• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Category Archives: Ruokajuoma

Mistä on jouluoluet tehty?

17 torstai Jou 2015

Posted by maltainen in Historia, Oluttyylit, Ruokajuoma, Sahti

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Bock, Jouluolut, Jouluperinteet, Maustetut oluet, sahti, Winter warmer

Ei liene epäselvää, että olut on hyvin jouluinen juoma. Vähemmän selvää on miten jouluoluena myyty mallasjuoma eroaa sesongin ulkopuolella myytävästä oluesta. Kysymykseen ei olekaan yhden rivin vastausta, sillä jouluoluiden perinteet ovat kerrostuneet useasta eri kulttuurista, kuten monet muutkin joulun perinteet.

Jouluolut

Eräs jouluoluen tunnusmerkki on tuhtius ja runsaus. Monessa maassa mallas- ja alkoholipitoisuudeltaan tuhdimmat oluet ovat vähitellen jääneet talvikauden olueksi, joita ei edes panna tai tarjota lämpiminä kuukausina. Näitä ovat esimerksi brittiläiset Winter Warmer -nimellä tunnetut oluet ja saksalaistyyliset bockit. Koska joulun alla siirrytään talvikauteen, nämä oluet ovat luontevasti liukuneet myös jouluoluiksi. Suomalaiset suurten panimoiden jouluoluetkin muistuttuvat etäisesti tästä perinteestä, ovathan ne piirun verran runsaampia ja tummempia kuin vakiotuotteet.

Euroopassa humala alkoi syrjäyttää keskiajalla muita oluen mausteita, ja erityisesti Britanniassa muodostui perinne tarjota juhlissa ja tiettyinä vuodenaikoina vanhakantaista, muulla kuin humalalla, maustettua olutta. Jo 1400–1500 luvun Britanniasta tunnetaan Lambswooliksi kutsuttu jouluolut, joka sisälsi paahdettuja omenia, muskottipähkinää, inkivääriä ja sokeria. Erikoisen nimensä juoma sai runsaasta pintakuohusta.

Tietoisena Britannian vanhasta perinteestä, Kalifornialainen Anchor Brewing Company nosti mausteiset jouluoluet maailmanlaajuiseen suosioon 1987 lisäämällä mausteita jouluolueensa, Anchor Christmas Aleen. Oluen resepti on salainen ja vaihtelee vuosittain, mutta useana vuonna piparkakkumausteiden aromi on ollut ilmeinen. Oluesta tuli hyvin suosittu ja se inspiroi monia pienpanimoita tekemään oman mausteisen jouluoluensa.

Belgiassa taas joulutperinteeksi on muodostunut viime vuosikymmeninä panimoiden lippulaivaoluista pari prosenttia vahvemmat versiot, kuten Brasserie Dupontin Avec les Bons Voeux (9,5 %) tai Delirium Noël (10 %). Toisinaan niissä suvaitaan myös hyvin vapaamielistä mausteisuutta, kuten Gouden Caroluksen Noëlissa.

Ja sitten on tämä uudempien pienpanimoiden joukko, joille jouluolut tarkoittaa yksinkertaisesti hyvin runsasta makua ja sesonkiin rajattua saatavuutta. Katse kääntyy erityisesti panimoihin Nøgne, Brewdog ja Mikkeller.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä pohjoismais-baltialainen maalaisoluiden perinne on hyvin kiinteästi sidoksissa jouluun. Arvelen perinteen olevan niin syvällä kulttuurissamme, että se vaikuttaa mielleyhtymiimme kuullessamme sanan jouluolut. Maalaistaloissa ei varsinaisesti pyritty tekemään jouluksi erimakuista olutta, mutta talon oluen piti olla jouluna yksinkertaisesti parasta ja runsainta, ja sitä piti myös olla runsaasti. Vanhastaan sahdin maistelu aloitettiin Tuomaan päivänä 21.12. ja lopetettiin Nuutin päivänä, jota aikoinaan vietettiin 7.1.

Sahti on myös itseoikeutettu suomalaisen joulupöydän juoma, onhan suomalainen jouluruoka suurelta osin hämäläisestä pitopoydästä rakentunut. Kuten Hollolan Hirven Ilkka Sipilä meille sahtikirjan haastattelussa tokaisi, ”viini suomalaisessa joulupöydässä on petkutusta, huijausta ja pelleilyä”.

Jos suuta alkoi kuivamaan, tässä on lista yllä mainittuihin kuvauksiin sopivista esimerkeistä:

Winter warmer ja bock: Suomenlinnan Old Greig, Fuller’s Old Winter Ale, Youngs Winter Warmer, Ayinger Winter Bock

Angloamerikkalaisittain maustetut oluet: Anchor Christmas Ale, Rekolan Talven Tähti, Old Tom Ginger

Vahvat belgialaiset: Brasserie Dupont Avec les Bons Voeux, Gouden Carolus Noël, N’Ice Chouffe

Pienpanimoiden makupommit: Nøgne God Jul, BrewDog Hoppy Christmas

Maalaisoluet: Sahti

Advertisement

Olutmenu: Juuri oikea Maku

15 sunnuntai Maa 2015

Posted by maltainen in Ravintolat, Ruoka, Ruokajuoma

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Maku Brewing, Olut Ruokajuomana, Olutmenu, Ravintola Juuri

Ruokakokonaisuuksiin sovitetut viinipaketit ovat hyvissä ruokaravintoloissa vakiintunut käytäntö, mutta vastaavia olutpaketteja on harvoin tarjolla. Kun laaturavintola tarjoaa oluiden ympärille rakennetun täsmämenun, täytyy tarttua hetkeen. Tällainen hetki koitti, kun Ravintola Juuressa tarjoiltiin 19.2-1.3.2015 Maku Brewing -panimon kanssa yhteistyössä suunniteltua  Juuri oikea Maku -menua. Menu on valitettavasti päättynyt, mutta se on ehdottomasti dokumentoinnin arvoinen esimerkkinä modernista pitkälle viedystä oluen ja ruoan yhdistelmästä.

