Vuonna 1999 asuin vaimoni kanssa puoli vuotta Maastrichtissa Belgian rajan tuntumassa. Maistoin joka päivä uuden oluen, toisinaan kaksi. Jo tuolloin syttyi ihastus Belgian ranskankielisen osan Wallonian oluisiin. Nyt, oluiden nettikaupan aikakaudella, olen nyt päässyt palauttamaan mieliin noita makumuistoja, eikä Wallonian viehätys ole kadonnut mihinkään.

Oppaanani Walloniassa minulla oli John Woodsin ja Keith Rigleyn näppärä taskukirja Beers of Wallonia vuodelta 1996. Kirjan alaotsikko Belgium’s Best Kept Secret pitää varsin hyvin paikkaansa vieläkin.

Wallonia on erikoinen paikka, josta jää individualistinen ja epäorganisoitunut vaikutelma. Alueella ei ole ilmiselviä kaupunkilomakohteita, ja julkinen liikenne jättää paljon aukkoja olutturistin reiteille. Ehkä osa alueen viehätystä on juuri valtavirran ulkopuolella oleminen.

Monet Wallonian panimot ovat pieniä ja paikallisia, ja osa on kehittynyt aikoinaan perinteisistä maatilapanimoista. Panimoiden oluet ovat usein viehättävällä tavalla yksilöllisiä, rustiikkisia sekä käsityönomaisia, ja niissä on viinimäisiä vivahteita. Mausteiden käyttö on alueelle melko tyypillinen piirre, mutta niitä käytetään hillitysti ja hienostuneesti. Myös 0,75 l litran pullot ja samppanjakorkit ovat leimallista alueelle, mikä korostaa viinimäistä vaikutelmaa.

Alueen oluita ei ole useinkaan tapana jakaa tyyleiksi, vaikka etiketeissä esiintyvätkin usein väljät luokittelut blonde, brune ja ambree. Blonde on vaalea, useimmmiten 6–7 % olut, kun taas tummassa brunessa on usein 8–9 % alkoholia. Käytäntö on mielestäni mielestäni parempi kuin belgian Flaaminkielisellä puolella Flanderissa, jossa tumma dubbel on miedompi ja vaalea tripel vahvempi. Vaaleasta oluesta katoaa raikkaus kun vahvuutta nostetaan, ja tummissa oluissa taas viinimäiset vivahteet vaativat enemmän alkoholia.

Saison-oluet ovat alunperin kotoisin Walloniasta, mutta käsitys saisonista oluttyylinä on syntynyt enemmän Belgian ulkopuolella. Walloniassa saison kuvaa vähintään yhtä paljon perinnettä kuin makua, ja nimikkeellä tehdään hyvin monenlaisia oluita.

Kokemukseni mukaan luotettavia Wallonian panimoita ovat Dupont, Blaugies, Abbaye des Rocs, La Binchoise, Ellezelloise, Achouffe, Caracole, Les 3 Fourquets ja Fantôme. Ja onhan alueella klassiset trappist-panimot Rochefort, Chimay ja Orval.

Alkossa on muutamia Wallonian oluita, mutta ne painottuvat teollisempiin esimerkkeihin. Brasserie Dupont on suosikkipanimoitani, mutta harmillisesti panimolta on valikoitunut Alkoon Saison Dupont Biologique, joka on kuin varjo panimon loistokkaasta lippulaivaoluesta, Saison Dupont Vieille Provisionista. Kohtuullinen esimerkki Wallonian viehätyksestä on Alkon jouluolutvalikoiman N’Ice Chouffe, vaikka Achouffen panimo onkin nykyään osa isompaa Duvel-Moortgat -konsernia.

Makumatkalle Walloniaan pääsee helpoiten keskieurooppalaisista laajan valikoiman verkkokaupoista kuten Saveur Biere ja Firma Bier. Molemmat kaupat ovat toimineet luotettavasti, ja valikoima on erinomainen useankin maan ja tyylin alueella. Jos oluiden nettitilaaminen ei ole vielä tuttua, kannattaa tutustua Reittausblogin selvitykseen aiheesta.

Suomalaisissa olutravintoloissa Belgia ei ole tällä hetkellä erityisen hyvin edustettuna. Perinteisesti Tuulensuu Tampereella on ollut parhaita paikkoja siemailla Belgialaisia oluita, mutta en tiedä mikä ravintolan Wallonia-painotus on juuri nyt.

Wallonian oluenpanijat ovat lähteneet vaisusti mukaan jatkuvaan uutuusoluiden tehtailuun, mikä tekee niistä nyt epämuodikkaita. Oluita ei aina löydä helposti alueen ulkopuolelta, mutta niiden metsästykseen kannattaa nähdä vaivaa.