Liettua on nykyaikainen EU-maa, mutta alueen kultuurissa on monia omaleimaisia piirteitä, joita länsimainen hapatus ei ole peittänyt. Tämä pätee myös maan olutkulttuuriin, ja monet paikalliset oluet erottuvat viehkeästi liettualaisuudellaan: kansan olutmaku tuntuu suosivan makeaa, toffeisen maltaista olutta, jossa on suhteellisen vähän humalan katkeruutta. Omaleimaisuuden oivaltaa kuitenkin vasta matkustaessaan Liettuaan, sillä nämä olutelämykset ovat parhaimmillaan paikan päällä ja hyvin tuoreena. Muistelen nyt kaiholla Vilnan reissua heinäkuussa 2016.

Šnekutis Užupio on hämmentävän hieno olutravintola, jonka puiset puitteet tuovat mieleen Konnun Taru sormusten herra -elokuvista.

Erikoisinta Liettuaa ovat hieman sahdin kaltaiset maalaisoluet, joita kutsutaan nimellä kaimiškas. Niiden alkuperä on maatalojen omissa menetelmissä, jotka poikkeavat nykyaikaiseen teolliseen oluenpanoon vakiintuneista käytännöistä. Kuten monesti sahdissakin, vierre jätetään useimmiten keittämättä, mikä tekee oluesta huonommin säilyvän, mutta tuoreena runsaan maltaisen ja viljaisen. Katajaa ei käytetä, mutta humalaa kylläkin. Sahtiin verrattuna kaimiškas on yleensä hieman miedompi ja paremmin arkiseen käyttöön soveltuva, alkoholia on tyypillisesti kuutisen prosenttia.

Monet Liettuan maalaispanimot valmistavat olutta kaupallisesti, mikä tekee olutturistin elämän hyvin mielenkiintoiseksi. Kaupalliset maalaisolutpanimot on skaalattu suuremmalle kapasiteetille, mutta valmistusmenetelmät ovat monelta osin samat kuin perinteisissä maatalojen kotipanimoissa. Vielä tänäkin päivänä joissakin jopa kaupallisissakin maalaispanimoissa olutta pannaan talon omista maltaista ja omasta hiivajuuresta. Myös liettualaisia maatiaishumalia saatetaan käyttää.

Toisaalta kaimiškas ei ole nimisuojattu termi, ja käytännössä maalaisuuden taso vaihtelee paljon panimosta toiseen. Muutenkin oluissa on paljon tilannekohtaisia vaihteluja. Monet maalaisoluet käyvät hieman vielä tynnyrissä, joten maku voi vaihdella makeasta kuivaan riippuen tarjoiluhetkestä. Monessakaan ravintolassa ei ole tynnyreille kylmätilaa, mikä rajoittaa maalaisoluiden säilyvyyden noin kolmeen viikkoon. Tämän vuoksi lämmin keskikesä ei aivan paras hetki maistella maalaisoluita. Jos olut ei maistu, ei ole aina selvää johtuuko se panimosta vaiko ravintolasta.

Jovaru Alus on klassinen esimerkki omalaatuisesta liettualaisesta maalaisoluesta. Se maistuu makealle toffeelle, ja siinä on myös hedelmäisyyttä sekä voin aromia. Tässä tapauksessa en pidä voin aromia (diasetyyli) makuvirheenä, vaikka se nykyaikaisen oluenpanotietämyksen mukaan sitä onkin. Nämä maalaisoluet ovatkin niin omanlaisiaan, että niitä ei kannata verrata nykyajan oluisiin. Pikemminkin niiden vertailuun tarvitaan oma asteikkonsa, samaan tapaan kuin sahdissa tai lambicissa.

Toinen omalaatuinen, joskin aivan toisenlainen klassikko on Ramūnas Čiža Keptinis. Keptinis on oma oluttyylinsä, jota pannaan oluenpanoon varta vasten tehdyistä mallasleivistä. Maku on kuiva mutta maltainen, ja sitä hallitsee tumman leivän ja paahdetun pähkinän aromi.

