• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Tag Archives: sahti

Ensimmäinen kansainvälinen kirja sahdista

13 lauantai Hei 2019

Posted by maltainen in Kirja, Matka, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Gotlandsdricka, Koduõlu, Maltøl, sahti, Viking Age Brew

Kirjani Viking Age Brew: The Craft of Brewing Sahti Farmhouse Ale julkaistiin kesäkuussa 2019 Yhdysvalloissa. Kirja tuo sahdin salat kansainväliseen tietoisuuteen ja kertoo, miksi tämä perinnejuoma on merkittävä osa oluen historiaa. Teosta myydään kirjakaupoissa kautta USA:n ja verkkokaupoissa ympäri maailman.

Viking Age Brew -kirjan kansi

Viking Age Brew -kirjan kannessa on Kalle Markkula valmistamassa sahtia Turun Keskiaikaisilla markkinoilla. Kirjan esipuheen kirjoitti Randy Mosher, yksi USA:n arvostetuimmista olutkirjailijoista.

Suomalainen muinaisolut sahti esitellään usein oluttyylien kummajaisena, mutta tuhat vuotta sitten sahdin kaltaiset oluet olivat tyypillistä pohjoiseurooppalaista mallasjuomaa. Erikoisuudeksi nämä perinteet muuttuivat vähitellen vuosisatojen kuluessa, kun nykyaikainen humaloitu olut on syrjäytti Euroopan alkukantaiset perinnejuomat, lukuun ottamatta muutamia syrjäisiä maaseutupitäjiä Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Viking Age Brew -kirja kertoo, miksi sahti ja sen sukulaisoluet (koduõlu virossa, gotlandsdricke Ruotsissa, maltøl Norjassa ja kaimiškas Liettuassa) ovat paras esimerkki viikinkiajan ja varhaisen keskiajan oluesta. Kirjassa opetetaan valmistamaan aitoa sahtia sekä viikinki- ja keskiajan oluita sahdin perinteestä juontuvin menetelmin.

Nämä ovat uuden kirjani tärkeimpiä johtopäätöksiä ja uutta tietoa verrattuna aiempaan teokseeni Sahti – Elävä muinaisolut (M. Laitinen, J. Silvennoinen ja H. Nikulainen, 2015). Kytkös oluen historiaan ja erityisesti keskiaikaan sekä viikinkiaikaan ovat keskeisiä syitä miksi sain kustannussopimuksen USA:sta ja miksi sahti on kansainvälisesti kiinnostava juuri nyt.

Viking Age Brew on ensimmäinen englanninkielinen kirja sahdista ja yksi harvoista suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria maailmanlaajuisesti esittelevistä teoksista. Sahdin ohessa esitellään suomalaisen kulttuurin aakkosia, kuten sauna, ruisleipä ja Kalevala. Kirjan myötä olen nyt suomalaisen ja pohjoismaisen kulttuurin lähettiläs maailmalla.

Kirjan kustansi Chicago Review Press Yhdysvalloissa. USA on nykyään olutkulttuurin suunnannäyttäjä, josta oluttrendit leviävät maailmalle. Tämän vuoksi sahdin maailmanvalloitus kannattaa aloittaa USA:sta. Teosta myydään kirjakaupoissa kautta USA:n sekä verkkokaupoissa ympäri maailman. Pohjoismaissa kirjaa myy esimerkiksi Adlibris -verkkokauppa.

Heinäkuussa (16.7–2.8.2019) teen markkinointikiertueen Yhdysvaltojen länsirannikolle amerikkalaisen olutkirjailijan Jereme Zimmermanin kanssa. Kiertueella esittelen kirjaani neljässä tapahtumassa: Nordic Museum (Seattle), Base Camp Brewing (yhteistyössä kotiolutliike F.H. Steinbartin kanssa Portlandissa) Belmont Station (olutravintola Portlandissa) ja Skål Beer Hall (olutravintola Seattlessa). Käymme myös Ale Apothecary (Bend, Oregon) -panimossa panemassa sahdin tyylistä olutta joka lanseerataan Belmont Station -ravintolassa Portlandissa.

Lisätietoa löydät englanninkieliseltä Brewing Nordic -sivustoltani:

  • Kirjan englannikielinen esittely.
  • Yhdysvaltojen kiertueen tapahtumat.
  • Matkatunnelmia löydät Brewing Nordicin Facebook– ja Instagram -tileiltä.

Katso myös kirjaani sivuava Ylen juttu: Ulkomaalaiset arvostavat suomalaista sahtia.

Advertisement

Perinneoluella Norjassa

15 torstai Kes 2017

Posted by maltainen in Perinnejuoma

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Kveik, Maltøl, sahti

Norjassa valmistetaan sahdin sukuisia perinneoluita, joista käytetään yleisnimitystä maltøl. Paikoitellen Norjassa mallastetaan vielä itse, ja muutamissa paikoissa perinteiset maalaispanimot käyttävät suvun hiivajuuria leipäjuurien tapaan. Nämä mallastus- ja hiivaperinteet muistuttavat paljon Suomen sahtiseuduilta 1950- ja 1960 luvuilla kadonneita perinteitä. Niinpä matka Norjan maaseudulle on kaivellut jo pidempään mieltäni. Kesäkuussa 2017 tuo matka toteutui, ja tämä on matkaraporttini. 

Kataveden valmistusta Hornindalissa

Hornindalissa minulla oli ilo ja kunnia osallistua paikallisen perinneoluen valmistukseen. Isäntämme Stig valmistaa tässä katajavaria.

Norjalainen olutkirjoittaja Lars Garshol on dokumentoinut Larsblog -blogissaan ahkerasti olutperinteitä, joita moni Norjalainenkaan ei tuntenut vielä viisi vuotta sitten.  Larsin avustuksella pääkohteiksi valikoituivat Størdal ja Hornindal länsi-keski-Norjassa, ensimmäinen mallastusperinteen ja jälkimmäinen maalaishiivojen vuoksi. Väliin sijoittui upeita maisemareittejä, kuten Geirangerin vuono (katso videoni Geirangerista) ja Trollstigenin serpenttiinitiet. Perinteethän ovat säilyneet erityisesti vuonojen ja vuorten pirstomissa maisemissa.

Ilman henkilöautoa kohteisiin ei olisi päässyt, joten päätimme kahden ystäväni kanssa ajaa omalla autolla ensin Vaasa-Uumaja -lautalla Ruotsiin ja sieltä Norjaan. Ajomatka oli puuduttava, mutta puolentoista vuorokauden päästä olimme ensimmäisessä kohteessa, Størdalin maaseudulla sijaitsevassa kotimallastamossa.

Størdal (tai vanhastaan Stjørdal) on pieni kaupunki noin 40 km Trondheimista itään. Siellä kotimallastuksen perinne on niin vahva, että aitoa Størdalin perinneolutta ei oikeastaan voi tehdä ilman paikalliseen tapaan tehtyä mallasta. Paikallisia kotimallastamoja on noin 50, joten alueen mallastamotiheys on varmastikin maailman korkein.

Useimmat kotimallastamot toimivat kimppana, joissa on tyypillisesti 7-10 jäsentä. Vaikka maltaat tehdään yleensä porukalla, useimmat panevat maalaisoluensa itsenäisesti.  Størdalissa perinneoluen valmistajia täytyy olla siis todella paljon, jos jokaisessa mallastuskimpassa on keskimäärin vaikkapa 8 jäsentä. Kun vielä jokaisella mallastuskimpalla yleensä oma itse rakennettu mallastamo, voitte vain kuvitella intohimon ja perinteen syvyyttä. Vierailimme viidellä mallastamo-panimolla. 

Jotkut kotimallastamot myyvät osan maltaasta, sillä maltaan myynti onnistuu suhteellisen helposti, toisin kuin oluen myynti.

