• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Monthly Archives: heinäkuu 2014

Raparperichutney

27 sunnuntai Hei 2014

Posted by maltainen in Resepti, Ruoka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Chutney, Juusto, Lisuke, Raparperi, Raparperichutney, Resepti, Säilöntä

Juomien lisäksi kehittelen keittiössäni ruokia, joita kyläilemässä olevat ystäväni joutuvat tai pääsevät testaamaan. Aloitan nyt näiden ruokien dokumentoinnin ajankohtaisella raparperichutneyn reseptillä. Chutney on erinomainen konsti säilöä hedelmiä tai kasviksia. Raparperin sijasta tässä reseptissä voi käyttää muitakin kauden raaka-aineita, esimerkiksi omena toimii hyvin ja punajuurta haluaisin kokeilla.Tässä chutneyssä on syvä pikantti maku ja se sopii esimerkiksi grilliruokien lisukkeeksi ja juustolautasen tai kylmän lihalautasen oheen. Viineille chutneyn etikkaisuus ja mausteisuus ovat varmaankin liikaa, mutta siemaisepas chutneyn kanssa tuhdimpaa olutta kuten weizenbockia, sahtia tai barley wineä, niin avot!

chutney_kattila_web

Resepteistä parhaimmat, kuten tämä chutney, päätyvät Maltainen-blogin Ruoka -sivulle, johon on linkki etusivun yläpalkissa. Nämä reseptien klassikot ovat yleensä kokemuksen kautta hioutuneita, mutta muokkaan niitä aina kun ilmenee jotakin parannettavaa joko itse reseptissä tai valmistusohjeessa. Ruoka -sivulta löytyvät siis aina uusimmat versiot näistä klassikkostatuksen saaneista resepteistä.

chutney_aineet_web

Raparperichutney

0,5 kg raparperiä
2 dl mustariisietikkaa (aasialaisista kaupoista)
3 dl sokeria
3 cm pala inkivääriä
1 punainen kuivachili
½ rkl merisuolaa

Kuori ja pilko inkivääri. Hienonna inkivääri ja kuivachili morttelissa. Leikkaa raparperi 1 cm paloiksi. Sekoita ainekset kattilaan ja kiehauta. Hauduta miedolla lämmöllä ilman kantta välillä sekoittaen kunnes raparperi on pehmeää ja seos on rakenteeltaan hillomaisen sakeaa. Säilö desifioituihin lasipurkkeihin ja säilytä viileässä.

Pidän tästä reseptistä, koska se mielestäni tiivistää chutneyn olemuksen yksinkertaisimpaan mahdollisimpaan muotoonsa. Poikkeuksena muista näkemistäni chutney-resepteistä, käytän mustariisietikkaa, joka antaa syvän umamin maun. Parin kuukauden säilytyksen jälkeen etikka, chili ja inkivääri ovat pehmentyneet ja maku on hienostuneempi.

chutney_purkki_web

Advertisement

Cavan ytimessä

18 perjantai Hei 2014

Posted by maltainen in Espanja, Matka, Viini

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Barcelona, Cava, Espanja, Gramona, Katalonia, Kuohuviini, Penedès, Recaredo, Sant Sadurní d'Anoia, Viiniklubi, Viinimatka

Kesäkuisella Jyväskylän Viiniklubin matkalla vietimme suuren osan ajasta Kataloniassa Sant Sadurní d’Anoian kylässä, jossa on 14000 asukasta ja 85 cavaa tuottavaa viinitilaa. Paikkaa voidaan sanoa hyvinkin Espanjan kuohuviinituotannon keskukseksi. Alla on tarinaa tästä kylästä ja Cavasta, erityisesti omiksi suosikeiksi muodostuneista Gramonan ja Recaredon viinitiloista. Sant Sadurní on kolmen vartin junamatkan päässä Barcelonasta ja suhteellisen vaivaton kohde viinistä kiinnostuneelle matkailijalle, joten sisällytin kertomukseeni myös matkavinkkejä. Barcelonan olutskenestä ja siideribaareista kirjoitinkin jo aiemmin kesäkuussa.

