• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Category Archives: Matka

Ensimmäinen kansainvälinen kirja sahdista

13 lauantai Hei 2019

Posted by maltainen in Kirja, Matka, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Gotlandsdricka, Koduõlu, Maltøl, sahti, Viking Age Brew

Kirjani Viking Age Brew: The Craft of Brewing Sahti Farmhouse Ale julkaistiin kesäkuussa 2019 Yhdysvalloissa. Kirja tuo sahdin salat kansainväliseen tietoisuuteen ja kertoo, miksi tämä perinnejuoma on merkittävä osa oluen historiaa. Teosta myydään kirjakaupoissa kautta USA:n ja verkkokaupoissa ympäri maailman.

Viking Age Brew -kirjan kansi

Viking Age Brew -kirjan kannessa on Kalle Markkula valmistamassa sahtia Turun Keskiaikaisilla markkinoilla. Kirjan esipuheen kirjoitti Randy Mosher, yksi USA:n arvostetuimmista olutkirjailijoista.

Suomalainen muinaisolut sahti esitellään usein oluttyylien kummajaisena, mutta tuhat vuotta sitten sahdin kaltaiset oluet olivat tyypillistä pohjoiseurooppalaista mallasjuomaa. Erikoisuudeksi nämä perinteet muuttuivat vähitellen vuosisatojen kuluessa, kun nykyaikainen humaloitu olut on syrjäytti Euroopan alkukantaiset perinnejuomat, lukuun ottamatta muutamia syrjäisiä maaseutupitäjiä Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Viking Age Brew -kirja kertoo, miksi sahti ja sen sukulaisoluet (koduõlu virossa, gotlandsdricke Ruotsissa, maltøl Norjassa ja kaimiškas Liettuassa) ovat paras esimerkki viikinkiajan ja varhaisen keskiajan oluesta. Kirjassa opetetaan valmistamaan aitoa sahtia sekä viikinki- ja keskiajan oluita sahdin perinteestä juontuvin menetelmin.

Nämä ovat uuden kirjani tärkeimpiä johtopäätöksiä ja uutta tietoa verrattuna aiempaan teokseeni Sahti – Elävä muinaisolut (M. Laitinen, J. Silvennoinen ja H. Nikulainen, 2015). Kytkös oluen historiaan ja erityisesti keskiaikaan sekä viikinkiaikaan ovat keskeisiä syitä miksi sain kustannussopimuksen USA:sta ja miksi sahti on kansainvälisesti kiinnostava juuri nyt.

Viking Age Brew on ensimmäinen englanninkielinen kirja sahdista ja yksi harvoista suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria maailmanlaajuisesti esittelevistä teoksista. Sahdin ohessa esitellään suomalaisen kulttuurin aakkosia, kuten sauna, ruisleipä ja Kalevala. Kirjan myötä olen nyt suomalaisen ja pohjoismaisen kulttuurin lähettiläs maailmalla.

Kirjan kustansi Chicago Review Press Yhdysvalloissa. USA on nykyään olutkulttuurin suunnannäyttäjä, josta oluttrendit leviävät maailmalle. Tämän vuoksi sahdin maailmanvalloitus kannattaa aloittaa USA:sta. Teosta myydään kirjakaupoissa kautta USA:n sekä verkkokaupoissa ympäri maailman. Pohjoismaissa kirjaa myy esimerkiksi Adlibris -verkkokauppa.

Heinäkuussa (16.7–2.8.2019) teen markkinointikiertueen Yhdysvaltojen länsirannikolle amerikkalaisen olutkirjailijan Jereme Zimmermanin kanssa. Kiertueella esittelen kirjaani neljässä tapahtumassa: Nordic Museum (Seattle), Base Camp Brewing (yhteistyössä kotiolutliike F.H. Steinbartin kanssa Portlandissa) Belmont Station (olutravintola Portlandissa) ja Skål Beer Hall (olutravintola Seattlessa). Käymme myös Ale Apothecary (Bend, Oregon) -panimossa panemassa sahdin tyylistä olutta joka lanseerataan Belmont Station -ravintolassa Portlandissa.

Lisätietoa löydät englanninkieliseltä Brewing Nordic -sivustoltani:

  • Kirjan englannikielinen esittely.
  • Yhdysvaltojen kiertueen tapahtumat.
  • Matkatunnelmia löydät Brewing Nordicin Facebook– ja Instagram -tileiltä.

Katso myös kirjaani sivuava Ylen juttu: Ulkomaalaiset arvostavat suomalaista sahtia.

