Category Archives: Kirja

Ensimmäinen kansainvälinen kirja sahdista

13 lauantai Hei 2019

Posted by in Kirja, Matka, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Kirjani Viking Age Brew: The Craft of Brewing Sahti Farmhouse Ale julkaistiin kesäkuussa 2019 Yhdysvalloissa. Kirja tuo sahdin salat kansainväliseen tietoisuuteen ja kertoo, miksi tämä perinnejuoma on merkittävä osa oluen historiaa. Teosta myydään kirjakaupoissa kautta USA:n ja verkkokaupoissa ympäri maailman.

Viking Age Brew -kirjan kansi

Viking Age Brew -kirjan kannessa on Kalle Markkula valmistamassa sahtia Turun Keskiaikaisilla markkinoilla. Kirjan esipuheen kirjoitti Randy Mosher, yksi USA:n arvostetuimmista olutkirjailijoista.

Suomalainen muinaisolut sahti esitellään usein oluttyylien kummajaisena, mutta tuhat vuotta sitten sahdin kaltaiset oluet olivat tyypillistä pohjoiseurooppalaista mallasjuomaa. Erikoisuudeksi nämä perinteet muuttuivat vähitellen vuosisatojen kuluessa, kun nykyaikainen humaloitu olut on syrjäytti Euroopan alkukantaiset perinnejuomat, lukuun ottamatta muutamia syrjäisiä maaseutupitäjiä Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Viking Age Brew -kirja kertoo, miksi sahti ja sen sukulaisoluet (koduõlu virossa, gotlandsdricke Ruotsissa, maltøl Norjassa ja kaimiškas Liettuassa) ovat paras esimerkki viikinkiajan ja varhaisen keskiajan oluesta. Kirjassa opetetaan valmistamaan aitoa sahtia sekä viikinki- ja keskiajan oluita sahdin perinteestä juontuvin menetelmin.

Nämä ovat uuden kirjani tärkeimpiä johtopäätöksiä ja uutta tietoa verrattuna aiempaan teokseeni Sahti – Elävä muinaisolut (M. Laitinen, J. Silvennoinen ja H. Nikulainen, 2015). Kytkös oluen historiaan ja erityisesti keskiaikaan sekä viikinkiaikaan ovat keskeisiä syitä miksi sain kustannussopimuksen USA:sta ja miksi sahti on kansainvälisesti kiinnostava juuri nyt.

Viking Age Brew on ensimmäinen englanninkielinen kirja sahdista ja yksi harvoista suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria maailmanlaajuisesti esittelevistä teoksista. Sahdin ohessa esitellään suomalaisen kulttuurin aakkosia, kuten sauna, ruisleipä ja Kalevala. Kirjan myötä olen nyt suomalaisen ja pohjoismaisen kulttuurin lähettiläs maailmalla.

Kirjan kustansi Chicago Review Press Yhdysvalloissa. USA on nykyään olutkulttuurin suunnannäyttäjä, josta oluttrendit leviävät maailmalle. Tämän vuoksi sahdin maailmanvalloitus kannattaa aloittaa USA:sta. Teosta myydään kirjakaupoissa kautta USA:n sekä verkkokaupoissa ympäri maailman. Pohjoismaissa kirjaa myy esimerkiksi Adlibris -verkkokauppa.

Heinäkuussa (16.7–2.8.2019) teen markkinointikiertueen Yhdysvaltojen länsirannikolle amerikkalaisen olutkirjailijan Jereme Zimmermanin kanssa. Kiertueella esittelen kirjaani neljässä tapahtumassa: Nordic Museum (Seattle), Base Camp Brewing (yhteistyössä kotiolutliike F.H. Steinbartin kanssa Portlandissa) Belmont Station (olutravintola Portlandissa) ja Skål Beer Hall (olutravintola Seattlessa). Käymme myös Ale Apothecary (Bend, Oregon) -panimossa panemassa sahdin tyylistä olutta joka lanseerataan Belmont Station -ravintolassa Portlandissa.

Lisätietoa löydät englanninkieliseltä Brewing Nordic -sivustoltani:

Katso myös kirjaani sivuava Ylen juttu: Ulkomaalaiset arvostavat suomalaista sahtia.

Advertisement

Rakkaudella pantua – Kotioluen uusi tuleminen

09 lauantai Huh 2016

Posted by in Kirja, Oluen valmistus

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , ,

Maria Markus ehdotti minulle kotiolutkirjan kirjoittamista keväällä 2015. Hetkisen mietittyäni totesin, että perskules miten loistava idea! Suomalaisvoimin aiheesta oli kirjoitettu edellisen kerran kirja 1990-luvulla.

Esittelen nyt Marian kanssa kirjoittamani Rakkaudella pantua -kirjan, joka julkistetaan 15.4.2016 Helsinki Beer Festivalin yhteydessä. Toukokuun puolenvälin jälkeen teosta saa hyvin varustelluista kirjakaupoista ja Docendon verkkokaupasta www.docendo.fi.

Rakkaudella pantua -kansi

Nykyajan kotiolutta ei valmisteta halvan alkoholin toivossa vaan intohimosta hyvään olueen. Kotipanimossa on nyt samaa intoa ja kokeilunhalua pursuavaa meininkiä kuin pienpanimoissa. Kokeilunhalua ruokkivat kotipanijankin saatavilla olevat uudet humalalajikkeet, hiivat ja maltaat. Myös paikallisista ja eksoottisista raaka-aineista haetaan uutta pontta. Kerromme kirjassamme esimerkiksi, miten oluen saa tuoksumaan saunavihdalta tai puutarhan kukilta.

