Avainsanat

, , , , , , ,

Suomalainen siiderikulttuuri on nuorta, mutta parinkymmenen vuoden sisään markkinoille on ilmaantunut parisenkymmentä kotimaista siiderinvalmistajaa. Siiderikulttuuriamme leimaa 4,7 % siidereiden hallitseva osuus. Lisäksi valtaosa suomalaisesta siideristä on valmistettu vedestä, omenamehutiivisteestä ja sokerista, mikä on kaukana alkuperäisestä siiderin ideasta, eli käytetystä omenamehusta. Suomen lain mukaan siideri on hedelmäviini, joka on valmistettu omenasta tai päärynöistä, tai näistä hedelmistä valmistetuista mehuista tai mehutiivisteistä. Hedelmäviinin valmistuksessa laki sallii avokätisen sokerin lisäyksen. Mutta valmistetaan Suomessa rehdimpiäkin siidereitä, joissa ei mässäillä sokereilla ja mehutiivisteillä.

sorkuulas_web

Suomalaisen siiderin historia lasketaan yleensä alkavaksi vuodesta 1962, jolloin Marlin Golden Cap tuli ensimmäisenä kaupallisena siiderinä markkinoille. Tämän siiderin vahvuus vaihteli historiansa aikana viiden ja kahdeksan prosentin välillä. Vuonna 1995 tullut lakimuutos salli siidereiden myynnin ruokakaupoissa, mikä nosti nosti suosioon 4,7 % -vahvuiset siiderit. Samoihin aikoihin Golden Cap myytiin Sinebrychoffille ja Golden Cap sai kilpailijan, Olvin Fizzin. Siideristä tuli ruokakauppojen massatuote.

Omenamehun tyypillinen sokeripitoisuus on 10-15 %, josta tulee kuivaksi käytettynä noin 5-8 % alkoholia. 4,7 % -raja ei siis ole siiderille luontainen, vaan yleensä edellyttää vedellä lantraamista, poikkeuksena makeat ranskalaiset siiderit, joissa on korkea jäännössokeripitoisuus.

Nykyään omenapitoisempaa siideriä valmistavat Suomessa kaupallisesti kaksi pelkästään siideriin keskittynyttä valmistajaa, pienpanimot sekä viinitilat. Saattaa joku isompienkin panimoiden valmistama siideri sisältää suuremman omenamehupitoisuuden, mutta omenamehupitoisuutta harvoin paljastetaan. Jos suomalaisen massatuotetun siiderin mehupitoisuutta ei kerrota, oletan sen olevan pieni, sanotaan alle 50 %.

Vain osa suomalaisista siidereistä valmistaa siiderinsä suomalaisesta omenasta. Koska juoman valmistus on työvaltaista ja työ on suomalaista, voidaan kuitenkin ajatella, että siideri on suomalaista.

Varsinaisia siideritiloja ovat Kuura Cider Fiskarsissa ja Jenni Silvennoisen luotsaama Ciderhouse Kaarinassa. Tosin Ratebeer -sivuston mukaan Ciderhouse on lopettanut toimintansa. Ciderhousen valikoimassa oli  kaksi suomalaisista omenoista valmistettua 4,5 % siideriä, joista toinen on luomuversio.

Vielä alkuvuonna 2016 Kuura Cider valmisti siideriään Rekolan panimon tiloissa, mutta on siirtämässä tuotantoaan vuoden 2016 aikana omiin tiloihin. Kuuran päätuote on kotimaisista omenista omenoiden omilla villihiivoilla käytetty real cider. Jatkossa markkinoille tulee varmasti muitakin juomia.

Siideriä valmistavia kotimaisia viinitiloja ovat:

Alahovin viinitila, Kuopio
Alitalon viinitila (Ciderberg), Lohja
Paksuniemen juomatehdas, Rääkkylä
Kaskein marja, Luumäki
Vuokatin viinitila, Vuokatti
Viini & puutarhatila Pihamaa, Kalkkinen, Asikkala
Ollinmäen viinitila, Anttola, Mikkeli
Lepaan viinitila, Lepaa,  Hattula
Temolan viinitila, Puumala

Kaikkien näiden viinitilojen sivuilla ei ole mainintaa siideristä, mutta ainakin niiden tiedetään valmistaneen siideria. Näillä tiloilla siideri on yksi tuote muiden kotimaisia hedelmiä ja marjoja hyödyntävien tuotteiden joukossa. Siidereitä myydään yleensä tilamyymälässä ja lähiseudun ruokakaupoissa ja useimpien tilasiidereiden saatavuus on tämän vuoksi heikkoa, jos ei satu liikkumaan tilan lähellä. Vaikka viinitilat voivat myydä vahvempaa siideriä tilan myymälässään, monet tiloista panostavat ruokakauppavahvuiseen siideriin. Vaikkakin viinitilat voivat valmistaa siiderinsä paikallisesta omenasta, monen tilasiiderin makumaailmalla tavoitellaan mielestäni suuren yleisön makutottumuksia. Tilasiidereistä ainoastaan yksi on myynnissä Alkon vakiovalikoimassa (2014), Kaskein marjan Sör.

