• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Category Archives: Ravintolat

IPA-buumi

12 tiistai Tou 2015

Posted by maltainen in Humala, Oluttyylit, Ravintolat

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Amerikkalaiset humalat, Humalalajikkeet, IPA, Katkeruus, Oluttrendit

Olutravintoloiden hanat ja kaapit painottuvat nyt voimakkaasti humaloituun IPA-tyyliseen olueen. Osa enemmän oluita maistelevista alkavat jo kyllästyä tähän suuntaukseen, ja veikkailevat innolla seuraavaa trendiä. Onko IPA-buumi laantumassa?

Olvi IPA

Itseasiassa buumi saattaa jopa kasvaa. Suuri yleisö on nyt löytämässä tämän oluttyylin, josta viitteitä antaa esimerkiksi jo Prismassakin myytävät IPA-lasit ja Olvin IPA.

Toiseksi, jo yli vuosikymmenen olutrendit ovat tulleet Eurooppaan USAsta, eikä siellä näy merkkejä trendin taittumisesta. Myös oluenpanotietämys eurooppalaisiin kotipanimoihin ja pienpanimoihin valuu pääosin USAsta. Pienpanimoissa yksinkertaisesti pannaan mielellään amerikkalaistyylistä IPAa, ja siitä on muodostunut mittari, jolla panimoita vertaillaan.

Kuluttajien kokeilunhalu saa panimot suoltamaan jatkuvasti uutuuksia markkinoille. Helpoimpia tapoja tehdä jännittäviä uutuuksia on vaihdella humalalajikkeita, ja tämän ovat huomanneet myös humalan jalostajat ja tuottajat. Jopa maailman suurimmassa humalantuottajamaassa Saksassa on kehitelty sitruksisia amerikkalaistyylisiä lajikkeita, kuten mandarina bavaria. Jatkuva uusien humalalajikkeiden tulva on polttoainetta IPAn menestykselle.

Onneksi IPA-kulttuurissa on nähtävissä nyt enemmän nyansseja ja vaihtelua. Esimerkiksi Virossa ja Tsekissä on huomattu, että tuhdisti amerikkalaisittain humaloidun oluen voi tehdä myös pehmeämmin ja maltillisemmalla katkeruudella. Tämä tekee niistä monikäyttöisempiä ja paremmin ruokaolueksikin sopivia juomia.

Piristävää vaihtelua tuovat myös USAssa viime vuosina jalostetut aromiltaan voimakkaat, mutta sitruksisesta makumaailmasta poikkeavat humalalajikkeet. Mielenkiintoista miten radikaalisti kasvinjalostuksella voidaan muuttaa oluen makua. IPAkin saattaa maistua erilaiselta kymmenen vuoden kuluttua.

Advertisement

Kevään sahtimenut

05 sunnuntai Huh 2015

Posted by maltainen in Ravintolat, Ruoka, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Bryggeri Helsinki, Hollolan Hirvi, Latva Bar, Olutmenu, Sahti ja ruoka, Suomalainen keittiö

Suomalaiset ravintolat ovat puhkuneet vuosikymmenen aikana uutta intoa suomalaiseen ruokaperinteeseen ja tänä keväänä näemme minkälaisen muodonmuutoksen sahti ja ruoka -teema kokee innovatiivisten kokkien käsissä.

Teeman aloittaa Helsinkiläinen Latva Bar tarjoamalla sahtia ja hirviburgeria 7.4.-11.4.2015. Ravintola Juuren keittiömestarin Jukka Nykäsen suunnitteleman burgerin valmistuksessa käytetään sahtia useammassakin vaiheessa. Jos olet käymässä Helsinki Beer Festivalilla 10.-11.4., suosittelen vierailua myös Latvassa!

Toukokuussa Bryggeri Helsinki tarjoaa oman sahtia ja ruokaa yhdistelevän menunsa 8.-16.5.2015 ja toukokuun puolessa välissä on myös St. Urho’s Pubin 20. sahtipäivät, joten tuolloin on useampikin hyvä syy olla liikkeellä sahdin merkeissä.

Teemassa on mukana myös juhlien järjestämiseen erikoistunut tilausravintola Hollolan Hirvi, joka on jo pitkään käyttänyt ruokien raaka-aineina sahtia ja sahtivierrettä sekä tarjonnut ruokajuomana legendaarista oman panimonsa kivisahtia.

Nämä kolmen ravintolan sahtia ja ruokaa yhdistelevät menut tullaan kuvaamaan ja dokumentoimaan tulevaan sahtia käsittelevään tietokirjaamme, joka ilmestyy loppuvuodesta 2015.

