Category Archives: Siideri

Simppelit siideriohjeet

07 keskiviikko Lok 2015

Posted by in Juomien valmistus, Siideri

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Syksyllä 2014 julkaisemani siiderin valmistusohjeet ovat nousseet vähitellen blogini suosituimmaksi sisällöksi. Ohjeiden kirjoittamisen jälkeen olen pitänyt kaksi kurssia siiderin valmistuksesta, ja löytänyt tapoja yksinkertaistaa siiderinvalmistusta. Opetuskokemuksen karttuessa vanhat – sinänsä pätevät – ohjeet alkoivat tuntua liian monisyisiltä ja liian paljon vaihtoehtoja tarjoavilta.

Tässä on nyt toisenlainen tulokulma: Simppelit siideriohjeet. Ohjeisiin tiivistyy mielestäni yksinkertaisin ja toimintavarmin tapa valmistaa siideriä kotioloissa. Käytän tätä ohjetta välillä itsekin pienempiin eriin, kun siiderin tynnyröinti ei nappaa. Ohjeet löytyvät myös blogin yläpalkista, kohdasta Juomien valmistus – Siiderin valmistus.

Kotisiideri

Advertisement

Siideriglögi

29 lauantai Mar 2014

Posted by in Juomasekoitukset, Resepti, Siideri

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

, , , , ,

Siideripohjainen glögi on suosittua talvijuomaa erityisesti Britanniassa, jossa juoma tunnetaan nimellä mulled cider. Monella brittipubilla ja brittiläisellä julkkiskokilla on oma reseptinsä, nyt myös minulla.

siiderikattila_web

Siideriglögien resepteissä on yleensäkin suuria eroja ja vaihtoehtoja varsinkin maustamisen suhteen on paljon. Oma reseptini nojaa pitkälti Spice Hunting -sivuston kirjoitukseen, joka sopii täydellisesti omaan filosofiaani.

Maustesekoistuksena käytän kanelia, tähtianista, korianteria ja neilikkaa, jotka paahdan ensin aasialaiseen tapaan kattilassa. Mausteiden paahtaminen nostaa niistä esiin toisenlaisia piirteitä ja tuo hienostuneen paahtuneen vivahteen. Lopputulos on itämaisen parfyyminen ja hieman piparimainen aromi, mutta eroaa kuitenkin selvästi perinteisestä kaneli-neilikka -vetoisesta glögistä. Mausteet paahdetaan ja lisätään glögiin kokonaisina. Hyviä vinkkejä mausteiden paahtamiseen löytyy Serious Eats -sivustolta.

Käytän glögiin omaa siideriäni, koska sitä on siunaantunut runsaasti kellariin. Kaupallisista siidereistä suosittelen jotakin runsaan omenaista ja laadukasta siideriä edullisemmasta päästä. Siiderit, joissa käymisaromit ovat hillityt toimivat lämmitettynä paremmin. Vältä esimerkiksi tallin tuoksuisia siidereitä Fournier tai La Brique, vaikka ne kylmänä ovatkin erittäin maukkaita. Alkon valikoimasta näillä kriteereillä ensimmäisenä tulevat vastaan ranskalaiset 0,75 l pullot, kuten Écusson Cuvée Spéciale Brut ja Duché de Longueville Cidre Brut. Vaihtelua saa myös käyttämällä suodattamatonta sameaa siideriä, kuten Gwynt y Ddraigin Farmhouse Cloudy Scrumpyä tai Westonsin Old Rosieta Alkon valikoimasta. Ruokakaupoista kelpuuttaisin tähän hommaan esimerkiksi Old Rascalin, Stowford pressin tai Magnersin.

Lisään glögiin pienen määrän jotakin omenan kanssa yhteensopivaa tislettä, kuten calvadosta, brandyä tai rommia. Tarkoitus on tuoda aromeja korostava taustavivahde ja hommassa on oltava tarkkana, ettei viina peitä siiderin makua. Yllättävän pieni määrä riittää ja glögi toimii ilman tätä viritystäkin.