Menu tarjosi neljä ruokalajia ja neljä Maku Brewingin olutta 80 euron hintaan. Hinta osoittautui varsin kohtuulliseksi, sillä menu oli hyvin monipuolinen ja pieteetillä koostettu. Pakettiin kuului vielä välijuomana Juuren fenkolin ja sitruunan makuinen snapsi. Vastaavanlaatuisen menun viinipaketin keran nauttimiseen menisi kymppi pari enemmän.

juurimaku1_web

Annoksissa oli monia makuja, jotka sopivat yhteen sekä keskenään että kuhunkin annokseen valittuun olueen. Alkuun tarjottiin herkkutattia, punajuurta ja kuttugoudaa sekä juomana Maku Amber Alea. Tässä amber alessa pyöreä karamellisuus on hallitseva elementti sekä myös oluen lautasella olleeseen annokseen parittava piirre. Karamelli ryyditti mukavasti erityisesti tattia, jota annoksessa oli pyreenä sekä lastuina.

juurimaku2_web

Toisessa annoksessa pääosissa oli tartar-luomunauta, mänty ja tyrni sekä ruokajuomana Maku Golden Ale. Tässä tyrni liitti annoksen kiinteämmin golden alen sitruksiseen humalointiin ja toi terävää vastaapainoa pyöreämpiin makuihin.

Kahdessa ensimmäisessä ruokalajissa oluet olivat vahvuudeltaan vain 4,5 %, mutta niiden maun voimakkuus osui täysin yhteen ruokalajien voimakkuuteen. Mielessäni kävi, että hyvin monet nykytrendien mukaiset pienpanimo-oluet ovat liian voimakkaan makuisia ruokajuomaksi. Ne on tehty enemmänkin maisteltavaksi sellaisenaan.

juurimaku3_web

Pääruoan elementit olivat savuinen ja hiiltynyt taimen, fenkoli ja sinappi sekä ruokajuomana Maku Savu Porter. Sekä taimen että sen lisukkeet olivat todella maukkaita. Porter sopi hyvin makumaailmaan, mutta oli voimakkuudeltaan hieman ruokaa voimakkaampi ja sitä piti ottaa hyvin pieninä kulauksina, jotta ruoka ei olisi jäänyt oluen alle. Oikeastaan yllättävää, sillä tämä 5,9 prosenttinen porter ei ole maun voimakkuudeltaan erityisen tuhti pienpanimo-olueksi.

juurimaku4_web

Jälkiruokana tarjoiltiin mantelikakkua, hapankermasorbettia ja karviaisia, juomana Maku IPA. Tämä olut-ruoka -yhdistelmä ei ole tavanomainen, mutta ehkä se toimivuudessaan ja yllättävyydessään olin menun mieleenpainuvin. Mantelikakussa oli timjamia, mikä toi sen lähemmäksi IPAn hedelmäistä humalointia. Myös karviaiset sopivat hauskasti oluen humalaan ja karamelliin. Makea jälkiruoka sai IPAn maistumaan kuivemmalta, mutta ei häiritsevällä tavalla.

Menun oluet tarjottiin kolmasosalitran pulloissa. En valita, mutta annoksiin olisi riittänyt hyvinkin kaksi desia kutankin olutta. Tämä onkin yksi olutmenujen ongelma, koska harva ruokaravintola voi myydä useita eri oluita parin desin annoksina.

Tarjoilija kertoi menun olleen suosittu, joten jospa vastaavia menuja nähtäisiin jatkossa useammin. Vaikuttaa kuin sekä kiinnostus että tarjonta hienostuneempiin olut-ruoka -makupareihin olisi kasvamassa.

Viron pienpanimoviikkojen olutmenu

08 sunnuntai Maa 2015

Posted by maltainen in Ravintolat, Ruoka, Ruokajuoma

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Bryggeri Helsinki, Olut Ruokajuomana, Olutmenu, Viron pienpanimot, Viron pienpanimoviikot

Helsinkiläisissä ravintoloissa on saatu nauttia viimeaikoina kahdesta hienosta olutmenusta, jossa jokaiselle ruokalajille on sovitettu oma oluensa. Kerron tulevassa blogijutussa jo päättyneestä Ravintola Juuren ja Maku Brewingin yhteistyömenusta ja alla muistelen lämmöllä Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikkojen avajaissa 26.2. nauttimaani olutmenua. Lopuksi kerron myös lyheyesti Viron kiihtyvästä pienpanimobuumista. Bryggerin Viron olutviikot jatkuvat vielä 14.3.2015 ja ne tarjoavat olutmenun lisäksi 28 virolaista uuden aallon pienpanimo-olutta, suosittelen!

Viron pienpanimoviikkojen menun on luonut Bryggerin keittiöpäällikkö Ali Suviala ja virolainen olutsommelier Kristjan Peäske. Kolmen ruokalajin menu maksoi 39 euroa ja menuun sovitetut kolme olutta 12 euroa. Oluet tarjoiltiin noin puolikkaan pullon (1/3 l) annoksina, mikä oli täysin riittävä määrä. 51 euroa kolmesta hyvin tehdystä ruokalajista ja pienpanimo-oluesta on kohtuuhinta, sillä yleensä menuihin sovitetut viinipaketit ovat 30 eurosta ylöspäin. Oluen etu ruokajuomana viiniin nähden onkin hinta.

bryggeri1_web

Menun aloitti virolaisen pienen tuottajan kutunjuusto, omenakompotti ja marinoitu sipuli. Ruokajuomana tarjoiltiin tallinnalaisen Hopster panimon Pearu IPA. Tämä IPA oli pyöreän karamellinen, mikä loi makuja täydentävän vastakohdan annoksen kirpeään hapokkuuteen. Myös IPAn kukkean hedelmäinen humalointi toi annokseen uuden mielenkiintoisen ulottuvuuden. IPAksi oluessa oli varsin maltillinen katkeruus, mikä teki siitä ruokaystävällisemmän.

bryggeri2_web

Pääruokana tarjoiltiin Bryggerin stoutissa haudutettua porsaanposkea, selleripyreetä ja savustettua punajuurta. Ruokajuomaksi oli valittu Õllenaut -panimon Vanamees, amerikkalaisittain humaloitu ruis-IPA. Porsaanposki oli erittäin muhevaa ja liemi, jossa se tarjoiltiin oli tuhdin, mutta lempeän lihaisa. Savustetut punajuuret olivat mieleenpainuvan maukkaita. Ruis-IPA täydensi karamellisuutensa ansiosta hyvin annosta ja sopi voimakkuudeltaakin ruokalajiin todella hyvin. Rukiin maku tässä IPAssa oli mieto, mutta ehkä se toi tuhdimpaa viljaisuutta, joka yleensä sopii tuhtiin liharuokaan.

