä sanan viski, koska se olisi viraston mielestä väkevän alkoholijuoman mainostamista. Tämä kireän lain erittäin kireä tulkinta tyrmistytti ihmiset. Jos joku haluaisi järjestää pelkän viskifestivaalin, miksi festivaalia kutsuttaisiin? Vai onko koko ajastus viskifestivaalista mahdoton? Tapauksen tekee vielä erikoisemmaksi, että patentti- ja rekisterihallitus oli aiemmin keväällä hyväksynyt tapahtumanjärjestäjän toiminimen Olut & Viski Expo.

Tyrmistys sai lisäpontta samaan aikaan julkisuudessa puidusta vuoden 2015 alussa voimaan astuvasta mietojen alkoholijuomien mainontaa rajoittavasta laista. Tuleva laki on erittäin väljä ja tulkinnanvarainen. Heräsi kysymys, aikovatko virkamiehet soveltaa uuteen lakiin yhtä jyrkkää tulkintaa? Mitä kaikkea ensi vuonna kielletään?

Tammikuussa 2015 voimaan astuvan alkoholilain ongelmallisin kohta on sosiaalista mediaa (somea) koskeva osio, jonka mukaan miedon alkoholijuoman mainonta on kielletty, jos

”sen kaupallinen toteuttaja käyttää hallitsemassaan tietoverkon palvelussa kuluttajien tuottamaa sanallista tai kuvallista sisältöä tai saattaa palvelun välityksellä kuluttajien jaettavaksi tuottamaansa tai kuluttajien tuottamaa sanallista tai kuvallista sisältöä.”

Tätä uutta lakia voidaan tulkita tavalla, joka tekee suomalaisten alkoholijuomien valmistajien ja myyjien toiminnan somessa erittäin vaikeaksi. Esimerkiksi kuluttajien alkoholijuomia koskevia positiivisia kommentteja ei saisi esiintyä juomanvalmistajan tai myyjän Facebook -sivuilla. Juomanvalmistaja tai myyjä ei myöskään saa laittaa Facebook -sivuille materiaalia, joka on helposti jaettavissa. Kuullostaa ainakin minusta siltä, että esimerkiksi suomalaisten panimoiden sekä olut- ja viiniravintoloiden Facebook -sivut ja Twitter -tilit muuttuvat vuodenvaihteessa käyttökelvottomiksi. Tavallisia nettisivuja uusi laki ei käsittääkseni rajoita mietojen alkoholijuomien osalta, kunhan sivuilla ei esiinny suoraa mahdollisuutta jakaa tietoa (jaa -painikkeet).

Uusi laki ei rajoita millään tavalla yksityisten ihmisten viestintää ja he tulevatkin uuden lain myötä jakaamaan entistä enemmän alkoholijuomien valmistajien ja myyjien tietoa, kaikki tieto kun on lopulta jaettavissa. Alkoholijuomien tuotetietojen ja saatavuuden välittämiseen somessa löytyy varmasti intoa enemmän kuin kukaan voi valvoa. Voi olla myös vaikea selvittää, milloin kaupallisen toimijan ja yksityisen ihmisen välillä on kytkös, joka täyttäisi kielletyn mainonnan tunnusmerkit. Alkoholijuomien osalta somen valloittavat siis harrastajat ja some kielletään niiltä, joilla olisi asiasta ensikäden tietoa.

Laki hankaloittaa suomalaisten juomanvalmistajien ja ravintoloitsijoiden elämää monella tavalla. Epävarmuus lain tulkinnasta estää tällä markkinoinnin ja tiedotuksen suunnittelua. Laki saattaa myös edellyttää purkamaan olemassa olevia tiedotuskanavia. Valviran ohjeistus lain tulkinnasta valmistuu marraskuussa, aikaa reagoida lain aiheuttamiin muutoksiin jää alle kaksi kuukautta.

Someen kohdistuvilla rajoituksilla on haluttu hillitä alkoholin mielikuvamainontaa, mutta rajoitukset estävät samalla asiallisenkin tiedotuksen somessa. Asialliseksi tiedotukseksi katson esimerkiksi valmistajien ja ravintoloiden tiedotteet uusista tuotteista, ravintoloiden tiedotteet olut- tai viinimaisteluista sekä tiedotteet yrityksen saamista palkinnoista ja tunnustuksista. Ihmiset ovat nykyään hyvin tottuneita tälläisen tiedon noukkimiseen somesta, sen sijaan, että he kävisivät yrityksen nettisivuilla vilkuilemassa onko sinne tullut jotakin uutta.

Huomasitte jo varmaan, että puhun vain suomalaisista alkoholijuomien valmistajista ja myyjistä. Laki ei rajoita ulkomaisia toimijoita, ellei voida todistaa heidän kohdistavan markkinointiansa erityisesti Suomeen. Siinä missä Keski-Euroopassa pyritään keksimään säädöksiä oman maan viinintuotannon suosimiseksi, Suomessa hankaloitetaan kotimaisen alkoholin tuottajien elämää ja annetaan kilpailuetua ulkomaisille tuottajille.