Sitten varsinaiseen reseptiin:

1 litra siideriä
1 kanelitanko
1 tähtianis
1 tl korianterinsiemeniä
3 neilikkaa
1 rkl calvadosta, brandyä tai rommia
tummaa sokeria (esim. muscovadoa) tarpeen mukaan

Paahda korianterinsiemeniä ja neilikoita miedolla lämmöllä kattilan pohjalla parin minuutin ajan sekoittaen, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja tuoksu leviää huoneistoon. Pysäytä paahtuminen kaatamalla korianteri ja neilikat kattilasta sivuun. Paahda vuorostaan kanelintankoa ja tähtianista kattilassa muutama minuutti keskilämmöllä sekoittaen. Kaada kaneli ja tähtianis sivuun ja anna kattilan jäähtyä hieman. Kaada siideri ja mausteet kattilaan ja lämmitä 70-75 C. Anna keitoksen hautua puolesta tunnista tuntiin alle 75 C. Alkoholi kiehuu 78 asteessa, joten varo sitä, jos et halua alkoholitonta glögia. Juuri ennen tarjoilua lisää kattilaan ruokalusikallinen calvadosta, brandyä tai rommia ja tummaa sokeria maun mukaan ruokalusikka kerrallaan. Siivilöi mausteet pois. Vinkki: siivilöintiä ei tarvita, jos mausteet laittaa myös puuvillapussiin.

Siideriglögiin voi törmätä myös suomalaisissa ravintoloissa. Ainakin Harry’s -olutravintola Jyväskylässä valmistaa maukasta ja suosittua real cider -pohjaista glögiä talon salaisella reseptillä.

Päivitys 10.12.2014: Lisäsin kommentin siiderin valinnasta ja käymisaromeista.

Suomalainen siideri

09 torstai Lok 2014

Posted by in Pienpanimo, Siideri, Viini

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

, , , , , , ,

Suomalainen siiderikulttuuri on nuorta, mutta parinkymmenen vuoden sisään markkinoille on ilmaantunut parisenkymmentä kotimaista siiderinvalmistajaa. Siiderikulttuuriamme leimaa 4,7 % siidereiden hallitseva osuus. Lisäksi valtaosa suomalaisesta siideristä on valmistettu vedestä, omenamehutiivisteestä ja sokerista, mikä on kaukana alkuperäisestä siiderin ideasta, eli käytetystä omenamehusta. Suomen lain mukaan siideri on hedelmäviini, joka on valmistettu omenasta tai päärynöistä, tai näistä hedelmistä valmistetuista mehuista tai mehutiivisteistä. Hedelmäviinin valmistuksessa laki sallii avokätisen sokerin lisäyksen. Mutta valmistetaan Suomessa rehdimpiäkin siidereitä, joissa ei mässäillä sokereilla ja mehutiivisteillä.

sorkuulas_web

Suomalaisen siiderin historia lasketaan yleensä alkavaksi vuodesta 1962, jolloin Marlin Golden Cap tuli ensimmäisenä kaupallisena siiderinä markkinoille. Tämän siiderin vahvuus vaihteli historiansa aikana viiden ja kahdeksan prosentin välillä. Vuonna 1995 tullut lakimuutos salli siidereiden myynnin ruokakaupoissa, mikä nosti nosti suosioon 4,7 % -vahvuiset siiderit. Samoihin aikoihin Golden Cap myytiin Sinebrychoffille ja Golden Cap sai kilpailijan, Olvin Fizzin. Siideristä tuli ruokakauppojen massatuote.

Omenamehun tyypillinen sokeripitoisuus on 10-15 %, josta tulee kuivaksi käytettynä noin 5-8 % alkoholia. 4,7 % -raja ei siis ole siiderille luontainen, vaan yleensä edellyttää vedellä lantraamista, poikkeuksena makeat ranskalaiset siiderit, joissa on korkea jäännössokeripitoisuus.

Nykyään omenapitoisempaa siideriä valmistavat Suomessa kaupallisesti kaksi pelkästään siideriin keskittynyttä valmistajaa, pienpanimot sekä viinitilat. Saattaa joku isompienkin panimoiden valmistama siideri sisältää suuremman omenamehupitoisuuden, mutta omenamehupitoisuutta harvoin paljastetaan. Jos suomalaisen massatuotetun siiderin mehupitoisuutta ei kerrota, oletan sen olevan pieni, sanotaan alle 50 %.

