Alla on omakohtaisia käyttökokemuksiani humalalajikkeista, joita olen kotipanimossani vuosien varrella käyttänyt. Listattuna ovat siis vain humalat, joista olen pannut olutta. Toivon, että kuvauksista on hyötyä kotipanijoille, ja  saattaapa niistä olla iloa myös oluen ystäville, jotka haluavat tietää miltä kukin lajike tuoksuu ja maistuu.

Kuvaukset ovat hyvin subjektiivisia, mutta toisaalta juuri siksi voin kertoa havaintoja, joita kaupallisten toimijoiden hyvin geneeriset kuvaukset eivät paljasta. Käyttökokemukseni ovat kaukana kattavasta testauksesta – joitakin lajikkeita olen kokeillut vain kerran, ja joitakin käytän usein. Humalan tuoksuun ja makuun vaikuttavat lajikkeen lisäksi monet muutkin seikat, kuten satovuosi, kasvualue, kasvattaja ja oluenpanijan tekniikat. Ehkä parhaat yleispätevät lajikekuvaukset löytyvät YCH Hopsin sivuilta.

Sivun yllä olevan humalankäyvyn kuvasi Jyrki Vesa.

Saksa

Saksalaiset humalille on tyypillistä raikas yrttisyys. Niitä käytetään usein saksalaisiin ja belgialaisiin oluttyyleihin, mutta ne sopivat moneen muuhunkin olueen. 2010-luvulla markkinoille on tullut uusia craft beer -panimoille jalostettuja lajikkeita, joissa on tavoiteltu voimakkaampia ja erottuvampia aromeja.

Hallertauer Mittelfrüh on elegantin yrttinen humala. Tyylikäs, raikas ja hillitty aromi.

Hallertauer Hersbrücker muistuttaa Mittelfrühia, mutta mukana on myös hieman raikasta havuisuutta ja aavistus tupakan aromia. Erinomainen, suhteellisen hillitty, mutta persoonallinen aromi.

Tettnanger on yrittisen pippurinen humala ja melko lähellä saazia. Suoraviivainen, mutta erittäin maukas. Suosikkejani.

Spalt Select on yrttinen ja raikas humala. Viehättävä koivunlehtien aromi ja saatavuuskin on melko hyvä. Tätä humalaa olen käyttänyt paljon.

Northern Brewer toimii hyvin katkerohumalana. Kokeilin kerran aromihumalana, ja lopputulos oli hieman tunkkainen, mutta yhdestä erästä ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Magnum tuottaa erittäin puhtaan katkeruuden, eikä juuri muuta. Suosikkejani, kun tarvitaan pelkästään katkeruutta.

Mandarina Bavaria tavoittelee amerikkalaistyypistä kukkean sitruksista aromia hieman Cascaden tyyliin. Mandariinin ja sitruksen aromit jäävät amerikkalaisia humalia hillitymmäksi, mutta hyvää olutta tästä kuitenkin saa.

Polaris on saksalaiseksi humalaksi poikkeuksellinen – voimakas ja erikoinen aromi tuo mieleen mentolin sekä mintun. Yhden kokeilun perusteella tämä voisi olla hyvä lajike humalavoittoisiin oluisiin.

Hüll Melon tuoksuu nimensä mukaisesti hunajamelonille ja taustalla on myös saksalaistyylistä yrttisyyttä. Aromi ei ole erityisen voimakas verrattuna USA:n humaliin, mutta tämä vaikuttaa käyttökelpoiselta humalalta.

Tšekki

Saaz on kaikkein klassisimpia ja arvostetuimpia humalia. Erinomainen yrttinen, pippurinen ja aavistuksen savuinen aromi. Loistava humala, mutta en menisi väittämään tätä parhaaksi – saksalaiset lajikkeet ovat melko samankaltaisia ja yhtä hienoja.

Tšekissä ja Puolassa kasvatetaan nykyään useitakin saazin sukuisia lajikkeita, joita en ole ehtinyt kokeilemaan.

Englanti

East Kent Goldings on perinteisin brittihumala, jossa tuoksuu brittioluille tyypillinen pihka. Hyvin käyttökelpoinen humala, muuhunkin kuin brittialeen.