Advertisement

Oluella Vilnassa

05 maanantai syys 2016

Posted by maltainen in Matka, Perinnejuoma

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Kaimiškas, Keptinis, Liettua, Maalaisolut, Perinneolut, Vilna

Liettua on nykyaikainen EU-maa, mutta alueen kultuurissa on monia omaleimaisia piirteitä, joita länsimainen hapatus ei ole peittänyt. Tämä pätee myös maan olutkulttuuriin, ja monet paikalliset oluet erottuvat viehkeästi liettualaisuudellaan: kansan olutmaku tuntuu suosivan makeaa, toffeisen maltaista olutta, jossa on suhteellisen vähän humalan katkeruutta. Omaleimaisuuden oivaltaa kuitenkin vasta matkustaessaan Liettuaan, sillä nämä olutelämykset ovat parhaimmillaan paikan päällä ja hyvin tuoreena. Muistelen nyt kaiholla Vilnan reissua heinäkuussa 2016.

Šnekutis Užupio

Šnekutis Užupio on hämmentävän hieno olutravintola, jonka puiset puitteet tuovat mieleen Konnun Taru sormusten herra -elokuvista.

Erikoisinta Liettuaa ovat hieman sahdin kaltaiset maalaisoluet, joita kutsutaan nimellä kaimiškas. Niiden alkuperä on maatalojen omissa menetelmissä, jotka poikkeavat nykyaikaiseen teolliseen oluenpanoon vakiintuneista käytännöistä. Kuten monesti sahdissakin, vierre jätetään useimmiten keittämättä, mikä tekee oluesta huonommin säilyvän, mutta tuoreena runsaan maltaisen ja viljaisen. Katajaa ei käytetä, mutta humalaa kylläkin. Sahtiin verrattuna kaimiškas on yleensä hieman miedompi ja paremmin arkiseen käyttöön soveltuva, alkoholia on tyypillisesti kuutisen prosenttia.

Monet Liettuan maalaispanimot valmistavat olutta kaupallisesti, mikä tekee olutturistin elämän hyvin mielenkiintoiseksi. Kaupalliset maalaisolutpanimot on skaalattu suuremmalle kapasiteetille, mutta valmistusmenetelmät ovat monelta osin samat kuin perinteisissä maatalojen kotipanimoissa. Vielä tänäkin päivänä joissakin jopa kaupallisissakin maalaispanimoissa olutta pannaan talon omista maltaista ja omasta hiivajuuresta. Myös liettualaisia maatiaishumalia saatetaan käyttää.

Toisaalta kaimiškas ei ole nimisuojattu termi, ja käytännössä maalaisuuden taso vaihtelee paljon panimosta toiseen. Muutenkin oluissa on paljon tilannekohtaisia vaihteluja. Monet maalaisoluet käyvät hieman vielä tynnyrissä, joten maku voi vaihdella makeasta kuivaan riippuen tarjoiluhetkestä. Monessakaan ravintolassa ei ole tynnyreille kylmätilaa, mikä rajoittaa maalaisoluiden säilyvyyden noin kolmeen viikkoon. Tämän vuoksi lämmin keskikesä ei aivan paras hetki maistella maalaisoluita. Jos olut ei maistu, ei ole aina selvää johtuuko se panimosta vaiko ravintolasta.

Jovaru Alus on klassinen esimerkki omalaatuisesta liettualaisesta maalaisoluesta. Se maistuu makealle toffeelle, ja siinä on myös hedelmäisyyttä sekä voin aromia. Tässä tapauksessa en pidä voin aromia (diasetyyli) makuvirheenä, vaikka se nykyaikaisen oluenpanotietämyksen mukaan sitä onkin. Nämä maalaisoluet ovatkin niin omanlaisiaan, että niitä ei kannata verrata nykyajan oluisiin. Pikemminkin niiden vertailuun tarvitaan oma asteikkonsa, samaan tapaan kuin sahdissa tai lambicissa.

Toinen omalaatuinen, joskin aivan toisenlainen klassikko on Ramūnas Čiža Keptinis. Keptinis on oma oluttyylinsä, jota pannaan oluenpanoon varta vasten tehdyistä mallasleivistä. Maku on kuiva mutta maltainen, ja sitä hallitsee tumman leivän ja paahdetun pähkinän aromi.

Toki Liettuassa on myös uusien pienpanimojen aalto, kuten muissakin Euroopan maissa. Osa pienpanimo-oluesta maistuu samalta kuin muissakin maissa, mutta osa oluesta on viehättävällä tavalla selvästi liettulaista. Oluissa voi olla esimerkiksi maltaisen toffeisen makumaailman lisäksi paikallisista maltaista peräisin olevaa ruohoista heinänteon aromia. Jotkun pienpanimot ammentavat myös maalaisperinteestä, kuten Dundulis, joka teettää omaa keptinis -oluttaan varten mallasleipää panimon viereisessä leipomossa.