Innovatiivisuutta sahdin ja ruoan yhdistelemisestä löytyy myös sahtiharrastajista, katsokaapa vaikka Pirjo Korpelan sahti ja ruoka -aiheinen haastattelu tai Sahtiseura Sahtipäiden sahtia, sahtivierrettä ja sahtimäskiä hyödyntävät reseptit.

Herkkujuustolan Sahti-Vilho

Sahti & ruoka -rintamalla tapahtuu: Herkkujuustola kehitteli sahdilla harjatun kittipintaisen juuston, Sahti-Vilhon.

Olutmenu: Juuri oikea Maku

15 sunnuntai Maa 2015

Posted by maltainen in Ravintolat, Ruoka, Ruokajuoma

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Maku Brewing, Olut Ruokajuomana, Olutmenu, Ravintola Juuri

Ruokakokonaisuuksiin sovitetut viinipaketit ovat hyvissä ruokaravintoloissa vakiintunut käytäntö, mutta vastaavia olutpaketteja on harvoin tarjolla. Kun laaturavintola tarjoaa oluiden ympärille rakennetun täsmämenun, täytyy tarttua hetkeen. Tällainen hetki koitti, kun Ravintola Juuressa tarjoiltiin 19.2-1.3.2015 Maku Brewing -panimon kanssa yhteistyössä suunniteltua  Juuri oikea Maku -menua. Menu on valitettavasti päättynyt, mutta se on ehdottomasti dokumentoinnin arvoinen esimerkkinä modernista pitkälle viedystä oluen ja ruoan yhdistelmästä.

Menu tarjosi neljä ruokalajia ja neljä Maku Brewingin olutta 80 euron hintaan. Hinta osoittautui varsin kohtuulliseksi, sillä menu oli hyvin monipuolinen ja pieteetillä koostettu. Pakettiin kuului vielä välijuomana Juuren fenkolin ja sitruunan makuinen snapsi. Vastaavanlaatuisen menun viinipaketin keran nauttimiseen menisi kymppi pari enemmän.

juurimaku1_web

Annoksissa oli monia makuja, jotka sopivat yhteen sekä keskenään että kuhunkin annokseen valittuun olueen. Alkuun tarjottiin herkkutattia, punajuurta ja kuttugoudaa sekä juomana Maku Amber Alea. Tässä amber alessa pyöreä karamellisuus on hallitseva elementti sekä myös oluen lautasella olleeseen annokseen parittava piirre. Karamelli ryyditti mukavasti erityisesti tattia, jota annoksessa oli pyreenä sekä lastuina.

juurimaku2_web

Toisessa annoksessa pääosissa oli tartar-luomunauta, mänty ja tyrni sekä ruokajuomana Maku Golden Ale. Tässä tyrni liitti annoksen kiinteämmin golden alen sitruksiseen humalointiin ja toi terävää vastaapainoa pyöreämpiin makuihin.

Kahdessa ensimmäisessä ruokalajissa oluet olivat vahvuudeltaan vain 4,5 %, mutta niiden maun voimakkuus osui täysin yhteen ruokalajien voimakkuuteen. Mielessäni kävi, että hyvin monet nykytrendien mukaiset pienpanimo-oluet ovat liian voimakkaan makuisia ruokajuomaksi. Ne on tehty enemmänkin maisteltavaksi sellaisenaan.

juurimaku3_web

Pääruoan elementit olivat savuinen ja hiiltynyt taimen, fenkoli ja sinappi sekä ruokajuomana Maku Savu Porter. Sekä taimen että sen lisukkeet olivat todella maukkaita. Porter sopi hyvin makumaailmaan, mutta oli voimakkuudeltaan hieman ruokaa voimakkaampi ja sitä piti ottaa hyvin pieninä kulauksina, jotta ruoka ei olisi jäänyt oluen alle. Oikeastaan yllättävää, sillä tämä 5,9 prosenttinen porter ei ole maun voimakkuudeltaan erityisen tuhti pienpanimo-olueksi.

juurimaku4_web

Jälkiruokana tarjoiltiin mantelikakkua, hapankermasorbettia ja karviaisia, juomana Maku IPA. Tämä olut-ruoka -yhdistelmä ei ole tavanomainen, mutta ehkä se toimivuudessaan ja yllättävyydessään olin menun mieleenpainuvin. Mantelikakussa oli timjamia, mikä toi sen lähemmäksi IPAn hedelmäistä humalointia. Myös karviaiset sopivat hauskasti oluen humalaan ja karamelliin. Makea jälkiruoka sai IPAn maistumaan kuivemmalta, mutta ei häiritsevällä tavalla.