Kirjamme on sekoitus oluenpanotietämystä, värikästä keittokirjaa ja olutkulttuurin tuoretta sykettä. Samalla, kun opastamme panemaan olutta, valotamme nykyisen olutkulttuurin ja pienpanimoryntäyksen taustoja. Kirjassa tutustutaan oluen valmistuksen harrastajiin ja ammattilaisiin Suomessa sekä ulkomailla. Kerromme myös, miten olutta ja oluen raaka-aineita hyödynnetään ruoanlaitossa.

Vaikka kotioluen suosio Suomessa on kasvanut roimasti muutaman vuoden sisään, näkisin olevamme kasvukäyrän alkuvaiheessa. Olemme vielä kaukana Ruotsista, jossa kansallisella kotiolutyhdistyksellä on yli 2000 jäsentä. Puhumattakaan USA:sta, jossa American Homebrewers Association arvioi vuonna 2013 tehdyssä kartoituksessa USA:n kotipanijoiden määräksi 1,2 miljoonaa.

Uskon kotioluen suosion kasvavan hyvillä ohjeilla. Opastamme kirjassamme rennolla otteella kotiolutharrastuksen alkuun ja inspiroimme myös harrastuksessaan jo pidemmälle ehtineitä. Kirjamme yksinkertaisen selkeillä ohjeilla ja 2010-luvun menetelmillä oluen kotivalmistus on helpompaa kuin moni arvaakaan.

Olen pannut olutta kotona 18 vuotta ja tehnyt yli 250 oluterää. Tuhansien oluenpanon parissa vietettyjen tuntien ja lukuisten kokeilujen tuoma kokemus tiivistyy nyt tähän kirjaan. Kirjan tarinallisesta puolesta vastaa toimittaja ja Suomen ensimmäinen The British Beer Academysta valmistunut olutsommelieeri Maria Markus. Onneksemme meillä oli tiimissämme taitava valokuvaaja Jyrki Vesa.

Vaahtoamme Marian kanssa oluen valmistuksesta, olutkulttuurista sekä olut & ruoka -teemasta myös kirjan Facebook -sivuilla. Maltainen -sivustokin tulee saamaan kevään aikana Oluen valmistus -osion, jossa kerron esimerkiksi maltaiden, humalien ja hiivojen käyttökokemuksista.

Suuri viskikirja – intohimona viski

01 sunnuntai Mar 2015

Posted by in Kirja, Väkevät

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

,

Maailma on täynnä hyviä viskejä ja niiden määrä kasvaa koko ajan. Ainakin itse koen tarvitsevani opasta viskien maailmaan, ja Jarkko Nikkasta parempaa opasta on vaikea kuvitella. Sain kustantajalta arvostelukappaleen miehen lokakuussa 2015 ilmestyneestä teoksesta Suuri viskikirja – Intohimona viski, ja haastattelin myös tätä viskiä ammatikseen esittelevää ja myyvää herraa Olut Expossa.

Suuri viskikirja

Kirja on järkälemäinen: sivuja yli 500 ja painoa 2,3 kg. Suuri sivumäärä näkyy ilmavuutena, ja tekstiä on annettu tulla sanoja pihtaamatta. Asioita on avattu monelta kantilta, ja kirjassa on esimerkiksi pitkiä syvällisiä henkilökuvia viskin ystävistä ja ammattilaisista. Kirjan pihvi on maantieteellisesti luokitellut valmistajat ja viskit, joita kirjassa on arvioitu yli 700. Suomestakin löytyy nykyään puolentusinaa viskitislaamoa, jotka on esitelty kattavasti.

Myös maistelutekniikat, juoman säilytys, erot erilaisissa pullotteissa ja viskidrinkit käydään kattavasti läpi. Esimerkiksi hicks, eli veden ja viskin yhdistäminen suussa, oli minulle uusi ja avartava tapa nauttia viskistä. Kirjassa on myös mielenkiintoisia viskin kemiaa avaavia katkelmia, joita tosin voisi jalostaa pidemmälle kansantajuisemmin tiedettä popularisoiden.

Enää viskistä kirjoitettaessa ei tyydytä pelkästään kertomaan tislaamoista ja niiden tuotteista, kuten viitisentoista vuotta sitten Michael Jacksonin ja Jim Murrayn viskikirjoissa, jotka sinänsä ovat klassikkoja.

Jarkko on kirjottanut useammankin viskikirjan ja kysymykseen onko Suuri viskikirja kuitenkin hänelle pääteos Jarkko vastasi seuraavaa: ”Kyllä kokisin niin, tämä oli hyvin henkilökohtainen teos. Avasin siinä aika paljon omaa itseäni ja se oli raskaskin prosessi päästää kaikki pihalle. Mulle viskit eivät sinänsä ole juoma tai en määrittele niitä nautintoaineiksi, vaan laitan viskin ja itseni väliin yhtäläisyysmerkin, viski olen minä ja minä olen viski.” 

Henkilökohtaisuus tulee esille erityisesti persoonallisissa makuarvioissa, joita lukiessa voi kuvitella Jarkko haastelemassa juomista vieressä.