Ja onhan Liettuassa myös suurempia panimoita, kuten Svyturys tai Kalnapilis. Ne tekevät kelvollista olutta, mutta ne ovat varsin samankaltaisisia kuin kansainvälisten panimoiden oluet ylipäätään. Oikeastaan harmillista, että Liettuan olutkulttuuri nähdään maan ulkopuolella näiden valtamerkkien kautta, persoonattomampana kuin se onkaan.

Spunka

Spunka on pieni, mutta hyvän valikoiman olutravintola, joka keskittyy laadukkaan Dundulis panimon oluisiin. Spunkassa kannattaa pistäytyä samalla reissulla kuin Šnekutis Užupiossa. Kuva: Mari Varonen.

Vilnassa on kymmenkunta hyvää olutravintolaa, joista löytyy maalaisoluita ja modernimpaa pienpanimo-olutta. Mainitsemisen arvoisia ovat erityisesti kolme Šnekutis -ravintolaa, joista suosikkini on Užupion boheemikaupunginosan paikka. Ketju panostaa erityisesti maalaisoluisiin, ja niissä Jovaru Alus on yleensä talon oluena.

Myös ydinkeskustan ulkopuolella sijaiseva Alaus Namai on olutturistin ykköskohteita, jo pelkästään koska sieltä löytyy varmimmin Ramūnas Čiža Keptinis. Ravintola ei näytä päälle päin houkuttelevalta, mutta valikoima on hyvä, ja tunnelma kasvaa sitä mukaa kun ravintola täyttyy.

Joissakin Liettulaiseen keittiöön erikoistuneissa ruokaravintoloissakin tarjoillaan maalaisoluita. Toisaalta monet baaritkin, kuten Šnekutis ja Alaus Namai, tarjoavat ronskia ja edullista liettualaista ruokaa, sellaisena kuin paikalliset niitä arkena syövät. Jos haluat paikallista perinneruokaa hienommin katettuna, suosittelen Senoji Trobelėa,  josta löytyy myös maalaisolutta ja liettulaista simaa (Midus).

Liettuan oluista on kirjoitettu hämmästyttävän vähän. Olutkirjailija Michael Jacksonin isovanhemmat olivat Liettuasta, mutta hänkään ei erityisesti promonnut maan olutkulttuuria. Ehkäpä maa ei näyttäytynyt parhaassa valossa, kun Jackson kiersi Baltian panimoita 90-luvun puolivälissä neuvostovallan jälkeisinä vuosina. Ja ehkäpä olutmaailman huomio kiinnittyi enemmän niihin olutmaihin, joita Jackson voimakkaasti promosi. Toisaalta Liettualaiseen kultuuriin tuntuu kuuluvan, että itsestä ei pidetä paljon meteliä, eivätkä maan muutkaan hienoudet ole kovin tunnettuja. Ulkopuolisen näkökulmasta liettualaiseen kultuuriin kuuluu tietty outous, joka on viehättävää, mutta joka tekee samalla vaikeaksi hahmottaa mistä on kyse.

Onneksi viime vuosina norjalainen olutkirjailija Lars Garshol on hehkuttanut Liettuaa siitäkin edestä. Hän on kirjoittanut seikkaperäisen oppaan Rough guide to Lithuania, ja hänen blogissaan Liettualaista olut nousee esille moneen otteeseen. Jätinkin nyt mainitsematta monta huomionarvoista olutta, panimoa ja ravintolaa, koska Lars kiteyttää Vilnan olutoppaassaan niin hyvin.

Tämä oli minulle ensikosketus Liettuaan, ja luulen seikkailevani vielä oluella Birzain, Panevyzin ja Kaunasin kaupungeissa sekä niitä ympäröivällä maaseudulla.

Oluella Viron saarilla

16 torstai Hei 2015

Posted by maltainen in Matka, Perinnejuoma

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hiidenmaa, Hiiu Õlle Koda, Kansanperinne, Koduõlu, Kuresaare, Muinaisolut, Perinneolut, Saarenmaa, Viro

Matkustin kesäkuussa sahtikirjan tiimoilta Saarenmaalle ja Hiidenmaalle tutustumaan sahdin sukulaisjuomaan, Viron perinneolueen koduõluun. Siinä sivussa ehdin perehtymään hieman muuhunkin kulttuuriin saarilla, ja alla on muutamia oluellisia matkavinkkejä. Mielenkiintoista tarinaa Saarenmaan historiasta, nähtävyyksistä ja koduõlusta löytyy myös Beer Trotterin matkakertomuksesta.

koduõlu

Koduõlua Hiidenmaalla, tekijänä Vaino Apri

Koduõlu on nimensä mukaisesti kotiolutta, jonka valmistajia Viron saarilla on vielä muutamia kymmeniä. Kotitekoista versiota on vaikeampi löytää ilman paikallisia kontakteja, mutta sekä Saarenmaalla että Hiidenmaalla toimii kaupallinen valmistaja, ja heidän juomansä ovat maultaan edustavia ja lähellä kotivalmisteisia juomia.