Jälkiruokana oli Suklaa-porterkakkua ja tyrnisorbettia, jotka olivat todella maukkaita erikseen, mutta ei mielestäni toisiaan täydentäviä. Annokseen sovitettu olut tuli pöytään paljon jälkiruokaa jäljessä ja jostain syystä se oli Koffin Two Tree Porter, vaikka kyseessä oli Viron pienpanimoviikot. Jälkikäteen huomasin menussa lukevan jälkiruoan olutsuosituksena Põhjala Pime Öö. Two Tree Porter ei ollut ristiriitainen, mutta ei myöskään makuja täydentävä olut. Makean kakun jälkeen porter muuttui turhankin kuivan makuiseksi, tyrnisorbetin kanssa se sopi jo paremmin.

Kokonaisuutena menu olisi tietysti ollut monipuolisempi, ellei kaksi kolmesta ruokaoluesta olisi olleet tyyliltään karamellista IPAa. Toisaalta alku- ja pääruoka toivat IPAsta ruokajuomana esille täysin eri piirteita. Menu oli täysin hintansa väärti ja voin suositella sitä kaikille oluen ystäville. Kun puhutaan oluesta ja ruoasta Suomessa, Bryggeri Helsinkiä ei voi sivuuttaa, myöskin talon omat oluet ovat erinomaisia ja hyvin ruokaystävällisiä. Mainittakoon myös, että aterioiden ohessa tarjottava Bryggerin olutmäskileipä on uskomattoman maukasta, lajissaan parasta maistamaani.

kristjan_web

Olutsommelier Kristjan Peäske

Kerron lopuksi hieman Viron olutskenestä, josta Viron pienpanimoviikkojen avajaisissa 26.2. oli puhumassa Olutliiton puheenjohtaja ja Virolaisen olutkulttuurin puhemies Heikki Kähkönen, Virolainen olutsommelier ja ravintoloitsija Kristjan Peäske sekä tallinnalaisen Põhjala -panimon Tiit Paananen.

Vuonna 2011 Virossa oli muutama pienpanimo ja nyt reilun vuoden sisään niitä on syntynyt toistakymmentä. Sekä panimoiden että niiden tuottamien oluiden kirjo kasvaa tällä hetkellä vauhdilla. Monet pienpanimoista ovat alusta pitäen vientihenkisiä ja esimerkiksi Tiit Paananen kertoi Põhjalan suuntaavan 80 % oluistaan ulkomaan vientiin. Viron pienpanimo-oluet alkavat vamastikin yleistyä pian suomalaisissa olutravintoloissa, ja luultavasti hyvin kilpailukykyiseen hintaan. Sanomattakin on selvää, että Virossa lainsäädäntö on Suomea otollisempi pienpanimo-oluen tuontantoon ja sen vientiin.

Maistamieni oluiden perusteella virolaisten pienpanimo-oluiden laatu on hyvä, yllätävänkin korkea ottaen huomioon panimoiden tuoreuden. Oluet ovat isolta osin amerikkalaistyylisiä, eli paljon amerikkalaisittain humaloitua IPAa, mutta esimerkiksi myös maukkaita ruisoluita ja imperial stouteja oli tarjolla.

Viron pienpanimoviikoista raportoi ansiokkaasti myös olutblogit Tuopillinen, Tyttö ja tuoppi sekä Punavuori Gourmet.

Kirja: Yks Olut

16 sunnuntai Mar 2014

Posted by maltainen in Kirja, Oluttyylit, Ruoka, Ruokajuoma

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Anikó Lehtinen, Kirja-arvio, Olut ja ruoka, Olut Ruokajuomana, Olutkeittokirja, Olutkirja, Oluttyylit, Punavuori Gourmet

Anikó Lehtisen Yks Olut -kirja on syyskuussa 2014 julkaistu yleisteos oluesta nauttimisesta.  Kirjassa on mukavasti tuoretta näkökulmaa ja  uuutusarvoa, vaikkakin oluesta on kirjoitettu runsaasti perusteoksia, sekä suomeksi että englanniksi. Alla oleva kirja-arvio perustuu WSOY:ltä saatuun arvostelukappaleeseen.

Kuva: WSOY

Kuva: WSOY

Kirjan yleisvaikutelma on oppikirjamainen ja se pyrkii tekemään oluttietämyksestä mahdollisimman helposti omaksuttavaa. Tuoreena näkökulmana erilaisten oluiden luokittelussa on lähdetty liikkeelle oluen mausta, eikä perinteistä maittain tai tyyleittäin kategorisoinnista. Lisäksi Anikó nappaa hyvin tämän päivän trendeistä kiinni, kuten maistelupainotteisesta suhtautumista olueen. Yksi kirjan vahvuuksista on luku oluesta ja ruoasta, josta ei ole näin seikkaperäisesti ja tuoreesti kirjoitettu aiemmin. Uutuusarvoa siis löytyy niillekin, joilla ovat jo lukeneet muutaman oluen yleisteoksen. Toki tässäkin kirjassa kerrataan perinteiset pohjatiedot oluen historiasta, raaka-ainesta, valmistamisesta ja oluen maistamisesta.