Vaikka kirja näyttääkin elämäntyöltä, Jarkko vakuuttaa, että lisää kirjoja on luvassa: ”Kyllä tavaraa riittää. Viskimaailma elää ja kehittyy koko ajan. Uusia tuotteita lanseerataan ja tislaamoita syntyy koko ajan lisää. Kirjotettavaa kyllä tulee piisaamaan. ” Jarkolta ilmestyi juuri myös Arto Koskelon ja Santtu Korpisen kanssa kolmen juomakirjoittajan vuoropuhelusta syntynyt teos  Olut, Viini, Viski.

Kirjan lisäksi suosittelen tapaamaan tämän miehen ja kokemään hänen innostuksensa käytännössä. Jarkko vetää viskimaisteluja lähemmäs sata vuodessa. Juttelimme Olut Expossa Jarkon kanssa mallasjuomista yleisemminkin ja palaan aiheeseen vielä jatkossa.

Jarkko Nikkanen

Nikkanen elementissään, esittelemässä ja myymässä viskiä.

Sahti – Elävä muinaisolut

14 keskiviikko Lok 2015

Posted by in Historia, Kirja, Sahti

≈ 10 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Esittelen nyt ylpeänä juuri ilmestyneen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjoittamani sahtia käsittelevän tietokirjan.

Sahti - Elävä muinaisolut

Aikoinaan Eurooppa oli täynnä eriskummallisia paikallisia olutperinteitä. Useimmat niitä edustaneista perinneoluista ovat kuitenkin kuihtuneet pois kauan sitten verotuksen, sääntelyn, kaupallisen kilpailun ja teknologisen kehityksen myötä. Alkukantaisista, jo ennen keskiaikaa valmistetuista Euroopan muinaisoluista nykypäivään ovat säilyneet vain sahdin ja miedon kaljan kaltaiset juomat.

Sahdilla on läheisiä, mutta vähemmän tunnettuja sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kirjamme on kansainvälisestikin laajin teos, joka kattaa sahdin lisäksi Viron koduõlun, Ruotsin gotlandsdrickan, Norjan maltølin ja Liettuan kaimiškaksen. Nämä juomat ovat yhä valmistettavista oluista lähimpänä viikinki- ja keskiaikaista olutta.

Sahti on vahva juhlaolut, jonka valmistustavat juontavat juurensa muinaisista maataloista. Sen valmistuksessa ei tarvita lämpömittaria eikä välttämättä metalliastioitakaan. Mallassäkki ja hiivapaketti mukanani pystyisin valmistamaan tuon perinneoluen missä tahansa maatalossa. Hämmästyttävän hyvin sukupolvelta toiselle säilyneet tavat ovat erinomainen näyteikkuna vanhan kansan taitoihin ja oluen historiaan.

Sahti on keskeinen osa kansamme kulttuuria. Valotamme juoman roolia suomalaisten arjessa ja juhlassa lukuisilla tarinoilla, jotka vastaavat esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: miten sahti liittyy seitsemään veljekseen, millaisia olivat sahdintäyteiset useita päiviä kestävät häät, miksi kieltolakikaan ei näivettänyt sahtia ja miksi sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän.

Kirjaa varten matkustimme 8000 kilometria Suomessa ja Virossa. Matkassamme tunnelmia talletti upeiksi kuviksi valokuvaaja Sami Perttilä. Vierailimme maatilapanimoilla, kaupallisissa sahtipanimoissa, sahtiopistossa, mallastamossa, VTT:n panimolaboratoriossa, ravintoloissa maistamassa sahtiruokia, tanssilavalla, jossa väkeä tanssittaa talon oma sahti, sahtimarkkinoilla ja sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. Tapasimme 1800-luvun puusaaveja käyttäviä oluenpanijoita, valmistustaidon jo 1940-luvulla oppineita sahtimestareita, kaikki ruokalajit sahdilla maustavan naisen, konehallissa ruismallasta valmistavan metsäkoneurakoitsijan, sahtiaan lukolla varjellussa lähteessä säilyttävän miehen ja isännän, joka valmistaa oluenpanon tähteistä avoimessa puusaavissa taariksi kutsuttua perinneolutta.

Kerromme kirjassamme, miten sahdilla marinoidaan hirvipaisti, kuinka olutmäskistä leivotaan maukkaita sämpylöitä tai miten tehdään sahtilakritsia. Ravintolat Bryggeri Helsinki, Hollolan Hirvi ja Latva loihtivat kirjaamme varten menut, joiden keskeisenä raaka-aineena tai ruokajuomana oli sahti. Arvostetut keittiömestarit paljastavat miksi juuri sahti sopii suomalaiseen ruokapöytään ja ruokien raaka-aineeksikin.

Tietenkin opastamme myös valmistamaan sahtia. Kirjamme on kattavin opas sahdin, tai ylipäätään viikinki- ja keskiaikaisten oluiden, valmistukseen.

Oli ilo tehdä työtä Kustannusosakeyhtiö Moreenin ammattitaitoisen väen kanssa: kiitokset Anna Rantaselle osuvista parannuksista tekstiin ja Petri Clusiukselle taitavasta taitosta. Hanketta tukivat Otavan kirjasäätiö ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Teosta saa kirjakaupoista ja kirjoittajilta. Esittelemme kirjaa Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10.2015, ensin Wine cornerin (vai pitäisikö sanoa Sahti cornerin) kirjailijahaastattelussa klo 14:30, ja sitten Otavan messuosastolla klo 15:30–16.