Saarenmaalla tuo kaupallinen koduõlu on Taako Pihtla, jota saa useastakin baarista Saarenmaan pääkäupungissa Kuresaaressa. Saarenmaan matka ilman Pihtla Õlua on kuin kävisi Lontoossa maistamatta real alea. Taako oli aloittanut koduõlun rinnalla nykyaikaisen oluen valmistuksen erillisellä Braumeister -laitteistolla, ja kaksi näistä löytyi jo Kuresaaren kuppiloista.

Saarenmaalla on myös toinen kaupallinen panimo, Pöide, jonka kahta olutta oli tarjolla parissakin Kuresaaren ravintolassa. Panimon oluet olivat hyvin sameita, ja myöskin maku oli viimeistelemätön, mutta tuoreen savukalan kanssa nämä makean maltaiset oluet olivat paikallaan.

Kuresaari on rauhallinen 15 000 asukaan kaupunki, josta löytyi pari mukavaa ruoka- ja illanviettopaikkaa. Suosikkipaikaksi muodostui Kohvik Retro (Lossi 5), jossa hyvä olutvalikoima yhdistyy kirjavaan kirpputorisisustukseen ja lämminhenkiseen tunnelmaan. Ruokalista näytti todella hyvältä, mutta emme ehtineet syödä täällä. Hyvien Virolaisten olutravintoloiden tapaan listalla oli useita edullisia oluen oheen sopivia snacksejä. Olutvalikoimassa oli useaa Viron pienpanimoa, erityisesti Põhjalaa ja Öllenautia. Myös viinejä oli hyvin tarjolla.

Kohvik Retro

Kohvik Retro Kuresaaressa

Perinteinen turistien suosima paikka Kuresaaressa on vanhaan tuulimyllyyn rakennettu Veski Trahter (Pärna 19), josta saa ruoaksi tuoretta kalaa ja riistaa. Olutvalikoima on hyvä, parisenkymmentä Virolaista olutta, lähinnä Taakolta, Pöideltä, Põhjalalta, Öllenautilta, Leheltä ja Vormisilta. Veskissä maistoin myös ensimmäistä kertaa aitoa Virolaista siideriä. Radiosta soivasta huumorimusiiikista huolimatta suosittelen paikkaa kaikille kaupungissa vieraileville.

Kuresaaressa on myös laajan valikoiman viiniravintola Vinoteek (Lossi 4). Sen kaksi laseittain myytävää ranskalaista viiniä ei vakuuttanut, mutta kellarissa on houkutteleva valikoima poikkeuksellisen vanhoja vuosikertoja.

Jos Kuresaaren iltaelämä oli rauhallista, niin Hiidenmaan pääkaupungista Kärdlasta se puuttui tyystin. Lauantai-iltana piipahdimme paikallisessa ravintolassa Priki Ankurissa, jossa iltaa vietti lisäksemme yksi suomalainen purjehtija ja kaksi biljardinpelaajaa.

Hiidenmaa on kuitenkin käymisen arvoinen, jos alla on pyörät. Lähes kaikki näkemisen arvoinen on ripoteltu eri puolille saarta, kuten maailman vanhin toiminnassa oleva majakka ja Hiiu Õlle Kodan panimopubi.

 Hiiu Õlle Koda

Hiiu Õlle Kodan kesäajan olutmestari Jüri Metsma valmistamassa koduõlua

Hiiu Õlle Koda on saaren kaakkoisosissa Kassarissa sijaitseva panimopubi , joka valmistaa kahta koduõlua: vaaleaa Hiidenmaalle tyypillistä, ja punaruskeaa, jota he kutsuvat Kassarilaiseksi koduõluksi. Vaalea oli tehty pilsner-maltaasta ja Kassarilainen pelkästään münchener-maltasta. Rakennus oli hyvin uusi ja moderni, mutta panimo käytti oluenvalmistukseen paikalliseen perinteiseen kuuluvia, joskin uusia puusaaveja. Meininki paikassa oli hyvin rento ja panimorakennukseen mahtui sulassa sovussa panimolaitteet, lattialla lojuvat silakkalaatikot ja kalan savustamo. Samassa rakennuksessa pubin yläkerrassa on mukava ruokapaikka, Grill Lest & Lammas, jossa ruokaoluena tietenkin alakerran koduõlua.

Hiidenmaalta majapaikkaa etsiessä kannattaa pitää mielessä Pruulikoda saaren eteläkärjessä. Paikan isäntä Paavo Pruul panee erinomaista koduõlua, ja ehkä häneltä liikenee maistiaisiakin. Emme yöpyneet Pruulikodassa, mutta tapasimme Paavon oluenpanopuuhissa.