Anikó on Sinebrychoffin tuoteaktivointipäällikkö ja kirjoittaa oluesta ja ruoasta blogissaan Punavuori Gourmet. Koff on esillä kirjassa selvästi, mutta en kokenut sitä kotiinpäinvedoksi. Minusta Koffin arkistokuvat ovat hienoja ja ovat ansainneet paikkansa kirjassa. Toiseksi, on oikeastaan virkistivää, että kirjassa on esitelty rinnakkain samanarvoisina suurten panimoiden lagerit ja pienpanimo-oluet. Molemmat kuuluvat olutkulttuuriin ja sitä esittelevään kirjaan.

Kirjassa oluet jaetaan yhdeksään oluttyyppiin oluen maun mukaan, sen sijaan, että lukijan eteen lyötäisiin perinteinen lista kymmenistä eri olutyyleistä. Tämä on tervetullut tuore lähestymistapa ja mielestäni oluessa pitäisikin olla aina ensisijaista maku ja käyttötarkoitus, eikä mitä oluttyyliä olut edustaa. Anikón yhdeksän oluttyypin alta löytyy sitten perinteisiä oluttyylejä ja tässä vaiheessa alkaa tuntua, että osa palikoista menee väärin lokeroihin. Esimerkiksi saison -oluet löytyvät oluttyypin Villin happamat alta, vaikka eivät ne mielestäni ole yleisesti happamia. Ongelma ei ole suuri, enkä pidä oluen tarkkaa luokittelua tärkeänä tai edes mielekkäänä. Tärkeintä on, että olutta ostaessaan ihminen osaa valita tilanteeseen ja omaan makuunsa sopivan oluen. Itse olen käyttänyt olutmaisteluja pitäessäni omaa oluen kuuden perusmaun jaottelua, joka on yliyksinkertaistus, mutta toimii hyvin oluiden kirjoa esiteltäessä.

Kirjan vahvin osa on selvästi Olut ja ruoka -luku. Luku käsitelee oluen yhdistämistä ruokaan ja oluen käyttöä ruoanlaitossa. Luku sisältää runsaasti kiinnostavia reseptejä, joissa ruokalajien raaka-aineena on käytetty olutta ja annokset maistuvat varmasti sopivan oluen kanssa. Reseptit ovat hienostuneita, mutta eivät mielestäni liian monimutkaisia. Niissä on panostettu erityisesti olut-ruoka -parien tuomiin makuelämyksiin. Juuri tällaiselle olutruoalle on tällä hetkellä tilausta, ainaisen olut ja makkara -kliseen sijaan.

Kokonaisuutena kirja on olutta hyvin monelta suunnalta katsova perusteos. Monestakin asiasta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, näissä kohtaa kyse on lopulta mielipideasioista. Mielestäni kirjaan olisi kannatanut laittaa kirjallisuusluettelo, sillä teoksella on selvästikin sukulaiskirjoja, kuten Chuyler Schultzin Beer, Food, and Flavor (2012) sekä Markus Maulavirran ja Jussi Hukkasen Syötävän hyvä olutkeittokirja (2012).

Siiderillä Barcelonassa

15 sunnuntai Kes 2014

Posted by maltainen in Espanja, Ruoka, Ruokajuoma, Siideri

≈ 5 kommenttia

Avainsanat

Barcelona, Pintxos, Sidra natural

Kävin kesäkuun alussa Barcelonassa ja tehtävälistan kärkipäässä oli sidra natural -siidereiden maistaminen. Espanjan sidra naturaleissa on samanlaista alkukantaista viehättävyyttä kuin sahdissa, molemmat juomat ovat hyvin omalaatuisia sekä maultaan että perinteeltään. Euroopassa sahti on oluen alkukantaisin edustaja ja siidereissä tämä kunnia on sidra naturalilla.  Espanjan siideriseuduilla Asturiassa ja Baskimaassa tulee harvemmin käytyä, mutta onneksi Barcelonassa on useita Baskibaareja ja Asturialaisia ravintoloita. Ja samalla saa siiderin oheen myös hyvää Asturian tai Baskimaan ruokaa.

sagardi_sisaan_web2

Barcelonassa valitsin siideribaariksi Sagardi Gòticin, baskibaarin tunnelmallisessa vanhan kaupungin Barri Gòtic -kaupunginosassa. Sagardin etu on hyvän ruoan, juoman ja sijainnin ohella joustavat aukioloajat. Paikka on auki aamupäivästä puoleenyöhön, kun taas moni muu Barcelonan siideribaari -tai ravintola on auki pelkästään iltaisin tai illan lisäksi pari tuntia iltapäivällä. Siideribaareissa on yleensä tarjolla vain yhtä siideriä ja Sagardi Gòticilla merkki oli Zapiain. Tämä 6 % sidra on ehkä hieman kevyempi ja helpompi lajinsa edustaja, mutta silti hyvin aito ja arvostettu.  Ruokana Sagardilla oli baskien tapaksia, pintxoksia, joita olen hehkuttanut blogissani aiemminkin. Pintxokset kerättiin baskibaareille tyypilliseen tapaan omaan tahtiin baaritiskiltä ja maksettiin jälkeenpäin pintxosten coktailtikkujen lukumäärän mukaan. Pintxoksia oli noin 20 eri sorttia. Kaksi noin desin lasia sidraa ja kolme pintxosta maksoi vajaan kympin. 

sagardi_lautanen_web2

Sidra naturalit käytetään omenan luontaisilla villihiivoilla rutikuiviksi ja ne pullotetaan kokonaan tai lähes hiilidioksittomana. Hiilidioksidin puute korvataan näyttävällä tarjoilurituaalilla, jossa siideri kaadetaan korkealta lasiin, jolloin siideriin seikoittuva ilma saa juoman poreilemaan. Samalla siiderin terävä etikkainen hapokkuus taittuu. Pieni määrä etikkaisuutta kuuluu asiaan, kuten myös kirpeän hedelmäiset ja välillä tallimaisetkin vivahteet. Kaadon poreileva vaikutus kestää vain hetkisen, noin minuutin, joten siideriä kaadetaan pieninä ehkä vajaan desin annoksina, joka juodaan pois pikaisesti. Ja kun annos on siemaistu, kaadetaan taas lisää. Sidra natural on EU:n nimisuojan alainen (protected designation of origin) ja tarkkaan kontrolloitu juoma eivätkä kaikki Espanjan siiderit eivät ole sidra naturalia.

