• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Category Archives: Viini

Suomalainen siideri

09 torstai Lok 2014

Posted by maltainen in Pienpanimo, Siideri, Viini

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

Black Door, Ciderhouse, Omena, Omenamehu, Pienpanimo, Ruokakauppa, siideri, Viinitila

Suomalainen siiderikulttuuri on nuorta, mutta parinkymmenen vuoden sisään markkinoille on ilmaantunut parisenkymmentä kotimaista siiderinvalmistajaa. Siiderikulttuuriamme leimaa 4,7 % siidereiden hallitseva osuus. Lisäksi valtaosa suomalaisesta siideristä on valmistettu vedestä, omenamehutiivisteestä ja sokerista, mikä on kaukana alkuperäisestä siiderin ideasta, eli käytetystä omenamehusta. Suomen lain mukaan siideri on hedelmäviini, joka on valmistettu omenasta tai päärynöistä, tai näistä hedelmistä valmistetuista mehuista tai mehutiivisteistä. Hedelmäviinin valmistuksessa laki sallii avokätisen sokerin lisäyksen. Mutta valmistetaan Suomessa rehdimpiäkin siidereitä, joissa ei mässäillä sokereilla ja mehutiivisteillä.

sorkuulas_web

Suomalaisen siiderin historia lasketaan yleensä alkavaksi vuodesta 1962, jolloin Marlin Golden Cap tuli ensimmäisenä kaupallisena siiderinä markkinoille. Tämän siiderin vahvuus vaihteli historiansa aikana viiden ja kahdeksan prosentin välillä. Vuonna 1995 tullut lakimuutos salli siidereiden myynnin ruokakaupoissa, mikä nosti nosti suosioon 4,7 % -vahvuiset siiderit. Samoihin aikoihin Golden Cap myytiin Sinebrychoffille ja Golden Cap sai kilpailijan, Olvin Fizzin. Siideristä tuli ruokakauppojen massatuote.

Omenamehun tyypillinen sokeripitoisuus on 10-15 %, josta tulee kuivaksi käytettynä noin 5-8 % alkoholia. 4,7 % -raja ei siis ole siiderille luontainen, vaan yleensä edellyttää vedellä lantraamista, poikkeuksena makeat ranskalaiset siiderit, joissa on korkea jäännössokeripitoisuus.

Nykyään omenapitoisempaa siideriä valmistavat Suomessa kaupallisesti kaksi pelkästään siideriin keskittynyttä valmistajaa, pienpanimot sekä viinitilat. Saattaa joku isompienkin panimoiden valmistama siideri sisältää suuremman omenamehupitoisuuden, mutta omenamehupitoisuutta harvoin paljastetaan. Jos suomalaisen massatuotetun siiderin mehupitoisuutta ei kerrota, oletan sen olevan pieni, sanotaan alle 50 %.

Vain osa suomalaisista siidereistä valmistaa siiderinsä suomalaisesta omenasta. Koska juoman valmistus on työvaltaista ja työ on suomalaista, voidaan kuitenkin ajatella, että siideri on suomalaista.

Varsinaisia siideritiloja ovat Kuura Cider Fiskarsissa ja Jenni Silvennoisen luotsaama Ciderhouse Kaarinassa. Tosin Ratebeer -sivuston mukaan Ciderhouse on lopettanut toimintansa. Ciderhousen valikoimassa oli  kaksi suomalaisista omenoista valmistettua 4,5 % siideriä, joista toinen on luomuversio.

Vielä alkuvuonna 2016 Kuura Cider valmisti siideriään Rekolan panimon tiloissa, mutta on siirtämässä tuotantoaan vuoden 2016 aikana omiin tiloihin. Kuuran päätuote on kotimaisista omenista omenoiden omilla villihiivoilla käytetty real cider. Jatkossa markkinoille tulee varmasti muitakin juomia.