Alkoholimainonnan rajoituksia ja kieltoja on perusteltu lasten ja nuorten terveydellä. Mielestäni lasten ja nuorten kannalta olisi parasta, jos he kasvaisivat ympäristössä, jossa aikuisten keskuudessa alkoholin kohtuukäyttöä ei paheksuta, mutta kännäämistä paheksutaan. Tällaista ympäristöä ei edistä kotimaisten alkoholin valmistajien ja ravintoloiden toimintaedellytysten vähentäminen ja asiallisen tiedottamisen rajoittaminen.  Vaarana on, että alkoholista tulee vähemmän nautintoaine ja enemmän päihde, kotimaista alkoholia korvautuu ulkomaisella ja juominen siirtyy vielä nykyistä enemmän ravintoloista koteihin.

Lain valmistelijan, sosiaali- ja terveysministeriön Ismo Tuomisen mukaan lain edut ovat haittoja suuremmat. Itse en kuitenkaan näe tässä asiassa edunsaajia. Peliteoreettisesti ilmaistuna olemme lose-lose tilanteessa, jossa kaikki osapuolet häviävät.

Kirja: Whisky Kitchen

14 tiistai Lok 2014

Posted by in Kirja, Ruoka, Väkevät

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Olin jo kirjoittamassa blogijuttua savustuksesta, mutta kun nyt viski on niin kovasti tapetilla, ajattelin heittää itsekin lisää viskiä myllyyn, tai oikeastaan ruokaan. Olen nimittäin vuoden päivät soveltanut keittiössäni Sheila McConachien ja Graham Harveyn kirjaa The Whisky Kitchen, 100 ways with whisky and food. Kirja keskittyy single malt -viskien käyttöön ruoanlaitossa.

whiskykitchen_web

Kirjan resepteihin ei laiteta mitä tahansa viskiä vaan viskiä, jonka ominaisuudet on sopivat ruokalajiin. Esimerkiksi sipulikeitoon lorautetaan 12 vuotiasta Cragganmorea, koska kirjoittajien mukaan viskin monivivahteisuus ja maltainen jälkimaku sopivat ruokalajiin. Viskiä ruokiin käytetään vähän, esimerkiksi 8 hengen sipulikeittoon lisätään 3 cl viskiä. Viskin tehtävä onkin tuoda ruokaan lähinnä taustavivahde ja syvyyttä. Vaimoni ei pidä viskistä alkuunkaan, mutta pitää sienikeitostani, jonka maustan yleensä viskillä. Eikä hän edes huomaa keittoon käytetyn viskiä, jos en sitä mainitse.

Kirja on jaoteltu lukuihin keitot ja alkuruoat, pääruoat, lisukkeet ja kastikkeet, jälkiruoat sekä leivonta. Lukujen välissä esitellään Skotlannin viskialueet. Kirjassa on mukavasti myös kala- ja kasvisruokia. Luku jälkiruoista on yllättävänkin laaja ja kirjan näyttävin osio. Ruoka on skotlantilaista kansainvälisin vivahtein, mutta resepteissä on myös selvästi pohjoismaisia vaikutteita. Kirjassa on esimerkiksi reseptit graavilohelle ja resepteissä esiintyy myös villisieniä ja savulohta. Reseptit ovat melko suoraviivaisia, mutta silti hienostuneita. Ne eivät mene fine dining -piperrykseksi ja ovat kotikokin hallittavissa, vaikka vaativatkin jonkin verran viitseliäisyyttä.

Kirjan yksinkertaisimpia ja käyttökelpoisia reseptejä on lisukkeeksi tarkoitettu hapankermakastike (Dijon Mustard Sauce):

1,5 dl hapankermaa
1,5 rkl Dijon -sinappia
10 ml viskiä
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Kirjassa reseptiin on käytetty Hazelburn 8 YO viskiä, mutta tämä resepti sopii hyvin myös kokeiluille: kastikkeesta saa aina hieman erilaisen viskiä vaihtamalla. Hyvin monenlaiset viskit tuntuvat sopivan tähän, jopa amerikkalaiset. Kastike sopii myös hyvin monen ruokalajin oheen, kalalle, kasviksille ja lihalle.

Kuten olette jo huomanneet, kirjan jokainen ruokalaji on sovitettu yhteen täsmäviskiin, ja siinä mennään mielestäni liiallisuuksiin. Harvalla on kaapissaan puoltakaan resepteissä käytettyjä viskejä ja moniko haluaa ostaa viskipullon pelkästään yhtä reseptiä varten. Paljon käyttökelpoisempaa olisi antaa yleisemmät suuntalinjat viskityylille ja mainita sopiva esimerkkiviski. Pari viskiä kirjassa on kuitenkin mainittu hyvin yleispäteväksi, kuten Cragganmore ja Talisker. Cragganmorea ei saa Alkosta, mutta hyvän valikoiman verovapaissa myymälöissä se on varsin yleinen. Talisker, yksi omista suosikeistani, on Alkossa ja bonuksena saatavilla myös kokeilijoille kätevässä 0,2 l pullokoossa (Talisker 10 Year Old Single Malt 16,98 € 0,2 l / 49,60 € 0,7 l).

Toinen kyseenalainen piirre on, että kirjassa ei mainita mitään ruokajuomista. Ruokalajien toimivuuden kannalta on varmastikin suuri merkitys onko lasissa olutta, viiniä, viskiä vai vettä. Näistä pieneistä puutteistakin huolimatta kirja on erittäin kiehtova ja sopii mielestäni niillekin, jotka eivät viskiä juo.