Vain osa suomalaisista siidereistä valmistaa siiderinsä suomalaisesta omenasta. Koska juoman valmistus on työvaltaista ja työ on suomalaista, voidaan kuitenkin ajatella, että siideri on suomalaista.

Varsinaisia siideritiloja ovat Kuura Cider Fiskarsissa ja Jenni Silvennoisen luotsaama Ciderhouse Kaarinassa. Tosin Ratebeer -sivuston mukaan Ciderhouse on lopettanut toimintansa. Ciderhousen valikoimassa oli  kaksi suomalaisista omenoista valmistettua 4,5 % siideriä, joista toinen on luomuversio.

Vielä alkuvuonna 2016 Kuura Cider valmisti siideriään Rekolan panimon tiloissa, mutta on siirtämässä tuotantoaan vuoden 2016 aikana omiin tiloihin. Kuuran päätuote on kotimaisista omenista omenoiden omilla villihiivoilla käytetty real cider. Jatkossa markkinoille tulee varmasti muitakin juomia.

Siideriä valmistavia kotimaisia viinitiloja ovat:

Alahovin viinitila, Kuopio
Alitalon viinitila (Ciderberg), Lohja
Paksuniemen juomatehdas, Rääkkylä
Kaskein marja, Luumäki
Vuokatin viinitila, Vuokatti
Viini & puutarhatila Pihamaa, Kalkkinen, Asikkala
Ollinmäen viinitila, Anttola, Mikkeli
Lepaan viinitila, Lepaa,  Hattula
Temolan viinitila, Puumala

Kaikkien näiden viinitilojen sivuilla ei ole mainintaa siideristä, mutta ainakin niiden tiedetään valmistaneen siideria. Näillä tiloilla siideri on yksi tuote muiden kotimaisia hedelmiä ja marjoja hyödyntävien tuotteiden joukossa. Siidereitä myydään yleensä tilamyymälässä ja lähiseudun ruokakaupoissa ja useimpien tilasiidereiden saatavuus on tämän vuoksi heikkoa, jos ei satu liikkumaan tilan lähellä. Vaikka viinitilat voivat myydä vahvempaa siideriä tilan myymälässään, monet tiloista panostavat ruokakauppavahvuiseen siideriin. Vaikkakin viinitilat voivat valmistaa siiderinsä paikallisesta omenasta, monen tilasiiderin makumaailmalla tavoitellaan mielestäni suuren yleisön makutottumuksia. Tilasiidereistä ainoastaan yksi on myynnissä Alkon vakiovalikoimassa (2014), Kaskein marjan Sör.

Tilasiidereiden markkinointi on usein hämmästyttävän pienimuotoista. Esimerkiksi parasta maistamaani suomalaista siideriä, Niemisbygårdin viskitynnyrissä kypsytettyä siideriä, ei mainita valmistajan sivuilla lainkaan ja vain tarkkasilmäinen lukija ylipäätään huomaa tilan valmistavan siideriä.

Siidereitä valmistavia kotimaisia pienpanimoja ovat:

Saimaan juomatehdas
Panimoravintola Bruuveri
Malmgårdin panimo
Suomenlinnan panimo
Panimoravintola Plevna
Vakka-Suomen panimo
Panimoravintola Koulu
Saimaan Juomatehdas
Nokian panimo
Laitilan wirvoitusjuomatehdas
Top Fuel

Näistä panimosiidereistä vain osa on tehty suomalaisesta omenasta. Panimoilla siiderinvalmistuksen lähtökohta onkin usein erilainen kuin viinitiloilla; siinä missä viinitiloilla siiden lähtökohta on omenan hyödyntäminen ja jalostaminen, niin panimoille siideri on tuote, jolla täydennetään valikoimaa ja hyödynnetään olemassaolevaa valmistuskapasiteettia sekä jakelua. Osalla pienpanimoista on aitoa kiinnostusta siiderin laadun kehittämiseen, mutta mielestäni kaikilla pienpanimoilla siiderissä ei ole samaa tinkimättömyyttä kuin heidän oluissaan. Asiaan vaikuttaa varmastikin kotimaan markkinat, jotka suurelta osin vesi-mehutiiviste-sokeri -linjan siidereiden määrittelemät. Virkistävänä poikkeuksena Malmgårdin panimo on valmistanut tavallisen ruokakauppavahvuisen siiderin ohella suomalaisista omenoista rutikuivaksi käytetyn 5,8 % Malmgård craft ciderin.  Toivottavasti Malmgård pitää tämän tinkimättömästi tehdyn siiderin valikoimassaan.