Matkallamme tallensimme monta hienoa tarinaa tulevaan kirjaamme. Alla olevassa kuvassa on hieman esimakua, perinteisiä Viron koduõlu-saaveja, jotka Paavo Pruul on perinyt isoisältään.

Koduõlu-saaveja hiidenmaalla

Perinteisiä koduõlu-saaveja Hiidenmaalla

Parés Baltà

20 keskiviikko Elo 2014

Posted by maltainen in Espanja, Matka, Viini

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Barcelona, Biodynaaminen viini, Cava, Garnatxa, Katalonia, Parés Baltà, Penedès, Viinimatka, Xarel.lo

Harvoin tapaa yhtä lämminhenkistä ihmistä kuin Parés Baltàn viinitilan vanha isäntä Joan Cusiné, joka esitteli viinitilaa Jyväskylän viiniklubille. Jotenkin tämän tilan ihmisten lämpö on siirtynyt viiniin ja tästä on tullut yksi suosikkiviinitiloista. Tämä on neljäs ja viimeinen blogitarinani Jyväskylän viiniklubin kesäkuun 2014 Penedèsin matkalta. Aiemmat blogimerkinnät käsittelivät cavaa, olutta Barcelonassa ja siideriä Barcelonassa.

paresbalta_web

Vietimme pitkän tovin viiniköynnösten äärellä ennen maisteluun siirtymistä. Joan kertoi meille biodynaamisen viljelyn periaatteista, joita tila noudattaa. Osa Joanin jutuista alkoivat hymyilyttää, kuten puheet planeettojen vaikutuksesta kasveihin. Biodynaamisuus on luomuviljelyn jyrkempi alalaji, jonka Arto Koskelo kiteyttää hyvin Lupa läikyttää -kirjassaan. Monet biodynaamisen viljelyn periaatteet kuullostavat terveeltä järjeltä, kuten lannan käyttö lannoitteena ja eläinten käyttö rikkaruohon syöjinä. Osaan periaatteista liittyy mystisiä uskomuksia, jotka särähtävät tieteellisen maailmankuvan omavan korvaan. Tosin biodynaamisuuteen liitetyn mystiikan määrä vaihtelee viinitiloittain, eikä pelkästä biodynaamisuus-leimasta voi vielä tehdä päätelmiä viljelijän puunhalaustaipumuksista.

Vaikka kaikkea Joanin filosofiasta en ostaisikaan, viinejä ostin, ja paljon. Jokin tilan touhussa tekee viineistä hyvin omalaatuisia, jopa virkeän poikkeavia, ja kaiken lisäksi laatu on korkea. Maistelussa eteemme kannettiin seitsämän maukasta viiniä, jotka olivat keskenään yllättävänkin erilaisia. Lisäksi tilalla näyttää olevan jatkuvasti jotakin uutta kehitteillä.

parsbalta_viinit_web

Väki hihkui jo ilosta ensimmäisen viinin kohdalla. Tilan uutuusvalkoviini Cosmic oli tehty pääosin paikallisesta Xarel.lo -rypäleestä pienellä Sauvignon Blanc lisäyksellä. Maussa oli greippiä ja hedelmäsalaattia ryhdikkäällä hapokkuudella. Tilan myymälässä vajaalla kympillä myytävänä pidimme tätä erinomaisena hyvän hinta-laatusuhteen käyttöviininä. Varmastikin hyvä salaatin ja vaalean kalan viini.

Suosikkini tilan viineistä oli Electio, taaskin Xarel.lo rypäleestä valmistettu valkoviini. Muihin matkalla vastaan tulleisiin Xarel.lo -viineihin verrattuna tämä oli yllättävän runsas ja kermainen, mutta silti kukkainen, hunajainen ja hapokas. Todella omalaatuinen viini, eikä oikein tule mieleen mitään vastaavaa. Punaviineistä vastaavalla tavalla omalaatuinen viini oli paikallisesta Garnatxa -rypäleestä valmistettu Hisenda Miret, jossa yhdistyivät erikoisella ja maukkaalla tavalla mehiläisvaha ja punaiset marjat pehmeillä tanniineilla. Sekä Electio että Hisenda Miret maksoivat tilan puodissa 20 euroa.

Tilan puodissa maistelimme vielä hienoa kukkeata ja keväiseltä koivulta tuoksuvaa oliiviöljyä, jota tarttui monen klubilaisen matkaan. Kierroksen päätteeksi Joan kyyditsi meidät ystävällisesti bussillaan Vilafranca del Penedèsiin, suoraan El Raco de la Calma -ravintolaan, jossa nautimme loisteliaan päivällisen, Parés Baltàn cavalla tietysti.

Mereneläviä El Raco de la Calma -ravintolassa.

Mereneläviä El Raco de la Calma -ravintolassa.