Ja lopuksi tiedote: 24.-26.10.2014 Helsingissä järjestettävä Olut Expo on oikeasti olut- ja viskifestivaali. Minä voin ei-kaupallisena toimijana kirjoittaa tämän sivulleni, mutta tapahtuman järjestäjä ei. Tarjolla on luultavasti mahtava valikoima hienoja viskejä. Tämän on vain arvaus, koska luetteloa tarjolla olevista viskeistä ei saa sähköisesti julkaista. Olen festareilla perjantaina 24.10. ja lauantaina 25.10. selvittämässä mitä sieltä löytyy. Epäilen ainakin suomalaisen Kyrö Distilleryn piilottelevan tiskinsä takana jotakin todella maukasta. Tuntuu kuin olisin menossa konserttiin, jonka esiintyjää en tiedä, mutta luotan tässä asiassa tapahtuman järjestäjään. Onneksi sentään tapahtuman olutlistat saa ainakin vielä tänä vuonna julkaista. Tavataan Olut & Viski Expossa!

P.S. Kuunnellaan  Olut & Viski Expoa odotellessa viskilaulajien kuningasta, Wynonie Harrisia:

 

Suomalainen siideri

09 torstai Lok 2014

Posted by in Pienpanimo, Siideri, Viini

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , ,

Suomalainen siiderikulttuuri on nuorta, mutta parinkymmenen vuoden sisään markkinoille on ilmaantunut parisenkymmentä kotimaista siiderinvalmistajaa. Siiderikulttuuriamme leimaa 4,7 % siidereiden hallitseva osuus. Lisäksi valtaosa suomalaisesta siideristä on valmistettu vedestä, omenamehutiivisteestä ja sokerista, mikä on kaukana alkuperäisestä siiderin ideasta, eli käytetystä omenamehusta. Suomen lain mukaan siideri on hedelmäviini, joka on valmistettu omenasta tai päärynöistä, tai näistä hedelmistä valmistetuista mehuista tai mehutiivisteistä. Hedelmäviinin valmistuksessa laki sallii avokätisen sokerin lisäyksen. Mutta valmistetaan Suomessa rehdimpiäkin siidereitä, joissa ei mässäillä sokereilla ja mehutiivisteillä.

sorkuulas_web

Suomalaisen siiderin historia lasketaan yleensä alkavaksi vuodesta 1962, jolloin Marlin Golden Cap tuli ensimmäisenä kaupallisena siiderinä markkinoille. Tämän siiderin vahvuus vaihteli historiansa aikana viiden ja kahdeksan prosentin välillä. Vuonna 1995 tullut lakimuutos salli siidereiden myynnin ruokakaupoissa, mikä nosti nosti suosioon 4,7 % -vahvuiset siiderit. Samoihin aikoihin Golden Cap myytiin Sinebrychoffille ja Golden Cap sai kilpailijan, Olvin Fizzin. Siideristä tuli ruokakauppojen massatuote.

Omenamehun tyypillinen sokeripitoisuus on 10-15 %, josta tulee kuivaksi käytettynä noin 5-8 % alkoholia. 4,7 % -raja ei siis ole siiderille luontainen, vaan yleensä edellyttää vedellä lantraamista, poikkeuksena makeat ranskalaiset siiderit, joissa on korkea jäännössokeripitoisuus.

Nykyään omenapitoisempaa siideriä valmistavat Suomessa kaupallisesti kaksi pelkästään siideriin keskittynyttä valmistajaa, pienpanimot sekä viinitilat. Saattaa joku isompienkin panimoiden valmistama siideri sisältää suuremman omenamehupitoisuuden, mutta omenamehupitoisuutta harvoin paljastetaan. Jos suomalaisen massatuotetun siiderin mehupitoisuutta ei kerrota, oletan sen olevan pieni, sanotaan alle 50 %.

Vain osa suomalaisista siidereistä valmistaa siiderinsä suomalaisesta omenasta. Koska juoman valmistus on työvaltaista ja työ on suomalaista, voidaan kuitenkin ajatella, että siideri on suomalaista.

Varsinaisia siideritiloja ovat Kuura Cider Fiskarsissa ja Jenni Silvennoisen luotsaama Ciderhouse Kaarinassa. Tosin Ratebeer -sivuston mukaan Ciderhouse on lopettanut toimintansa. Ciderhousen valikoimassa oli  kaksi suomalaisista omenoista valmistettua 4,5 % siideriä, joista toinen on luomuversio.

Vielä alkuvuonna 2016 Kuura Cider valmisti siideriään Rekolan panimon tiloissa, mutta on siirtämässä tuotantoaan vuoden 2016 aikana omiin tiloihin. Kuuran päätuote on kotimaisista omenista omenoiden omilla villihiivoilla käytetty real cider. Jatkossa markkinoille tulee varmasti muitakin juomia.

