Sain Atena Kustannukselta arvostelukappaleen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittamasta Kuohuvaa historiaa -kirjasta, joka julkaistiin kesäkuussa 2014. Kirja koostuu 24 pienestä oluen ja historian yhteen liittävästä tarinasta. Pidin kirjasta paljon ja se oli niin mukaansatempaava, että luin sen kuin huomaamattamani ilta- ja aamiaislukemisena.

Ensimmäinen tarina käsittelee kristinuskon liitoksia olueen lähtien liikkeelle yli kahden tuhannen vuoden takaa. Seuraavaksi hypätäänkin jo myöhäiseen keskiaikaan, josta siirrytään 1500-1800 luvuille. Valtaosa tarinoista ajoittuu 1800- ja 1900 luvuille. Kaikki luvut sijoittuvat Eurooppaan.

Tarinat eivät juurikaan liity toisiinsa ja ehkäpä aiheen valintaan on vaikuttanut eniten mielenkiintoisen tarinan löytyminen. Koska aihealue on niin laaja, lukija jää helposti kaipaamaan jotakin mitä kirjassa ei käsitelty. Suomesta on mukana yksi tarina, joka käsittelee sotapäällikkö Sandelsia. Olisin kaivannut enemmän jotakin vielä suomalaisempaa, vaikkapa lukua sahdista. Myös tavallisen ihmisen arjen kuvausta jäin kaipaamaan, kuten historiankirjoituksessa yleensäkin. Ehkäpä saamme kirjasta jatko-osan, johon on koottu lisää tarinoita myös lukijoiden toiveet huomioiden?

Kirjan jokaisen luvun lopussa on mainittu aiheeseen liittyvä nykyään saatavilla oleva olut, esimerkiksi Sandels luvussa olut on tietysti Olvin Sandels. Olutmerkki on ikäänkuin luomassa tunnelmaa, eikä tämä nykyajan olut kaikissa kohdin kuvaa historiallisen oluen luonnetta. Osa näistä oluista on vaikeasti saatavilla Suomessa, mutta olen itsekin huomannut olutsuosituksista tulevan naiveja, jos rajoittuu vain Suomesta helposti löydettäviin oluisiin.

Jotkut blogistikollegat ovat maininneet oluen kytköksen tuntuvan osassa tarinoista  päälle liimatulta. Itse en kokenut asiaa näin. Ehkäpä aiheeseen liitetty olut onkin paikoin melko kaukana historian tapahtumista, mutta mielestäni kaikkiin lukuihin liittyy keskeisesti vähintäänkin olutkulttuuri. Esimerkiksi viimeinen luku käsittelee jalkapallon ja oluen markkinoinnin kytköksiä, mikä on mielestäni merkittävä olutkulttuurin ilmentymä.

Löyhän kytköksen vaikutelman saattaa aiheuttaa se, että monin paikoin aiheeseen liitetty olutmerkki on luvun ainoa kytkös itse oluen makuun. Kirjassa käsitellään vähäisesti millaista olut oli historian tapahtumien aikaan ja miltä se mahtoi maistua, mikä on sääli. Toisaalta ehkä sitä ei edes kovin tarkkaan tiedetä.

Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Tämä on kirja, joka saa ajan kulumaan nopeammin matkustettaessa. Mukaansatempaavuudessaan tämä teos muistuttaa Tom Standagen Kuusi lasillista historiaa -kirjaa. Kirjan yksityiskohdat ovat hyvin kirjoittajien hallussa, enkä löytänyt niistä mitään huomautettavaa. Kirjan lopussa oleva lähde- ja kirjallisuusluettelo on hyvin mielenkiintoinen.

Kirja ei vaadi suurtakaan olutharrastuneisuutta eikä myöskään historiaan vihkiytyneisyyttä, jonka vuoksi se sopii suuremmallekin populaatiolle ja hyvin esimerkiksi lahjaksi. Kirja tulee varmasti kuulumaan myös oluttietokilpailujen laatijoiden lukemistoon. Mainio kirja, johon tulee varmasti palattua myöhemminkin.