Parés Baltà sijaitsee Pacs del Penedèsissä, viitisenkymmentä kilometria Barcelonasta länteen. Tilalle pääsee kohtuullisen helposti julkisillakin kulkuneuvoilla Barcelonasta, ottamalla juna Barcelonasta Vilafranca del Penedèsiin (noin tunti), josta voi ottaa taksin Parés Baltàn tilalle (noin 6 km). Tilan lähellä on myös Torresin Pacs del Penedèsin Visitors Cente, joka massivisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä on myös käymisen arvoinen paikka.

Arto Koskelon Viinipiru -blogista löytyy lisälukemiseksi kaksi mainiota tarinaa tilasta (Parés Baltà ja Gratavinum), joista jälkimmäisestä löytyy hauska kertomus miten Joanista tuli Suomen ystävä 60-luvulla.

Alkon vakiovalikoimasta löytyy Parés Baltàn Savia Viva -viinien sarja ja Parés Baltà Brut b -cava, jotka ovat edullisia korkean hinta-laatu -suhteen viinejä. Tilausvalikoimassa on muutama tilan viini lisää.

Cavan ytimessä

18 perjantai Hei 2014

Posted by maltainen in Espanja, Matka, Viini

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Barcelona, Cava, Espanja, Gramona, Katalonia, Kuohuviini, Penedès, Recaredo, Sant Sadurní d'Anoia, Viiniklubi, Viinimatka

Kesäkuisella Jyväskylän Viiniklubin matkalla vietimme suuren osan ajasta Kataloniassa Sant Sadurní d’Anoian kylässä, jossa on 14000 asukasta ja 85 cavaa tuottavaa viinitilaa. Paikkaa voidaan sanoa hyvinkin Espanjan kuohuviinituotannon keskukseksi. Alla on tarinaa tästä kylästä ja Cavasta, erityisesti omiksi suosikeiksi muodostuneista Gramonan ja Recaredon viinitiloista. Sant Sadurní on kolmen vartin junamatkan päässä Barcelonasta ja suhteellisen vaivaton kohde viinistä kiinnostuneelle matkailijalle, joten sisällytin kertomukseeni myös matkavinkkejä. Barcelonan olutskenestä ja siideribaareista kirjoitinkin jo aiemmin kesäkuussa.

gramona_tarha_web

Cava on perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Sitä on hyvin monenlaista halvasta ja helposta kalliimpaan ja kehittyneeseen. Myöskin cavatilojen koko vaihtelee pienimuotoisista jättiläisiin. Sant Sadurníssa sijaitsevat Freixenet ja Codorniu ovat useiden kymmenien miljoonien pullojen vuosituotannolla maailman suurimpia kuohuviinin tuottajia. Monien mielestä cavaa on turha verrata samppanjaan, mutta hinnan suhteen vertailulta on vaikea välttyä, sillä cava on yleensä sampanjaa selvästi edullisempaa ja laatuakin cavasta löytyy. Oma valintani kuohuviineista on useimmiten hieman kalliimpi cava, joka on silti edullisempi kuin halvin samppanja. Oli cava sitten halpaa tai kallista, siihen liittyy mutkattomuus ja monikäyttöisyys. Kataloniassa kuohuviinipullon avaamiseksi tarvita erityistä syytä ja cavalasillisen voin nauttia koska vaan. Ruokajuomana cava on hyvin monikäyttöinen ja monesti se toimii läpi aterian kaikille ruokalajeille.

Cavatiloista mieleenpainuvin oli Gramona, joka on erikoistunut pidempään kypsytettyihin vuosikertacavoihin. Gramona tuottaa vuosittain puoli miljoonaa pulloa cavaa ja puoli miljoonaa pulloa muuta viiniä. Tilan isäntä Jaume Gramona vietti päivän kanssamme näyttäen viiniklubilaisille viininvalmistuksen puitteet yksityiskohtaisesti. Mukana oli myös Jaumen hyvä ystävä Figaron Winebistron Niko, jonka vieraana olen tavannut Jaumen aiemmin Jyväskylässä.

gramona_lampaat_web

Aloitimme kierroksen Gramonan viinitarhoilta, jotka sijaisevat muutaman kilometrin päässä Sant Sadurnín keskustasta. Gramonan tarhat ovat biodynaamisesti viljeltyjä tai siirtymässä biodynaamisuuteen. Moni muukin laatuviiniä tuottava tila tällä alueella tuntuu olevan biodynaamisesti viljelty. Ehkäpä asiaan vaikuttaa viinintekijöiden tapa ajatella vuosikymmenten aikajänteellä, halu jättää jälkipolville kestävän kehityksen mukainen viinitila sekä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa Espanjan viinialueisiin hyvin konkereettisesti. Eläimet ovat keskeinen Jaumen viljelyfilosofiaa. Lampaat syövät rikkaruohoja viiniköynösten ympäriltä ja eläinten lantaa käytetään lannoitteena. Lampaat opetetaan jättämään viiniköynökset rauhaan tarjoamalla niille pahanmakuisia viiniköynöksen lehtiä. Kerrasta ne oppivat jättämään viiniköynösten lehdet pois ruokavaliostaan. Tarhojen keskellä hieman lännenelokuvamaisessa paahteisessa ympäristössä nautimme aamupalaksi Gramonan rose-cavaa ja tapaksia, kerrassaan herkullista. Tarhojen jälkeen kiersimme Gramonan nykyaikaiset vastavalmistuneet tuotantotilat. Silmien ohitse liukui vauhdikkaasti Gramona Imperial -pulloja, suosikkiani talon valikoimasta.