gramona_tarha_web

Cava on perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Sitä on hyvin monenlaista halvasta ja helposta kalliimpaan ja kehittyneeseen. Myöskin cavatilojen koko vaihtelee pienimuotoisista jättiläisiin. Sant Sadurníssa sijaitsevat Freixenet ja Codorniu ovat useiden kymmenien miljoonien pullojen vuosituotannolla maailman suurimpia kuohuviinin tuottajia. Monien mielestä cavaa on turha verrata samppanjaan, mutta hinnan suhteen vertailulta on vaikea välttyä, sillä cava on yleensä sampanjaa selvästi edullisempaa ja laatuakin cavasta löytyy. Oma valintani kuohuviineista on useimmiten hieman kalliimpi cava, joka on silti edullisempi kuin halvin samppanja. Oli cava sitten halpaa tai kallista, siihen liittyy mutkattomuus ja monikäyttöisyys. Kataloniassa kuohuviinipullon avaamiseksi tarvita erityistä syytä ja cavalasillisen voin nauttia koska vaan. Ruokajuomana cava on hyvin monikäyttöinen ja monesti se toimii läpi aterian kaikille ruokalajeille.

Cavatiloista mieleenpainuvin oli Gramona, joka on erikoistunut pidempään kypsytettyihin vuosikertacavoihin. Gramona tuottaa vuosittain puoli miljoonaa pulloa cavaa ja puoli miljoonaa pulloa muuta viiniä. Tilan isäntä Jaume Gramona vietti päivän kanssamme näyttäen viiniklubilaisille viininvalmistuksen puitteet yksityiskohtaisesti. Mukana oli myös Jaumen hyvä ystävä Figaron Winebistron Niko, jonka vieraana olen tavannut Jaumen aiemmin Jyväskylässä.

gramona_lampaat_web

Aloitimme kierroksen Gramonan viinitarhoilta, jotka sijaisevat muutaman kilometrin päässä Sant Sadurnín keskustasta. Gramonan tarhat ovat biodynaamisesti viljeltyjä tai siirtymässä biodynaamisuuteen. Moni muukin laatuviiniä tuottava tila tällä alueella tuntuu olevan biodynaamisesti viljelty. Ehkäpä asiaan vaikuttaa viinintekijöiden tapa ajatella vuosikymmenten aikajänteellä, halu jättää jälkipolville kestävän kehityksen mukainen viinitila sekä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa Espanjan viinialueisiin hyvin konkereettisesti. Eläimet ovat keskeinen Jaumen viljelyfilosofiaa. Lampaat syövät rikkaruohoja viiniköynösten ympäriltä ja eläinten lantaa käytetään lannoitteena. Lampaat opetetaan jättämään viiniköynökset rauhaan tarjoamalla niille pahanmakuisia viiniköynöksen lehtiä. Kerrasta ne oppivat jättämään viiniköynösten lehdet pois ruokavaliostaan. Tarhojen keskellä hieman lännenelokuvamaisessa paahteisessa ympäristössä nautimme aamupalaksi Gramonan rose-cavaa ja tapaksia, kerrassaan herkullista. Tarhojen jälkeen kiersimme Gramonan nykyaikaiset vastavalmistuneet tuotantotilat. Silmien ohitse liukui vauhdikkaasti Gramona Imperial -pulloja, suosikkiani talon valikoimasta.