Størdalin tapa mallastaa on periaatteeltaan hyvin yksinkertainen, mutta pystyy tuottamaan suurehkoja määriä mallasta kerralla. Tyypillinen kertaerä on 150–200 kg mallasta. Mallastamon sydän on suuri laatikkomainen kuivatusuuni, jonka pohjalla on tulipesä, josta savut nousevat ylös mallaspedin läpi. Tämä tuottaa voimakkaan savuista mallasta, joka maistuu voimakaana oluessa.

Paikalliset mallastajat käyttävät polttopuuna yksinomaan leppää, joka tuottaa lempeän ja esimerkiksi saksalaisesta pyökistä poikkeavan savun aromin. Niinpä paikallisen perinneoluen, stjørdalsølin, tuoksua ja makua hallitsee voimakas mutta pehmeä leppäsavun aromi, jonka tunnistaisin varmasti metrin päästä silmät sidottuina. Stjørdalsølin valmistusmenetelmät vaihtelevat paljon, mutta joukosta löytyy täysin sahdin EU-nimisuojan täyttäviä maalaisoluita.

sondergarden-såinnhus

Størdalin mallastustiimeillä on useimmiten oma kerhotalo, såinnhus, jossa mallastetaan. Minimissään talossa on maltaan kuivaamo, mutta useimmiten myös toinen huone, jossa voidaan panna olutta ja juhlia. Kuvassa on Søndergårdernin kymmenen hengen mallastustiimin såinnhus: etuallalla on juhlatilan oluenpanonurkkaus ja taaempana näkyy kuivaamo uuneineen.

Såinn

Søndergårdernin maltaan kuivaamo päältä päin katsottuna. Uunin päällinen peitetään reikiä täyteen poratuilla lankuilla, joiden päälle idätetyt jyvät levitetään. Lankkujen alapuolella poltetaan leppäpuuta, ja savuinen ilmavirta kuivaa maltaat noin 20 tunnissa.

Granås gård

Vierailimme myös Granas Gårdin mallastamossa ja panimossa, jota pyörittää norjalaisen maalaisoluen kaupallistamisen pioneeri Morten Granås. Tällä hetkellä tämä on ainoa maalaisolutpanimo, joka myy olutta ulos panimolta, toisin säädösten vuoksi vain 4,7 % vahvana. Prosenttirajoitteesta huolimatta Mortenin talon olut Granås Gård Hegra Maltøl on runsaanmakuinen ja aito esimerkki Størdalin maalaisoluesta. Valitettavasti sitä saa vain paikan päältä. Nykyään Morten myy enemmän mallasta kuin olutta.

Hornindalissa meitä oli vastassa neljä iloista maalaisisäntää. Lauantai-iltana maltøl-malja kiersi hämyisessä pirtissä ja seuraavana aamuna aloimme panna maltøliä paikalliseen tyyliin. Sahdin kaltaista keittämättömästä vierteestä valmistettua maalaisoluttahan siitä tuli. Hyvin liukkaasti kurkusta alas soljuvaa makean maltaista pirtelöä.

Hornindalista mallastusperinne on kadonnut, mutta sukujen oman hiivajuuret ovat tärkeä osa perinnettä. Näitä kveik -nimellä tunnettuja hiivoja on kierrätetty erästä toiseen ja sukupolvelta toiselle, ties kuinka kauan. Perinteiset menetelmät hiivan kierrättämiseen ovat niin alkukantaisia, että nykyisen panimotietämyksen valossa on vaikea uskoa niiden toimivan. Äkkisistään voisi nimittäin luulla, että tällä menetelmällä tulee hapanta olutta. Elinvoimaiset kveik-hiivat vetävät kuitenkin hapattavia bakteereja välittömästi turpaan, eikä happamuus kuulu näihin oluisiin. Eittämättä hiivan käsittelyssä on paljon kansantietämystä, jota ilman homma menisi kuralle.

Kveik-hiivat tuottavat runsaasti hedelmäisiä aromeja, varsinkin kun oluet on tapana käyttää 30–40 asteessa. Sahtimainen banaanin aromi ei kuitenkaan ole tyyypillinen, vaan tavanomaisempia tuoksuja ovat esimerkiksi sitrushedelmät, omena ja päärynä.

Hornindal kveik

Tässä herätetään kuivatettua kveik-hiivaa. Hiiva oli kerätty ja kuivattu yli puoli vuotta sitten, mutta kolmessa tunnissa kulhossa oli jo käymisen kuohua.

Matka varrella vierailimme maalaispanimoiden lisäksi matkan varrella kolmessa pienpanimossa, Klostergårdenissa, Geiranger Bryggerissä ja Randhav Bryggerissä. Peräkontissani oli mukana sahtia ja kulttuurivaihdon nimissä tarjosin maistiaisia kertoen samalla muutamia perusfaktoja suomalaisista perinneoluista. Hyvin näytti maistuvan, varsinkin isännille jotka itse tekevät maltølia.

Norjassa perinneolut on hyvin pienimuotoisesti kaupallistettua, ja Norjalaistenkin on vaikea löytää kaupallista maltølia. Muutama perinnepanimo myy maistiaisia paikan paikan päällä ja Granås Gård Størdalissa myy olutta mukaan panimon puodista.

Pienpanimoissa kytee nyt innostus panna jos ei nyt ihan aitoa maltøliä, niin ainakin kansanperinteestä innoitteensa saanutta olutta. Kveik-hiivoja kokeillaan nyt innokkaasti ja markkinoilla on pari Størdalin perinnemaltaista valmistettua olutta. Klostergårdenin panimo on rakentanut oman mallastamon Størdalin perinteiseen malliin, ja käyttää maltaita kahteen erinomaiseen maltøl -henkiseen olueen Alstadberger ja Såinn. 

Klostergården Såinn

Klostergården on Størdalin ja Trondheimin lähistöllä sijaitseva majatalo ja panimo. Tautran  saarella sijaitseva Klostergården on upea paikka yöpyä, ja majatalon ravintolassa on kiva maistella panimon oluita. Oma autohan sinne mentäessa tarvitaan. Lasin takana näkyy luostarin rauniot, josta paikka on saanut nimensä.

Tarkemmat selonteot Størdalin mallastamoista ja Hornindalin oluenpanosessiosta löytyvät englanninkieliseltä Brewing Nordic -sivustoltani: Brewing Norwegian Farmhouse Ale in Hornindal ja Traditional Farmhouse Malting in Stjørdal. Raportoin perinneoluisiin liittyviä juttuja myös Brewing Nordic Facebook -sivuilla, varsinkin oluenpanokokeiluja.   

Norjan tuliaisina toin pari säkillistä Størdalin savumallasta ja muutamia kveik-hiivakantoja. Jos kaikki menee putkeen, tarjoilen Jyskän panimon Stjørdalsøliä sahdin SM-kisoissa Janakkalassa 5.8.2017. Tervetuloa maistamaan!

Päivityshistoria:
14.12.2017: Lisätty linkit Størdalin mallastamoista ja Hornindalin oluenpanosessiosta

Sahti – What Can We Learn From a Farmhouse Brewer?

24 tiistai Tou 2016

Posted by maltainen in Historia, Oluen valmistus, Perinnejuoma, Sahti

≈ 6 kommenttia

Avainsanat

Gotlandsdricka, Kaimiškas, Kalja, Koduõlu, Maltøl, Ny Nordisk Øl, sahti

Tavanomaisesta poiketen julkaisen tämän Ny Nordisk Øl -konferenssissa Kööpenhaminassa 21.5.2016 pitämäni puheen englanniksi – maltainen.fi is a beer blog in Finnish, but with this article on Finnish farmhouse ale sahti I’m making an exception.

NOTE: After writing this post I founded a site www.brewingnordic.com which concentrates on sahti and other Nordic beers. See my text Sahti and Related Ancient Farmhouse Ales for more info.