Sahtikirjailijat

Kuva: Sami Perttilä

Kirja: Yks Olut

16 sunnuntai Mar 2014

Posted by in Kirja, Oluttyylit, Ruoka, Ruokajuoma

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

Anikó Lehtisen Yks Olut -kirja on syyskuussa 2014 julkaistu yleisteos oluesta nauttimisesta.  Kirjassa on mukavasti tuoretta näkökulmaa ja  uuutusarvoa, vaikkakin oluesta on kirjoitettu runsaasti perusteoksia, sekä suomeksi että englanniksi. Alla oleva kirja-arvio perustuu WSOY:ltä saatuun arvostelukappaleeseen.

Kuva: WSOY

Kuva: WSOY

Kirjan yleisvaikutelma on oppikirjamainen ja se pyrkii tekemään oluttietämyksestä mahdollisimman helposti omaksuttavaa. Tuoreena näkökulmana erilaisten oluiden luokittelussa on lähdetty liikkeelle oluen mausta, eikä perinteistä maittain tai tyyleittäin kategorisoinnista. Lisäksi Anikó nappaa hyvin tämän päivän trendeistä kiinni, kuten maistelupainotteisesta suhtautumista olueen. Yksi kirjan vahvuuksista on luku oluesta ja ruoasta, josta ei ole näin seikkaperäisesti ja tuoreesti kirjoitettu aiemmin. Uutuusarvoa siis löytyy niillekin, joilla ovat jo lukeneet muutaman oluen yleisteoksen. Toki tässäkin kirjassa kerrataan perinteiset pohjatiedot oluen historiasta, raaka-ainesta, valmistamisesta ja oluen maistamisesta.

Anikó on Sinebrychoffin tuoteaktivointipäällikkö ja kirjoittaa oluesta ja ruoasta blogissaan Punavuori Gourmet. Koff on esillä kirjassa selvästi, mutta en kokenut sitä kotiinpäinvedoksi. Minusta Koffin arkistokuvat ovat hienoja ja ovat ansainneet paikkansa kirjassa. Toiseksi, on oikeastaan virkistivää, että kirjassa on esitelty rinnakkain samanarvoisina suurten panimoiden lagerit ja pienpanimo-oluet. Molemmat kuuluvat olutkulttuuriin ja sitä esittelevään kirjaan.

Kirjassa oluet jaetaan yhdeksään oluttyyppiin oluen maun mukaan, sen sijaan, että lukijan eteen lyötäisiin perinteinen lista kymmenistä eri olutyyleistä. Tämä on tervetullut tuore lähestymistapa ja mielestäni oluessa pitäisikin olla aina ensisijaista maku ja käyttötarkoitus, eikä mitä oluttyyliä olut edustaa. Anikón yhdeksän oluttyypin alta löytyy sitten perinteisiä oluttyylejä ja tässä vaiheessa alkaa tuntua, että osa palikoista menee väärin lokeroihin. Esimerkiksi saison -oluet löytyvät oluttyypin Villin happamat alta, vaikka eivät ne mielestäni ole yleisesti happamia. Ongelma ei ole suuri, enkä pidä oluen tarkkaa luokittelua tärkeänä tai edes mielekkäänä. Tärkeintä on, että olutta ostaessaan ihminen osaa valita tilanteeseen ja omaan makuunsa sopivan oluen. Itse olen käyttänyt olutmaisteluja pitäessäni omaa oluen kuuden perusmaun jaottelua, joka on yliyksinkertaistus, mutta toimii hyvin oluiden kirjoa esiteltäessä.

Kirjan vahvin osa on selvästi Olut ja ruoka -luku. Luku käsitelee oluen yhdistämistä ruokaan ja oluen käyttöä ruoanlaitossa. Luku sisältää runsaasti kiinnostavia reseptejä, joissa ruokalajien raaka-aineena on käytetty olutta ja annokset maistuvat varmasti sopivan oluen kanssa. Reseptit ovat hienostuneita, mutta eivät mielestäni liian monimutkaisia. Niissä on panostettu erityisesti olut-ruoka -parien tuomiin makuelämyksiin. Juuri tällaiselle olutruoalle on tällä hetkellä tilausta, ainaisen olut ja makkara -kliseen sijaan.

Kokonaisuutena kirja on olutta hyvin monelta suunnalta katsova perusteos. Monestakin asiasta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, näissä kohtaa kyse on lopulta mielipideasioista. Mielestäni kirjaan olisi kannatanut laittaa kirjallisuusluettelo, sillä teoksella on selvästikin sukulaiskirjoja, kuten Chuyler Schultzin Beer, Food, and Flavor (2012) sekä Markus Maulavirran ja Jussi Hukkasen Syötävän hyvä olutkeittokirja (2012).

Kirja: Whisky Kitchen

14 tiistai Lok 2014

Posted by in Kirja, Ruoka, Väkevät

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , ,

Olin jo kirjoittamassa blogijuttua savustuksesta, mutta kun nyt viski on niin kovasti tapetilla, ajattelin heittää itsekin lisää viskiä myllyyn, tai oikeastaan ruokaan. Olen nimittäin vuoden päivät soveltanut keittiössäni Sheila McConachien ja Graham Harveyn kirjaa The Whisky Kitchen, 100 ways with whisky and food. Kirja keskittyy single malt -viskien käyttöön ruoanlaitossa.

whiskykitchen_web

Kirjan resepteihin ei laiteta mitä tahansa viskiä vaan viskiä, jonka ominaisuudet on sopivat ruokalajiin. Esimerkiksi sipulikeitoon lorautetaan 12 vuotiasta Cragganmorea, koska kirjoittajien mukaan viskin monivivahteisuus ja maltainen jälkimaku sopivat ruokalajiin. Viskiä ruokiin käytetään vähän, esimerkiksi 8 hengen sipulikeittoon lisätään 3 cl viskiä. Viskin tehtävä onkin tuoda ruokaan lähinnä taustavivahde ja syvyyttä. Vaimoni ei pidä viskistä alkuunkaan, mutta pitää sienikeitostani, jonka maustan yleensä viskillä. Eikä hän edes huomaa keittoon käytetyn viskiä, jos en sitä mainitse.