Tilasiidereiden markkinointi on usein hämmästyttävän pienimuotoista. Esimerkiksi parasta maistamaani suomalaista siideriä, Niemisbygårdin viskitynnyrissä kypsytettyä siideriä, ei mainita valmistajan sivuilla lainkaan ja vain tarkkasilmäinen lukija ylipäätään huomaa tilan valmistavan siideriä.

Siidereitä valmistavia kotimaisia pienpanimoja ovat:

Saimaan juomatehdas
Panimoravintola Bruuveri
Malmgårdin panimo
Suomenlinnan panimo
Panimoravintola Plevna
Vakka-Suomen panimo
Panimoravintola Koulu
Saimaan Juomatehdas
Nokian panimo
Laitilan wirvoitusjuomatehdas
Top Fuel

Näistä panimosiidereistä vain osa on tehty suomalaisesta omenasta. Panimoilla siiderinvalmistuksen lähtökohta onkin usein erilainen kuin viinitiloilla; siinä missä viinitiloilla siiden lähtökohta on omenan hyödyntäminen ja jalostaminen, niin panimoille siideri on tuote, jolla täydennetään valikoimaa ja hyödynnetään olemassaolevaa valmistuskapasiteettia sekä jakelua. Osalla pienpanimoista on aitoa kiinnostusta siiderin laadun kehittämiseen, mutta mielestäni kaikilla pienpanimoilla siiderissä ei ole samaa tinkimättömyyttä kuin heidän oluissaan. Asiaan vaikuttaa varmastikin kotimaan markkinat, jotka suurelta osin vesi-mehutiiviste-sokeri -linjan siidereiden määrittelemät. Virkistävänä poikkeuksena Malmgårdin panimo on valmistanut tavallisen ruokakauppavahvuisen siiderin ohella suomalaisista omenoista rutikuivaksi käytetyn 5,8 % Malmgård craft ciderin.  Toivottavasti Malmgård pitää tämän tinkimättömästi tehdyn siiderin valikoimassaan.

Virkistävä poikkeus on myös Saimaan juomatehtaan kuulas luomuomena -siiderien sarja, joka erottuu rehdillä markkinoinnillaan. Juomatehdas kertoo sivuillaan selkeästi miten siiderit valmistetaan unkarilaisesta luomuomenasta ilman lisättyä sokeria. Tämä on oikeastaan poikkeuksellista siidereiden markkinoinnin mielikuvaviidakossa, jossa mielikuvaa tuotteesta yritetään parantaa jättämällä jotain sanomatta ja ripottelemalla tekstiin mielekuvaa luovia, mutta tarkoitukseltaan hämäräksi jääviä termejä, kuten ’perinteinen’ tai ’aito’. Saimaan juomatehtaan tytäryhtiö panimoravintola Bruuveri tekee myös tinkimättömiä kuivan rapeita siidereitä.

Kotimaista siiderinvalmistusta leimaa siis voimakkaasti kuluttajien tottumus ruokakauppavahvuiseen siideriin, jonka tarkoitus on olla enemmänkin helppo, virkistävä ja raikas, kuin syvänmakuinen nautiskelujuoma. Muutama virkistävä poikkeus pyristelee tottumuksia vastaan, mutta Suomessa perinteet siiderin valmistukseen lähtien siideriin tarkoitetun omenan viljelystä ovat vielä hennot. Nykypäivänä perinteiden synnyttäminen ei ole helppoa ulkomaantuonnin puristuksessa,  sillä esimerkiksi ranskalaiset siiderit ovat hinta-laatu -suhteeltaan Alkon parhaimpia juomaryhmiä.

Myyntikanavat, eikä itse omenan luonne, määrittelevät harmillisen paljon suomalaista siideriä. Alko ei ole riittävä myyntikanava yhdellekään kotimaiselle siiderinvalmistajalle ja toisaalta 4,7 % -raja ei ole omenamehulle käytetylle juomalle luontainen. Moni kotimainen siideri olisi jäänyt maistamatta ilman Suomen parasta siideriravintolaa, Helsingissä sijaitsevaa Black Dooria.

Olen koonnut ylläolevat valmistajat perustuen oman kokemukseeni ja ratebeerin tietoihin. Jos huomaatte tiedoissa puutteita tai virheitä, otan mielelläni korjausehdotuksia vastaan.

Muutokset julkaisemisen jälkeen:
Lisätty Ollinmäen viinitila, Lepaan viinitila, sekä linkit viinitiloihin (11.10.2014)
Lisätty Temolan viinitila (2.9.2015)
Lisätty Kuura Cider ja Top Fuel, päivitetty Ciderhousen tila sekä vaihdettu Niemisbygård Paksuniemen juomatehtaaksi (8.5.2016)

Advertisements