Seuraavaksi siirryimme Sant Sadurnín keskustaan Gramonan kellareihin ja viinimaisteluun. Tuhansittain viinipulloja sisältävät kellarit ovat yleensä vaikuttava näky, eikä tämä ollut poikkeus. Kellarissa Jaume näytti miten kuohuviinipullosta vaihdetaan korkki ja poistetaan sakat perinteisimmällä menetelmällä ilman viinipullon kaulan jäädyttämistä. Viinipulloa pidetään alaspäin kallellaan samalla kun korkkia vedetään pihdeillä pois. Korkin irrotessa paine ampuu pullon kaulaan kertyneen sakan pois ja pullo nostetaan nopealla kädenliikkeellä pystyasentoon, jolloin varsinaista viiniä ja kuohua menetetään hyvin vähän. Uusi korkki laitetaan tilalle välittömästi. Gramonan arvokkaammat ja vanhemmaksi ikäännytettävät cavat valmistetaan vieläkin tällä menetelmällä.

gramona_maistelu_web

Viininmaistelussa sattui erikoinen meidän viiniklubilaisten kannalta ikimuistoinen, mutta isännän kannalta harmillisempi sattuma. Maistellessamme Gramonan Celler Batlle -cavaa Figaron Niko mainitsi Celler Batllen vuosikerran 1999 saaneen maailman johtavalta viinikriitikolta Robert Parkerilta 97 pistettä. Pistejärjestelmään sen kummemin puuttumatta, mainitsen vain että nuo 97 pistettä tekevät viinistä erittäin tavoiteltua ja kallista. Samalla hetkellä huomasimme, että vain toinen pöydässä olleista pulloista oli maistettavaksemme tarkoitettua vuosikertaa 2004 ja toinen vuosikertaa 1999. Jaume poistui tyrmistyneenä takahuoneeseen selvittämään sekaannusta ja me vilkuilimme toisiimme, mitähän nyt tapahtuu. Luonnollisesti selvitimme ensimmäisenä missä laseissa oli mitäkin vuoksikertaa, minulla oli vuosikertaa 1999. Muutaman minuutin päästä Jaume palasi huoneeseen hymyillen sanoen, että te ollette näköjään VIP-henkilöitä. Tällaisia viinejä ei varmastikaan avata kuin hyvin arvovaltaisten vieraiden läsnäollessa ja jos tätä vuosikertaa on ylipäätään on jossakin myynnissä, hinnan suhteen puhutaan satasista. Taisi olla arvokkainta nestettä mitä monikaan maistelussa olleista viiniklubilaisista tulee elämänsä aikana kurkustaan kulauttamaan.

Vaihtelimme laseja ristiin ja jokainen pääsi maistamaan molempia vuosikertoja. Vuosikerta 1999 maistui tietenkin taivaalliselta, mutta en pitäisi sitä valtavan paljon hienompana juomana kuin tavallisten kuolevaistenkin ulottuvissa olevaa Gramona Ill Lustrosta. Maku oli tyylikkäästi kehittynyt ja ikääntynyt ja ero vuosikertojen 1999 ja 2004 välillä oli selvä. Tämän kuohunnan jälkeen maistoimme Gramonan valikoimasta neljä kuohumatonta viiniä, kaikki keskenään hyvin erilaisia ja omassa sarjassaan korkealaatuisia: valkoviinit Xarel-lo ja Gessami, roseeviini Primeur Rosado ja jälkiruokaviini Vi de Glas Gewürztraminer. Tällä reissulla minusta tuli paikallisen sitruksisen xarel-lo rypälelajikkeen fani ja yli puolet mukaan ostamistani viineistä on tehty tästä rypäleestä. Gramonan Xarel-lo on hyvä esimerkki tästä lajikkeesta tehtyjen viinien monikäyttöisyydestä ruokapöydässä. Gessami oli veikeän kukkea ja Primeur Rosado taas pirteän mansikkainen, molemmat kepeämpiä hymyn suupieliin tuovia, positiivisessa mielessä hassuja viinejä. Vi de Glass on loistava kukkea ja trooppisen hedelmäinen jälkiruokaviini, joskaan maussa ei ole niin voimakasta paikallista talon leimaa.

gramona_grilli_web

Maistelusta siirryimme kattoterassin grillijuhliin. Tarjolla oli monipuolinen valikoima grillattuja kasviksia ja lihaa, sekä kyytipoikana Gramona Imperialia ja Xarel-lo -viiniä. Taas cava maistui kaiken vastaan tulevan ruoan kanssa. Hiilloksella grillaaminen on Kataloniassa arvossaan ja polttopuuna täällä käytettiin viiniköynöksen karahkoja. Kylläisen tyytyväisenä päätimme päivän kierroksen tilan myymälään.