Kirja on jaoteltu lukuihin keitot ja alkuruoat, pääruoat, lisukkeet ja kastikkeet, jälkiruoat sekä leivonta. Lukujen välissä esitellään Skotlannin viskialueet. Kirjassa on mukavasti myös kala- ja kasvisruokia. Luku jälkiruoista on yllättävänkin laaja ja kirjan näyttävin osio. Ruoka on skotlantilaista kansainvälisin vivahtein, mutta resepteissä on myös selvästi pohjoismaisia vaikutteita. Kirjassa on esimerkiksi reseptit graavilohelle ja resepteissä esiintyy myös villisieniä ja savulohta. Reseptit ovat melko suoraviivaisia, mutta silti hienostuneita. Ne eivät mene fine dining -piperrykseksi ja ovat kotikokin hallittavissa, vaikka vaativatkin jonkin verran viitseliäisyyttä.

Kirjan yksinkertaisimpia ja käyttökelpoisia reseptejä on lisukkeeksi tarkoitettu hapankermakastike (Dijon Mustard Sauce):

1,5 dl hapankermaa
1,5 rkl Dijon -sinappia
10 ml viskiä
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Kirjassa reseptiin on käytetty Hazelburn 8 YO viskiä, mutta tämä resepti sopii hyvin myös kokeiluille: kastikkeesta saa aina hieman erilaisen viskiä vaihtamalla. Hyvin monenlaiset viskit tuntuvat sopivan tähän, jopa amerikkalaiset. Kastike sopii myös hyvin monen ruokalajin oheen, kalalle, kasviksille ja lihalle.

Kuten olette jo huomanneet, kirjan jokainen ruokalaji on sovitettu yhteen täsmäviskiin, ja siinä mennään mielestäni liiallisuuksiin. Harvalla on kaapissaan puoltakaan resepteissä käytettyjä viskejä ja moniko haluaa ostaa viskipullon pelkästään yhtä reseptiä varten. Paljon käyttökelpoisempaa olisi antaa yleisemmät suuntalinjat viskityylille ja mainita sopiva esimerkkiviski. Pari viskiä kirjassa on kuitenkin mainittu hyvin yleispäteväksi, kuten Cragganmore ja Talisker. Cragganmorea ei saa Alkosta, mutta hyvän valikoiman verovapaissa myymälöissä se on varsin yleinen. Talisker, yksi omista suosikeistani, on Alkossa ja bonuksena saatavilla myös kokeilijoille kätevässä 0,2 l pullokoossa (Talisker 10 Year Old Single Malt 16,98 € 0,2 l / 49,60 € 0,7 l).

Toinen kyseenalainen piirre on, että kirjassa ei mainita mitään ruokajuomista. Ruokalajien toimivuuden kannalta on varmastikin suuri merkitys onko lasissa olutta, viiniä, viskiä vai vettä. Näistä pieneistä puutteistakin huolimatta kirja on erittäin kiehtova ja sopii mielestäni niillekin, jotka eivät viskiä juo.

Ja lopuksi tiedote: 24.-26.10.2014 Helsingissä järjestettävä Olut Expo on oikeasti olut- ja viskifestivaali. Minä voin ei-kaupallisena toimijana kirjoittaa tämän sivulleni, mutta tapahtuman järjestäjä ei. Tarjolla on luultavasti mahtava valikoima hienoja viskejä. Tämän on vain arvaus, koska luetteloa tarjolla olevista viskeistä ei saa sähköisesti julkaista. Olen festareilla perjantaina 24.10. ja lauantaina 25.10. selvittämässä mitä sieltä löytyy. Epäilen ainakin suomalaisen Kyrö Distilleryn piilottelevan tiskinsä takana jotakin todella maukasta. Tuntuu kuin olisin menossa konserttiin, jonka esiintyjää en tiedä, mutta luotan tässä asiassa tapahtuman järjestäjään. Onneksi sentään tapahtuman olutlistat saa ainakin vielä tänä vuonna julkaista. Tavataan Olut & Viski Expossa!

P.S. Kuunnellaan  Olut & Viski Expoa odotellessa viskilaulajien kuningasta, Wynonie Harrisia:

 

Kirja: Kuohuvaa historiaa

29 perjantai Elo 2014

Posted by in Historia, Kirja

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , ,

Sain Atena Kustannukselta arvostelukappaleen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittamasta Kuohuvaa historiaa -kirjasta, joka julkaistiin kesäkuussa 2014. Kirja koostuu 24 pienestä oluen ja historian yhteen liittävästä tarinasta. Pidin kirjasta paljon ja se oli niin mukaansatempaava, että luin sen kuin huomaamattamani ilta- ja aamiaislukemisena.

kuohuvaa_historiaa_kansi_web

Ensimmäinen tarina käsittelee kristinuskon liitoksia olueen lähtien liikkeelle yli kahden tuhannen vuoden takaa. Seuraavaksi hypätäänkin jo myöhäiseen keskiaikaan, josta siirrytään 1500-1800 luvuille. Valtaosa tarinoista ajoittuu 1800- ja 1900 luvuille. Kaikki luvut sijoittuvat Eurooppaan.