Virkistävä poikkeus on myös Saimaan juomatehtaan kuulas luomuomena -siiderien sarja, joka erottuu rehdillä markkinoinnillaan. Juomatehdas kertoo sivuillaan selkeästi miten siiderit valmistetaan unkarilaisesta luomuomenasta ilman lisättyä sokeria. Tämä on oikeastaan poikkeuksellista siidereiden markkinoinnin mielikuvaviidakossa, jossa mielikuvaa tuotteesta yritetään parantaa jättämällä jotain sanomatta ja ripottelemalla tekstiin mielekuvaa luovia, mutta tarkoitukseltaan hämäräksi jääviä termejä, kuten ’perinteinen’ tai ’aito’. Saimaan juomatehtaan tytäryhtiö panimoravintola Bruuveri tekee myös tinkimättömiä kuivan rapeita siidereitä.

Kotimaista siiderinvalmistusta leimaa siis voimakkaasti kuluttajien tottumus ruokakauppavahvuiseen siideriin, jonka tarkoitus on olla enemmänkin helppo, virkistävä ja raikas, kuin syvänmakuinen nautiskelujuoma. Muutama virkistävä poikkeus pyristelee tottumuksia vastaan, mutta Suomessa perinteet siiderin valmistukseen lähtien siideriin tarkoitetun omenan viljelystä ovat vielä hennot. Nykypäivänä perinteiden synnyttäminen ei ole helppoa ulkomaantuonnin puristuksessa,  sillä esimerkiksi ranskalaiset siiderit ovat hinta-laatu -suhteeltaan Alkon parhaimpia juomaryhmiä.

Myyntikanavat, eikä itse omenan luonne, määrittelevät harmillisen paljon suomalaista siideriä. Alko ei ole riittävä myyntikanava yhdellekään kotimaiselle siiderinvalmistajalle ja toisaalta 4,7 % -raja ei ole omenamehulle käytetylle juomalle luontainen. Moni kotimainen siideri olisi jäänyt maistamatta ilman Suomen parasta siideriravintolaa, Helsingissä sijaitsevaa Black Dooria.

Olen koonnut ylläolevat valmistajat perustuen oman kokemukseeni ja ratebeerin tietoihin. Jos huomaatte tiedoissa puutteita tai virheitä, otan mielelläni korjausehdotuksia vastaan.

Muutokset julkaisemisen jälkeen:
Lisätty Ollinmäen viinitila, Lepaan viinitila, sekä linkit viinitiloihin (11.10.2014)
Lisätty Temolan viinitila (2.9.2015)
Lisätty Kuura Cider ja Top Fuel, päivitetty Ciderhousen tila sekä vaihdettu Niemisbygård Paksuniemen juomatehtaaksi (8.5.2016)

Juomakoulutus

25 torstai syys 2014

Posted by in Juomien valmistus, Siideri

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Avasin uuden Koulutus -sivun blogissani ja siihen löytyy nyt linkki blogini yläpalkista. Ensimmäisenä sisältönä siellä on materiaalia Siideritietouden ja -valmistuksen kurssille, jota opetan Jyväskylän kansalaisopistossa syys-lokakuussa 2014. Laitan kurssin edetessä sivulle esimerkiksi diaesityksiä. Jatkossa Koulutus -sivulle ilmestynee myös muuta erityisesti olueen ja siideriin liityvää koulutusmateriaalia. Materiaalit ovat muidenkin kuin kurssilaisten käytössä Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.
Mies, omenat ja siiderinvalmistusvälineet matkalla kurssille