I gave this presentation at Ny Nordisk Øl conference in Copenhagen on 21st of May 2016. The speak was targeted to Nordic brewers who are developing new Nordic ways of brewing but it will work as general introduction to Sahti and other Nordic-Baltic farmhouse beers as well. The information is based on research done for a book Sahti – Elävä muinaisolut which I wrote with Johannes Silvennoinen and Hannu Nikulainen in 2015 (in Finnish).

Trough the ages the farmers of Nordic and Baltic countries have been able to brew beer for their own use relatively free of regulations and commercial competition. This have helped to preserve these brewing traditions in their primitive and prehistoric form to the present day. It is not certain when these traditions took shape but likely they developed during the Iron Age, before the principles of modern brewing were established in the Middle Ages.

Among the well-preserved ancient ales of Europe are Sahti in Finland, Koduõlu in Estonia, Gotlandsdricka in Sweden, Maltøl in Norway and Kaimiškas in Lithuania. These beers are closely related and while I speak about sahti, many of the points apply to other Nordic-Baltic farmhouse beers as well.

 

Nordic-Baltic farmhouse ales on a map

The areas of alive Nordic-Baltic farmhouse beer traditions. There are likely some other areas of living farmhouse beer traditions as well that I’m not currently aware of. Modified from Map of Europe with countries – single color by freevectormaps.com.

Nordic-Baltic farmhouse ales are homebrews of our ancestors. Originally they were made from the ingredients of the farm for the house and villagers. Today’s farmhouse beers are not brewed exactly like in the prehistoric times but still the Nordic-Baltic farmhouse beers offer a living history show for ancient brewing techniques, displaying how fine beer can be brewed without a thermometer, stainless steel or modern brewers yeast.

Farmhouse ales can be classified as low alcohol everyday beers and stronger celebration beers. Everyday beers have been part of the diet and drank by everyone, childred included. Celebration beers like sahti are brewed in quantities for feasts such as weddings. As late as 1960s, weddings in the sahti areas lasted as long as there was sahti left – often several days.

Besides being a valuable piece of beer history, these old brewing techniques generate flavors which can be shockingly different from modern beers.

Koduõlu master

An Estonian koduõlu master Kalju Sinijärv behind his traditional 200 litre lauter tun. Photo by Sami Perttilä.

 

Finland has been always culturally divided into east and west. West have received more influences and immigrants from Scandinavia and the Baltics while the eastern Finland have been more under finno-ugric and slavic influence.

Finnish beer traditions follow this division. Farmhouses in the west have brewed sahti while the eastern farmhouses have favored low alcohol small beers, bundled under the name kalja. Kalja is actually a varied bunch of small beers known under various different names such as taari and vaassa with counterparts in the neighbouring countries: kali (Estonia), kvass (Russia, Baltic states and Eastern Europe) and svagdricka (Scandinavia).

While sahti traditions have been well-preserved, kalja traditions in Finland are largely extinct. Yet, a modernized version of kalja made from kaljamallas (dark rye malt) and sugar is served every day in many Finnish canteens and households.

Division of Finland into western and eastern cultures

In the beginning of 20th century sahti was brewed widely in the western finland, west of the dashed line. The highlighted kidney shaped area shows the heartland of sahti where the ancient tradition has been preserved, comprising about 40 villages and hundreds of brewers. The tradition has also been revived in many other areas. The areas east of the dashed line were realm of kalja type of farmhouse beers. Map from the National Land Survey of Finland (CC-BY-4.0) with illustrations added by Mika Laitinen.

 

The ingredient list of sahti is surprisingly simple. Malted and unmalted grains, juniper branches and yeast are all that is needed. Hops are occasionally used, but in insignificant quantities.

Barley malt and rye in malted or raw form are by far the most common grains. Unmalted oats and wheat are sometimes used in smaller proportions. Although sahti is often seen as rye and juniper beer, neither is an obligatory ingredient.

Unfortunately traditional home malting in Finland died around 1960s and now most sahti brewers use commercial malts. Some farmers have revived home malting from own grains but to my knowledge nobody malts in the most traditional way in smoke sauna’s or drying barns. In the traditional maltings smoke used to be inherent part of the malt, but present-day sahti drinkers are not accustomed to smoke.

Malt dryer at Isojoki

Sahti brewers at Isojoki build this heating system to malt their own grains. The heater has an optional smoking unit, mimicking the old days of smoky malts. Photo by Sami Perttilä.

 

Kaljamallas

Kaljamallas produced by Laihian Mallas for making traditional Finnish table beer kalja. Many sahti brewers use 5-10 % share of this malt for color and smooth taste of dark rye bread. It looks like a pale chocolate malt but in beer color units it is only 180 EBC. It is a nice addition to modern beers also and I use it for example in my homebrewed rye wine. Photo by Mika Laitinen.

In the old times farmhouses had house yeast strains for baking and brewing, sometimes just one strain for both jobs. Around 1900 commercial baker’s yeast started to replace the house strains and by 1950s farmhouse beers were fermented solely on commercial baker’s yeast.

Although the farmhouse brewing strains have died out in Finland, there are still plenty of households using a traditional sourdough starter for baking rye bread. Some of these starters are decades or even centuries old heirlooms, passed on from generation to generation.

Since house strains for baking and brewing could have been the same, I have been testing how the traditional sourdough starters ferment sahti. So far I have been able to revive one functional brewing strain from a at least decades old baking strain. This particular strain delivers surprisingly neutral malty taste. I will continue to hunt and test traditional baking strains and hopefully in future I encounter more distinctive strains.

Fresh compressed baker's yeast and s sourdough starter

Today most sahti brewers use fresh compressed bakers yeast produced by Suomen Hiiva, shown on left. Sourdough starter from which I revived a brewing strain is shown on right. Photos by Sami Perttilä (left) and Mika Laitinen (right).

Distinctive taste of juniper is not valued in modern sahti. Nevertheless, brewers pay a lot of attention how they select juniper branches for brewing. Often branches with berries are preferred and according to a modern knowledge the needles in the branches with berries have more aromatic oils. Berries are not a substitute for branches.

Traditionally sahti gains its juniper flavor either from the lauter tun filter bed or from juniper infusion (branches infused in hot water). Easy modern shortcut for flavor is to add juniper branches to the mash.

Modern ”boil with hops” method which became common in Europe in the Middle Ages never got foothold in the Finnish farmhouses. Although many brewers now use stainless steel equipment, the brewing practices largely follow the old ways, as if the brewing vessels were made of wood and there were no thermometers.

Brewing methods vary wildly from brewer to brewer, but essentially the most common wort making practices are:

Raw ale: mash – lauter – cool wort
Boiled mash: mash – boil mash – lauter – cool wort
Boiled wort: mash – lauter – boil wort briefly – cool wort

Raw ale and boiled mash are the probably most common. Boiling the mash can be seen as a remnant from the past when the mash was heated or boiled with hot stones. In Finland there are still few brewers using hot stones. If the wort is boiled, the boil time is usually not more than fifteen minutes.

Hannu Sirén brewing sahti

Sahti master Hannu Sirén from Hartola, Finland has been brewing sahti with this kind of gear for more than 40 years. On top left he is mixing the malt with water and bottom left he is infusing the juniper branches in hot water. On right Hannu is filtering mash with a traditional Finnish lauter tun kuurna. Photos by Sami Perttilä.

Fresh raw ale has an exquisite nutritious taste with a smooth milk shake like mouthfeel. Due to protein rich wort, raw ale seem to also ferment differently. Although raw ale has shorter shelf life, it could be an interesting technique also for a modern brewer.

Fermentation of sahti is grounded on favoring alcoholic fermentation and suppressing souring bacteria. With both traditional house yeast strains and modern baker’s yeast souring have been and still is the most common fault in sahti.