Siideriä valmistavia kotimaisia viinitiloja ovat:

Alahovin viinitila, Kuopio
Alitalon viinitila (Ciderberg), Lohja
Paksuniemen juomatehdas, Rääkkylä
Kaskein marja, Luumäki
Vuokatin viinitila, Vuokatti
Viini & puutarhatila Pihamaa, Kalkkinen, Asikkala
Ollinmäen viinitila, Anttola, Mikkeli
Lepaan viinitila, Lepaa,  Hattula
Temolan viinitila, Puumala

Kaikkien näiden viinitilojen sivuilla ei ole mainintaa siideristä, mutta ainakin niiden tiedetään valmistaneen siideria. Näillä tiloilla siideri on yksi tuote muiden kotimaisia hedelmiä ja marjoja hyödyntävien tuotteiden joukossa. Siidereitä myydään yleensä tilamyymälässä ja lähiseudun ruokakaupoissa ja useimpien tilasiidereiden saatavuus on tämän vuoksi heikkoa, jos ei satu liikkumaan tilan lähellä. Vaikka viinitilat voivat myydä vahvempaa siideriä tilan myymälässään, monet tiloista panostavat ruokakauppavahvuiseen siideriin. Vaikkakin viinitilat voivat valmistaa siiderinsä paikallisesta omenasta, monen tilasiiderin makumaailmalla tavoitellaan mielestäni suuren yleisön makutottumuksia. Tilasiidereistä ainoastaan yksi on myynnissä Alkon vakiovalikoimassa (2014), Kaskein marjan Sör.

Tilasiidereiden markkinointi on usein hämmästyttävän pienimuotoista. Esimerkiksi parasta maistamaani suomalaista siideriä, Niemisbygårdin viskitynnyrissä kypsytettyä siideriä, ei mainita valmistajan sivuilla lainkaan ja vain tarkkasilmäinen lukija ylipäätään huomaa tilan valmistavan siideriä.

Siidereitä valmistavia kotimaisia pienpanimoja ovat:

Saimaan juomatehdas
Panimoravintola Bruuveri
Malmgårdin panimo
Suomenlinnan panimo
Panimoravintola Plevna
Vakka-Suomen panimo
Panimoravintola Koulu
Saimaan Juomatehdas
Nokian panimo
Laitilan wirvoitusjuomatehdas
Top Fuel

Näistä panimosiidereistä vain osa on tehty suomalaisesta omenasta. Panimoilla siiderinvalmistuksen lähtökohta onkin usein erilainen kuin viinitiloilla; siinä missä viinitiloilla siiden lähtökohta on omenan hyödyntäminen ja jalostaminen, niin panimoille siideri on tuote, jolla täydennetään valikoimaa ja hyödynnetään olemassaolevaa valmistuskapasiteettia sekä jakelua. Osalla pienpanimoista on aitoa kiinnostusta siiderin laadun kehittämiseen, mutta mielestäni kaikilla pienpanimoilla siiderissä ei ole samaa tinkimättömyyttä kuin heidän oluissaan. Asiaan vaikuttaa varmastikin kotimaan markkinat, jotka suurelta osin vesi-mehutiiviste-sokeri -linjan siidereiden määrittelemät. Virkistävänä poikkeuksena Malmgårdin panimo on valmistanut tavallisen ruokakauppavahvuisen siiderin ohella suomalaisista omenoista rutikuivaksi käytetyn 5,8 % Malmgård craft ciderin.  Toivottavasti Malmgård pitää tämän tinkimättömästi tehdyn siiderin valikoimassaan.

Virkistävä poikkeus on myös Saimaan juomatehtaan kuulas luomuomena -siiderien sarja, joka erottuu rehdillä markkinoinnillaan. Juomatehdas kertoo sivuillaan selkeästi miten siiderit valmistetaan unkarilaisesta luomuomenasta ilman lisättyä sokeria. Tämä on oikeastaan poikkeuksellista siidereiden markkinoinnin mielikuvaviidakossa, jossa mielikuvaa tuotteesta yritetään parantaa jättämällä jotain sanomatta ja ripottelemalla tekstiin mielekuvaa luovia, mutta tarkoitukseltaan hämäräksi jääviä termejä, kuten ’perinteinen’ tai ’aito’. Saimaan juomatehtaan tytäryhtiö panimoravintola Bruuveri tekee myös tinkimättömiä kuivan rapeita siidereitä.

Kotimaista siiderinvalmistusta leimaa siis voimakkaasti kuluttajien tottumus ruokakauppavahvuiseen siideriin, jonka tarkoitus on olla enemmänkin helppo, virkistävä ja raikas, kuin syvänmakuinen nautiskelujuoma. Muutama virkistävä poikkeus pyristelee tottumuksia vastaan, mutta Suomessa perinteet siiderin valmistukseen lähtien siideriin tarkoitetun omenan viljelystä ovat vielä hennot. Nykypäivänä perinteiden synnyttäminen ei ole helppoa ulkomaantuonnin puristuksessa,  sillä esimerkiksi ranskalaiset siiderit ovat hinta-laatu -suhteeltaan Alkon parhaimpia juomaryhmiä.

Myyntikanavat, eikä itse omenan luonne, määrittelevät harmillisen paljon suomalaista siideriä. Alko ei ole riittävä myyntikanava yhdellekään kotimaiselle siiderinvalmistajalle ja toisaalta 4,7 % -raja ei ole omenamehulle käytetylle juomalle luontainen. Moni kotimainen siideri olisi jäänyt maistamatta ilman Suomen parasta siideriravintolaa, Helsingissä sijaitsevaa Black Dooria.