Fuggles on toinen klassinen brittihumala, jota on perinteisesti käytetty Goldingsin ohessa. Aromia on hieman vaikea kuvailla – tuoksu on hedelmäisen ja yrttisen humalainen, aivan kuin siihen olisi keskiarvostettu humalan tyypillisimmät piirteet. Kokemukseni ovat hieman kaksijakoisia: Olen pannut tällä humalalla loistavaa alea, mutta toisinaan vastaan on tullut myös tunkkaisempaa aromia. Slovenian Styrian -tyyliset humalat ovat sukua Fugglesille, ja aromeissa on paljon samaa.

Challenger on erinomainen ja moninkäyttöinen brittihumala. Siinä on sekä Goldingsin pihkaisuutta että Fugglesin hedelmäisyyttä, mikä on erittäin kätevää, kun ei tarvitse erikseen tehdä Goldings-Fuggles sekoitusta.

Bramling Cross on brittihumalaksi epätavallinen, sillä siinä enemmän USAan viittaava mustaherukan aromi. Tämän vuoksi lajike ei ole erityisen suosittu briteissä, mutta esimerkiksi Brewdog mainitsi tämän humalan Top of the Hops -blogijutussa aliarvostetuksi, nimeten lajikkeen humalien David Hasselhoffiksi.

First Goldissa on vieno mandariinin aromi. Myöskin tämän humalan Brewdog nosti esille Top of The Hops -jutussaan, mutta omissa kokeilussani aromi on ollut harmillisen mieto. Ehkä aromin esilletuomiseen tarvittaisiin tavanomaista enemmän humalaa.

Target on humala, joka ei paistattele parrasvaloissa, mutta sitä käytetään säännöllisesti. Olen käyttänyt tätä lähinnä katkerohumalana, mutta esimerkiksi Thornbridgen panimomestari suositteli lajiketta myös aromihumalointiin – ehkä kannattaisi kokeilla.

USA

Centennial on USAn sitruksisten lajikkeiden keskiössä. Aromi on roteva valikoima sitrusta, greippiä ja mustaherukkaa. Valitettavasti lajike on hyvin haluttu, ja saatavuus on välillä heikko.

Cascade tuottaa klassisen kukkapellon ja sitruksen aromin, kuten Sierra Nevada Pale Alessa. Tällä humalalla voi luoda hienoja efektejä, ja mielestäni tämä sopiikin parhaiten muiden humalien ohessa käytettäväksi. Cascade-Centennial on loistava ja paljon käytetty yhdistelmä.

Amarillossa on hieno moninpuolinen sitrushedelmien, mangon ja aprikoosin aroma. Erinomainen ja suosittu humala, jossa on saatavuusongelmia. Toimii erinomaisesti yksinäänkin, mutta Amarillo-Simcoe on fantastinen pari.

Simcoe tuo voimakkaan männyn aromin ja toisinaan myös sipulia. Ei vaikuta erityisen miellyttävältä yksinään, mutta hyvin toimiva sekoituksissa.

Columbus on tuhdin hedelmäinen ja yrttinen humala, jossa on tuoksuu myös kannabis ja mentoli. Hyvä IPA-humala, varsinkin muiden humalien ohessa.

Chinook on päällekäyvän sitruksinen, mäntyinen ja mustaherukkainen (tai kissanpissainen). Ei ole omia suosikkejani, mutta on paljon käytetty esimerkiksi Nøgne Ø:n ja Brewdogin panimoilla.

Citra on voimakkaan sitruksinen lajike. Aromi on päällekäyvä ja muita makuja peittävä.

Sorachi Ace tuottaa hieman erikoisemman sitruunateen aromin. Sopii pienemmissä määrin myös muihin kuin APA-IPA tyyleihin. Lajiketta viljellään sekä USA:ssa että Japanissa, itse kokeilin USA-versiota.

El Dorado on hyvin persoonallinen ja toisella tapaa amerikkalainen humala. Aromissa on päärynää ja muita hedelmiä, mutta ei niinkään sitrushedelmiä. Erinomainen ja persoonallinen humala, joka toimii hyvin yksinkin.

Palisade on hieman hillitympi amerikkalaishumala. Aromissa kukkaisuutta, heinäpeltoa ja miedosti sitrusta. Kelpo humala, jos haussa on vivahteikkaampi ja vähemmän aggressiivinen humala.