Typically sahti is fermented warm for a day or two and then transferred to a cool cellar. Often a considerable amount of residual sweetness remains and a slow secondary fermentation keeps yeast active protecting from souring. Sahti is usually served 2–3 weeks from the brewday.

The shelf life of sahti is usually not more than few weeks and it is crucial to store sahti cool at all times until serving. Even half a day at room temperatures can kick off sour fermentation. The short shelf life does not trouble most brewers as sahti is typically aimed at a specific celebration but it is a major nuisance for commercial brewers.

In Finland there are six commercial ”sahti breweries” specializing in the farmhouse ales. Yet, for most of them sahti is only a supplemental business. Hollolan Hirvi for example offers sahti on a side of their catering services and Sahtikrouvi combines a traditional dance hall, camping and a sahti brewpub. The biggest producer Lammin Sahti brews yearly 30 000 liters of sahti. Several Finnish craft breweries brew sahti occasionally.

Short shelf life and a requirement for a cold chain make commercializing and exporting sahti difficult. Some people have suggested finding remedies but most sahti aficionados consider these inconveniences part of the tradition. Commercial production of sahti in the European Union is regulated by Traditional Specialities Guaranteed specification of EU which for example forbids the use of modern brewers yeast.

Commercial producers of sahti

Left: Dance hall and a sahti brewpub of Sahtikrouvi in Hartola. Top-right: Stainless steel kuurna of Lammin Sahti, designed and scaled up based on traditional kuura shapes. Bottom-right: the distilling unit of Lammi Sahti for distilling left over sahti’s and beers made from later runnings. Photos by Sami Perttilä.

Most sahti brewer’s do not measure alcohol content or gravity but sahti is expected to be high in both, typically gravity is 19–25 Plato and alcohol by volume 6–9 %. Taste is usually sweet and nutritious due to substantial amount of residual sugars and proteins. Flavor should to be firmly malty and fresh. Sourness is a flaw. The mouthfeel is full bodied and viscous. Since Finnish compressed baker’s yeast tends to produce lots of spicy phenols and fruity esters, many sahti’s have a pronounced banana aroma. Altogether the variation from brewer to brewer is huge and classification of all sahti’s under a single beer style is questionable.

Appearance of sahti

Sahti is typically cloudy with a color ranging from yellow to dark brown. Sahti is not intentionally carbonated but can have some fizziness from the residual fermentation. Photo by Sami Perttilä.

 

Even without engaging in the brewing of the traditional farmhouse beers, Nordic-Baltic farmhouse ales can offer interesting tools for a modern brewer. Juniper branches in a craft beer is nothing new, but I believe we are far from the full potential. The farmhouse yeast strains are another catch. Norwegian farmhouse yeasts known as kveik produce intriguing fruity taste and hopefully some day Finnish farmhouse bread yeasts reveal something as personal. To my mind, traditional kaljamallas can also add a nice nordic touch to a beer.

I have played on a homebrewing scale with the following twists. I have brewed a farmhouse wort and fermented it in a modern way with brewers yeast. Of course, it is not sahti anymore, but it is not a typical craft beer either. Then I have fermented standard beer worts with farmhouse yeasts. Producing a sour ale from farmhouse worts is yet another potential direction.

For further reading I recommend Lars Garshol’s blog articles, starting from Farmhouse Ales of Europe.

Sahti - Elävä muinaisolut

The book Sahti – Elävä muinaisolut published by Moreeni in October 2015.

Mistä on jouluoluet tehty?

17 torstai Jou 2015

Posted by maltainen in Historia, Oluttyylit, Ruokajuoma, Sahti

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Bock, Jouluolut, Jouluperinteet, Maustetut oluet, sahti, Winter warmer

Ei liene epäselvää, että olut on hyvin jouluinen juoma. Vähemmän selvää on miten jouluoluena myyty mallasjuoma eroaa sesongin ulkopuolella myytävästä oluesta. Kysymykseen ei olekaan yhden rivin vastausta, sillä jouluoluiden perinteet ovat kerrostuneet useasta eri kulttuurista, kuten monet muutkin joulun perinteet.

Jouluolut

Eräs jouluoluen tunnusmerkki on tuhtius ja runsaus. Monessa maassa mallas- ja alkoholipitoisuudeltaan tuhdimmat oluet ovat vähitellen jääneet talvikauden olueksi, joita ei edes panna tai tarjota lämpiminä kuukausina. Näitä ovat esimerksi brittiläiset Winter Warmer -nimellä tunnetut oluet ja saksalaistyyliset bockit. Koska joulun alla siirrytään talvikauteen, nämä oluet ovat luontevasti liukuneet myös jouluoluiksi. Suomalaiset suurten panimoiden jouluoluetkin muistuttuvat etäisesti tästä perinteestä, ovathan ne piirun verran runsaampia ja tummempia kuin vakiotuotteet.

Euroopassa humala alkoi syrjäyttää keskiajalla muita oluen mausteita, ja erityisesti Britanniassa muodostui perinne tarjota juhlissa ja tiettyinä vuodenaikoina vanhakantaista, muulla kuin humalalla, maustettua olutta. Jo 1400–1500 luvun Britanniasta tunnetaan Lambswooliksi kutsuttu jouluolut, joka sisälsi paahdettuja omenia, muskottipähkinää, inkivääriä ja sokeria. Erikoisen nimensä juoma sai runsaasta pintakuohusta.

Tietoisena Britannian vanhasta perinteestä, Kalifornialainen Anchor Brewing Company nosti mausteiset jouluoluet maailmanlaajuiseen suosioon 1987 lisäämällä mausteita jouluolueensa, Anchor Christmas Aleen. Oluen resepti on salainen ja vaihtelee vuosittain, mutta useana vuonna piparkakkumausteiden aromi on ollut ilmeinen. Oluesta tuli hyvin suosittu ja se inspiroi monia pienpanimoita tekemään oman mausteisen jouluoluensa.

Belgiassa taas joulutperinteeksi on muodostunut viime vuosikymmeninä panimoiden lippulaivaoluista pari prosenttia vahvemmat versiot, kuten Brasserie Dupontin Avec les Bons Voeux (9,5 %) tai Delirium Noël (10 %). Toisinaan niissä suvaitaan myös hyvin vapaamielistä mausteisuutta, kuten Gouden Caroluksen Noëlissa.

Ja sitten on tämä uudempien pienpanimoiden joukko, joille jouluolut tarkoittaa yksinkertaisesti hyvin runsasta makua ja sesonkiin rajattua saatavuutta. Katse kääntyy erityisesti panimoihin Nøgne, Brewdog ja Mikkeller.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä pohjoismais-baltialainen maalaisoluiden perinne on hyvin kiinteästi sidoksissa jouluun. Arvelen perinteen olevan niin syvällä kulttuurissamme, että se vaikuttaa mielleyhtymiimme kuullessamme sanan jouluolut. Maalaistaloissa ei varsinaisesti pyritty tekemään jouluksi erimakuista olutta, mutta talon oluen piti olla jouluna yksinkertaisesti parasta ja runsainta, ja sitä piti myös olla runsaasti. Vanhastaan sahdin maistelu aloitettiin Tuomaan päivänä 21.12. ja lopetettiin Nuutin päivänä, jota aikoinaan vietettiin 7.1.

Sahti on myös itseoikeutettu suomalaisen joulupöydän juoma, onhan suomalainen jouluruoka suurelta osin hämäläisestä pitopoydästä rakentunut. Kuten Hollolan Hirven Ilkka Sipilä meille sahtikirjan haastattelussa tokaisi, ”viini suomalaisessa joulupöydässä on petkutusta, huijausta ja pelleilyä”.