sagardi_hana_web2

Suomessa olen nähnyt sidra naturalia myynnissä vain Inezissä Tampereella ja Black Doorissa Helsingissä. Gastropub Tuulensuussa Tampereella on ainakin ollut myynnissä hyvin erikoista ja monivivahteista Domaine Bordatton Txalapartaa Ranskan Baskimaalta, joka ei varsinaisesti ole sidra natural, mutta muistuttaa niitä hyvin läheisesti. Nämä kaksi ravintolaa ovat mielestäni Suomen parhaita paikkoja maistella siidereitä, etenkin jos on tarkoitus löytää erikoisempia pienten tuottajien siidereitä.

Baskimaassa syödään aina kun juodaan

05 maanantai Tou 2014

Posted by maltainen in Espanja, Haastattelu, Ravintolat, Ruokajuoma, Viini

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Baskimaa, olutkulttuuri, Pintxos, Viinibaari, viinikulttuuri

Haastattelin gastronomian ja enologian professoria Juanan Bilbaota 8.4.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Hän oli Jyväskylässä Figaron kutsumana, kiitokset Figaron Nikolle mahdollisuudesta haastatteluun! Juanan on kotoisin Bilbaosta Baskimaasta ja juttelin hänen kanssaan baskien baareista, joissa juominen, syöminen ja keskustelu ovat baskikulttuurin kulmakiviä. Mielenkiintoista oli myös kuulla oluen nauttimisesta desin annoksina ja sukupolvien välisistä eroista viiniin suhtautumisessa. Hätkähdyttävää oli kuulla enologian professorilta, että näinkin perinteisellä viinialueella kuin Baskimaassa nuorempaa sukupolvea kiinnostaakin ehkä enemmän olut kuin viini. Ei ihme, että Espanjalaisten viinien näkyvyys Suomessa näyttää kasvavan jatkuvasti! Baskimaan baareissa keskeinen ruoka on pintxos, perinteisesti leipäviipaleen päälle kasattu ja yleensä cocktailtikun koossa pitämä pieni hiukopala. Eli mutkatonta, mutta yleensä laadukasta sormiruokaa keskustelun, juomien ja baarikierrosten oheen.

jbilbao

Juanan Bilbao

Baskimaassa baareissa on siis tapana syödä pintxoksia juomien ohessa? Kyllä. Viini, pintxokset ja baareissa käyminen ovat meille tärkeä osa kultuuria sekä hyvä tapa tavata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Meille sosiaalinen kanssakäyminen on meille hyvin tärkeää emmekä mielellään istu baareissa yksin.

Onko jokaisessa Baskimaan baarissa tarjolla jotakin syötävää? Kyllä. Baskimaassa on mahdotonta pitää baaria ilman pintxoksia. Noin 10-15 erilaista pintxosta on minimi ja joissakin baareissa valikoimassa on yli 50 erilaista. Yleensä kaikki baarin pintxokset ovat saman hintaisia, noin 1,5-2 euroa kappale eli samaa hintaluokkaa kuin viinilasi, joka maksaa yleensä 1,5-2,5 euroa.

Juodaanko viinin ohella myös siideriä tai olutta? Siideri ei ole tyypillinen juoma Bilbaossa, San Sebastianissa ehkä. Tyypilliset juomat ovat viini ja olut, juomme paljon myös olutta. Mutta olutta juodaan usein samankokoisina annoksina kuin viiniä, eli pieni lasillinen, ehkä noin 10 cl. Tästä pienestä olutlasillisesta käytetään nimeä zurito. Olut on tavanomaista lageria hanasta. Meillä ei ole monimuotoista olutkulttuuria ja tilaamme olutta sanomalla vain ’olut’.

Millaista viiniä baareissa juodaan? Baarin valintaan vaikuttaa onko omistaja tai tarjoilija on tuttu ja ovatko baarin pintxokset ja viinit hyviä. Eri baareissa viinit ovat erilaisia sekä tyyliltään että laadultaan. Rioja [josta viinit usein tulevat] on maineikas alue, joka tuottaa paljon viiniä. Riojasta löytyy suurenmoista viiniä, hyvää viiniä, tavanomaista viiniä ja myös huonoa viiniä. Jos baari valitsee viinin hinnan perusteella, laatu ei välttämättä ole hyvä.

Vanhemmalla isäni sukupolvella on tapana juoda valkoviiniä lounaalla ja punaviiniä myöhemmin päivällä. Mutta nykyään tämänkaltaiset säännöt eivät ole niin yleisiä, puna- ja valkoviiniä juodaan sekaisin.

Onko juomatavoissa sukupolvien välisiä eroja? On todellakin. Viinin suhteen on kolmea erilaista sukupolvea. 50-70 vuotiaat käyttävät viiniä vanhaan tyyliin, eli tavanomaista valkoviiniä lounaalla ja tavanomaista punaviiniä iltapäivästä eteenpäin. Oma sukupolveni on tarkempi laadusta ja tietää varmaankin enemmän erilaisista viineistä, erilaisten viinien maistaminen on tärkeää. Nuoret pitävät ehkä enemmän oluesta, helpoista ja raikkaista juomista. Heille viini saattaa tuntua alkuun vaikealta sisäistää.

Luuletko, että nuoret siirtyvät myöhemmin viinikulttuurin pariin? Ehkä, koska Baskimaassa ja muuallakin Espanjassa liikelounailla on tapana juoda viiniä. Hienolla liikelounalla olisi epäkohteliasta sanoa, että ei pidä viinistä. Ehkä nuoria alkaa kiinnostamaan viini enemmän heidän siirtyessään työelämään.