Menun oluet tarjottiin kolmasosalitran pulloissa. En valita, mutta annoksiin olisi riittänyt hyvinkin kaksi desia kutankin olutta. Tämä onkin yksi olutmenujen ongelma, koska harva ruokaravintola voi myydä useita eri oluita parin desin annoksina.

Tarjoilija kertoi menun olleen suosittu, joten jospa vastaavia menuja nähtäisiin jatkossa useammin. Vaikuttaa kuin sekä kiinnostus että tarjonta hienostuneempiin olut-ruoka -makupareihin olisi kasvamassa.

Viron pienpanimoviikkojen olutmenu

08 sunnuntai Maa 2015

Posted by maltainen in Ravintolat, Ruoka, Ruokajuoma

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Bryggeri Helsinki, Olut Ruokajuomana, Olutmenu, Viron pienpanimot, Viron pienpanimoviikot

Helsinkiläisissä ravintoloissa on saatu nauttia viimeaikoina kahdesta hienosta olutmenusta, jossa jokaiselle ruokalajille on sovitettu oma oluensa. Kerron tulevassa blogijutussa jo päättyneestä Ravintola Juuren ja Maku Brewingin yhteistyömenusta ja alla muistelen lämmöllä Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikkojen avajaissa 26.2. nauttimaani olutmenua. Lopuksi kerron myös lyheyesti Viron kiihtyvästä pienpanimobuumista. Bryggerin Viron olutviikot jatkuvat vielä 14.3.2015 ja ne tarjoavat olutmenun lisäksi 28 virolaista uuden aallon pienpanimo-olutta, suosittelen!

Viron pienpanimoviikkojen menun on luonut Bryggerin keittiöpäällikkö Ali Suviala ja virolainen olutsommelier Kristjan Peäske. Kolmen ruokalajin menu maksoi 39 euroa ja menuun sovitetut kolme olutta 12 euroa. Oluet tarjoiltiin noin puolikkaan pullon (1/3 l) annoksina, mikä oli täysin riittävä määrä. 51 euroa kolmesta hyvin tehdystä ruokalajista ja pienpanimo-oluesta on kohtuuhinta, sillä yleensä menuihin sovitetut viinipaketit ovat 30 eurosta ylöspäin. Oluen etu ruokajuomana viiniin nähden onkin hinta.

bryggeri1_web

Menun aloitti virolaisen pienen tuottajan kutunjuusto, omenakompotti ja marinoitu sipuli. Ruokajuomana tarjoiltiin tallinnalaisen Hopster panimon Pearu IPA. Tämä IPA oli pyöreän karamellinen, mikä loi makuja täydentävän vastakohdan annoksen kirpeään hapokkuuteen. Myös IPAn kukkean hedelmäinen humalointi toi annokseen uuden mielenkiintoisen ulottuvuuden. IPAksi oluessa oli varsin maltillinen katkeruus, mikä teki siitä ruokaystävällisemmän.

bryggeri2_web

Pääruokana tarjoiltiin Bryggerin stoutissa haudutettua porsaanposkea, selleripyreetä ja savustettua punajuurta. Ruokajuomaksi oli valittu Õllenaut -panimon Vanamees, amerikkalaisittain humaloitu ruis-IPA. Porsaanposki oli erittäin muhevaa ja liemi, jossa se tarjoiltiin oli tuhdin, mutta lempeän lihaisa. Savustetut punajuuret olivat mieleenpainuvan maukkaita. Ruis-IPA täydensi karamellisuutensa ansiosta hyvin annosta ja sopi voimakkuudeltaakin ruokalajiin todella hyvin. Rukiin maku tässä IPAssa oli mieto, mutta ehkä se toi tuhdimpaa viljaisuutta, joka yleensä sopii tuhtiin liharuokaan.

Jälkiruokana oli Suklaa-porterkakkua ja tyrnisorbettia, jotka olivat todella maukkaita erikseen, mutta ei mielestäni toisiaan täydentäviä. Annokseen sovitettu olut tuli pöytään paljon jälkiruokaa jäljessä ja jostain syystä se oli Koffin Two Tree Porter, vaikka kyseessä oli Viron pienpanimoviikot. Jälkikäteen huomasin menussa lukevan jälkiruoan olutsuosituksena Põhjala Pime Öö. Two Tree Porter ei ollut ristiriitainen, mutta ei myöskään makuja täydentävä olut. Makean kakun jälkeen porter muuttui turhankin kuivan makuiseksi, tyrnisorbetin kanssa se sopi jo paremmin.