Jos suuta alkoi kuivamaan, tässä on lista yllä mainittuihin kuvauksiin sopivista esimerkeistä:

Winter warmer ja bock: Suomenlinnan Old Greig, Fuller’s Old Winter Ale, Youngs Winter Warmer, Ayinger Winter Bock

Angloamerikkalaisittain maustetut oluet: Anchor Christmas Ale, Rekolan Talven Tähti, Old Tom Ginger

Vahvat belgialaiset: Brasserie Dupont Avec les Bons Voeux, Gouden Carolus Noël, N’Ice Chouffe

Pienpanimoiden makupommit: Nøgne God Jul, BrewDog Hoppy Christmas

Maalaisoluet: Sahti

Sahti – Elävä muinaisolut

14 keskiviikko Lok 2015

Posted by maltainen in Historia, Kirja, Sahti

≈ 10 kommenttia

Avainsanat

Gotlandsdricka, Kaimiškas, Kansanperinne, Koduõlu, Kotiolut, Maltøl, Muinaisolut, Oluen historia, Olut Ruokajuomana, Perinneolut, sahti, Suomalainen olut, Valmistusohjeet

Esittelen nyt ylpeänä juuri ilmestyneen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjoittamani sahtia käsittelevän tietokirjan.

Sahti - Elävä muinaisolut

Aikoinaan Eurooppa oli täynnä eriskummallisia paikallisia olutperinteitä. Useimmat niitä edustaneista perinneoluista ovat kuitenkin kuihtuneet pois kauan sitten verotuksen, sääntelyn, kaupallisen kilpailun ja teknologisen kehityksen myötä. Alkukantaisista, jo ennen keskiaikaa valmistetuista Euroopan muinaisoluista nykypäivään ovat säilyneet vain sahdin ja miedon kaljan kaltaiset juomat.

Sahdilla on läheisiä, mutta vähemmän tunnettuja sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kirjamme on kansainvälisestikin laajin teos, joka kattaa sahdin lisäksi Viron koduõlun, Ruotsin gotlandsdrickan, Norjan maltølin ja Liettuan kaimiškaksen. Nämä juomat ovat yhä valmistettavista oluista lähimpänä viikinki- ja keskiaikaista olutta.

Sahti on vahva juhlaolut, jonka valmistustavat juontavat juurensa muinaisista maataloista. Sen valmistuksessa ei tarvita lämpömittaria eikä välttämättä metalliastioitakaan. Mallassäkki ja hiivapaketti mukanani pystyisin valmistamaan tuon perinneoluen missä tahansa maatalossa. Hämmästyttävän hyvin sukupolvelta toiselle säilyneet tavat ovat erinomainen näyteikkuna vanhan kansan taitoihin ja oluen historiaan.

Sahti on keskeinen osa kansamme kulttuuria. Valotamme juoman roolia suomalaisten arjessa ja juhlassa lukuisilla tarinoilla, jotka vastaavat esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: miten sahti liittyy seitsemään veljekseen, millaisia olivat sahdintäyteiset useita päiviä kestävät häät, miksi kieltolakikaan ei näivettänyt sahtia ja miksi sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän.

Kirjaa varten matkustimme 8000 kilometria Suomessa ja Virossa. Matkassamme tunnelmia talletti upeiksi kuviksi valokuvaaja Sami Perttilä. Vierailimme maatilapanimoilla, kaupallisissa sahtipanimoissa, sahtiopistossa, mallastamossa, VTT:n panimolaboratoriossa, ravintoloissa maistamassa sahtiruokia, tanssilavalla, jossa väkeä tanssittaa talon oma sahti, sahtimarkkinoilla ja sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. Tapasimme 1800-luvun puusaaveja käyttäviä oluenpanijoita, valmistustaidon jo 1940-luvulla oppineita sahtimestareita, kaikki ruokalajit sahdilla maustavan naisen, konehallissa ruismallasta valmistavan metsäkoneurakoitsijan, sahtiaan lukolla varjellussa lähteessä säilyttävän miehen ja isännän, joka valmistaa oluenpanon tähteistä avoimessa puusaavissa taariksi kutsuttua perinneolutta.

Kerromme kirjassamme, miten sahdilla marinoidaan hirvipaisti, kuinka olutmäskistä leivotaan maukkaita sämpylöitä tai miten tehdään sahtilakritsia. Ravintolat Bryggeri Helsinki, Hollolan Hirvi ja Latva loihtivat kirjaamme varten menut, joiden keskeisenä raaka-aineena tai ruokajuomana oli sahti. Arvostetut keittiömestarit paljastavat miksi juuri sahti sopii suomalaiseen ruokapöytään ja ruokien raaka-aineeksikin.

Tietenkin opastamme myös valmistamaan sahtia. Kirjamme on kattavin opas sahdin, tai ylipäätään viikinki- ja keskiaikaisten oluiden, valmistukseen.

Oli ilo tehdä työtä Kustannusosakeyhtiö Moreenin ammattitaitoisen väen kanssa: kiitokset Anna Rantaselle osuvista parannuksista tekstiin ja Petri Clusiukselle taitavasta taitosta. Hanketta tukivat Otavan kirjasäätiö ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Teosta saa kirjakaupoista ja kirjoittajilta. Esittelemme kirjaa Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10.2015, ensin Wine cornerin (vai pitäisikö sanoa Sahti cornerin) kirjailijahaastattelussa klo 14:30, ja sitten Otavan messuosastolla klo 15:30–16.

Sahtikirjailijat

Kuva: Sami Perttilä

Sahdinvalmistuksen SM-kisat 2015

17 maanantai Elo 2015

Posted by maltainen in Perinnejuoma, Sahti, Tapahtumat

≈ 1 kommentti

Avainsanat

Sahdin SM, sahti, Suomen mestaruus

Sahdinvalmistuksen suomenmestaruudesta miteltiin 8.8.2015 Pertunmaalla. Kävin viimevuotisessa blogiartikkelissani läpi tarkemmin tämän kisan hyvin erikoista luonnetta, ja tyydyn nyt lyhyeen katsaukseen kisoissa vastaan tulleista mielenkiintoisista sahti-ilmiöistä. Kuten aiempinakin vuosina, pääosa ajastani kului parkkipaikalla kuulumisia vaihtaessa, sahdista haastellessa ja sitä maistellessa.

Sahdinvalmistuksen SM 2015

Voiton vei kisojen veteraani Markku Perttunen Parkanosta. Olen käynyt sahtikisoissa vuodesta 2007 lähtien, ja joka kerta Markku on ollut paikalla, yleensä joko kilpailijana tai tuomarina. Hänen sahtinsa on tuhtia, viljaista, maltaista ja lämmittävää. Kokonaisuudessaan kuuden kärki oli:

1. Markku Perttunen, Parkano
2. Esa Lahtinen, Tampere
3. Maria Kuusikko, Vaasa
4. Kari Sipilä, Hollola
5. Leevi Penttilä, Isojoki
6. Seppo Lisma, Orivesi

Finaalisahdessa erottui pari kuivempaa ja pari makeampaa sahtia, ikäänkuin kuivan ja makean sahdin ystävät olisivat äänestäneet omat suosikkinsa finaaliin. Ja kuivalla sahdilla tarkoitan tässä vähemmän makeaa sahtia. Sahdin makeusaste on keskeinen mielipiteitä jakava sahdin piirre. Tänä vuonna pohjoinen Satakunta oli hyvin voitokas, sillä Markun lisäksi mitalisijoilla oli Jämijärveltä kotoisin oleva Maria Kuusikko, vuoden 2007 sahtimestarin Kauko Kuusikon tytär. Kilpailijoita oli 43 sahtipitäjästä.

Oli ilahduttava nähdä kisassa myös valtavirrasta poikkeavia sahteja, vaikka joukosta selvästi erottuvalla sahdilla on hyvin vaikea ellei mahdoton päästä finaaliin. Näistä mieleen jäi erityisesti Kirkkonummen Kimmo Markkasen neljän viljan sahti. Todellakin viljainen, mutta hyvällä tavalla. Toinen mielenkiintoinen tapaus oli Joutsan Timo Vikmanin jaffan värinen sahti. Vaaleita sahteja karsastetaan suotta, nehän ovat hyvin raikkaita ja kesäpäivään sopivia. Värikin Joutsan sahdissa on mielestäni ihan yhtä korea kuin tavanomaisemmassa punaruskeassa.