Mies, omenat ja siiderinvalmistusvälineet matkalla kurssille

Minulla ei ole pedagogista koulutusta, mutta siiderikurssia varten olen joutunut innovoimaan ja pohtimaan miten teoria, käytäntö, kokemus ja mielipiteet kiedotaan opiskelijan kannalta mielekkääksi paketiksi. Pidän tätä kurssia ensimmäistä kertaa ja sen sisältö on kasattu lähes nollasta ilman esikuvia. Siiderinvalmistus käydään läpi tekemällä kurssin aikana luokkahuoneessa näytösmielessä pieni siiderierä. Uskon tämän valmistusnäytöksen olevan havainnollinen sekä siiderin kotivalmistuksen, että siideritietämyksen kannalta.  Menetelmä on työläs, mutta ehkäpä antoisampi kuin pelkkä kuivaharjoittelu.

Oluen, siiderin ja viinin koulutuksessa minua motivoi useampikin seikka. Ensinnäkin, tietämys alkoholijuomista lisää makunautintoa ja opettaa kunnioittamaan jaloja juomia. Mielestäni tämä edistää alkoholin kohtuukäyttöä.

Toiseksi, oluen, siiderin ja viinin kotivalmistus on antoisa harrastus, mutta jonka maine on vieläkin rempallaan 90-luvun kotiviinibuumista. Jos ette ole vielä nähneet YLEn Elävän arkiston videota 1990-luvulta miehestä, joka väittää käyttävänsä kotiviinin tekoon 200 kg sokeria vuodessa, niin katsokaa ja tiedätte mistä puhun. Sivuhuomautuksena: jos oletetaan, että videolla esiintyvän miehen mainitsemasta 200 kg sokerimäärästä 50 kg käytettiin viinin makeutukseen ja 150 kg käymiseen, niin tuosta 150 sokerikilosta saadaan noin 500 kossupulloa vastaava alkoholimäärä. 90-luvulla valmistettiin varmasti hyvääkin juomaa ja varmaan vieläkin jotkut valmistavat juomia halvaksi päihteeksi, mutta tänä päivänä kaikilla tuntemillani oluen, siiderin ja viinin kotivalmistajilla juoman maku ja laatu on ensisijaista. Kotioloissa on mahdollista tehdä laadultaan parhaita kaupallisia esimerkkejä vastaavia juomia.

Siiderin valmistus

15 maanantai syys 2014

Posted by in Juomien valmistus, Siideri

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Lisäsin blogiini Juomien valmistus -sivun, jonne kokoan kokemuksiani oluen, siiderin ja hunajaviinien valmistuksesta. Linkki sivulle löytyy blogin yläpalkista. Sivun korkkaa siiderin valmistusohjeet, jotka ovat nyt paristakin syystä ajankohtaiset. Ensinnäkin omenat tippuvat nyt puusta ja siideri on oiva tapa säilöä ne. Toiseksi, ensiviikolla alkaa siiderin valmistusta ja siiderikulttuuria käsittelevä kurssini Jyväskylän kansalaisopistossa. Vähän myöhäiseksihän tämä meni sadonkorjuuta ajatellen, mutta jospa tästä jäisi ainakin ajatus muhimaan ensi syksyä varten.

omenapuussa5_web

Käytin siideriohjeiden kirjoittamiseen paljon aikaa ja niissä on nyt noin kolme kertaa enemmän tekstiä kuin aiemmissa ohjeissani, joita jaoin tiskin alta lähipiirissä. Niillä minimalistisillakin ohjeilla pari tuttavaa on tehnyt hyvää siideriä kotimaisista omenista.   Uusista ohjeista puuttuu vielä joitakin käytännön yksityiskohtia, joita lisäilen vähitellen. Päivitän juomien valmistusohjeita aina, kun parannettavaa ilmenee ja aikaa liikenee.

Seuraavaksi on harkinassa puhdistus- ja desifiointiohjeiden kirjoittaminen.