Siideriä valmistavia kotimaisia viinitiloja ovat:

Alahovin viinitila, Kuopio
Alitalon viinitila (Ciderberg), Lohja
Paksuniemen juomatehdas, Rääkkylä
Kaskein marja, Luumäki
Vuokatin viinitila, Vuokatti
Viini & puutarhatila Pihamaa, Kalkkinen, Asikkala
Ollinmäen viinitila, Anttola, Mikkeli
Lepaan viinitila, Lepaa,  Hattula
Temolan viinitila, Puumala

Kaikkien näiden viinitilojen sivuilla ei ole mainintaa siideristä, mutta ainakin niiden tiedetään valmistaneen siideria. Näillä tiloilla siideri on yksi tuote muiden kotimaisia hedelmiä ja marjoja hyödyntävien tuotteiden joukossa. Siidereitä myydään yleensä tilamyymälässä ja lähiseudun ruokakaupoissa ja useimpien tilasiidereiden saatavuus on tämän vuoksi heikkoa, jos ei satu liikkumaan tilan lähellä. Vaikka viinitilat voivat myydä vahvempaa siideriä tilan myymälässään, monet tiloista panostavat ruokakauppavahvuiseen siideriin. Vaikkakin viinitilat voivat valmistaa siiderinsä paikallisesta omenasta, monen tilasiiderin makumaailmalla tavoitellaan mielestäni suuren yleisön makutottumuksia. Tilasiidereistä ainoastaan yksi on myynnissä Alkon vakiovalikoimassa (2014), Kaskein marjan Sör.

Tilasiidereiden markkinointi on usein hämmästyttävän pienimuotoista. Esimerkiksi parasta maistamaani suomalaista siideriä, Niemisbygårdin viskitynnyrissä kypsytettyä siideriä, ei mainita valmistajan sivuilla lainkaan ja vain tarkkasilmäinen lukija ylipäätään huomaa tilan valmistavan siideriä.

Siidereitä valmistavia kotimaisia pienpanimoja ovat:

Saimaan juomatehdas
Panimoravintola Bruuveri
Malmgårdin panimo
Suomenlinnan panimo
Panimoravintola Plevna
Vakka-Suomen panimo
Panimoravintola Koulu
Saimaan Juomatehdas
Nokian panimo
Laitilan wirvoitusjuomatehdas
Top Fuel

Näistä panimosiidereistä vain osa on tehty suomalaisesta omenasta. Panimoilla siiderinvalmistuksen lähtökohta onkin usein erilainen kuin viinitiloilla; siinä missä viinitiloilla siiden lähtökohta on omenan hyödyntäminen ja jalostaminen, niin panimoille siideri on tuote, jolla täydennetään valikoimaa ja hyödynnetään olemassaolevaa valmistuskapasiteettia sekä jakelua. Osalla pienpanimoista on aitoa kiinnostusta siiderin laadun kehittämiseen, mutta mielestäni kaikilla pienpanimoilla siiderissä ei ole samaa tinkimättömyyttä kuin heidän oluissaan. Asiaan vaikuttaa varmastikin kotimaan markkinat, jotka suurelta osin vesi-mehutiiviste-sokeri -linjan siidereiden määrittelemät. Virkistävänä poikkeuksena Malmgårdin panimo on valmistanut tavallisen ruokakauppavahvuisen siiderin ohella suomalaisista omenoista rutikuivaksi käytetyn 5,8 % Malmgård craft ciderin.  Toivottavasti Malmgård pitää tämän tinkimättömästi tehdyn siiderin valikoimassaan.

Virkistävä poikkeus on myös Saimaan juomatehtaan kuulas luomuomena -siiderien sarja, joka erottuu rehdillä markkinoinnillaan. Juomatehdas kertoo sivuillaan selkeästi miten siiderit valmistetaan unkarilaisesta luomuomenasta ilman lisättyä sokeria. Tämä on oikeastaan poikkeuksellista siidereiden markkinoinnin mielikuvaviidakossa, jossa mielikuvaa tuotteesta yritetään parantaa jättämällä jotain sanomatta ja ripottelemalla tekstiin mielekuvaa luovia, mutta tarkoitukseltaan hämäräksi jääviä termejä, kuten ’perinteinen’ tai ’aito’. Saimaan juomatehtaan tytäryhtiö panimoravintola Bruuveri tekee myös tinkimättömiä kuivan rapeita siidereitä.