Joutsalainen sahti

Timo Vikmanin joutsalainen sahti. Todellisuudessa väri on vieläkin oranssisempi ja hyvin lähellä keltaista jaffaa.

Oli myös hieno huomata miten sahdinvalmistuksen taito oli siirtynyt mestareilta tyttärille. Kaikkien aikojen voitokkaimman sahtimestarin Olavi Viherojan tytär Tuula Viheroja oli tuonut kisaan erinomaisen sahdin, joka oli hyvin lähellä Olavin mestariteosta. Samaten Kauko Kuusikon tyttären Marian mallasjuoma oli vähintäänkin isänsä sahdin veroista.

Oma kisasahtini oli hyvässä kunnossa ja kaikilta muilta osin täysin kohdallaan, lukuunottamatta pientä sikunaista alkoholin poltetta. Minulla on nykyään sahtiin oma talon hiiva, jonka tavoille en ole vielä täysin oppinut. Herätin hiivan kevättalvella vanhasta leipäjuuresta, josta riittää myös jutunjuurta syksymmälle.

Seuraavat Sahdinvalmistuksen SM-kisat ovat elokuussa 2016 Sastamalassa, nähdään siellä!

Sahtikurssin tunnelmia

08 sunnuntai Hel 2015

Posted by maltainen in Koulutus, Oluen valmistus, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Jyväskylän kansalaisopisto, Kurssi, Oppimateriaali, Sahdin raaka-aineet, Sahdin valmistus, Sahdin valmistusmenetelmät, sahti

Jyväskylän kansalaisopistolla 28.1.-11.2.2015 pitämäni sahtikurssi alkaa olla loppusuoralla ja nyt on sopiva hetki summata kurssin tunnelmat. Kurssin sivuilta blogini Koulutus -teeman alta löytyy viitteitä ja linkkejä sahtia käsitteleviin tietolähteisiin sekä kurssille tekemiäni diaesityksiä, jotka ovat vapaasti käytettävissä CC BY-NC-ND 4.0 -lisenssin alaisuudessa.

kurssisahti_web

Kurssin osallistujamäärä oli 10 ja lähes kaikki olivat kiinnostuneita sahdin valmistuksesta, vaikka yritinkin markkinoida kurssia myös pelkästään oluen historista ja olutperinteistä kiinnostuneille. Pidän juomanvalmistusnäytöstä hyvänä perehdyttämisenä juoman luonteeseen, mutta käytännössä tällaiset näytökset vaikuttavat kiinnostavan enemmän niitä, joilla on henkilökohtaisesti kiinnostusta käsillä tekemiseen ja juomien valmistukseen. Jos valtaosa kurssilaisista ryhtyy sahdintekoon, jyväskyläläisten sahdintekijöiden määrä vähintääkin tuplaantuu ja kenties ensi kesänä Jyväskylässä käydään tiukat alkukarsinnat Sahdinvalmistuksen SM-kisoihin!

Oman 40 l ja 30 l kattiloista, keittolevystä, kuparisesta jäähdytyskierukasta ja muovisesta käymistiasta koostuvan sahtipanimoni roudaaminen kurssille oli työlästä, mutta ei juomien valmistusta voi pelkästään teoriassa opettaa. Varasin opetussahtiin hieman tavallista enemmän maltaita, koska arvelin, että valmistustilanteen tiukka aikataulu saattaisi vähentää maltaista irtoavaa uutepitoisuutta. Toisin kuitenkin kävi, sillä nyt sahdin uutepitoisuus nousi suhteessa tavanomaiseen kotivalmistukseenikin. Oluenpanotermein sahtini kantavierre on yleensä noin 23-24 Platoa ja alkoholipitoisuus noin 8 %, mutta tällä kertaa kantavierteeksi tuli 25,5 Platoa ja alkoholipitoisuudeksi noin 9 %. Vierrettähän olisi ollut mahdollista laimentaa, mutta porukan päätöksellä jätimme vierteen väkeväksi. Onhan sahtiperinteessä tapana tehdä merkittävimpiin tapahtumiin aina vahvempi sahti.

En ole vielä dokumentoinut kurssilla käytettyä sahtireseptiäni, mutta aion julkaista sen blogissani lähiaikoina. Resepti oli hyvin yksinkertainen, sillä halusin havainnollistaa, miten hyvä sahti syntyy tekemisen taidosta eikä reseptillä kikkailemisesta. Opetusmielessä maistoimme kursilaisten kanssa läpi koko ketjun raaka-aineista sahdiksi: maistoimme maltaita, mäskiä, vierrettä ja keskeneräistä viikon vanhaa sahtia. Viimeisellä kokoontumiskerralla 11.2. maistamme valmista kahden viikon ikäistä sahtia. Otin myös demonstraatioksi varsinaisen sahdin jälkeen talteen laimeampaa vierrettä, joista tein ns. jälkikaljaa. Siitä tuli oikein mainiota virvoitusjuomaa.

Koska kurssilaisia kiinnosti nimenomaan sahdin tekeminen, tein perusteelliset diaesitykset sahdin raaka-aineista ja sahdin valmistusmenetelmistä. Opetusteknisesti nämä diaesitykset ovat turhankin raskaita, mutta ne kuvaavat hyvin kattavasti eri tavat tehdä sahtia. Eri puolilla Suomea tehdään sahtia hyvin monella tapaa, eikä oikeastaan ole helppoa hahmottaa tekotapojen keskeiset piirteet, jokaisella kun tuntuu olevan joku oma erikoinen tapansa. Diaesitykset ovat muistilistanomaisia ja laajempaa sanailua aiheesta kuvineen tulee sahtia käsittelevään tietokirjaan, jota kirjoitan parhaillaan Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa. Valmistusmenetelmiä havainnollistaa hyvin kuvapainoitteinen diaesitys perinteisen sahdin valmistuksesta Hartolassa.

Tein myös diaesityksen sahdin maantieteestä ja historiasta. Tämä esitys on tekstiltään hyvin niukka ja varsinainen luento sisälsi paljon tarinaa, johon diasetyksessä ei viitata. Esityksessä on kuitenkin muutama mielenkiintoinen kartta ja aikajana. Kannattaa esimerkiksi huomioida Matti Räsäsen tutkimuksiin perustuva sahdin valmistualueiden kartta 1900-luvun alusta, joka on huomattavasti laajempi kuin nykyiset sahtialueet. Sahtia on valmistettu tuolloin esimerkiksi Oulun seudulla, Ahvenanmaalla, Viipurissa ja osissa Pohjois-Savoa.

Tätä kirjoittaessa sahtikurssi on vielä kesken ja kurssin sivustolle tulee vielä joitakin täydennyksiä. Viimeinen kokoontumiskerta 11.2. käsittelee sahdin sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja balttiassa, joista julkaisen ainakin lyhyen diaesityksen.

Kurssi sahdista ja muinaisoluista

24 lauantai Tam 2015

Posted by maltainen in Historia, Oluen valmistus, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kalja, Kansanperinne, Kurssi, Muinaisolut, Oluen historia, Perinneolut, Sahdin valmistus, sahti, Sahtikirja

Pidän Jyväskylän kansalaisopistolla kurssin sahdista 28.1.-11.2.2015. Kurssilla sahtia tarkastellaan osana Pohjoismaisten ja Balttialaisten muinaisoluiden perinnettä. Mukaan voi siis tulla myös kiinnostuksesta esihistoriallisiin oluisiin, vaikka sahdinteko ei kiinnostaisikaan. Toki kurssilla oppii myös valmistamaan sahtia. Kuten syksyllä 2014 pitämäni siiderikurssin kohdalla, tein sahtikurssille sivun, josta tulee löytymään lisätietoa sahdista ja tekemääni vapaata kurssimateriaalia Creative Commons lisenssin alaisuudessa (CC BY-NC-ND 4.0). Tosin tällä kertaa tekstin osuus on vähäistä ja meininki perustuu enemmänkin kuviin, karttoihin ja tarinoihin. Kurssin sivut löytyvät blogini Koulutus -yläpalkin alta. Alla kerron tarkemmin, mitä tuleman pitää.