Onko sinulla suosikkiyhdistelmiä pintxosten ja juoman suhteen? Ei ole. Minulle ruoan ja viinin suhde on leikkiä. Haluan jatkuvasti löytää uusia makuelämyksiä ja nauttia uusista yllättävistä makuyhdistelmistä.

pintxos2

Juanan Bilbaon tekemä pintxos, tortilla de patatas eli perunamunakas.

 

 

Oluen kuusi perusmakua

13 sunnuntai Huh 2014

Posted by maltainen in Hiiva, Humala, Mallas, Olutkulttuuri, Oluttyylit, Ruokajuoma

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Hiiva, Humala, Mallas, Michael Jackson, Oluttyylit, Perusmaku, ruokajuoma

Olutkirjailija Michael Jackson lanseerasi oluttyylit 1977 kirjassaan The World Guide to Beer ja mullisti samalla tavan, jolla oluesta puhutaan. Oluttyylit toivat esille oluiden maailmanlaajuisen kirjon ja niiden avulla saattoi poimia omaan mieltymykseen ja käyttötarkoitukseen sopivat oluet. Käytännön oluen ostotilannetta ajatellen on monesti kuitenkin helpompaa ajatella oluet muutamana oluen perusmakuna, varsinkin kun oluen perusmaut usein myös rimmaavat käyttötarkoituksen kanssa. Olutmaisteluita pitäessäni olen havainnut hyödylliseksi seuraavanlaisen jaottelun oluen kuuteen perusmakuun:

1. Maltainen

Mallas on oluen pohja, josta alkoholi tulee. Oluesta tulee maltainen, kun muita makuja vaimennetaan ja estradi jätetään maltaalle. Maltaalle tyypillisiä makuja ovat vilja, leipä, hunaja, karamelli, pähkinä ja toffee. Maltaisuus ei ole sama asia kuin makeus. Olut voi hyvinkin olla yhtäaikaa kuiva ja maltainen. Mallasvoittoinen olut ei yleensä ole raikas janonsammuttaja, mutta on monesti erinomainen ruokajuoma kun ruokalajia hallitsee vilja, peruna, juurekset tai rasvainen liha. Maltainen juoma sopii siis loistavasti suomalaisen ruokaperinteeseen, sekä usein myös pizzaan, pastaan ja mausteisiin ruokiin.

2. Humalainen

Humala tuo olueen ryhtiä, raikkautta ja tasapainoa. Humalasta tulee olueen katkeruutta, aromeja ja tanniineja. Humalan aromit vaihtelevat suuresti lajikkeen ja kasvupaikan mukaan. Tyypillisiä humalan aromeja ovat yrttisyys (Keski-Eurooppa), pihka (Britannia), sitrushedelmät (USA) ja trooppiset hedelmät (Uusi-Seelanti). Kyky nauttia humalan katkeruudesta on opittu makutottumus ja kaikki eivät koskaan opi pitämään siitä. Toisaalta  jotkut koukuttuvat humalasta niin, että he hakeutuvat entistä humaloidumpien oluiden seuraan. Osittain tästä syystä tämän päivän pienpanimo-oluet ovat niin humalavetoisia. Kaikki eivät myöskään näytä tottuvan amerikkalaisiin sitrusmaisiin humaliin, vaikka eurooppalaisesta yrttisestä humalan aromista pitävätkin. Kaikkein tuhdimmin humaloidut oluet ovat ehkä parhaimmillaan sellaisenaan, mutta vähemmän aggressiivisesti humaloidut oluet sopivat mainioisti mausteisen ruoan kaveriksi sekä kaikkeen missä raikkautta kaivataan, kuten salaattien ja toisaalta raskaiden ruokien kuten blinien seuraan.

3. Paahteinen

Kun mallas tai mallastamaton vilja paahdetaan saadaan pähkinää, suklaata ja kahvia muistuttavia aromeja ja makuja. Kevyemmät paahteiset oluet ovat oivia grilliruokien ystäviä ja raskaammat versiot ovat tuhteja lämmittäjiä, jotka tarjoavat olutmaailman voimakkaimpia makuja.

4. Hedelmäinen ja mausteinen

Nämä ovat pääosin hiivan tuottamia käymisaromeja, mikä on ominaista erityisesti belgialaisille hiivoille sekä saksalaisen vehnäoluen hiivalle. Tunnusomaisia aromeja ovat esimerkiksi pippuri, neilikka, sitrus ja banaani. Hedelmäiset ja mausteiset oluet ovat usein vähemmän humaloituja, joten niistä löytyy vaihtoehtoja myös humalaa karsastaville. Kuivemmat versiot ovat usein kesäisiä ja raikkaita. Näistä aromeista löytyy yhtymäkohtia moniin ruokiin jonka vuoksi tämän kategorian oluet ovat erityisen mielenkiintoisia ruokaoluita ja ne natsaavat usein esimerkiksi salaatteihin, kalaruokiin ja mausteisiin ruokiin.

5. Hapan ja villi

Nämä ovat pääosin maito- ja etikkahappobakteerien sekä villihiivojen tuottamia aromeja. Olueen nämä mikrobit päätyvät ihan tarkoituksellisesti joko käymisastiaan lisäämällä tai tartuttamalla olut panimon laitteissa ja ilmassa pesivään mikrobifloraan. Kirpeän happamuuden lisäksi mukana on usein sitrushedelmiä, neilikkaa, kirsikkaa, sherryä ja hieman märkää hevostakin. Happamuus tekee oluesta vuosia säilyvän ja tuo olueen viinimäisyyttä. Edes kaikki olutasiantuntijat eivät ole oppineet pitämään näistä aromeista, mutta toiset ovat niihin hurahtaneet, koska nämä ovat oluista kaikkein monivivahteisempia. Monet näistä oluista ovat rutikuivia ja aperitiivinomaisia, mutta myös makeita jälkiruokaisia vaihtoehtoja löytyy. Ja nämä oluethan ovat ilmeinen valinta kittipintaisten ja haisevien juustojen seuraan.