Toinen hyvin sympaattinen Sant Sadurnin Cavatila on Recaredo. Tämä tila tekee cavansa hyvin tinkimättämästi ja käsityövaltaisesti. Viini valmistetaan biodynaamisin menetelmin.  Kaikki cavat ovat pidempään ikäännytettyjä ja edustavat brut nature -tyylisuuntaa, eli viiniä ei makeuteta korkinvaihdon yhteydessä.  Tuotanto on noin puolet Gramonasta, neljännesmiljoona pulloa cavaa vuodessa. Kaikkiin pulloihin tehdään korkinvaihto käsin ilman pullon kaulan jäädyttämistä, mikä on hyvin vaikuttava näky. Kellarikierroksella näimme kahden miehen vaihtavan korkkeja 250 pullon tuntivauhtia: korkki pois pihdeillä, nuuhkaisu viinin kunnon varmistamiseksi ja pullo korkituslinjastolle. Recaredon kellariholvit ovat todella siistejä ja ikäännytettävät cavapullot on ladottu kellareihin silmiinpistävän säntillisesti. Tässä viinitalossa on vanhan ajan charmia. Harmillisesti kuvia en saanut, sillä kuvaamista kellarikierroksella ei sallittu.

Maistoin Recaredon cavat Brut Nature, Subtil ja Intens (rose-cava). Pidin eniten talon peruscavasta Brut Naturesta, joka on yhtä aikaa helposti lähestyttävä ja monivivahteinen. Recaredo on oiva ja helppo matkakohde, sillä talo on keskeisellä paikalla ja maistelu-kellarikierros on näyttäisi olevan helposti sovittavissa muillekin kuin ryhmille.

Sant Sadurníssa on monia muitakin cavataloja, joissa voi käydä viinimaistelussa, esittelykierroksella ja viinimyymälässä. Opaskirjoissa mainitaan yleensä esimmäisenä maailman suurimpiin kuohuviinintuottajiin kuuluvat Freixenet ja Codorníu. Näistä ensimmäisessä emme käyneet ja Codorníulla viiniä mielenkiintoisempaa oli arkitehtuuri. Codorníun 30 km pitkä kellariverkosto on vaikuttava näky ja jo pelkästään kellarin uudelle puolelle mahtuu 100 miljoonaa pulloa kypsymään. Kierroksen jälkeen meille tarjottiin kahta cavaa, jotka molemmat olivat hyvin arkisen makuista perustavaraa. Sympatiani ovat selvästi pienempien cavatalojen puolella ja niitäkin on Sant Sadurníssa lukuisia Gramonan ja Recaredon ohella. Ohjatun maistelun ja kierroksen sopimiseksi yhteydenotto etukäteen on paikallaan.

Cavatalojen outletit menevät kiinni yleensä klo 18, jonka jälkeen voikin siirtyä kylän viinibaareihin ja ravintoloihin. Sant Sadurní on pieni ja rauhallinen kylä, mutta löysimme sieltä noin puolenkymmentä viihtyisää viinibaaria ja muutaman mukavan ruokaravintolan. Mainitsemisen arvoinen on erityisesti laajan valikoiman viinikauppa Cal Feru, jonka maisteluhuoneesta saa erityylisistä cavoista koostettuja maistelusettejä. Parhaat baarit ja ravintolat selviävät kysymällä vinkkejä cavatalojen henkilökunnalta. Kulinarismin lisäksi Sant Sadurníssa on vähän nähtävää, mutta vartin junamatkan päässä on jo selvästi näyttävämpi Vilafranca del Penedès. Tuon kaupungin liepeiltä löytyy myös Pares Balta, yksi suosikkiviinitiloistani.