Thomas Jeffreysin kartta 1751, kuva: vanhakartta.fi

Thomas Jeffreysin kartta 1751, kuva: vanhakartta.fi

Sahtikin on olutta ja 1700-1800 -luvuilla olut ja sahti ovat tarkoittaneet samaa asiaa, paremman luokan viljasta valmistettua alkoholijuomaa. Useimmilla Suomen paikkakunnilla tämä on tarkoittanut selvää laatueroa kaljaan nähden, joka taas on useimmiten viitannut arkisempaan ja helpommin valmistettavaan viljajuomaan. Entisaikojen maataloissa sahti ja olut ovat olleet huolellisesti suurella työllä valmistettuja juhlajuomia. Vähitellen sahti on eriytynyt tarkoittamaan kotivalmisteista olutta, erotuksena teollisesti valmistetusta.

Tulevalla kurssilla käsittelen sahtia tässä laajemmassä historiallisessa merkityksessä, premiun-luokan muinaisoluena. Kurssilla sahtia käsitellään osana Pohjoismaiden ja Balttian muinaisoluita, joista nykypäivään säilyneitä ovat Gotlannin gotlandsdricka, Norjan maltøl, Viron koduõlu ja Liettuan kaimiškas.  Kurssin alustava aikataulu on seuraava:

ke 28.1. valmistamme sahtierän. Teemme sahdin tavalla, jota kutsun oluenpanijan pikasahdiksi. Alkuvalmistelujen avullla sahtivierre valmistuu noin neljässä tunnissa. Perinteisen sahtimestarin tavalla valmistus kestäisi noin puoli vuorokautta.

To 29.1. paneudumme muinaisoluiden historiaan ja maantieteeseen.

Ke 4.2. käymme läpi perinteisten sahtimestarien tapoja valmistaa sahtia.

To 5.2. maistamme kaupallista sahtia luomme katsauksen kaupallisiin sahtipanimoihin. Perehdymme myös sahti-alueiden tapakulttuuriin ja ruokaperinteisiin.

Ke 11.2. maistamme kaksi viikkoa aiemmin tekemäämme sahtia sekä perehdymme Balttian ja Pohjoismaiden muihin muinaisolutperinteisiin.

Materiaali ja lähestymistapa on hyvin tuore ja ainakin minulle jopa kokeellinen. Testaan kurssin aikana myös muutamia teesejä tekeillä olevaan sahtia käsittelevään tietokirjaan liittyen.

Vuosikatsaus

28 sunnuntai Jou 2014

Posted by maltainen in Juomien valmistus, Politiikka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Alkoholipolitiikka, Facebook, Juomasuositukset, Makuarviot, sahti, siideri

Aloitin Maltainen -blogin kirjoittamisen huhtikuussa 2014 ja nyt on aika katsoa sekä kuluneeseen että hieman myös tulevaan vuoteen. Vuoden 2014 aikana blogini on hakenut suuntaansa ja aiheet ovat vaihdelleet melkeinpä laidasta laitaan. On paikallaan pysähtyä hakemaan fokusta.

haarikka_web

Vuonna 2014 suosituin blogimerkintäni oli yli 3500 katselukerralla Alkoholin mainonta. Alkoholipolitiikasta minun on pakko kirjoittaa jatkossakin, koska lainsäätäjien ja virkamiesten suomalaisiin alkoholin valmistajiin ja myyjiin kohdistamaa sabotaasia ei voi vain katsoa vierestä. Alkoholipolitiikkamme on jo pitkään suosinut ulkomailta hankitun alkoholin kotona juomista ja uskon, että vuonna 2015 vero- ja työpaikkahävikki saa poliitikotkin havahtumaan. Asiasta kannattaa pitää meteliä ja kansanedustajaehdokkailta tulee vaatia selkeää kantaa alkoholipolitiikkaan. Jos Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -yhteisö ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumista.

Jokseenkin yllättävästi Siiderin valmistus on tällä hetkellä yli 1300 lukukerralla blogini suosituin aihe Alkoholin mainonnan jälkeen. Oluen ja siiderin kotivalmistus selvästikin kiinnostaa ihmisiä nyt ja juomien valmistus saaneekin jatkossa sivustollani hieman suuremman roolin. Siiderin nauttimiseen liittyvät artikkelit keräävät selvästi pienemmän yleisön, mutta siideri tulee pysymään minulle painopistealueena sekä kirjoittamisessa, että oman tietämykseni kartuttamisessa. Koen tämän aliarvostetun juoman saralla olevan monia helmiä jotka odottavat löytäjäänsä.

2014 kirjoitin useita kirja-arvioita, joissa lukijoiden määrä vaihteli suuresti alle sadasta yli kolmeensataan. Kirja-arvioiden teko on aikaavievää, mutta mielekästä, jos kirjan aikoo joka tapauksessa hankkia ja lukea. Toisaalta lukukertojen määrään taitaa vaikuttaa, miten pian kirjan ilmestymisen jälkeen arvion julkaisee ja motivaatio kirja-arvioon laskee, jos sitä ei tee heti tuoreeltaan. Ehkäpä 2015 kirja-arviot tulevat rajoittumaan uusiin kotimaisiin juomakirjoihin, vaikkakin monta mielenkiintoista englanninkielistä kirjaa odottaa nytkin pöydällä.

Kirjoitin 2014 vuoden aikana kaksi viinitarinaa (Cava ja Pares Balta) liittyen kesäkuiseen Katalonian matkaan. Nämä tarinat eivät tavoittaneet kovin hyvin yleisöään ja ehkäpä tässä mentiin liian kauaksi blogin varsinaisesta teemasta. Jatkossa viinikirjoittaminen vähentynee, varsinkin jos sillä ei ole suoraa kytköstä olueen tai olutkulttuuriin.

Olut- ja ruoka -aihetta raapaisin vähän vuonna 2014 ja ehkäpä kirjoitan aiheesta jatkossa enemmän, mutta tarkemmin olueen kytkettynä. Joitakin olutruokareseptejä tulee varmastikin purettua pöytälaatikosta.

Varsinaisista juomista kirjoitin vähän 2014. Mielenkiintoa kirjoittaa yksittäisistä oluista ja siidereistä on jossain määrin vähentänyt olut- ja siiderivalikoiman kapeus Suomessa. Esimerkiksi Alkossa on noin 140 mainitsemisen arvoista olutta ja parisenkymmentä hyvää siideriä. Jos nämä jakaa vielä käyttötarkoituksen mukaan, Alkon valikoimaan pohjautuvat juomasuositukset alkavat hyvin nopeasti toistaa itseään. Hyvissä olutravintoloissa on laajempi valikoima, mutta suuri vaihtuvuus ja tämän vuoksi rajoitettu saatavuus. Ravintolavalikoimasta on myös hankala puhua esimerkiksi ruokajuomasuositusten yhteydessä. Ruokakauppojen oluet ovat ja siiderit ovat taas makuskaalaltaan ja käyttötarkoitukseltaan melko rajoittuneita. Ulkomaisissa nettikaupoissa on erinomainen valikoima, mutta niiden valikoimista en ole vielä juomia suositellut, ehkäpä pitäisi. Varsinaisiin makuarvioihin olen tällä hetkellä menettänyt mielenkiintoni, koska ne ovat niin henkilökohtaisia ja varsinkin juomien pisteytys tuntuu välillä laittavan järjestykseen asioita, joita ei voi reilusti verrata. Jospa 2015 löydän näkökulman, joka palauttaa mielenkiinnon olut- ja siiderimerkeistä kirjoittamiseen.