Olen koonnut ylläolevat valmistajat perustuen oman kokemukseeni ja ratebeerin tietoihin. Jos huomaatte tiedoissa puutteita tai virheitä, otan mielelläni korjausehdotuksia vastaan.

Muutokset julkaisemisen jälkeen:
Lisätty Ollinmäen viinitila, Lepaan viinitila, sekä linkit viinitiloihin (11.10.2014)
Lisätty Temolan viinitila (2.9.2015)
Lisätty Kuura Cider ja Top Fuel, päivitetty Ciderhousen tila sekä vaihdettu Niemisbygård Paksuniemen juomatehtaaksi (8.5.2016)

Juomakoulutus

25 torstai syys 2014

Posted by in Juomien valmistus, Siideri

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Avasin uuden Koulutus -sivun blogissani ja siihen löytyy nyt linkki blogini yläpalkista. Ensimmäisenä sisältönä siellä on materiaalia Siideritietouden ja -valmistuksen kurssille, jota opetan Jyväskylän kansalaisopistossa syys-lokakuussa 2014. Laitan kurssin edetessä sivulle esimerkiksi diaesityksiä. Jatkossa Koulutus -sivulle ilmestynee myös muuta erityisesti olueen ja siideriin liityvää koulutusmateriaalia. Materiaalit ovat muidenkin kuin kurssilaisten käytössä Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.
Mies, omenat ja siiderinvalmistusvälineet matkalla kurssille

Mies, omenat ja siiderinvalmistusvälineet matkalla kurssille

Minulla ei ole pedagogista koulutusta, mutta siiderikurssia varten olen joutunut innovoimaan ja pohtimaan miten teoria, käytäntö, kokemus ja mielipiteet kiedotaan opiskelijan kannalta mielekkääksi paketiksi. Pidän tätä kurssia ensimmäistä kertaa ja sen sisältö on kasattu lähes nollasta ilman esikuvia. Siiderinvalmistus käydään läpi tekemällä kurssin aikana luokkahuoneessa näytösmielessä pieni siiderierä. Uskon tämän valmistusnäytöksen olevan havainnollinen sekä siiderin kotivalmistuksen, että siideritietämyksen kannalta.  Menetelmä on työläs, mutta ehkäpä antoisampi kuin pelkkä kuivaharjoittelu.

Oluen, siiderin ja viinin koulutuksessa minua motivoi useampikin seikka. Ensinnäkin, tietämys alkoholijuomista lisää makunautintoa ja opettaa kunnioittamaan jaloja juomia. Mielestäni tämä edistää alkoholin kohtuukäyttöä.

Toiseksi, oluen, siiderin ja viinin kotivalmistus on antoisa harrastus, mutta jonka maine on vieläkin rempallaan 90-luvun kotiviinibuumista. Jos ette ole vielä nähneet YLEn Elävän arkiston videota 1990-luvulta miehestä, joka väittää käyttävänsä kotiviinin tekoon 200 kg sokeria vuodessa, niin katsokaa ja tiedätte mistä puhun. Sivuhuomautuksena: jos oletetaan, että videolla esiintyvän miehen mainitsemasta 200 kg sokerimäärästä 50 kg käytettiin viinin makeutukseen ja 150 kg käymiseen, niin tuosta 150 sokerikilosta saadaan noin 500 kossupulloa vastaava alkoholimäärä. 90-luvulla valmistettiin varmasti hyvääkin juomaa ja varmaan vieläkin jotkut valmistavat juomia halvaksi päihteeksi, mutta tänä päivänä kaikilla tuntemillani oluen, siiderin ja viinin kotivalmistajilla juoman maku ja laatu on ensisijaista. Kotioloissa on mahdollista tehdä laadultaan parhaita kaupallisia esimerkkejä vastaavia juomia.

Siiderin valmistus

15 maanantai syys 2014

Posted by in Juomien valmistus, Siideri

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Lisäsin blogiini Juomien valmistus -sivun, jonne kokoan kokemuksiani oluen, siiderin ja hunajaviinien valmistuksesta. Linkki sivulle löytyy blogin yläpalkista. Sivun korkkaa siiderin valmistusohjeet, jotka ovat nyt paristakin syystä ajankohtaiset. Ensinnäkin omenat tippuvat nyt puusta ja siideri on oiva tapa säilöä ne. Toiseksi, ensiviikolla alkaa siiderin valmistusta ja siiderikulttuuria käsittelevä kurssini Jyväskylän kansalaisopistossa. Vähän myöhäiseksihän tämä meni sadonkorjuuta ajatellen, mutta jospa tästä jäisi ainakin ajatus muhimaan ensi syksyä varten.

omenapuussa5_web

Käytin siideriohjeiden kirjoittamiseen paljon aikaa ja niissä on nyt noin kolme kertaa enemmän tekstiä kuin aiemmissa ohjeissani, joita jaoin tiskin alta lähipiirissä. Niillä minimalistisillakin ohjeilla pari tuttavaa on tehnyt hyvää siideriä kotimaisista omenista.   Uusista ohjeista puuttuu vielä joitakin käytännön yksityiskohtia, joita lisäilen vähitellen. Päivitän juomien valmistusohjeita aina, kun parannettavaa ilmenee ja aikaa liikenee.