Tarinat eivät juurikaan liity toisiinsa ja ehkäpä aiheen valintaan on vaikuttanut eniten mielenkiintoisen tarinan löytyminen. Koska aihealue on niin laaja, lukija jää helposti kaipaamaan jotakin mitä kirjassa ei käsitelty. Suomesta on mukana yksi tarina, joka käsittelee sotapäällikkö Sandelsia. Olisin kaivannut enemmän jotakin vielä suomalaisempaa, vaikkapa lukua sahdista. Myös tavallisen ihmisen arjen kuvausta jäin kaipaamaan, kuten historiankirjoituksessa yleensäkin. Ehkäpä saamme kirjasta jatko-osan, johon on koottu lisää tarinoita myös lukijoiden toiveet huomioiden?

Kirjan jokaisen luvun lopussa on mainittu aiheeseen liittyvä nykyään saatavilla oleva olut, esimerkiksi Sandels luvussa olut on tietysti Olvin Sandels. Olutmerkki on ikäänkuin luomassa tunnelmaa, eikä tämä nykyajan olut kaikissa kohdin kuvaa historiallisen oluen luonnetta. Osa näistä oluista on vaikeasti saatavilla Suomessa, mutta olen itsekin huomannut olutsuosituksista tulevan naiveja, jos rajoittuu vain Suomesta helposti löydettäviin oluisiin.

Jotkut blogistikollegat ovat maininneet oluen kytköksen tuntuvan osassa tarinoista  päälle liimatulta. Itse en kokenut asiaa näin. Ehkäpä aiheeseen liitetty olut onkin paikoin melko kaukana historian tapahtumista, mutta mielestäni kaikkiin lukuihin liittyy keskeisesti vähintäänkin olutkulttuuri. Esimerkiksi viimeinen luku käsittelee jalkapallon ja oluen markkinoinnin kytköksiä, mikä on mielestäni merkittävä olutkulttuurin ilmentymä.

Löyhän kytköksen vaikutelman saattaa aiheuttaa se, että monin paikoin aiheeseen liitetty olutmerkki on luvun ainoa kytkös itse oluen makuun. Kirjassa käsitellään vähäisesti millaista olut oli historian tapahtumien aikaan ja miltä se mahtoi maistua, mikä on sääli. Toisaalta ehkä sitä ei edes kovin tarkkaan tiedetä.

Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Tämä on kirja, joka saa ajan kulumaan nopeammin matkustettaessa. Mukaansatempaavuudessaan tämä teos muistuttaa Tom Standagen Kuusi lasillista historiaa -kirjaa. Kirjan yksityiskohdat ovat hyvin kirjoittajien hallussa, enkä löytänyt niistä mitään huomautettavaa. Kirjan lopussa oleva lähde- ja kirjallisuusluettelo on hyvin mielenkiintoinen.

Kirja ei vaadi suurtakaan olutharrastuneisuutta eikä myöskään historiaan vihkiytyneisyyttä, jonka vuoksi se sopii suuremmallekin populaatiolle ja hyvin esimerkiksi lahjaksi. Kirja tulee varmasti kuulumaan myös oluttietokilpailujen laatijoiden lukemistoon. Mainio kirja, johon tulee varmasti palattua myöhemminkin.

Sahtikirja

03 sunnuntai Elo 2014

Posted by in Historia, Kirja, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , , , , ,

Viime vuoden lopulla ehdotin ystävälleni Johannes Silvennoiselle yhteisen sahtia käsittelevän artikkelin kirjoittamista. Asiaa jonkin aikaa pohdittuaan Johannes puolestaan tuumasi, että mitä jos kirjoittaisimmekin pelkän artikkelin sijaan kokonaisen kirjan sahdista. Suostuin ehdotukseen. Pyysimme mukaan myös Hannu Nikulaisen, jonka kanssa kokoonnumme säännöllisesti maistelemaan ja arvioimaan olutuutuuksia.

Sahtikirja jalostui ideasta todelliseksi projektiksi, kun heinäkuussa allekirjoitimme kustannussopimuksen Kustannusyhtiö Moreenin kanssa. Kirjan on tarkoitus tulla myyntiin vuoden 2015 loppupuolella.

2014-07-22_sahtimuseo_web

Minulta on jo tässä vaiheessa tiedusteltu monia kirjaan liittyviä asioita. Sen vuoksi päätin koota blogiini vastaukset useimmin esitettyihin kysymyksiin. Aiheeseen liittyy oleellisesti myös kesäkuun 2014 blogimerkintäni pohjoisamerikkalaisen Brew Your Own -lehden julkaisemasta sahtia käsittelevästä artikkelistani.

Keitä ovat tekijät? 

Johannes on vapaa toimittaja ja kriitikko, jolla on sana hallussa. Johanneksen teksti on huomattavasti tyylikkäämpää kuin kuiva asiatekstini, ja miehellä on myös terävää näkemystä oluesta, journalismista ja kulttuurista. Hannu Nikulaisen yhdessä Santtu Korpisen kanssa kirjoittama Suomalaiset pienpanimot -kirja julkaistiin kesäkuussa 2014. Tämän lisäksi Hannu tunnetaan yleisesti olutravintoloiden miehenä, joka on kirjannut vihkoihinsa makuarviot yli 17 000 oluesta. Haittaa ei myöskään ole hänen yleisen historian maisterintutkinnostaan. Omalla kontollani ovat erityisesti sahdin valmistukseen liittyvät asiat. Olen pannut sahtia yli kymmenen vuotta, haastellut paljon sahtimestareiden kanssa ja maistanut satoja sahteja. Matemaatikkona minussa myös tutkijan vikaa.