Kokonaisuutena menu olisi tietysti ollut monipuolisempi, ellei kaksi kolmesta ruokaoluesta olisi olleet tyyliltään karamellista IPAa. Toisaalta alku- ja pääruoka toivat IPAsta ruokajuomana esille täysin eri piirteita. Menu oli täysin hintansa väärti ja voin suositella sitä kaikille oluen ystäville. Kun puhutaan oluesta ja ruoasta Suomessa, Bryggeri Helsinkiä ei voi sivuuttaa, myöskin talon omat oluet ovat erinomaisia ja hyvin ruokaystävällisiä. Mainittakoon myös, että aterioiden ohessa tarjottava Bryggerin olutmäskileipä on uskomattoman maukasta, lajissaan parasta maistamaani.

kristjan_web

Olutsommelier Kristjan Peäske

Kerron lopuksi hieman Viron olutskenestä, josta Viron pienpanimoviikkojen avajaisissa 26.2. oli puhumassa Olutliiton puheenjohtaja ja Virolaisen olutkulttuurin puhemies Heikki Kähkönen, Virolainen olutsommelier ja ravintoloitsija Kristjan Peäske sekä tallinnalaisen Põhjala -panimon Tiit Paananen.

Vuonna 2011 Virossa oli muutama pienpanimo ja nyt reilun vuoden sisään niitä on syntynyt toistakymmentä. Sekä panimoiden että niiden tuottamien oluiden kirjo kasvaa tällä hetkellä vauhdilla. Monet pienpanimoista ovat alusta pitäen vientihenkisiä ja esimerkiksi Tiit Paananen kertoi Põhjalan suuntaavan 80 % oluistaan ulkomaan vientiin. Viron pienpanimo-oluet alkavat vamastikin yleistyä pian suomalaisissa olutravintoloissa, ja luultavasti hyvin kilpailukykyiseen hintaan. Sanomattakin on selvää, että Virossa lainsäädäntö on Suomea otollisempi pienpanimo-oluen tuontantoon ja sen vientiin.

Maistamieni oluiden perusteella virolaisten pienpanimo-oluiden laatu on hyvä, yllätävänkin korkea ottaen huomioon panimoiden tuoreuden. Oluet ovat isolta osin amerikkalaistyylisiä, eli paljon amerikkalaisittain humaloitua IPAa, mutta esimerkiksi myös maukkaita ruisoluita ja imperial stouteja oli tarjolla.

Viron pienpanimoviikoista raportoi ansiokkaasti myös olutblogit Tuopillinen, Tyttö ja tuoppi sekä Punavuori Gourmet.

Sahtikrouvi

07 sunnuntai syys 2014

Posted by maltainen in Pienpanimo, Ravintolat, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Krouvin lava, Pienpanimo, sahti, Sahtikirja, Sahtikrouvi, Sahtivierre

Hartolan Krouvissa toimii sahtia valmistava panimoravintola, tanssilava ja camping-alue. Yhdistelmä on hyvin suomalainen, mutta ainutlaatuinen. Tutustuimme Krouviin ja erityisesti sen panimoravintolaan Sahtikrouviin sahtikirjan kolmen kirjoittajan ja valokuvaajan voimin elokuun 2014 lopussa.

sahtikrouvi_ulkoa_web2

Sahtikrouvi on Lammin sahdin, Finlandia sahdin, Hollolan Hirven ja Pihamaan sahdin ohella yksi viidestä kaupallisesta panimosta, joille sahti on päätuote. Sahtikrouvi valmistaa yhdenlaista sahtia ja sitä tarjoillaan panimoravintolan ohella parissa lähiseudun kesätapahtumassa, kuten Uotinpäivillä Sysmässä heinäkuussa ja Hartolan Markkinoilla syyskuussa. Krouvin sahti on yleensä kuulunut myös Helsinkiläisen St. Urho’s pubin toukokuisten sahtiviikkojen valikoimaan. Sahtia ei myydä Krouvista mukaan, mutta sahtivierrettä myydään. Panimo tuottaa sahtia muutamia tuhansia litroja vuodessa.