Seuraavaksi on harkinassa puhdistus- ja desifiointiohjeiden kirjoittaminen.

Sahtikrouvi

07 sunnuntai syys 2014

Posted by in Pienpanimo, Ravintolat, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Hartolan Krouvissa toimii sahtia valmistava panimoravintola, tanssilava ja camping-alue. Yhdistelmä on hyvin suomalainen, mutta ainutlaatuinen. Tutustuimme Krouviin ja erityisesti sen panimoravintolaan Sahtikrouviin sahtikirjan kolmen kirjoittajan ja valokuvaajan voimin elokuun 2014 lopussa.

sahtikrouvi_ulkoa_web2

Sahtikrouvi on Lammin sahdin, Finlandia sahdin, Hollolan Hirven ja Pihamaan sahdin ohella yksi viidestä kaupallisesta panimosta, joille sahti on päätuote. Sahtikrouvi valmistaa yhdenlaista sahtia ja sitä tarjoillaan panimoravintolan ohella parissa lähiseudun kesätapahtumassa, kuten Uotinpäivillä Sysmässä heinäkuussa ja Hartolan Markkinoilla syyskuussa. Krouvin sahti on yleensä kuulunut myös Helsinkiläisen St. Urho’s pubin toukokuisten sahtiviikkojen valikoimaan. Sahtia ei myydä Krouvista mukaan, mutta sahtivierrettä myydään. Panimo tuottaa sahtia muutamia tuhansia litroja vuodessa.

Matti Punakallio mäskäys- ja siivilöintimyllyn äärellä

Matti Punakallio suunnittelemansa mäskäys- ja siivilöintimyllyn äärellä

Sahtikrouvin omistaja ja oluenpanija Matti Punakallio on suunnitellut laitteiston hartaudella ja ajatuksella. Laitteistossa on monia työvaiheita säästäviä oivalluksia ja prosessi kulkee jouhevasti painovoimalla alaspäin. Panimon sydän on Matin suunnittelema ja teettämä teräksinen mäskäys- ja siivilöintiastia, johon mahtuu kerralla 500 kg mallasta. Tästä mallasmäärästä saa noin 1200 litraa sahtia. Astia on vaakatasossa oleva sylinterimäinen mylly, joka pyörii mäskäysvaiheessa sähkömoottorilla. Toimintaperiaate muistuttaa betonimyllyä, eli astiassa on kiinteät sekoituslavat, mutta mäskin sekoitus tapahtuu astiaa pyörittämällä. Mäskäyksen jälkeen nestemäinen vierre valuu painovoimaisesti lämmönvaihtimeen keitettäväksi ja mäskin kiintoaines tiputetaan astian luukuista alapuolella olevaan astiaan, josta se kärrätään eläinten rehuksi.

Matti keittää vierrettä puolisen tuntia, jonka jälkeen lämmönvaihdin jäähdyttää vierteen.  Jäähdyttimeltä vierre menee kylmäsäilytystankkiin, josta sitä voidaan siirtää käymistankkeihin tai myydä asiakkaalle.  Mattihan aloitti panimotoiminnan 80-luvulla pelkällä vierteen myynnillä ja parhaimpina vuosina vierrettä myytiin huikeat 30000 litraa vuodessa. Laitteisto on siis suunniteltu erityisesti vierteen valmistusta varten. Sahtia Krouvissa on myyty vuodesta 1996.

Matin ensimmäinen kuurna toimii nyt panimon ohjauspaneelina

Panimon ohjauspaneeli on pultattu kuurnaan, jolla Matti aikoinaan aloitti sahdinpanon

Sahti virtaa seinän toisella puolella olevan ravintolan hanoihin suoraan käymistankeista. Sahti myydään 1/3 litran tuopeissa. Vaikkakin Matin mukaan sahdin myynti on vähentynyt huippuvuosista, tanssijoille se näyttää maistuvan hyvin. Matti tekee sahtinsa pelkästään ohramaltaasta kantavierteellä 23,5 ja siinä on alkoholia 9 %. Tumma väri tulee tumman ruismaltaan sijaan tummasta karamellimaltaasta. Katajaa hän ei käytä.

Sahtikrouvin sahti on tumman ruskeaa ja läpinäkymättömän sameaa. Pinnalla näkyy pientä poreilua. Tuoksu on makeahko sisältäen toffeen, karamellin, leivän ja banaanin aromeja. Maku on alkuun makeahko, mutta lämmittävä alkoholi kuiventaa vaikutelmaa loppua kohti. Vaikkakin maussa on makeutta, se on keskivertosahtia kuivempi ja pidemmälle käynyt. Päällimmäiseksi maussa jäävät karamelli, tummat kuivatut hedelmät, banaani, viinikumimainen hedelmäisyys ja lämmittävä alkoholi.  Katajan makua ei ole. Sahdista tulee mielleyhtymä tummiin belgialaisiin trappist -oluisiin. Ehkäpä vierteen tavallista pidempi keittäminen saa sahdin muistuttamaan enemmän vahvoja maltaisia oluita. Sahti on erittäin runsas ja miellyttävä, sekä myös petollisen juotava.