Kotimaista siiderinvalmistusta leimaa siis voimakkaasti kuluttajien tottumus ruokakauppavahvuiseen siideriin, jonka tarkoitus on olla enemmänkin helppo, virkistävä ja raikas, kuin syvänmakuinen nautiskelujuoma. Muutama virkistävä poikkeus pyristelee tottumuksia vastaan, mutta Suomessa perinteet siiderin valmistukseen lähtien siideriin tarkoitetun omenan viljelystä ovat vielä hennot. Nykypäivänä perinteiden synnyttäminen ei ole helppoa ulkomaantuonnin puristuksessa,  sillä esimerkiksi ranskalaiset siiderit ovat hinta-laatu -suhteeltaan Alkon parhaimpia juomaryhmiä.

Myyntikanavat, eikä itse omenan luonne, määrittelevät harmillisen paljon suomalaista siideriä. Alko ei ole riittävä myyntikanava yhdellekään kotimaiselle siiderinvalmistajalle ja toisaalta 4,7 % -raja ei ole omenamehulle käytetylle juomalle luontainen. Moni kotimainen siideri olisi jäänyt maistamatta ilman Suomen parasta siideriravintolaa, Helsingissä sijaitsevaa Black Dooria.

Olen koonnut ylläolevat valmistajat perustuen oman kokemukseeni ja ratebeerin tietoihin. Jos huomaatte tiedoissa puutteita tai virheitä, otan mielelläni korjausehdotuksia vastaan.

Muutokset julkaisemisen jälkeen:
Lisätty Ollinmäen viinitila, Lepaan viinitila, sekä linkit viinitiloihin (11.10.2014)
Lisätty Temolan viinitila (2.9.2015)
Lisätty Kuura Cider ja Top Fuel, päivitetty Ciderhousen tila sekä vaihdettu Niemisbygård Paksuniemen juomatehtaaksi (8.5.2016)

Advertisement

Parés Baltà

20 keskiviikko Elo 2014

Posted by maltainen in Espanja, Matka, Viini

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Barcelona, Biodynaaminen viini, Cava, Garnatxa, Katalonia, Parés Baltà, Penedès, Viinimatka, Xarel.lo

Harvoin tapaa yhtä lämminhenkistä ihmistä kuin Parés Baltàn viinitilan vanha isäntä Joan Cusiné, joka esitteli viinitilaa Jyväskylän viiniklubille. Jotenkin tämän tilan ihmisten lämpö on siirtynyt viiniin ja tästä on tullut yksi suosikkiviinitiloista. Tämä on neljäs ja viimeinen blogitarinani Jyväskylän viiniklubin kesäkuun 2014 Penedèsin matkalta. Aiemmat blogimerkinnät käsittelivät cavaa, olutta Barcelonassa ja siideriä Barcelonassa.

paresbalta_web

Vietimme pitkän tovin viiniköynnösten äärellä ennen maisteluun siirtymistä. Joan kertoi meille biodynaamisen viljelyn periaatteista, joita tila noudattaa. Osa Joanin jutuista alkoivat hymyilyttää, kuten puheet planeettojen vaikutuksesta kasveihin. Biodynaamisuus on luomuviljelyn jyrkempi alalaji, jonka Arto Koskelo kiteyttää hyvin Lupa läikyttää -kirjassaan. Monet biodynaamisen viljelyn periaatteet kuullostavat terveeltä järjeltä, kuten lannan käyttö lannoitteena ja eläinten käyttö rikkaruohon syöjinä. Osaan periaatteista liittyy mystisiä uskomuksia, jotka särähtävät tieteellisen maailmankuvan omavan korvaan. Tosin biodynaamisuuteen liitetyn mystiikan määrä vaihtelee viinitiloittain, eikä pelkästä biodynaamisuus-leimasta voi vielä tehdä päätelmiä viljelijän puunhalaustaipumuksista.