Matti Punakallio mäskäys- ja siivilöintimyllyn äärellä

Matti Punakallio suunnittelemansa mäskäys- ja siivilöintimyllyn äärellä

Sahtikrouvin omistaja ja oluenpanija Matti Punakallio on suunnitellut laitteiston hartaudella ja ajatuksella. Laitteistossa on monia työvaiheita säästäviä oivalluksia ja prosessi kulkee jouhevasti painovoimalla alaspäin. Panimon sydän on Matin suunnittelema ja teettämä teräksinen mäskäys- ja siivilöintiastia, johon mahtuu kerralla 500 kg mallasta. Tästä mallasmäärästä saa noin 1200 litraa sahtia. Astia on vaakatasossa oleva sylinterimäinen mylly, joka pyörii mäskäysvaiheessa sähkömoottorilla. Toimintaperiaate muistuttaa betonimyllyä, eli astiassa on kiinteät sekoituslavat, mutta mäskin sekoitus tapahtuu astiaa pyörittämällä. Mäskäyksen jälkeen nestemäinen vierre valuu painovoimaisesti lämmönvaihtimeen keitettäväksi ja mäskin kiintoaines tiputetaan astian luukuista alapuolella olevaan astiaan, josta se kärrätään eläinten rehuksi.

Matti keittää vierrettä puolisen tuntia, jonka jälkeen lämmönvaihdin jäähdyttää vierteen.  Jäähdyttimeltä vierre menee kylmäsäilytystankkiin, josta sitä voidaan siirtää käymistankkeihin tai myydä asiakkaalle.  Mattihan aloitti panimotoiminnan 80-luvulla pelkällä vierteen myynnillä ja parhaimpina vuosina vierrettä myytiin huikeat 30000 litraa vuodessa. Laitteisto on siis suunniteltu erityisesti vierteen valmistusta varten. Sahtia Krouvissa on myyty vuodesta 1996.

Matin ensimmäinen kuurna toimii nyt panimon ohjauspaneelina

Panimon ohjauspaneeli on pultattu kuurnaan, jolla Matti aikoinaan aloitti sahdinpanon

Sahti virtaa seinän toisella puolella olevan ravintolan hanoihin suoraan käymistankeista. Sahti myydään 1/3 litran tuopeissa. Vaikkakin Matin mukaan sahdin myynti on vähentynyt huippuvuosista, tanssijoille se näyttää maistuvan hyvin. Matti tekee sahtinsa pelkästään ohramaltaasta kantavierteellä 23,5 ja siinä on alkoholia 9 %. Tumma väri tulee tumman ruismaltaan sijaan tummasta karamellimaltaasta. Katajaa hän ei käytä.

Sahtikrouvin sahti on tumman ruskeaa ja läpinäkymättömän sameaa. Pinnalla näkyy pientä poreilua. Tuoksu on makeahko sisältäen toffeen, karamellin, leivän ja banaanin aromeja. Maku on alkuun makeahko, mutta lämmittävä alkoholi kuiventaa vaikutelmaa loppua kohti. Vaikkakin maussa on makeutta, se on keskivertosahtia kuivempi ja pidemmälle käynyt. Päällimmäiseksi maussa jäävät karamelli, tummat kuivatut hedelmät, banaani, viinikumimainen hedelmäisyys ja lämmittävä alkoholi.  Katajan makua ei ole. Sahdista tulee mielleyhtymä tummiin belgialaisiin trappist -oluisiin. Ehkäpä vierteen tavallista pidempi keittäminen saa sahdin muistuttamaan enemmän vahvoja maltaisia oluita. Sahti on erittäin runsas ja miellyttävä, sekä myös petollisen juotava.

Vierailumme aikana Krouvin lavalla esiintyi Teuvo Oinas & Kiintotähti sekä Saija Tuupanen & Ex-miehet. Tanssilava on suuri ja väkeä oli paljon. Tanssin ystäviä tulee tänne kauempaakin ja osa tanssijoista myös yöpyy camping-alueella. Matti näytti itsekin viihtyvän tassilattialla hyvin.

Teuvo Oinas & Kiintotähti

Krouvin lavalla Teuvo Oinas & Kiintotähti

Panimoravintola Sahtikrouvi on auki kesäisin torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Krouvi on nelostien (E75) varrelta noin 6 km, ja Hartolassa päin liikkuessa panimoravintolaan voi poiketa sahdille, vaikka ei olisikaan menossa tansseihin tai leiriytymään. Tanssit ovat perjantai-iltaisin, jolloin panimoravintola jää tanssilavan puolelle. Aukioloajat kannattaa tarkistaa Krouvin kotisivuilta.

Lisätietoa kaupallisista sahtipanimoista löytyy Suomalaiset pienpanimot -kirjasta sekä Olutkellarin sahtioppaasta.