Jos alkoi janottamaan, suosittelen Alkon valikoimasta Gramona Imperialia, joka on hyvä esimerkki laatucavasta ja hintansa väärti, 30,70 euroa pullo (heinäkuussa 2014). Viinihän maksoi paikan päällä noin puolet tuosta hinnasta. Jyväskylässä Figaron Winebistrosta saa useita Gramonan viinejä, joitakin yleensä myös laseittain.

Sahdista Brew Your Own -lehdessä

04 perjantai Hei 2014

Posted by maltainen in Oluen valmistus, Oluttyylit, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Brew Your Own, Kotikaljamallas, Leivinhiiva, Perinneolut, Resepti, sahti, Valmistusohjeet

Artikkelini sahdin valmistuksesta julkaistiin juuri pohjoisamerikkalaisen Brew Your Own -lehden heinäkuu-elokuu 2014 numerossa. Brew Your Own (BYO) on 90000 lukijalla on maailman laajalevikkisin oluenpanoon keskittynyt lehti, joten juuri tämän suurempaa näkyvyyttä sahdinpanojutulle ei juuri voi saada. Alla on katsaus artikkelin taustoihin ja sisältöön. Olen kirjoittamassa sahdista myös suomenkielistä tietokirjaa ystävieni Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa.  Kirja ilmestyy loppuvuodesta 2015 ja käsittelen tätä kirjahanketta erillisessä blogijutussa heinäkuun aikana. JulAug14FB-500x500 Kansainvälisissä olutpiireissä sahti on suomalaisen olutkulttuurin lippulaiva, alkukantainen olut, jonka valmistustavat muistuttavat enemmän muinaisesta Mesopotamiasta kuin viime vuosisatojen Keski-Eurooppalaisesta olutperinteestä. Sahdilla on EU:n Aito perinteinen tuote -nimisuoja, joka rajaa mitä sahdiksi saa sanoa EU:n alueella. Tämä nimisuoja ei rajoita valmistuspaikkaa ja aitoa sahtia voidaan siis tehdä ympäri maailman, kunhan se tehdään perinteen mukaisesti.

Sahdista on kirjoitettu ansiokkaasti englanniksi aiemminkin erityisesti 90-luvulla, muun muassa Michael Jacksonin ja Ilkka Sysilän toimesta. Hakuteoksessa The Oxford Companion to Beer vuodelta 2012 on hieno ytimekäs Jussi Rokan kirjoittama kahden sivun kuvaus sahdista ja samana vuonna ilmestyivät sahdinvalmistusta mukavasti valaisevat videot pohjoisamerikkalaisen Brewing TV:n Sahti-episodista sekä Markku Pulliaisen sahdinpanomatkasta Philadelphiaan Dock Streetin panimolle. Siltikin Suomen ulkopuolella sahdin raaka-aineisiin ja valmistusmenetelmiin näytti liittyvän runsaasti mystiikkaa ja eikä aina tuntunut olevan selvää mikä on aitoa sahtia ja mikä ei ole. Lisäksi BYO oli aiemmin 2010-luvulla julkaissut artikkelit sekä venäläisestä perinneoluesta kvassista että Gotlannin perinneoluesta gotlandsdrickasta, mutta ei sahdista, mikä oli jäänyt minua kaivelemaan. Asiallehan oli tehtävä jotakin.

BYO-lehden iskulause on ’The How-to Homebrew Beer Magazine’ eli lehti sisältää nimenomaan käytönnönläheistä oluen panoon liittyviä neuvoja reseptien kera. Lehti on suunnattu kotiolutharrastajille, mutta sitä lukevat myös ammattilaiset ympäri maailman. Artikkeli perustuu omiin käsityksiini, jotka ovat muodostuneet reilun 10 vuoden aikana jolloin olen sahtia pannut ja sahtimestareiden kanssa haastellut. Olen maistanut satoja sahteja ja sahdin SM-kisoissa olen toiminut sekä kilpailijana että tuomarina.