Vierailumme aikana Krouvin lavalla esiintyi Teuvo Oinas & Kiintotähti sekä Saija Tuupanen & Ex-miehet. Tanssilava on suuri ja väkeä oli paljon. Tanssin ystäviä tulee tänne kauempaakin ja osa tanssijoista myös yöpyy camping-alueella. Matti näytti itsekin viihtyvän tassilattialla hyvin.

Teuvo Oinas & Kiintotähti

Krouvin lavalla Teuvo Oinas & Kiintotähti

Panimoravintola Sahtikrouvi on auki kesäisin torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Krouvi on nelostien (E75) varrelta noin 6 km, ja Hartolassa päin liikkuessa panimoravintolaan voi poiketa sahdille, vaikka ei olisikaan menossa tansseihin tai leiriytymään. Tanssit ovat perjantai-iltaisin, jolloin panimoravintola jää tanssilavan puolelle. Aukioloajat kannattaa tarkistaa Krouvin kotisivuilta.

Lisätietoa kaupallisista sahtipanimoista löytyy Suomalaiset pienpanimot -kirjasta sekä Olutkellarin sahtioppaasta.

Kirja: Kuohuvaa historiaa

29 perjantai Elo 2014

Posted by in Historia, Kirja

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , ,

Sain Atena Kustannukselta arvostelukappaleen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittamasta Kuohuvaa historiaa -kirjasta, joka julkaistiin kesäkuussa 2014. Kirja koostuu 24 pienestä oluen ja historian yhteen liittävästä tarinasta. Pidin kirjasta paljon ja se oli niin mukaansatempaava, että luin sen kuin huomaamattamani ilta- ja aamiaislukemisena.

kuohuvaa_historiaa_kansi_web

Ensimmäinen tarina käsittelee kristinuskon liitoksia olueen lähtien liikkeelle yli kahden tuhannen vuoden takaa. Seuraavaksi hypätäänkin jo myöhäiseen keskiaikaan, josta siirrytään 1500-1800 luvuille. Valtaosa tarinoista ajoittuu 1800- ja 1900 luvuille. Kaikki luvut sijoittuvat Eurooppaan.

Tarinat eivät juurikaan liity toisiinsa ja ehkäpä aiheen valintaan on vaikuttanut eniten mielenkiintoisen tarinan löytyminen. Koska aihealue on niin laaja, lukija jää helposti kaipaamaan jotakin mitä kirjassa ei käsitelty. Suomesta on mukana yksi tarina, joka käsittelee sotapäällikkö Sandelsia. Olisin kaivannut enemmän jotakin vielä suomalaisempaa, vaikkapa lukua sahdista. Myös tavallisen ihmisen arjen kuvausta jäin kaipaamaan, kuten historiankirjoituksessa yleensäkin. Ehkäpä saamme kirjasta jatko-osan, johon on koottu lisää tarinoita myös lukijoiden toiveet huomioiden?

Kirjan jokaisen luvun lopussa on mainittu aiheeseen liittyvä nykyään saatavilla oleva olut, esimerkiksi Sandels luvussa olut on tietysti Olvin Sandels. Olutmerkki on ikäänkuin luomassa tunnelmaa, eikä tämä nykyajan olut kaikissa kohdin kuvaa historiallisen oluen luonnetta. Osa näistä oluista on vaikeasti saatavilla Suomessa, mutta olen itsekin huomannut olutsuosituksista tulevan naiveja, jos rajoittuu vain Suomesta helposti löydettäviin oluisiin.

Jotkut blogistikollegat ovat maininneet oluen kytköksen tuntuvan osassa tarinoista  päälle liimatulta. Itse en kokenut asiaa näin. Ehkäpä aiheeseen liitetty olut onkin paikoin melko kaukana historian tapahtumista, mutta mielestäni kaikkiin lukuihin liittyy keskeisesti vähintäänkin olutkulttuuri. Esimerkiksi viimeinen luku käsittelee jalkapallon ja oluen markkinoinnin kytköksiä, mikä on mielestäni merkittävä olutkulttuurin ilmentymä.

Löyhän kytköksen vaikutelman saattaa aiheuttaa se, että monin paikoin aiheeseen liitetty olutmerkki on luvun ainoa kytkös itse oluen makuun. Kirjassa käsitellään vähäisesti millaista olut oli historian tapahtumien aikaan ja miltä se mahtoi maistua, mikä on sääli. Toisaalta ehkä sitä ei edes kovin tarkkaan tiedetä.

Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Tämä on kirja, joka saa ajan kulumaan nopeammin matkustettaessa. Mukaansatempaavuudessaan tämä teos muistuttaa Tom Standagen Kuusi lasillista historiaa -kirjaa. Kirjan yksityiskohdat ovat hyvin kirjoittajien hallussa, enkä löytänyt niistä mitään huomautettavaa. Kirjan lopussa oleva lähde- ja kirjallisuusluettelo on hyvin mielenkiintoinen.

Kirja ei vaadi suurtakaan olutharrastuneisuutta eikä myöskään historiaan vihkiytyneisyyttä, jonka vuoksi se sopii suuremmallekin populaatiolle ja hyvin esimerkiksi lahjaksi. Kirja tulee varmasti kuulumaan myös oluttietokilpailujen laatijoiden lukemistoon. Mainio kirja, johon tulee varmasti palattua myöhemminkin.