Oluella Barcelonassa

23 maanantai Kes 2014

Posted by maltainen in Espanja, Pienpanimo, Ravintolat

≈ 3 kommenttia

Avainsanat

Barcelona, Olutravintola, Pienpanimo

Espanja tunnetaan viineistään, mutta espanjalaiset juovat paljon myös olutta. Eikä suurissa kaupungeissa valikoimakaan ole enää pelkkää teollisuuslageria. Erityisesti Barcelonaan on syntynyt viiden vuoden sisään pienpanimo-olutta suosivia paikkoja, kuten olutkirjailija Pete Brown blogissaan mainitsee. Barcelonan läheinen Penedesin viinialue tuottaa yli 100 miljoonaa pulloa cava -kuohuviiniä vuodessa, joten cava on luonnollisesti kaupungin ykkösjuoma. Kaupungissa on kuitenkin totuttu hyvin monimuotoiseen, kokeilevaan ja uutta hakevaan ruokakulttuuriin, joten pienpanimo-olutkin on siellä kotonaan.

biercab_web

Kesäkuisella Barcelonan vierailullani ensimmäinen olutkohde oli BierCaB, ratebeer -sivustonkin kaupungin parhaaksi listaama olutravintola. Tämä ravintola on Barcelonan modernissa Eixamplen kaupunginosassa ja ravintola näyttää pelkistetyn nykyaikaiselta, jopa hieman skandinaavisella tavalla. Palvelu oli erittäin nohevaa, asiakas otettiin vastaan heti sisään saavuttuaan ja oluet tulivat asiantuntevasti ja tehokkaasti eteen. Hanaoluiden valikoima oli hyvin vakuuttava: kolmekymmentä hyvin valittua olutta eri puolilta maailmaa, joista paikallisia noin puolentusinaa. Valikoima oli hieman painottunut olutravintoloiden nykysuuntauksen mukaisesti tuhteihin makupommeihin, mutta mukana oli riittävästi myös helpommin juotavaa miedompaa olutta. Maistoin Navarralaisen Naparbier -panimon saisonia ja pilsneria ja molemmat olivat erittäin tyylinmukaisia ja maukkaita.

biercab_ruoka_web

Ruokalista oli yllättävän pitkä ja kirjava sisältäen esimerkiksi tapaksia, burgereita, sandwitchejä ja iberialaisia erikoisuuksia. Ehkäpä monimuotoisen ruokalistan oli ajateltu täydentävän monimuotoista olulistaa. Lautasellinen paikallisia kinkkuja ja makkaroita sopi täydellisesti pilsnerin kanssa, yksinkertaisen maukasta. Lyhyen visiitin perusteella kyseessä on todellakin yksi Euroopan parhaista olutravintoloista.

alehop_ulkoa_web

Toinen kohde oli Ale & Hop -ravintola viihtyisässä Bornin kaupunginosassa. Olin ovenkahvassa kiinni avautumishetkellä perjantaina puolenpäivän aikaan, mutta porukkaa ravintolaan alkoi valua verkkaiseen tahtiin vasta yhden jälkeen. Baaritiskillä seuraani liittyi voimakkaasti hampulta tuoksuva mies, joka paljastui vapaapäiväänsä viettäväksi tarjoilijaksi yhdestä Barcelonan arvostetuimmista olutravintoloista, La Cervetecasta. Mies mainitsi omiksi suosikkiolutravintoloikseen BierCaBin, Cervetecan ja Ale & Hopin. Myöhemmin seuraan liittyi myös Ale & Hopin omistaja Alberto, ajettuaan sisään keskittyneen näköisesti uutta varastosaldo-järjestelmää. Alberto on taustaltaan enemmän olutfriikki kuin ravintoloitsija, mutta on nostanut ravintolan kolmen toimintavuoden aikana yhdeksi Barcelonan mielenkiintoisimmista olutravintoloista.

alehop_taps_web

Ale & Hopissa oli 10 hanaolutta, joista puolet paikallisia. Lisäksi kattava valikoima erikoisiakin pullo-oluita ympäri maailman. Kaksi olutta tarjoiltiin real alena käsipumpusta, joista toinen oli englantilainen ja toinen paikallinen katalonialainen Ales Agullons Edgar. Edgar oli tyyliltään amerikkalainen pale ale ja ainakin tuona iltapäivänä selvästi paikan myydyin olut. Paikalliset oluet olivat täälläkin hyvin tehtyjä ja tyylipuhtaasti britannian ja USAn aleperinteeseen nojaavia: brown alea, pale alea ja double IPAa.

alehop_ruoka_web

Myös ruokakonsepti on hyvin erottuva: paikka keskittyy kasviruokaan ja tarjolla oli esimerkiksi kasvisburgereita, quesadilloja, dippejä ja juustoja, varsin mukavan näköistä sormiruokaa. Alberto itse kertoi syövänsä kasvispainotteisesti, mutta toisinaan myös lihaa. Hänen mukaansa ravintolassa tarjottavan lihan alkuperän ja tuotannon eettisyyden varmistaminen on sen verran työlästä, että hän päätti jättää lihan pois ruokalistalta.

