Avainsanat

, ,

Sain Kirjakaarelta luettavakseni Santtu Korpisen ja Hannu Nikulaisen kirjoittaman Suomalaiset pienpanimot -kirjan. Miehethän ovat tehneet vakuuttavaa työtä ja alla on sangen kehuva kirja-arvioni. Arvio perustuu kirjan sähköiseen esiversioon. Kirjan julkistamistilaisuus on 10.6.2014 Bryggeri Helsingin panimoravintolassa.

suomalaiset_pienpanimot_kansi2

Suomen kieltolain jälkeinen pienpanimokulttuuri pääsi vauhtiin 90-luvun alkupuolella, jolloin suunnan näyttäjiä olivat erityisesti Kappelin panimoravintola Helsingissä sekä Lammin sahti. Tämän jälkeen panimoinnostus hieman laantui ja 2000-luvun molemmin puolin moni pienpanimo lopetti toimintansa. Elämme nyt Suomalaisten pienpanimoiden toista aaltoa. Parin vuoden sisään on syntynyt yllättävän monta pienpanimoa, siitäkin huolimatta, että lainsäädäntöön ja panimoiden toimintaedellytyksiin ei ole tullut kauan toivottuja parannuksia. Ehkä tämä toinen aalto liittyy USA-vetoiseen maailmanlaajuiseen pienpanimoiden määrän ja pienpanimo-oluen arvostuksen lisääntymiseen. Ihan vuoden sisään pienpanimo-olut on valtavirtaistunut Suomessa ja nyt pienpanimo-olutta saa muualtakin kuin maan parhaista olutravintoloista. Onnittelut kirjoittajille ja kustantajalle loistavasta ajoituksesta! Tämänkaltaista kirjaa ei ole aiemmin kirjoitettu ja toisaalta pari vuotta sitten tämä kirja olisi ollut paljon ohuempi. Lähin vastaava kirja, Seppo Bonsdorffin Suomen panimot, on julkaistu 1997.

Suomen pienpanimot -kirja esittelee 34 kaupallisen panimon ja lisäksi Viking maltin mallastamon, VTT:n koepanimon sekä Teerenpelin ja Beer Huntersin viskitislaamot. Kirja luotaa ihmisiä ja tarinoita panimoiden takana onnistuen siinä hyvin. Panimoesittelyt alkavat lyhyellä yleiskuvauksella ja jatkuvat vapaamuotoisella haastattelulla. Kysymykset luotaavat oluentekijöiden taustoja, ajattelutapaa ja tulevaisuutta. Panimoiden tulevaisuuden suunnitelmat ovat erityisen mielenkiintoista luettavaa. Jokaisesta panimosta on pieni tietolaatikko, jossa kerrotaan laitteiston koostumus, henkilökunnan määrä ja tuotantokapasiteetti. Olenkin monesti miettinyt mitä kokoluokkaa nämä pienpanimot ovat. Tätä tietoahan ei löydy kovin helpolla internetistäkään. Panimoesittelyn päätteeksi Hannu Nikulainen arvioi analyyttisen diplomaattiseen tyyliinsä kolme olutta jokaisen panimon valikoimasta. Oluista on esitetty tekniset tunnusluvut (alkoholi-, väri- katkeruus- ja kantavierrearvot), mutta ei raaka-aineita. Oluiden raaka-aineiden listaaminen olisi tukenut maku-arvioita ja ollut muutenkin ollut mielenkiintoista sisältöä. Kaikki panimothan näitä tietoja eivät halua paljastaa, mutta useimmiten kuitenkin pienpanimot haluavat näyttäytyä avoimempina kuin suuret panimot.

Kirjassa on runsaasti upeita valokuvia. Kuvat ovat hyvin tunnelmallisia, monin paikoin suorastaan romanttisia. Tuo määrä kuparia ja terästä saa oluenpanijan kuolaamaan. Kuvissa ja tekstissä on käsitelty suhteellisen vähän oluenpanon tylsiä vaiheita, kuten pullotusta tai laitteiston pesua. Näinhän juomakirjallisuudessa asiat on perinteisesti esitetty, mutta mielestäni aika olisi jo kypsä realistisemmallekin kuvaukselle panimon toiminnasta. Käytännössä kuitenkin suuren osan panimon arjesta täyttää laitteiden pesu, oluen pullotus ja tölkitys, markkinointi, jakelu ja byrokratia. Seuraavan painoksen tullessa ajankohtaiseksi, kirjoittajat voisivat esimerkiksi työskennellä pari päivää panimossa ja kirjoittaa kokemuksistaan.

Panimokuvausten tueksi kirjan alussa on noin kolmisenkymmentä sivua oluenpanon taustatietoa, kuten oluen historiaa, valmistuksen periaatteita, raaka-aineita, keskeisen sanastoa ja oluttyyleihin jaottelua. Tämä hyvin napakka esitys aiheesta on Hannun käsialaa, kun taas haastattelut ovat Santun tekemiä. Kirjan lopussa listataan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana toimintansa lopettaneet pienpanimot, hyvin mielenkiintoinen lista sekin.

Kirja on näyttävä ja helppolukuinen, sopii ihan kaikille suomalaisesta oluesta kiinnostuneille. Jos tämä kirja olisi olut, kuvailisin juotavuutta erinomaiseksi. Uutta asiaa on runsaasti myös olutfriikeille ja siinä mielessä tämä kirja erottuu hyvin olutkirjojen massasta. Tämän kirjan lisäksi mainio tietolähde suomalaisisista panimoista on beerfinland.com -sivusto, enemmän panimohistorian näkökulmasta.

Tämän kirjan ovat arvioineet myös olutblogit Olutkellari ja Reittausblogi. Kirjan julkistamistilaisuuteen 10.6.2014 klo 16 alkaen Bryggeri Helsinkiin ovat kaikki tervetulleita jututtamaan kirjoittajia. Saman päivän aamuna 10.6. klo 9:00-9:40 Santtu ja Hannu ovat Radiorockin vieraina. Kirja tulee kesäkuussa myyntiin valikoituihin olutravintoloihin ja pienpanimo-olutta myyviin kauppoihin ympäri suomen.

Disclaimer: Hannu on hyvä ystäväni ja olen aiemmin asiatarkastanut Hannun kirjoittaman kirjan alkuosan pohjatieto -osion. Pientä jääviyttä siis. Toisaalta useinhan tuttu arvioija on alitajuisesti kriittisempi, jottei tulisi vahingossakaan vedettyä kotiinpäin.

Mainokset