6. Tiivistynyt

Mallas- ja alkoholipitoisuuden nousessa hyvin korkeaksi, oluen maku muuttuu niin suuresti, että koen sen ansaitsevan oman kategorian. Mausta tulee tiivistynyt, runsas, viinimäinen, lämmittävä ja useimmiten makea sekä rakenteeltaan erittäin täyteläinen. Myös käyttötarkoitus muuttuu sellaisenaan juotavaksi tai jälkiruokaolueksi. Monet näistä oluista voidaan vuosikertakypsyttää, mikä lisää oluen viinimäistä vaikutelmaa.

Oluen erikoismaut

Oluen valmistuksessa käytetään myös eksoottisempia raaka-aineita, joiden en katso kuuluvan peruspalettiin. Näitä ovat esimerkiksi marjat, hedelmät, mausteet, tammi, hunaja, kahvi, suklaa ja savumallas. Pääosa oluen alkoholista tulee silti käymisen kautta viljasta, muutenhan se ei olisi olutta.

Tämä jaottelu on mielestäni aivan ilmeinen ainakin viiden ensimmäisen makukategorian suhteen ja moni on varmaan keksinyt jotakin samankaltaista. Pikainen google-haku haku paljasti esimerkiksi Greg Engertin oluen 7 makukategoriaa. Gregin kategorioista viisi vastaa viittä ensimmäistä kategoriaa minulla. Näiden lisäksi Gregillä kategoria 1 on ’Crisp’ (raikas), johon Greg niputtaa kevyehköt oluet, jotka eivät ole erityisen maltaisia, eikä humalaisia. Kieltämättä suuri osa maailmalla myydystä oluesta on tällaista, mutta en näe tälle kategorialle tarvetta. Yksi Gregin kategorioista on savu, mutta se ei mielestäni ole nykypäivänä oluen perusmaku. Tärkein ero on, että Greg näkee makuluokat lokeroina, joihin oluita voi tiputtaa, kun taas itse ajattelen luokat oluen ominaisuuksina, jotka ovat rinnakkain läsnä jokaisessa oluessa eri voimakkuuksina. Jos nyt aivan insinööriksi haluaa heittäytyä, oluiden makukenttää voi havainnollistaa seuraavanlaisilla makukaavioilla, jossa arvo 5 kuvaa suurinta voimakkuutta:

Image

Jos olutmaistelun järjestäminen aihepiirin ympärille kiinnostaa, suosittelen Alkon valikoimasta seuraavia oluita:

Maltainen: Ayinger Celebrator
Humalainen (yrttinen): Prykmestar Luomu Pils
Paahtunut: Fuller’s London porter
Hedelmäinen ja mausteinen: Duvel
Hapan ja villi: Oud Beersel Oude Geuze
Tiivistynyt: Old Tom

Haastateltavana Arto ’Viinipiru’ Koskelo

02 keskiviikko Huh 2014

Posted by maltainen in Haastattelu, Olutkulttuuri, Ruokajuoma, Sahti, Siideri, Viini

≈ 1 kommentti

Avainsanat

olutkulttuuri, ruokajuoma, sahti, siideri, viinikulttuuri, viinipiru

Haastattelin viinikirjailija Arto Koskeloa 12.3.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Tarinaa riitti viinikirjoittamisella elämisestä, viini- ja olutkulttuurin eroista, viinistä ja oluesta ruokajuomana sekä hieman siideristä ja sahdistakin. Siis teemoja, jotka tulevat blogissani jatkossakin oleman keskeisiä.

Image

Kuva: Arto Koskelo

Miten tullaan kutsutuksi ympäri maailmaa maistelemaan viinejä?

(Naurua) Tämä on hyvin pragmaattinen kysymys. Ei ole yhtä selkeää reseptiä, miten näin tapahtuu, mutta siitä ei ainakaan ole haittaa, että vierailee kansainvälisissä tapahtumissa, paiskaa käsiä ihmisten kanssa ja tutustuu ihmisiin. Kukaan ei tule kotisohvalta hakemaan mihinkään hakemaan. Ainoa tapa toimia alasta riippumatta on verkostoitua ihmisten kanssa. En ole tehnyt sitä mitenkään kovin suunnitelmallisesti. Siinä vaiheessa kun aloin blogia kirjoittamaan, en ajattellut että siitä tulisi ammattia. Jossain kohtaa tuli yllätyksenä, että joku voi jopa haluata kustantaa sut reissulle. Mikä on varmasti paras tapa oppia, paikan päällä. Jos oluesta puhutaan, niin tarjolla on matkaa Raumalle, Poriin tai parhaimmillaan Ahvenanmaalle.

Olen kuullut ainakin pienpanimoilta, että oluessa kulttuuri on erilainen?

Viineissäkin se keskittyy joko isompiin tiloihin, joilla on markkinointibudjetti tai sitten kokonaisiin alueisiin, jotka yhdistävät monta kymmentä pientä tuottajaa, jolloin heillä on mahdollisuus kutsua ihmisiä. Raha on tiukassa kaikilla. Etenkin Etelä-Euroopassa missä viini kasvaa, talouslama on iskenyt kovemmin kuin Suomessa. Selvyyden vuoksi, kyllä näitä matkoja itsekin joutuu aika paljon maksamaan. Ei voi pelkästään luottaa siihen, että joku pitäisi niin mielenkiintoisena, että kutsuisi kylään.

Elätkö viinistä?

Joo, kyllä nyt elän. Se on ollut hidas liukuma. Palkka ei edelleenkään ole mitenkään ihmeellinen. Tienaan kuin talonpoika, mutta syön ja juon kuin kuningas. Eli luontaisetuina tulee asioita, joita itse arvostan eli hyvää ruokaa ja hyvää viiniä, toisinaan myös bisseä.

Olutkouluttaja Mikko Salmi on todennut, että viini kärsii elitismistä ja olut arvostuksen puutteesta. Oletko samaa mieltä?