Vaikka kaikkea Joanin filosofiasta en ostaisikaan, viinejä ostin, ja paljon. Jokin tilan touhussa tekee viineistä hyvin omalaatuisia, jopa virkeän poikkeavia, ja kaiken lisäksi laatu on korkea. Maistelussa eteemme kannettiin seitsämän maukasta viiniä, jotka olivat keskenään yllättävänkin erilaisia. Lisäksi tilalla näyttää olevan jatkuvasti jotakin uutta kehitteillä.

parsbalta_viinit_web

Väki hihkui jo ilosta ensimmäisen viinin kohdalla. Tilan uutuusvalkoviini Cosmic oli tehty pääosin paikallisesta Xarel.lo -rypäleestä pienellä Sauvignon Blanc lisäyksellä. Maussa oli greippiä ja hedelmäsalaattia ryhdikkäällä hapokkuudella. Tilan myymälässä vajaalla kympillä myytävänä pidimme tätä erinomaisena hyvän hinta-laatusuhteen käyttöviininä. Varmastikin hyvä salaatin ja vaalean kalan viini.

Suosikkini tilan viineistä oli Electio, taaskin Xarel.lo rypäleestä valmistettu valkoviini. Muihin matkalla vastaan tulleisiin Xarel.lo -viineihin verrattuna tämä oli yllättävän runsas ja kermainen, mutta silti kukkainen, hunajainen ja hapokas. Todella omalaatuinen viini, eikä oikein tule mieleen mitään vastaavaa. Punaviineistä vastaavalla tavalla omalaatuinen viini oli paikallisesta Garnatxa -rypäleestä valmistettu Hisenda Miret, jossa yhdistyivät erikoisella ja maukkaalla tavalla mehiläisvaha ja punaiset marjat pehmeillä tanniineilla. Sekä Electio että Hisenda Miret maksoivat tilan puodissa 20 euroa.

Tilan puodissa maistelimme vielä hienoa kukkeata ja keväiseltä koivulta tuoksuvaa oliiviöljyä, jota tarttui monen klubilaisen matkaan. Kierroksen päätteeksi Joan kyyditsi meidät ystävällisesti bussillaan Vilafranca del Penedèsiin, suoraan El Raco de la Calma -ravintolaan, jossa nautimme loisteliaan päivällisen, Parés Baltàn cavalla tietysti.

Mereneläviä El Raco de la Calma -ravintolassa.

Mereneläviä El Raco de la Calma -ravintolassa.

Parés Baltà sijaitsee Pacs del Penedèsissä, viitisenkymmentä kilometria Barcelonasta länteen. Tilalle pääsee kohtuullisen helposti julkisillakin kulkuneuvoilla Barcelonasta, ottamalla juna Barcelonasta Vilafranca del Penedèsiin (noin tunti), josta voi ottaa taksin Parés Baltàn tilalle (noin 6 km). Tilan lähellä on myös Torresin Pacs del Penedèsin Visitors Cente, joka massivisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä on myös käymisen arvoinen paikka.

Arto Koskelon Viinipiru -blogista löytyy lisälukemiseksi kaksi mainiota tarinaa tilasta (Parés Baltà ja Gratavinum), joista jälkimmäisestä löytyy hauska kertomus miten Joanista tuli Suomen ystävä 60-luvulla.

Alkon vakiovalikoimasta löytyy Parés Baltàn Savia Viva -viinien sarja ja Parés Baltà Brut b -cava, jotka ovat edullisia korkean hinta-laatu -suhteen viinejä. Tilausvalikoimassa on muutama tilan viini lisää.

Cavan ytimessä

18 perjantai Hei 2014

Posted by maltainen in Espanja, Matka, Viini

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Barcelona, Cava, Espanja, Gramona, Katalonia, Kuohuviini, Penedès, Recaredo, Sant Sadurní d'Anoia, Viiniklubi, Viinimatka

Kesäkuisella Jyväskylän Viiniklubin matkalla vietimme suuren osan ajasta Kataloniassa Sant Sadurní d’Anoian kylässä, jossa on 14000 asukasta ja 85 cavaa tuottavaa viinitilaa. Paikkaa voidaan sanoa hyvinkin Espanjan kuohuviinituotannon keskukseksi. Alla on tarinaa tästä kylästä ja Cavasta, erityisesti omiksi suosikeiksi muodostuneista Gramonan ja Recaredon viinitiloista. Sant Sadurní on kolmen vartin junamatkan päässä Barcelonasta ja suhteellisen vaivaton kohde viinistä kiinnostuneelle matkailijalle, joten sisällytin kertomukseeni myös matkavinkkejä. Barcelonan olutskenestä ja siideribaareista kirjoitinkin jo aiemmin kesäkuussa.