Juuri kun olin lähdössä Cervetecaan, hampulta tuoksuva mies sanoi sen aukeavan vasta klo 18. Alberto suositteli minulle sen sijaan läheistä Mosquito -olutravintolaa, joka on yksi kaupungin kolmesta Alberton tuntemasta real ale -paikasta Cervetecan ja Ale & Hopin ohella. Mosquito täytti selvästi hyvän olutravintolan tunnusmerkit, mutta suosio näytti perustuvan enemmän aasialaiseen street food -vaikutteiseen ruokaan, listalla oli esimerkiksi dim sumeja ja noodeleita. Perjantai-iltapäivällä paikassa kuhisi ja ihmiset jonottivat päästäkseen syömään. Join Beer Cat Barcelona Blonden real alena, ihan kelpo amerikkalaisittain humaloitu golden ale.

rossesitorrades_web

Perjantaipäivän päätteeksi kävin hakemassa repullisen tuliaisia yhdestä kaupungin parhaista olutkaupoista, Rosses i Torradesista. Kaupassa on muutaman sadan oluen valikoima ja espanjalaiseen tyyliin siellä voi sekä ostaa että maistella juomia. Espanjalaisia pienpanimo-oluita oli noin nelisenkymmentä, joista valtaosa katalonialaisia. Täälläkin amerikkalaisittain humaloidun alen osuus pisti silmään.

Tämän pikaisen Barcelonan olutkierroksen perusteella espanjalaisten pienpanimo-oluiden laatu oli yllättävänkin hyvä. Hanaoluissa ei ollut laatuongelmia, eikä maun laatua yritetty korvata maun voimakkuudella. Monet oluet olivat amerikkalaisittain humaloituja, jotka tuntuvat nykyään maistuvan melko samanlaiselta riippumatta valmistusmaasta, etenkin jos oluet on tehty amerikkalaisten tarkkaan määritettyjen tyylikategorioiden mukaan. Hieman kärjistäen amerikkalaista pale alea tai IPAa voisi verrata ranskalaisiin perunoihin: molempia saa ympäri maailman ja yleensä jo etukäteen tietää mitä tuleman pitää. No, pitäähän Espanjaistenkin IPAnsa saada ja ekologisuuden sekä tuoreuden nimissä olut kannattaa tehdä lähellä asiakkaita. Ehkäpä Espanjan pienpanimoskenen kypsyessä markkinoille alkaa tulla persoonallisempia ja paikallisemman makuisia oluita. Löytyihän jo nytkin olutkaupasta paikallisessa viinitynnyrissä kypsytetty olut.

Jos Espanjan oluet eivät sinällään tarjoakaan paikallista eksotiikkaa, niin olut ja ruoka yhdessä sen tekevät. Aloin jo pohtimaan voikohan tässä kaupungissa ollenkaan pitää olutravintolaa ilman hyvää ruokaa. Ainakin käymistäni kolmesta olutravintolasta löytyi hyvin gastronominen ja persoonallinen ruokalista.

Ja lopuksi neuvo Barcelonan ravintolakierrosta suunnitteleville: Barcelonassa ravintoloiden aukeamisaikojen kanssa saa olla tarkkana. Monet ruokaa tarjoavat ravintolat aukeavat vasta klo 17 tai 18. Osa näistä on lisäksi auki iltapäivällä, esimerkiksi klo 13-16. Jotkut ravintolat taas ovat auki puolesta päivästä eteenpäin, varsinkin loppuviikkoa kohti.

Baskimaassa syödään aina kun juodaan

05 maanantai Tou 2014

Posted by maltainen in Espanja, Haastattelu, Ravintolat, Ruokajuoma, Viini

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Baskimaa, olutkulttuuri, Pintxos, Viinibaari, viinikulttuuri