Sahti oli vuonna 2014 tärkeimpiä aiheita, koska kirjoitan tietokirjaa sahdista (useita artikkeleita sahti -kategoriassa). Näin tulee olemaan myös vuonna 2015. Kyse ei ole vain juomasta, vaan myös merkittävästä osasta suomalaista kulttuuriperintöä ja maailman suosituimman alkoholijuoman historiaa. Kirjan kirjoittaminen vie paljon aikaa blogikirjoittamiselta ja tämän vuoksi blogini päivitystahti tulee pysyymään tulevanakin vuonna verkkaisena.

2014 käytin paljon aikaa Facebookiin perehtymiseen ja maltainen -Facebook -sivujen merkitys promo- ja tiedotuskanavana tulee varmaankin kasvamaan. Noita sivujahan pääsee lukemaan kaikki ilman tunnuksiakin, vaikkakin käytännössä ihmiset jotka eivät ole Facebookissa näyttävät käyttävän hyvin vähän tätä mahdollisuutta. Perinteistä puskamarkkinointia tulen tekemään jatkossa myös.

Joitakin aivan uudenlaisia avauksia on kehitteillä, mutta en tiedä sanoa milloin ne realisoituvat. Sen verran kuitenkin voi sanoa, että jatkossakin Maltainen tulee olemaan  teeman ”olut ja siideri” -alla moneen suuntaan poukkoileva.

Sahtikrouvi

07 sunnuntai syys 2014

Posted by maltainen in Pienpanimo, Ravintolat, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Krouvin lava, Pienpanimo, sahti, Sahtikirja, Sahtikrouvi, Sahtivierre

Hartolan Krouvissa toimii sahtia valmistava panimoravintola, tanssilava ja camping-alue. Yhdistelmä on hyvin suomalainen, mutta ainutlaatuinen. Tutustuimme Krouviin ja erityisesti sen panimoravintolaan Sahtikrouviin sahtikirjan kolmen kirjoittajan ja valokuvaajan voimin elokuun 2014 lopussa.

sahtikrouvi_ulkoa_web2

Sahtikrouvi on Lammin sahdin, Finlandia sahdin, Hollolan Hirven ja Pihamaan sahdin ohella yksi viidestä kaupallisesta panimosta, joille sahti on päätuote. Sahtikrouvi valmistaa yhdenlaista sahtia ja sitä tarjoillaan panimoravintolan ohella parissa lähiseudun kesätapahtumassa, kuten Uotinpäivillä Sysmässä heinäkuussa ja Hartolan Markkinoilla syyskuussa. Krouvin sahti on yleensä kuulunut myös Helsinkiläisen St. Urho’s pubin toukokuisten sahtiviikkojen valikoimaan. Sahtia ei myydä Krouvista mukaan, mutta sahtivierrettä myydään. Panimo tuottaa sahtia muutamia tuhansia litroja vuodessa.

Matti Punakallio mäskäys- ja siivilöintimyllyn äärellä

Matti Punakallio suunnittelemansa mäskäys- ja siivilöintimyllyn äärellä

Sahtikrouvin omistaja ja oluenpanija Matti Punakallio on suunnitellut laitteiston hartaudella ja ajatuksella. Laitteistossa on monia työvaiheita säästäviä oivalluksia ja prosessi kulkee jouhevasti painovoimalla alaspäin. Panimon sydän on Matin suunnittelema ja teettämä teräksinen mäskäys- ja siivilöintiastia, johon mahtuu kerralla 500 kg mallasta. Tästä mallasmäärästä saa noin 1200 litraa sahtia. Astia on vaakatasossa oleva sylinterimäinen mylly, joka pyörii mäskäysvaiheessa sähkömoottorilla. Toimintaperiaate muistuttaa betonimyllyä, eli astiassa on kiinteät sekoituslavat, mutta mäskin sekoitus tapahtuu astiaa pyörittämällä. Mäskäyksen jälkeen nestemäinen vierre valuu painovoimaisesti lämmönvaihtimeen keitettäväksi ja mäskin kiintoaines tiputetaan astian luukuista alapuolella olevaan astiaan, josta se kärrätään eläinten rehuksi.

Matti keittää vierrettä puolisen tuntia, jonka jälkeen lämmönvaihdin jäähdyttää vierteen.  Jäähdyttimeltä vierre menee kylmäsäilytystankkiin, josta sitä voidaan siirtää käymistankkeihin tai myydä asiakkaalle.  Mattihan aloitti panimotoiminnan 80-luvulla pelkällä vierteen myynnillä ja parhaimpina vuosina vierrettä myytiin huikeat 30000 litraa vuodessa. Laitteisto on siis suunniteltu erityisesti vierteen valmistusta varten. Sahtia Krouvissa on myyty vuodesta 1996.

Matin ensimmäinen kuurna toimii nyt panimon ohjauspaneelina

Panimon ohjauspaneeli on pultattu kuurnaan, jolla Matti aikoinaan aloitti sahdinpanon

Sahti virtaa seinän toisella puolella olevan ravintolan hanoihin suoraan käymistankeista. Sahti myydään 1/3 litran tuopeissa. Vaikkakin Matin mukaan sahdin myynti on vähentynyt huippuvuosista, tanssijoille se näyttää maistuvan hyvin. Matti tekee sahtinsa pelkästään ohramaltaasta kantavierteellä 23,5 ja siinä on alkoholia 9 %. Tumma väri tulee tumman ruismaltaan sijaan tummasta karamellimaltaasta. Katajaa hän ei käytä.

Sahtikrouvin sahti on tumman ruskeaa ja läpinäkymättömän sameaa. Pinnalla näkyy pientä poreilua. Tuoksu on makeahko sisältäen toffeen, karamellin, leivän ja banaanin aromeja. Maku on alkuun makeahko, mutta lämmittävä alkoholi kuiventaa vaikutelmaa loppua kohti. Vaikkakin maussa on makeutta, se on keskivertosahtia kuivempi ja pidemmälle käynyt. Päällimmäiseksi maussa jäävät karamelli, tummat kuivatut hedelmät, banaani, viinikumimainen hedelmäisyys ja lämmittävä alkoholi.  Katajan makua ei ole. Sahdista tulee mielleyhtymä tummiin belgialaisiin trappist -oluisiin. Ehkäpä vierteen tavallista pidempi keittäminen saa sahdin muistuttamaan enemmän vahvoja maltaisia oluita. Sahti on erittäin runsas ja miellyttävä, sekä myös petollisen juotava.

Vierailumme aikana Krouvin lavalla esiintyi Teuvo Oinas & Kiintotähti sekä Saija Tuupanen & Ex-miehet. Tanssilava on suuri ja väkeä oli paljon. Tanssin ystäviä tulee tänne kauempaakin ja osa tanssijoista myös yöpyy camping-alueella. Matti näytti itsekin viihtyvän tassilattialla hyvin.

Teuvo Oinas & Kiintotähti

Krouvin lavalla Teuvo Oinas & Kiintotähti

Panimoravintola Sahtikrouvi on auki kesäisin torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Krouvi on nelostien (E75) varrelta noin 6 km, ja Hartolassa päin liikkuessa panimoravintolaan voi poiketa sahdille, vaikka ei olisikaan menossa tansseihin tai leiriytymään. Tanssit ovat perjantai-iltaisin, jolloin panimoravintola jää tanssilavan puolelle. Aukioloajat kannattaa tarkistaa Krouvin kotisivuilta.

Lisätietoa kaupallisista sahtipanimoista löytyy Suomalaiset pienpanimot -kirjasta sekä Olutkellarin sahtioppaasta.

← Older posts

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Pidä blogia WordPress.comissa.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...