Miksi juuri tämä kirja?

Sahti on kansallinen aarre ja harvinaisen hyvin säilynyt jäänne ajalta ennen kirjoitettua tietoa. Kun muualla Länsi-Euroopassa kotitekoinen mallasjuoma vaihdettiin tisleisiin ja ammattilaisten tekemään olueen, Hämeessä ja sen liepeillä jatkettiin itsepintaisesti tämän vanhan maatalojen perinnejuoman tekemistä ja taidon sukupolvelta toiselle siirtämistä. Sahtia valmistetaan vieläkin suurelta osin menetelmin, jotka soveltuvat muinaisen maatalon varusteistoon. Toki nykyään sahdinvalmistuksessakin käytetään usein käytänöllisistä syistä ruostumatonta terästä, kaupallisia maltaita ja tehdasvalmisteista leivinhiivaa, mutta ei ole vaikea kuvitella vastaavaa ohran hyötykäyttöä esihistoriallisen ajan maatalossa.

Toisaalta sahti on myös värikästä ja elävää nykykulttuuria. Lähiruoan ja pienpanimoiden suosion myötä sahti on nyt hyvässä nosteessa. Esimerkiksi vuonna 2013 sahdinvalmistuksen SM-kisoihin osallistui sahdintekijöitä ennätyksellisesti 43 pitäjästä.

Kirjallamme on myös tärkeä kansanperinnettä ja nykykulttuuria tallentava tehtävä.

Sahdista on edellisen kerran kirjoitettu kirja lähes neljännesvuosisata sitten (Ulla Asplundin Sahtikirja, 1990), ja monen oluenystävän käsitys sahdista perustuu suurelta osin vuonna 1994 ilmestyneeseen Michael Jacksonin Olutkirjaan, jossa sahtia käsitellään kahden sivun verran. On siis korkea aika kirjoittaa uusi sahtikirja.

Miksi kirjaa hehkutetaan jo nyt?

Kuten Hartolan Sahtikrouvin isäntä Matti Punakallio totesi Suomalaiset pienpanimot -kirjassa, sahdin kohdalla on kyse muna-kanailmiöstä: sahdilla on muita oluita vähemmän kysyntää, mutta se johtuu osittain sen huonosta saatavuudesta. Nyt me olemme omalta osaltamme tuomassa tähän hommaan munaa. Kun tietoisuus sahdista paranee, se parantanee myös sen saatavuutta ja hommaan saadaan positiivinen kierre.

Toisaalta tietoisuus tästä kirjahankkeesta auttaa meitä keräämään tietoa kirjaa varten.

Mutta eikös sahti ole pahaa?

Huono sahti on pahaa, ja hyvin tehty ja asiallisesti säilytetty sahti on todella hyvää. Eri valmistajien sahdeissa on suuria eroja, ja tuoretuotteena se myös pilaantuu helposti. Sahti vaatii jatkuvan kylmäsäilytyksen eikä yleensä sittenkään säily useita viikkoja. Suosittelen maistamaan sahtia uudemman kerran.

Millaista kirjaa olette tekemässä?

Jämäkkää tietokirjaa, jossa käsitellään sahdin menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kirja kertoo sahdista kaiken olennaisen ja opettaa tekemään sahtia. Paino on hieman enemmän elävällä sahtikulttuurilla kuin historialla. Kirjassa sahti on myös tarkoitus liittää laajempaan eurooppalaiseen yhteyteen tarkastelemalla Viron koduõlua ja Ruotsin gotlandsdrickaa. Kirja vaatii runsaasti aineiston keräämistä: haastatteluja, sahtien maistamista ja valokuvaamista. Kierrämme suuren osan perinteisistä sahtipitäjistä, sahtia valmistavista kaupallisista panimoista ja sahtitapahtumista.

Saavatko sahtiseurat kirjaa myyntiin?

Tästä ei olla vielä sovittu, mutta en näe sille mitään estettä.

Kirja: Suomalaiset pienpanimot

18 sunnuntai Tou 2014

Posted by in Kirja, Olutkulttuuri, Pienpanimo, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, ,

Sain Kirjakaarelta luettavakseni Santtu Korpisen ja Hannu Nikulaisen kirjoittaman Suomalaiset pienpanimot -kirjan. Miehethän ovat tehneet vakuuttavaa työtä ja alla on sangen kehuva kirja-arvioni. Arvio perustuu kirjan sähköiseen esiversioon. Kirjan julkistamistilaisuus on 10.6.2014 Bryggeri Helsingin panimoravintolassa.