Haastattelin gastronomian ja enologian professoria Juanan Bilbaota 8.4.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Hän oli Jyväskylässä Figaron kutsumana, kiitokset Figaron Nikolle mahdollisuudesta haastatteluun! Juanan on kotoisin Bilbaosta Baskimaasta ja juttelin hänen kanssaan baskien baareista, joissa juominen, syöminen ja keskustelu ovat baskikulttuurin kulmakiviä. Mielenkiintoista oli myös kuulla oluen nauttimisesta desin annoksina ja sukupolvien välisistä eroista viiniin suhtautumisessa. Hätkähdyttävää oli kuulla enologian professorilta, että näinkin perinteisellä viinialueella kuin Baskimaassa nuorempaa sukupolvea kiinnostaakin ehkä enemmän olut kuin viini. Ei ihme, että Espanjalaisten viinien näkyvyys Suomessa näyttää kasvavan jatkuvasti! Baskimaan baareissa keskeinen ruoka on pintxos, perinteisesti leipäviipaleen päälle kasattu ja yleensä cocktailtikun koossa pitämä pieni hiukopala. Eli mutkatonta, mutta yleensä laadukasta sormiruokaa keskustelun, juomien ja baarikierrosten oheen.

jbilbao

Juanan Bilbao

Baskimaassa baareissa on siis tapana syödä pintxoksia juomien ohessa? Kyllä. Viini, pintxokset ja baareissa käyminen ovat meille tärkeä osa kultuuria sekä hyvä tapa tavata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Meille sosiaalinen kanssakäyminen on meille hyvin tärkeää emmekä mielellään istu baareissa yksin.

Onko jokaisessa Baskimaan baarissa tarjolla jotakin syötävää? Kyllä. Baskimaassa on mahdotonta pitää baaria ilman pintxoksia. Noin 10-15 erilaista pintxosta on minimi ja joissakin baareissa valikoimassa on yli 50 erilaista. Yleensä kaikki baarin pintxokset ovat saman hintaisia, noin 1,5-2 euroa kappale eli samaa hintaluokkaa kuin viinilasi, joka maksaa yleensä 1,5-2,5 euroa.

Juodaanko viinin ohella myös siideriä tai olutta? Siideri ei ole tyypillinen juoma Bilbaossa, San Sebastianissa ehkä. Tyypilliset juomat ovat viini ja olut, juomme paljon myös olutta. Mutta olutta juodaan usein samankokoisina annoksina kuin viiniä, eli pieni lasillinen, ehkä noin 10 cl. Tästä pienestä olutlasillisesta käytetään nimeä zurito. Olut on tavanomaista lageria hanasta. Meillä ei ole monimuotoista olutkulttuuria ja tilaamme olutta sanomalla vain ’olut’.

Millaista viiniä baareissa juodaan? Baarin valintaan vaikuttaa onko omistaja tai tarjoilija on tuttu ja ovatko baarin pintxokset ja viinit hyviä. Eri baareissa viinit ovat erilaisia sekä tyyliltään että laadultaan. Rioja [josta viinit usein tulevat] on maineikas alue, joka tuottaa paljon viiniä. Riojasta löytyy suurenmoista viiniä, hyvää viiniä, tavanomaista viiniä ja myös huonoa viiniä. Jos baari valitsee viinin hinnan perusteella, laatu ei välttämättä ole hyvä.

Vanhemmalla isäni sukupolvella on tapana juoda valkoviiniä lounaalla ja punaviiniä myöhemmin päivällä. Mutta nykyään tämänkaltaiset säännöt eivät ole niin yleisiä, puna- ja valkoviiniä juodaan sekaisin.

Onko juomatavoissa sukupolvien välisiä eroja? On todellakin. Viinin suhteen on kolmea erilaista sukupolvea. 50-70 vuotiaat käyttävät viiniä vanhaan tyyliin, eli tavanomaista valkoviiniä lounaalla ja tavanomaista punaviiniä iltapäivästä eteenpäin. Oma sukupolveni on tarkempi laadusta ja tietää varmaankin enemmän erilaisista viineistä, erilaisten viinien maistaminen on tärkeää. Nuoret pitävät ehkä enemmän oluesta, helpoista ja raikkaista juomista. Heille viini saattaa tuntua alkuun vaikealta sisäistää.

Luuletko, että nuoret siirtyvät myöhemmin viinikulttuurin pariin? Ehkä, koska Baskimaassa ja muuallakin Espanjassa liikelounailla on tapana juoda viiniä. Hienolla liikelounalla olisi epäkohteliasta sanoa, että ei pidä viinistä. Ehkä nuoria alkaa kiinnostamaan viini enemmän heidän siirtyessään työelämään.

Onko sinulla suosikkiyhdistelmiä pintxosten ja juoman suhteen? Ei ole. Minulle ruoan ja viinin suhde on leikkiä. Haluan jatkuvasti löytää uusia makuelämyksiä ja nauttia uusista yllättävistä makuyhdistelmistä.

pintxos2

Juanan Bilbaon tekemä pintxos, tortilla de patatas eli perunamunakas.

 

 

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...