Seuraavaksi siirryimme Sant Sadurnín keskustaan Gramonan kellareihin ja viinimaisteluun. Tuhansittain viinipulloja sisältävät kellarit ovat yleensä vaikuttava näky, eikä tämä ollut poikkeus. Kellarissa Jaume näytti miten kuohuviinipullosta vaihdetaan korkki ja poistetaan sakat perinteisimmällä menetelmällä ilman viinipullon kaulan jäädyttämistä. Viinipulloa pidetään alaspäin kallellaan samalla kun korkkia vedetään pihdeillä pois. Korkin irrotessa paine ampuu pullon kaulaan kertyneen sakan pois ja pullo nostetaan nopealla kädenliikkeellä pystyasentoon, jolloin varsinaista viiniä ja kuohua menetetään hyvin vähän. Uusi korkki laitetaan tilalle välittömästi. Gramonan arvokkaammat ja vanhemmaksi ikäännytettävät cavat valmistetaan vieläkin tällä menetelmällä.

gramona_maistelu_web

Viininmaistelussa sattui erikoinen meidän viiniklubilaisten kannalta ikimuistoinen, mutta isännän kannalta harmillisempi sattuma. Maistellessamme Gramonan Celler Batlle -cavaa Figaron Niko mainitsi Celler Batllen vuosikerran 1999 saaneen maailman johtavalta viinikriitikolta Robert Parkerilta 97 pistettä. Pistejärjestelmään sen kummemin puuttumatta, mainitsen vain että nuo 97 pistettä tekevät viinistä erittäin tavoiteltua ja kallista. Samalla hetkellä huomasimme, että vain toinen pöydässä olleista pulloista oli maistettavaksemme tarkoitettua vuosikertaa 2004 ja toinen vuosikertaa 1999. Jaume poistui tyrmistyneenä takahuoneeseen selvittämään sekaannusta ja me vilkuilimme toisiimme, mitähän nyt tapahtuu. Luonnollisesti selvitimme ensimmäisenä missä laseissa oli mitäkin vuoksikertaa, minulla oli vuosikertaa 1999. Muutaman minuutin päästä Jaume palasi huoneeseen hymyillen sanoen, että te ollette näköjään VIP-henkilöitä. Tällaisia viinejä ei varmastikaan avata kuin hyvin arvovaltaisten vieraiden läsnäollessa ja jos tätä vuosikertaa on ylipäätään on jossakin myynnissä, hinnan suhteen puhutaan satasista. Taisi olla arvokkainta nestettä mitä monikaan maistelussa olleista viiniklubilaisista tulee elämänsä aikana kurkustaan kulauttamaan.

Vaihtelimme laseja ristiin ja jokainen pääsi maistamaan molempia vuosikertoja. Vuosikerta 1999 maistui tietenkin taivaalliselta, mutta en pitäisi sitä valtavan paljon hienompana juomana kuin tavallisten kuolevaistenkin ulottuvissa olevaa Gramona Ill Lustrosta. Maku oli tyylikkäästi kehittynyt ja ikääntynyt ja ero vuosikertojen 1999 ja 2004 välillä oli selvä. Tämän kuohunnan jälkeen maistoimme Gramonan valikoimasta neljä kuohumatonta viiniä, kaikki keskenään hyvin erilaisia ja omassa sarjassaan korkealaatuisia: valkoviinit Xarel-lo ja Gessami, roseeviini Primeur Rosado ja jälkiruokaviini Vi de Glas Gewürztraminer. Tällä reissulla minusta tuli paikallisen sitruksisen xarel-lo rypälelajikkeen fani ja yli puolet mukaan ostamistani viineistä on tehty tästä rypäleestä. Gramonan Xarel-lo on hyvä esimerkki tästä lajikkeesta tehtyjen viinien monikäyttöisyydestä ruokapöydässä. Gessami oli veikeän kukkea ja Primeur Rosado taas pirteän mansikkainen, molemmat kepeämpiä hymyn suupieliin tuovia, positiivisessa mielessä hassuja viinejä. Vi de Glass on loistava kukkea ja trooppisen hedelmäinen jälkiruokaviini, joskaan maussa ei ole niin voimakasta paikallista talon leimaa.

gramona_grilli_web

Maistelusta siirryimme kattoterassin grillijuhliin. Tarjolla oli monipuolinen valikoima grillattuja kasviksia ja lihaa, sekä kyytipoikana Gramona Imperialia ja Xarel-lo -viiniä. Taas cava maistui kaiken vastaan tulevan ruoan kanssa. Hiilloksella grillaaminen on Kataloniassa arvossaan ja polttopuuna täällä käytettiin viiniköynöksen karahkoja. Kylläisen tyytyväisenä päätimme päivän kierroksen tilan myymälään.