Toki Liettuassa on myös uusien pienpanimojen aalto, kuten muissakin Euroopan maissa. Osa pienpanimo-oluesta maistuu samalta kuin muissakin maissa, mutta osa oluesta on viehättävällä tavalla selvästi liettulaista. Oluissa voi olla esimerkiksi maltaisen toffeisen makumaailman lisäksi paikallisista maltaista peräisin olevaa ruohoista heinänteon aromia. Jotkun pienpanimot ammentavat myös maalaisperinteestä, kuten Dundulis, joka teettää omaa keptinis -oluttaan varten mallasleipää panimon viereisessä leipomossa.

Ja onhan Liettuassa myös suurempia panimoita, kuten Svyturys tai Kalnapilis. Ne tekevät kelvollista olutta, mutta ne ovat varsin samankaltaisisia kuin kansainvälisten panimoiden oluet ylipäätään. Oikeastaan harmillista, että Liettuan olutkulttuuri nähdään maan ulkopuolella näiden valtamerkkien kautta, persoonattomampana kuin se onkaan.

Spunka on pieni, mutta hyvän valikoiman olutravintola, joka keskittyy laadukkaan Dundulis panimon oluisiin. Spunkassa kannattaa pistäytyä samalla reissulla kuin Šnekutis Užupiossa. Kuva: Mari Varonen.

Vilnassa on kymmenkunta hyvää olutravintolaa, joista löytyy maalaisoluita ja modernimpaa pienpanimo-olutta. Mainitsemisen arvoisia ovat erityisesti kolme Šnekutis -ravintolaa, joista suosikkini on Užupion boheemikaupunginosan paikka. Ketju panostaa erityisesti maalaisoluisiin, ja niissä Jovaru Alus on yleensä talon oluena.

Myös ydinkeskustan ulkopuolella sijaiseva Alaus Namai on olutturistin ykköskohteita, jo pelkästään koska sieltä löytyy varmimmin Ramūnas Čiža Keptinis. Ravintola ei näytä päälle päin houkuttelevalta, mutta valikoima on hyvä, ja tunnelma kasvaa sitä mukaa kun ravintola täyttyy.

Joissakin Liettulaiseen keittiöön erikoistuneissa ruokaravintoloissakin tarjoillaan maalaisoluita. Toisaalta monet baaritkin, kuten Šnekutis ja Alaus Namai, tarjoavat ronskia ja edullista liettualaista ruokaa, sellaisena kuin paikalliset niitä arkena syövät. Jos haluat paikallista perinneruokaa hienommin katettuna, suosittelen Senoji Trobelėa,  josta löytyy myös maalaisolutta ja liettulaista simaa (Midus).

Liettuan oluista on kirjoitettu hämmästyttävän vähän. Olutkirjailija Michael Jacksonin isovanhemmat olivat Liettuasta, mutta hänkään ei erityisesti promonnut maan olutkulttuuria. Ehkäpä maa ei näyttäytynyt parhaassa valossa, kun Jackson kiersi Baltian panimoita 90-luvun puolivälissä neuvostovallan jälkeisinä vuosina. Ja ehkäpä olutmaailman huomio kiinnittyi enemmän niihin olutmaihin, joita Jackson voimakkaasti promosi. Toisaalta Liettualaiseen kultuuriin tuntuu kuuluvan, että itsestä ei pidetä paljon meteliä, eivätkä maan muutkaan hienoudet ole kovin tunnettuja. Ulkopuolisen näkökulmasta liettualaiseen kultuuriin kuuluu tietty outous, joka on viehättävää, mutta joka tekee samalla vaikeaksi hahmottaa mistä on kyse.

Onneksi viime vuosina norjalainen olutkirjailija Lars Garshol on hehkuttanut Liettuaa siitäkin edestä. Hän on kirjoittanut seikkaperäisen oppaan Rough guide to Lithuania, ja hänen blogissaan Liettualaista olut nousee esille moneen otteeseen. Jätinkin nyt mainitsematta monta huomionarvoista olutta, panimoa ja ravintolaa, koska Lars kiteyttää Vilnan olutoppaassaan niin hyvin.

Tämä oli minulle ensikosketus Liettuaan, ja luulen seikkailevani vielä oluella Birzain, Panevyzin ja Kaunasin kaupungeissa sekä niitä ympäröivällä maaseudulla.