Olen ehdottomasti. Se on paradoksaalista – nyt tulee sosiologista analyysiä, jos kestät – sata vuotta sitten meillä oli tilanne, jossa oli 5 % eliittiä ja 95 % prosenttia rahvasta talonpoiskaisväestöä, joka on nipinnapin osannut kirjoittaa. Tämä käsitys jollain tavalla omituisesti mallintaa tälläisia jaotteluita edelleen Suomessa sen takia, että viini on ollut aikoinaan tuontituote ja kaikki mikä on pitänyt kuljettaa hevoskärryllä pitkältä on tietenkin ollut arvokasta ja siinä on ollut eksotiikan leima. Rikas eliitti on suosinut itämaisia mausteita ja tuontialkoholia. Muu paikallinen väestö on keskittynyt olueen. Kun katsotaan Suomea nykyaikana, mehän ollaan melkeinpä yksi iso keskiluokka, ikäänkuin Gaussin käyrän keskiosa on pullistunut. Tottakai myös hännät ovat läsnä, mutta ihan toisella tavalla kuin sata vuotta sitten. Silti me ylläpidetään tällaista kulttuurista vastakkainasettelua, millä ei ole enää mitään pohjaa todellisuudessa. Etenkin jos katsotaan millaista laatua suomalaiset oluet tänä päivänä ovat, tuntuu absurdilta että olut kärsii aliarvostuksesta ja viini mahdollisesti elitismin leimasta.

Onko mielestäsi oluen ja viinin suhteessa turhaa vastakkain asettelua?

Se on täysin turha vastakkain asettelu, koska ne edustaa samaa sfääriä, molemmat ovat alkoholipitoisia ruokajuomia. Oluen vastakohta ei ole viini, vaan se on vesi tai ehkä pahimmillaan maito. Uskon, että tämän vastakkainasettelun purkaminen edesauttaa hyvää juomakulttuuria suomessa. Sen takia olen itse puffanut viime aikoina oluita aika paljon enemmän. Rakastan itse olutta, vaikka en ymmärrä sitä ammattimaisella tasolla. Olen kokenut tärkeäksi myös yrittää edistää suomalaista pienpanimokulttuuria. Etenkin ottaen huomioon minkälaisessa ikeessä se joutuu elämään, kun olut tuotetaan tässä päiväräsäsmaassa, missä siihen kohdistetaan kaikenlaista epämääräistä viranomaiskontrollia. Koen, että olut on lähituotteena hyvin kiinnostava.

Miksi olut on ruokajuomana niin huonosti edustettuna ravintoloissa?

Siihen on mielestäni kaksi syytä. Toinen on se, että olut on täyttävää. Jos haluaa syödä pitkän illallisen monella ruokalajilla, olutta pitäisi saada kahden desin laseissa, minkälaista kulttuuria Suomessa ei varsinaisesti ole ollut. Toinen traditio liittyy siihen, että Suomessa on ollut perinteisesti aika ravintolavastainen kulttuuri, koska ravintolat on nähty paheellisina paikkoina, joissa työväestö lähinnä juopuu. Maaseudulla esimerkiksi 1900-luvun alussa ravintolat oli lailla kielletty. Kestikievarit oli sallittu ainoastaan matkustajille. Paikallinen väestö ei saanut mennä ottamaan ryyppyä eikä syömään. Tavallaan kieroutuneella alkoholipolitiikalla on erotettu keinontekoisesti syömisen ja juomisen liitto, jonka takia meiltä puuttuu ruoan ja juoman yhdistely sekä viinin että oluen saralla. On iso este lähteä purkamaan tätä ajattelua. Jos viiniä pidetään elitistisenä niin toisinaan myös ravintossa syömistä pidetään elitistisenä. Ja kaikki mikä liittyy ravintolaan, kuten ruoan ja juoman mätsääminen, lentää valitettavasti lapsena pesuveden mukana.

Miksi siideri on lähempänä olutpiirejä kuin viinipiirejä, vaikka siideri on enemmän viinin kaltainen juoma?

Onko näin? Ei mulla ole tähän mitään viisasten kiveä. Eurooppa on jakautunut kahtia Saksan puolesta välistä. Pohjoisen puolella on viljamaa ja etelämmällä juomien saralla viinirypälemaa. Eli viini ja olut edustaa kahta eri kulttuuripiiriä. Siideri kyllä lipuu Normandiaan tai Pohjois-Espanjaan asti, missä on rinnakkain harmoniassa siiderikulttuuri ja viinikulttuuri. Olisiko kuitenkin niin, että meidän siiderikulttuuri tulee enemmän anglosaksisesta traditiosta Englannin puolelta. Tämä on pelkkää spekulaatiota, enkä ole varma onko asia näin. Ehkä siinä on myös se, että marketeista on saanut keppanaa ja siideriä samannäköistä pulloista, mutta viini on pidetty alkoholi-apartheidissä monopolin säpissä. Siiderikin tuli suomalaiseen juomakulttuuriin joskus 90-luvun alussa, eikä sillä ole pitkää historiaa. Ja silloinkin se tuli makeana versiona, mikä ei vastaa laatusiiderin standardeja.

Maistuuko sahti?

Mulla on sahdista aika vähän kokemuksia. Olen joskus olutmessuilla maistanut nuorena poikana ja todennut, että se on vastenmielistä. Luulen, että olen ollut just siinä kriittisessä parinkympin iässä jossa olisin todennäköisesti sylkenyt kalleimmat viinitkin lavuaariin ja todennut, että maistuu pahalta. Eli olen varmaan elänyt sitä nuoruuden laimea keppana -vaihettä missä ei paljon ymmärretty laadusta tai nyansseista. Mutta se vaihe pitää elää, jotta voi joskus kasvaa siitä ulos.

Kiitos Arto haastattelusta, toimitan sinulle joskus sahtia! Lisää Arton ajatuksia löytyy hänen blogistaan viinipiru.fi.

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Pidä blogia WordPress.comissa.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...