Toinen hyvin sympaattinen Sant Sadurnin Cavatila on Recaredo. Tämä tila tekee cavansa hyvin tinkimättämästi ja käsityövaltaisesti. Viini valmistetaan biodynaamisin menetelmin.  Kaikki cavat ovat pidempään ikäännytettyjä ja edustavat brut nature -tyylisuuntaa, eli viiniä ei makeuteta korkinvaihdon yhteydessä.  Tuotanto on noin puolet Gramonasta, neljännesmiljoona pulloa cavaa vuodessa. Kaikkiin pulloihin tehdään korkinvaihto käsin ilman pullon kaulan jäädyttämistä, mikä on hyvin vaikuttava näky. Kellarikierroksella näimme kahden miehen vaihtavan korkkeja 250 pullon tuntivauhtia: korkki pois pihdeillä, nuuhkaisu viinin kunnon varmistamiseksi ja pullo korkituslinjastolle. Recaredon kellariholvit ovat todella siistejä ja ikäännytettävät cavapullot on ladottu kellareihin silmiinpistävän säntillisesti. Tässä viinitalossa on vanhan ajan charmia. Harmillisesti kuvia en saanut, sillä kuvaamista kellarikierroksella ei sallittu.

Maistoin Recaredon cavat Brut Nature, Subtil ja Intens (rose-cava). Pidin eniten talon peruscavasta Brut Naturesta, joka on yhtä aikaa helposti lähestyttävä ja monivivahteinen. Recaredo on oiva ja helppo matkakohde, sillä talo on keskeisellä paikalla ja maistelu-kellarikierros on näyttäisi olevan helposti sovittavissa muillekin kuin ryhmille.

Sant Sadurníssa on monia muitakin cavataloja, joissa voi käydä viinimaistelussa, esittelykierroksella ja viinimyymälässä. Opaskirjoissa mainitaan yleensä esimmäisenä maailman suurimpiin kuohuviinintuottajiin kuuluvat Freixenet ja Codorníu. Näistä ensimmäisessä emme käyneet ja Codorníulla viiniä mielenkiintoisempaa oli arkitehtuuri. Codorníun 30 km pitkä kellariverkosto on vaikuttava näky ja jo pelkästään kellarin uudelle puolelle mahtuu 100 miljoonaa pulloa kypsymään. Kierroksen jälkeen meille tarjottiin kahta cavaa, jotka molemmat olivat hyvin arkisen makuista perustavaraa. Sympatiani ovat selvästi pienempien cavatalojen puolella ja niitäkin on Sant Sadurníssa lukuisia Gramonan ja Recaredon ohella. Ohjatun maistelun ja kierroksen sopimiseksi yhteydenotto etukäteen on paikallaan.

Cavatalojen outletit menevät kiinni yleensä klo 18, jonka jälkeen voikin siirtyä kylän viinibaareihin ja ravintoloihin. Sant Sadurní on pieni ja rauhallinen kylä, mutta löysimme sieltä noin puolenkymmentä viihtyisää viinibaaria ja muutaman mukavan ruokaravintolan. Mainitsemisen arvoinen on erityisesti laajan valikoiman viinikauppa Cal Feru, jonka maisteluhuoneesta saa erityylisistä cavoista koostettuja maistelusettejä. Parhaat baarit ja ravintolat selviävät kysymällä vinkkejä cavatalojen henkilökunnalta. Kulinarismin lisäksi Sant Sadurníssa on vähän nähtävää, mutta vartin junamatkan päässä on jo selvästi näyttävämpi Vilafranca del Penedès. Tuon kaupungin liepeiltä löytyy myös Pares Balta, yksi suosikkiviinitiloistani.

Jos alkoi janottamaan, suosittelen Alkon valikoimasta Gramona Imperialia, joka on hyvä esimerkki laatucavasta ja hintansa väärti, 30,70 euroa pullo (heinäkuussa 2014). Viinihän maksoi paikan päällä noin puolet tuosta hinnasta. Jyväskylässä Figaron Winebistrosta saa useita Gramonan viinejä, joitakin yleensä myös laseittain.

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Pidä blogia WordPress.comissa.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...