Mount Hood jäljittelee saksalaisia yrttisiä humalia. Erinomainen humala, mutta tätä tulee harvemmin hankittua, koska saksalaiset esikuvat ovat edullisempia ja helpommin saatavilla.

Australia

Galaxy on voimakkaan hedelmäinen, mandariinia ja trooppisia hedelmiä. Erinomainen joskin hieman muita makuja dominoiva humala. Saatavuus on heikko.

Summer on todellakin kesäinen miellyttävän lempeällä tavalla. Trooppisia hedelmiä ja parfyymistä kukkapeltoa.

Uusi-Seelanti

Maan humalalajikkeista löytyy mukavasti lisätietoa New Zealand Hopsin sivuilta.

Nelson Sauvin on tuottaa hyvin voimakkaan ja persoonallisen aromin, joka tuo mieleen karviaismarjat, petrolin ja sauvingnon blanc -viinit. Erittäin suosittu, jonka vuoksi saatavuuskin on usein heikko. Pidän tästä humalasta, mutta lisään tämän aromihumalana yleensä 5–10 minuuttia ennen keiton loppua, jotta kovimmat petrolin käryt ehtivät haihtua.

Riwaka on melkoisen agressiivinen humala ja aromissa on paljon greippiä ja muita sitrushedelmiä. Intensiivisen arominsa vuoksi suosittu, mutta omaan makuuni hieman yliampuva.

Motueka tuottaa miellyttävän trooppisten hedelmien kimaran. Harmoninen, miellyttävä, eikä päällekäyvä. Suosikkini Uuden-Seelannin humalista.

Pacifica yhdistää kivasti saksalaistyylistä yrttisyyttä ja sitrushedelmiä. Kukkea ja kesäinen aromi esimerkiksi vehnäoluisiin.

Rakau on ollut testissä vain kerran, mutta muistot siitä ovat lämpimät. Miellyttävä aprikoosin aromi. Kuivahumalointi toi yllättävän hillan tuoksun.

Waimea on melkoisen mäntyinen humala, jossa on myös sitrusta taustalla. Kokeilin hillitysti melko maltaisessa oluessa,  mutta lajike sopisi ehkä paremmin humalapommeihin.

Wai-iti on poikkeuksellinen humala, koska siinä on paljon aromiaineita, mutta suhteellisen vähän katkeruutta. Sopii siis oluisiin, joihin halutaan voimakas humalan tuoksu ja maku ilman kovaa katkeruutta. Aromi on sitrushedelmiin painottunut.

Green bullet vaikuttaa hyvältä katkerohumalalta. Aromihumalaksi en ole kokeillut.

Slovenia

Sloveniassa kasvaa erinomaisia humalia, joissa on omanlaisensa ruohoinen aromi. Valitettavasti lajikkeiden nimeäminen on  melkoisen sekavaa. Aiemmin maan tunnetuin lajike oli Styrian Goldings, joka sittemmin pääosin korvautui lajikkeilla Styrian Savinjski Golding, Styrian Golding Celeia, Styrian Golding Bobek. Muitakin kirjoitusasuja näkee toisinaan. Markkinoilla on vieläkin myös pelkästään Styrian Goldings -nimettyä humalaa, joka useimpien lähteiden mukaan on samaa lajiketta kuin Savinjski.

Styrian -tyylin humalille on ominaista heinänteon aromi, pippurisuus ja yrttisyys. Toisinaan vienona taustavivahteena löytyy myös sitrusta ja appelsiinimarmedia. En ole päässyt vielä kärryille miten Celeia, Bobek ja Savinjski eroavat toisistaan, mutta sukulaislajikkeita ne ovat joka tapauksessa. Styrian -humalia on käytetty paljon belgialaisissa ja englantilaisissa aleissa, ja aromi sopiikin hyvin hedelmäisten, mausteisten ja karamellisten makujen oheen.

Aurora, josta käytetään myös nimitystä Super Styrian, on aromiltaan voimakkaampi tavalliset styrian -humalat. Olen kokeillut humalaa kerran, jolloin aromi oli vastenmielisen tunkkainen ja maanläheinen (multaa tai syksyistä metsää muistuttava). Ehkäpä kohdalleni sattui huonompi erä, mutta myös yhdessä kaupallisessa Aurora-humaloidussa oluessa olen aistinut vastaavanlaista tunkkaisuutta.