Siiderillä Barcelonassa

15 sunnuntai Kes 2014

Posted by in Espanja, Ruoka, Ruokajuoma, Siideri

≈ 5 kommenttia

Avainsanat

, ,

Kävin kesäkuun alussa Barcelonassa ja tehtävälistan kärkipäässä oli sidra natural -siidereiden maistaminen. Espanjan sidra naturaleissa on samanlaista alkukantaista viehättävyyttä kuin sahdissa, molemmat juomat ovat hyvin omalaatuisia sekä maultaan että perinteeltään. Euroopassa sahti on oluen alkukantaisin edustaja ja siidereissä tämä kunnia on sidra naturalilla.  Espanjan siideriseuduilla Asturiassa ja Baskimaassa tulee harvemmin käytyä, mutta onneksi Barcelonassa on useita Baskibaareja ja Asturialaisia ravintoloita. Ja samalla saa siiderin oheen myös hyvää Asturian tai Baskimaan ruokaa.

sagardi_sisaan_web2

Barcelonassa valitsin siideribaariksi Sagardi Gòticin, baskibaarin tunnelmallisessa vanhan kaupungin Barri Gòtic -kaupunginosassa. Sagardin etu on hyvän ruoan, juoman ja sijainnin ohella joustavat aukioloajat. Paikka on auki aamupäivästä puoleenyöhön, kun taas moni muu Barcelonan siideribaari -tai ravintola on auki pelkästään iltaisin tai illan lisäksi pari tuntia iltapäivällä. Siideribaareissa on yleensä tarjolla vain yhtä siideriä ja Sagardi Gòticilla merkki oli Zapiain. Tämä 6 % sidra on ehkä hieman kevyempi ja helpompi lajinsa edustaja, mutta silti hyvin aito ja arvostettu.  Ruokana Sagardilla oli baskien tapaksia, pintxoksia, joita olen hehkuttanut blogissani aiemminkin. Pintxokset kerättiin baskibaareille tyypilliseen tapaan omaan tahtiin baaritiskiltä ja maksettiin jälkeenpäin pintxosten coktailtikkujen lukumäärän mukaan. Pintxoksia oli noin 20 eri sorttia. Kaksi noin desin lasia sidraa ja kolme pintxosta maksoi vajaan kympin. 

sagardi_lautanen_web2

Sidra naturalit käytetään omenan luontaisilla villihiivoilla rutikuiviksi ja ne pullotetaan kokonaan tai lähes hiilidioksittomana. Hiilidioksidin puute korvataan näyttävällä tarjoilurituaalilla, jossa siideri kaadetaan korkealta lasiin, jolloin siideriin seikoittuva ilma saa juoman poreilemaan. Samalla siiderin terävä etikkainen hapokkuus taittuu. Pieni määrä etikkaisuutta kuuluu asiaan, kuten myös kirpeän hedelmäiset ja välillä tallimaisetkin vivahteet. Kaadon poreileva vaikutus kestää vain hetkisen, noin minuutin, joten siideriä kaadetaan pieninä ehkä vajaan desin annoksina, joka juodaan pois pikaisesti. Ja kun annos on siemaistu, kaadetaan taas lisää. Sidra natural on EU:n nimisuojan alainen (protected designation of origin) ja tarkkaan kontrolloitu juoma eivätkä kaikki Espanjan siiderit eivät ole sidra naturalia.

sagardi_hana_web2

Suomessa olen nähnyt sidra naturalia myynnissä vain Inezissä Tampereella ja Black Doorissa Helsingissä. Gastropub Tuulensuussa Tampereella on ainakin ollut myynnissä hyvin erikoista ja monivivahteista Domaine Bordatton Txalapartaa Ranskan Baskimaalta, joka ei varsinaisesti ole sidra natural, mutta muistuttaa niitä hyvin läheisesti. Nämä kaksi ravintolaa ovat mielestäni Suomen parhaita paikkoja maistella siidereitä, etenkin jos on tarkoitus löytää erikoisempia pienten tuottajien siidereitä.

Haastateltavana Arto ’Viinipiru’ Koskelo

02 keskiviikko Huh 2014

Posted by in Haastattelu, Olutkulttuuri, Ruokajuoma, Sahti, Siideri, Viini

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, , , , ,

Haastattelin viinikirjailija Arto Koskeloa 12.3.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Tarinaa riitti viinikirjoittamisella elämisestä, viini- ja olutkulttuurin eroista, viinistä ja oluesta ruokajuomana sekä hieman siideristä ja sahdistakin. Siis teemoja, jotka tulevat blogissani jatkossakin oleman keskeisiä.