suomalaiset_pienpanimot_kansi2

Suomen kieltolain jälkeinen pienpanimokulttuuri pääsi vauhtiin 90-luvun alkupuolella, jolloin suunnan näyttäjiä olivat erityisesti Kappelin panimoravintola Helsingissä sekä Lammin sahti. Tämän jälkeen panimoinnostus hieman laantui ja 2000-luvun molemmin puolin moni pienpanimo lopetti toimintansa. Elämme nyt Suomalaisten pienpanimoiden toista aaltoa. Parin vuoden sisään on syntynyt yllättävän monta pienpanimoa, siitäkin huolimatta, että lainsäädäntöön ja panimoiden toimintaedellytyksiin ei ole tullut kauan toivottuja parannuksia. Ehkä tämä toinen aalto liittyy USA-vetoiseen maailmanlaajuiseen pienpanimoiden määrän ja pienpanimo-oluen arvostuksen lisääntymiseen. Ihan vuoden sisään pienpanimo-olut on valtavirtaistunut Suomessa ja nyt pienpanimo-olutta saa muualtakin kuin maan parhaista olutravintoloista. Onnittelut kirjoittajille ja kustantajalle loistavasta ajoituksesta! Tämänkaltaista kirjaa ei ole aiemmin kirjoitettu ja toisaalta pari vuotta sitten tämä kirja olisi ollut paljon ohuempi. Lähin vastaava kirja, Seppo Bonsdorffin Suomen panimot, on julkaistu 1997.

Suomen pienpanimot -kirja esittelee 34 kaupallisen panimon ja lisäksi Viking maltin mallastamon, VTT:n koepanimon sekä Teerenpelin ja Beer Huntersin viskitislaamot. Kirja luotaa ihmisiä ja tarinoita panimoiden takana onnistuen siinä hyvin. Panimoesittelyt alkavat lyhyellä yleiskuvauksella ja jatkuvat vapaamuotoisella haastattelulla. Kysymykset luotaavat oluentekijöiden taustoja, ajattelutapaa ja tulevaisuutta. Panimoiden tulevaisuuden suunnitelmat ovat erityisen mielenkiintoista luettavaa. Jokaisesta panimosta on pieni tietolaatikko, jossa kerrotaan laitteiston koostumus, henkilökunnan määrä ja tuotantokapasiteetti. Olenkin monesti miettinyt mitä kokoluokkaa nämä pienpanimot ovat. Tätä tietoahan ei löydy kovin helpolla internetistäkään. Panimoesittelyn päätteeksi Hannu Nikulainen arvioi analyyttisen diplomaattiseen tyyliinsä kolme olutta jokaisen panimon valikoimasta. Oluista on esitetty tekniset tunnusluvut (alkoholi-, väri- katkeruus- ja kantavierrearvot), mutta ei raaka-aineita. Oluiden raaka-aineiden listaaminen olisi tukenut maku-arvioita ja ollut muutenkin ollut mielenkiintoista sisältöä. Kaikki panimothan näitä tietoja eivät halua paljastaa, mutta useimmiten kuitenkin pienpanimot haluavat näyttäytyä avoimempina kuin suuret panimot.

Kirjassa on runsaasti upeita valokuvia. Kuvat ovat hyvin tunnelmallisia, monin paikoin suorastaan romanttisia. Tuo määrä kuparia ja terästä saa oluenpanijan kuolaamaan. Kuvissa ja tekstissä on käsitelty suhteellisen vähän oluenpanon tylsiä vaiheita, kuten pullotusta tai laitteiston pesua. Näinhän juomakirjallisuudessa asiat on perinteisesti esitetty, mutta mielestäni aika olisi jo kypsä realistisemmallekin kuvaukselle panimon toiminnasta. Käytännössä kuitenkin suuren osan panimon arjesta täyttää laitteiden pesu, oluen pullotus ja tölkitys, markkinointi, jakelu ja byrokratia. Seuraavan painoksen tullessa ajankohtaiseksi, kirjoittajat voisivat esimerkiksi työskennellä pari päivää panimossa ja kirjoittaa kokemuksistaan.

Panimokuvausten tueksi kirjan alussa on noin kolmisenkymmentä sivua oluenpanon taustatietoa, kuten oluen historiaa, valmistuksen periaatteita, raaka-aineita, keskeisen sanastoa ja oluttyyleihin jaottelua. Tämä hyvin napakka esitys aiheesta on Hannun käsialaa, kun taas haastattelut ovat Santun tekemiä. Kirjan lopussa listataan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana toimintansa lopettaneet pienpanimot, hyvin mielenkiintoinen lista sekin.

Kirja on näyttävä ja helppolukuinen, sopii ihan kaikille suomalaisesta oluesta kiinnostuneille. Jos tämä kirja olisi olut, kuvailisin juotavuutta erinomaiseksi. Uutta asiaa on runsaasti myös olutfriikeille ja siinä mielessä tämä kirja erottuu hyvin olutkirjojen massasta. Tämän kirjan lisäksi mainio tietolähde suomalaisisista panimoista on beerfinland.com -sivusto, enemmän panimohistorian näkökulmasta.

Tämän kirjan ovat arvioineet myös olutblogit Olutkellari ja Reittausblogi. Kirjan julkistamistilaisuuteen 10.6.2014 klo 16 alkaen Bryggeri Helsinkiin ovat kaikki tervetulleita jututtamaan kirjoittajia. Saman päivän aamuna 10.6. klo 9:00-9:40 Santtu ja Hannu ovat Radiorockin vieraina. Kirja tulee kesäkuussa myyntiin valikoituihin olutravintoloihin ja pienpanimo-olutta myyviin kauppoihin ympäri suomen.

Disclaimer: Hannu on hyvä ystäväni ja olen aiemmin asiatarkastanut Hannun kirjoittaman kirjan alkuosan pohjatieto -osion. Pientä jääviyttä siis. Toisaalta useinhan tuttu arvioija on alitajuisesti kriittisempi, jottei tulisi vahingossakaan vedettyä kotiinpäin.