Artikkelin aluksi kuvaan mikä tekee sahdista aidon perinteisen tuotteen ja mikä taas ei täytä sahdin tunnuspiirteitä. Amerikkalaiset rakastavat puhua oluttyyleistä, joten tein sahdille tyylikuvauksen, jossa kuvataan keskeiset raaka-aineet, valmistumenetelmät sekä ulkonäön, tuoksun, maun ja suuntuntuman ominaisuudet.  Tyylikuvaus sisältää vaihteluvälit esimerkiksi värille, kantavierteelle, alkoholipitoisuudelle ja käymisaromeiden voimakkuuksille. Periaatteessa oluttyylikuvauksen perusteella jokaisesta oluesta voidaan sanoa edustaako se hyvin kyseistä tyyliä vai ei. Pohjana käytin EU:n nimisuojan määrittelyn lisäksi havaintojani mitä suomalaiset sahdin ystävät keskimäärin sahdilta odottavat. sahti_byo_aukeama_web Panin artikkelia varten testisahdin, jossa perisuomalaiset usein lähes välttämättömänä pidetyt raaka-aineet korvattiin maailmalta löytyvillä vastineilla. Kriittisimmät raaka-aineet olivat Rajamäen leivinhiiva ja kotikaljamallas. Otaksumani on, että monet Rajamäen hiivan ominaisuudet ja käymisaromit ovat tyypillisiä leivinhiivoille ylipäätään. Käytin testisahtini Pirkka-kuivahiivalla, joka on valmistettu Ranskassa.

Edes kaikki suomalaiset sahtimestarit eivät käytä kotikaljamallasta, joten se ei ole välttämätön raaka-aine. Kaljamaltaan käyttö on kuitenkin hyvin tyypillistä ja halusin tästä sahdista suomalaisen keskivertosahdin kaltaista. Kaljamallas tekee sahtiin myös tyypillisen punaruskean värin ja antaa sahdille tunnusomaista ruisleivän makua.  Niinpä korvasin kaljamaltaan Yhdysvalloissakin myytävällä saksalaisen Weyermannin mallastamon Cararye maltaalla, joka on rukiista tehty karamellimallas. Eivät nämä kaksi mallasta aivan samanlaisia ole, mutta Cararye tuo sahtiin punaruskean värin ja asiaankuuluvaa ruisleivän aromia. Taustatueksi lisäsin vielä Weyermannin tavallista vaaleaa ruismallasta. Sahtimaltaan korvasin pilsnermaltaan ja wienermaltaan sekoituksella. Tämä sekoitus toimii mielestäni hyvin sahdissa, eikä tarkoituskaan ollut jäljitellä sahtimallasta.

Lopputulos oli omasta ja sahdista pitävien ystävieni mielestä aidon makuista sahtia. Mausta löytyi banaania, mausteisuutta, kirpeää hedelmää, lämmittävää alkoholia ja ruisleipää. Suuntuntuma on pirtelömäisen sakea ja viskoottinen. Suurin ero aiempiin tekemiini sahteihin oli käymisaste, sillä Pirkka-hiiva käytti sahdin hieman kuivemmaksi kuin Rajamäen hiiva.

Artikkelissa on resepti tälle testisahdille ja lisäksi monta yleispätevää käytännön neuvoa, joita ei suomeksikaan ole kirjoitettu mihinkään. Lehden tyylin mukaisesti resepti on pyritty kuvaamaan niin seikkaperäisesti, että keskiverto kotioluen panija pystyy ohjeiden perusteella sahdin valmistamaan. Ei muuta kuin odottelemaan, että sahteja alkaa putkahdella ympäri maailmaa!

Lehti on ostettavissa Brew Your Own -lehden verkkokaupasta hintaan 6 dollaria + postikulut. Joitakin pieniä virheitä  lehden toimituksessa on ilmestynyt tekstiini, mutta olen silti juttuun erittäin tyytyväinen.

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...