Image

Kuva: Arto Koskelo

Miten tullaan kutsutuksi ympäri maailmaa maistelemaan viinejä?

(Naurua) Tämä on hyvin pragmaattinen kysymys. Ei ole yhtä selkeää reseptiä, miten näin tapahtuu, mutta siitä ei ainakaan ole haittaa, että vierailee kansainvälisissä tapahtumissa, paiskaa käsiä ihmisten kanssa ja tutustuu ihmisiin. Kukaan ei tule kotisohvalta hakemaan mihinkään hakemaan. Ainoa tapa toimia alasta riippumatta on verkostoitua ihmisten kanssa. En ole tehnyt sitä mitenkään kovin suunnitelmallisesti. Siinä vaiheessa kun aloin blogia kirjoittamaan, en ajattellut että siitä tulisi ammattia. Jossain kohtaa tuli yllätyksenä, että joku voi jopa haluata kustantaa sut reissulle. Mikä on varmasti paras tapa oppia, paikan päällä. Jos oluesta puhutaan, niin tarjolla on matkaa Raumalle, Poriin tai parhaimmillaan Ahvenanmaalle.

Olen kuullut ainakin pienpanimoilta, että oluessa kulttuuri on erilainen?

Viineissäkin se keskittyy joko isompiin tiloihin, joilla on markkinointibudjetti tai sitten kokonaisiin alueisiin, jotka yhdistävät monta kymmentä pientä tuottajaa, jolloin heillä on mahdollisuus kutsua ihmisiä. Raha on tiukassa kaikilla. Etenkin Etelä-Euroopassa missä viini kasvaa, talouslama on iskenyt kovemmin kuin Suomessa. Selvyyden vuoksi, kyllä näitä matkoja itsekin joutuu aika paljon maksamaan. Ei voi pelkästään luottaa siihen, että joku pitäisi niin mielenkiintoisena, että kutsuisi kylään.

Elätkö viinistä?

Joo, kyllä nyt elän. Se on ollut hidas liukuma. Palkka ei edelleenkään ole mitenkään ihmeellinen. Tienaan kuin talonpoika, mutta syön ja juon kuin kuningas. Eli luontaisetuina tulee asioita, joita itse arvostan eli hyvää ruokaa ja hyvää viiniä, toisinaan myös bisseä.

Olutkouluttaja Mikko Salmi on todennut, että viini kärsii elitismistä ja olut arvostuksen puutteesta. Oletko samaa mieltä?

Olen ehdottomasti. Se on paradoksaalista – nyt tulee sosiologista analyysiä, jos kestät – sata vuotta sitten meillä oli tilanne, jossa oli 5 % eliittiä ja 95 % prosenttia rahvasta talonpoiskaisväestöä, joka on nipinnapin osannut kirjoittaa. Tämä käsitys jollain tavalla omituisesti mallintaa tälläisia jaotteluita edelleen Suomessa sen takia, että viini on ollut aikoinaan tuontituote ja kaikki mikä on pitänyt kuljettaa hevoskärryllä pitkältä on tietenkin ollut arvokasta ja siinä on ollut eksotiikan leima. Rikas eliitti on suosinut itämaisia mausteita ja tuontialkoholia. Muu paikallinen väestö on keskittynyt olueen. Kun katsotaan Suomea nykyaikana, mehän ollaan melkeinpä yksi iso keskiluokka, ikäänkuin Gaussin käyrän keskiosa on pullistunut. Tottakai myös hännät ovat läsnä, mutta ihan toisella tavalla kuin sata vuotta sitten. Silti me ylläpidetään tällaista kulttuurista vastakkainasettelua, millä ei ole enää mitään pohjaa todellisuudessa. Etenkin jos katsotaan millaista laatua suomalaiset oluet tänä päivänä ovat, tuntuu absurdilta että olut kärsii aliarvostuksesta ja viini mahdollisesti elitismin leimasta.

Onko mielestäsi oluen ja viinin suhteessa turhaa vastakkain asettelua?