Parés Baltà

20 keskiviikko Elo 2014

Posted by in Espanja, Matka, Viini

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , , ,

Harvoin tapaa yhtä lämminhenkistä ihmistä kuin Parés Baltàn viinitilan vanha isäntä Joan Cusiné, joka esitteli viinitilaa Jyväskylän viiniklubille. Jotenkin tämän tilan ihmisten lämpö on siirtynyt viiniin ja tästä on tullut yksi suosikkiviinitiloista. Tämä on neljäs ja viimeinen blogitarinani Jyväskylän viiniklubin kesäkuun 2014 Penedèsin matkalta. Aiemmat blogimerkinnät käsittelivät cavaa, olutta Barcelonassa ja siideriä Barcelonassa.

paresbalta_web

Vietimme pitkän tovin viiniköynnösten äärellä ennen maisteluun siirtymistä. Joan kertoi meille biodynaamisen viljelyn periaatteista, joita tila noudattaa. Osa Joanin jutuista alkoivat hymyilyttää, kuten puheet planeettojen vaikutuksesta kasveihin. Biodynaamisuus on luomuviljelyn jyrkempi alalaji, jonka Arto Koskelo kiteyttää hyvin Lupa läikyttää -kirjassaan. Monet biodynaamisen viljelyn periaatteet kuullostavat terveeltä järjeltä, kuten lannan käyttö lannoitteena ja eläinten käyttö rikkaruohon syöjinä. Osaan periaatteista liittyy mystisiä uskomuksia, jotka särähtävät tieteellisen maailmankuvan omavan korvaan. Tosin biodynaamisuuteen liitetyn mystiikan määrä vaihtelee viinitiloittain, eikä pelkästä biodynaamisuus-leimasta voi vielä tehdä päätelmiä viljelijän puunhalaustaipumuksista.

Vaikka kaikkea Joanin filosofiasta en ostaisikaan, viinejä ostin, ja paljon. Jokin tilan touhussa tekee viineistä hyvin omalaatuisia, jopa virkeän poikkeavia, ja kaiken lisäksi laatu on korkea. Maistelussa eteemme kannettiin seitsämän maukasta viiniä, jotka olivat keskenään yllättävänkin erilaisia. Lisäksi tilalla näyttää olevan jatkuvasti jotakin uutta kehitteillä.

parsbalta_viinit_web

Väki hihkui jo ilosta ensimmäisen viinin kohdalla. Tilan uutuusvalkoviini Cosmic oli tehty pääosin paikallisesta Xarel.lo -rypäleestä pienellä Sauvignon Blanc lisäyksellä. Maussa oli greippiä ja hedelmäsalaattia ryhdikkäällä hapokkuudella. Tilan myymälässä vajaalla kympillä myytävänä pidimme tätä erinomaisena hyvän hinta-laatusuhteen käyttöviininä. Varmastikin hyvä salaatin ja vaalean kalan viini.

Suosikkini tilan viineistä oli Electio, taaskin Xarel.lo rypäleestä valmistettu valkoviini. Muihin matkalla vastaan tulleisiin Xarel.lo -viineihin verrattuna tämä oli yllättävän runsas ja kermainen, mutta silti kukkainen, hunajainen ja hapokas. Todella omalaatuinen viini, eikä oikein tule mieleen mitään vastaavaa. Punaviineistä vastaavalla tavalla omalaatuinen viini oli paikallisesta Garnatxa -rypäleestä valmistettu Hisenda Miret, jossa yhdistyivät erikoisella ja maukkaalla tavalla mehiläisvaha ja punaiset marjat pehmeillä tanniineilla. Sekä Electio että Hisenda Miret maksoivat tilan puodissa 20 euroa.

Tilan puodissa maistelimme vielä hienoa kukkeata ja keväiseltä koivulta tuoksuvaa oliiviöljyä, jota tarttui monen klubilaisen matkaan. Kierroksen päätteeksi Joan kyyditsi meidät ystävällisesti bussillaan Vilafranca del Penedèsiin, suoraan El Raco de la Calma -ravintolaan, jossa nautimme loisteliaan päivällisen, Parés Baltàn cavalla tietysti.

Mereneläviä El Raco de la Calma -ravintolassa.

Mereneläviä El Raco de la Calma -ravintolassa.

Parés Baltà sijaitsee Pacs del Penedèsissä, viitisenkymmentä kilometria Barcelonasta länteen. Tilalle pääsee kohtuullisen helposti julkisillakin kulkuneuvoilla Barcelonasta, ottamalla juna Barcelonasta Vilafranca del Penedèsiin (noin tunti), josta voi ottaa taksin Parés Baltàn tilalle (noin 6 km). Tilan lähellä on myös Torresin Pacs del Penedèsin Visitors Cente, joka massivisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä on myös käymisen arvoinen paikka.

Arto Koskelon Viinipiru -blogista löytyy lisälukemiseksi kaksi mainiota tarinaa tilasta (Parés Baltà ja Gratavinum), joista jälkimmäisestä löytyy hauska kertomus miten Joanista tuli Suomen ystävä 60-luvulla.

Alkon vakiovalikoimasta löytyy Parés Baltàn Savia Viva -viinien sarja ja Parés Baltà Brut b -cava, jotka ovat edullisia korkean hinta-laatu -suhteen viinejä. Tilausvalikoimassa on muutama tilan viini lisää.