Se on täysin turha vastakkain asettelu, koska ne edustaa samaa sfääriä, molemmat ovat alkoholipitoisia ruokajuomia. Oluen vastakohta ei ole viini, vaan se on vesi tai ehkä pahimmillaan maito. Uskon, että tämän vastakkainasettelun purkaminen edesauttaa hyvää juomakulttuuria suomessa. Sen takia olen itse puffanut viime aikoina oluita aika paljon enemmän. Rakastan itse olutta, vaikka en ymmärrä sitä ammattimaisella tasolla. Olen kokenut tärkeäksi myös yrittää edistää suomalaista pienpanimokulttuuria. Etenkin ottaen huomioon minkälaisessa ikeessä se joutuu elämään, kun olut tuotetaan tässä päiväräsäsmaassa, missä siihen kohdistetaan kaikenlaista epämääräistä viranomaiskontrollia. Koen, että olut on lähituotteena hyvin kiinnostava.

Miksi olut on ruokajuomana niin huonosti edustettuna ravintoloissa?

Siihen on mielestäni kaksi syytä. Toinen on se, että olut on täyttävää. Jos haluaa syödä pitkän illallisen monella ruokalajilla, olutta pitäisi saada kahden desin laseissa, minkälaista kulttuuria Suomessa ei varsinaisesti ole ollut. Toinen traditio liittyy siihen, että Suomessa on ollut perinteisesti aika ravintolavastainen kulttuuri, koska ravintolat on nähty paheellisina paikkoina, joissa työväestö lähinnä juopuu. Maaseudulla esimerkiksi 1900-luvun alussa ravintolat oli lailla kielletty. Kestikievarit oli sallittu ainoastaan matkustajille. Paikallinen väestö ei saanut mennä ottamaan ryyppyä eikä syömään. Tavallaan kieroutuneella alkoholipolitiikalla on erotettu keinontekoisesti syömisen ja juomisen liitto, jonka takia meiltä puuttuu ruoan ja juoman yhdistely sekä viinin että oluen saralla. On iso este lähteä purkamaan tätä ajattelua. Jos viiniä pidetään elitistisenä niin toisinaan myös ravintossa syömistä pidetään elitistisenä. Ja kaikki mikä liittyy ravintolaan, kuten ruoan ja juoman mätsääminen, lentää valitettavasti lapsena pesuveden mukana.

Miksi siideri on lähempänä olutpiirejä kuin viinipiirejä, vaikka siideri on enemmän viinin kaltainen juoma?

Onko näin? Ei mulla ole tähän mitään viisasten kiveä. Eurooppa on jakautunut kahtia Saksan puolesta välistä. Pohjoisen puolella on viljamaa ja etelämmällä juomien saralla viinirypälemaa. Eli viini ja olut edustaa kahta eri kulttuuripiiriä. Siideri kyllä lipuu Normandiaan tai Pohjois-Espanjaan asti, missä on rinnakkain harmoniassa siiderikulttuuri ja viinikulttuuri. Olisiko kuitenkin niin, että meidän siiderikulttuuri tulee enemmän anglosaksisesta traditiosta Englannin puolelta. Tämä on pelkkää spekulaatiota, enkä ole varma onko asia näin. Ehkä siinä on myös se, että marketeista on saanut keppanaa ja siideriä samannäköistä pulloista, mutta viini on pidetty alkoholi-apartheidissä monopolin säpissä. Siiderikin tuli suomalaiseen juomakulttuuriin joskus 90-luvun alussa, eikä sillä ole pitkää historiaa. Ja silloinkin se tuli makeana versiona, mikä ei vastaa laatusiiderin standardeja.

Maistuuko sahti?

Mulla on sahdista aika vähän kokemuksia. Olen joskus olutmessuilla maistanut nuorena poikana ja todennut, että se on vastenmielistä. Luulen, että olen ollut just siinä kriittisessä parinkympin iässä jossa olisin todennäköisesti sylkenyt kalleimmat viinitkin lavuaariin ja todennut, että maistuu pahalta. Eli olen varmaan elänyt sitä nuoruuden laimea keppana -vaihettä missä ei paljon ymmärretty laadusta tai nyansseista. Mutta se vaihe pitää elää, jotta voi joskus kasvaa siitä ulos.

Kiitos Arto haastattelusta, toimitan sinulle joskus sahtia! Lisää Arton ajatuksia löytyy hänen blogistaan viinipiru.fi.