gramona_tarha_web

Cava on perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Sitä on hyvin monenlaista halvasta ja helposta kalliimpaan ja kehittyneeseen. Myöskin cavatilojen koko vaihtelee pienimuotoisista jättiläisiin. Sant Sadurníssa sijaitsevat Freixenet ja Codorniu ovat useiden kymmenien miljoonien pullojen vuosituotannolla maailman suurimpia kuohuviinin tuottajia. Monien mielestä cavaa on turha verrata samppanjaan, mutta hinnan suhteen vertailulta on vaikea välttyä, sillä cava on yleensä sampanjaa selvästi edullisempaa ja laatuakin cavasta löytyy. Oma valintani kuohuviineista on useimmiten hieman kalliimpi cava, joka on silti edullisempi kuin halvin samppanja. Oli cava sitten halpaa tai kallista, siihen liittyy mutkattomuus ja monikäyttöisyys. Kataloniassa kuohuviinipullon avaamiseksi tarvita erityistä syytä ja cavalasillisen voin nauttia koska vaan. Ruokajuomana cava on hyvin monikäyttöinen ja monesti se toimii läpi aterian kaikille ruokalajeille.

Cavatiloista mieleenpainuvin oli Gramona, joka on erikoistunut pidempään kypsytettyihin vuosikertacavoihin. Gramona tuottaa vuosittain puoli miljoonaa pulloa cavaa ja puoli miljoonaa pulloa muuta viiniä. Tilan isäntä Jaume Gramona vietti päivän kanssamme näyttäen viiniklubilaisille viininvalmistuksen puitteet yksityiskohtaisesti. Mukana oli myös Jaumen hyvä ystävä Figaron Winebistron Niko, jonka vieraana olen tavannut Jaumen aiemmin Jyväskylässä.

gramona_lampaat_web

Aloitimme kierroksen Gramonan viinitarhoilta, jotka sijaisevat muutaman kilometrin päässä Sant Sadurnín keskustasta. Gramonan tarhat ovat biodynaamisesti viljeltyjä tai siirtymässä biodynaamisuuteen. Moni muukin laatuviiniä tuottava tila tällä alueella tuntuu olevan biodynaamisesti viljelty. Ehkäpä asiaan vaikuttaa viinintekijöiden tapa ajatella vuosikymmenten aikajänteellä, halu jättää jälkipolville kestävän kehityksen mukainen viinitila sekä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa Espanjan viinialueisiin hyvin konkereettisesti. Eläimet ovat keskeinen Jaumen viljelyfilosofiaa. Lampaat syövät rikkaruohoja viiniköynösten ympäriltä ja eläinten lantaa käytetään lannoitteena. Lampaat opetetaan jättämään viiniköynökset rauhaan tarjoamalla niille pahanmakuisia viiniköynöksen lehtiä. Kerrasta ne oppivat jättämään viiniköynösten lehdet pois ruokavaliostaan. Tarhojen keskellä hieman lännenelokuvamaisessa paahteisessa ympäristössä nautimme aamupalaksi Gramonan rose-cavaa ja tapaksia, kerrassaan herkullista. Tarhojen jälkeen kiersimme Gramonan nykyaikaiset vastavalmistuneet tuotantotilat. Silmien ohitse liukui vauhdikkaasti Gramona Imperial -pulloja, suosikkiani talon valikoimasta.

Seuraavaksi siirryimme Sant Sadurnín keskustaan Gramonan kellareihin ja viinimaisteluun. Tuhansittain viinipulloja sisältävät kellarit ovat yleensä vaikuttava näky, eikä tämä ollut poikkeus. Kellarissa Jaume näytti miten kuohuviinipullosta vaihdetaan korkki ja poistetaan sakat perinteisimmällä menetelmällä ilman viinipullon kaulan jäädyttämistä. Viinipulloa pidetään alaspäin kallellaan samalla kun korkkia vedetään pihdeillä pois. Korkin irrotessa paine ampuu pullon kaulaan kertyneen sakan pois ja pullo nostetaan nopealla kädenliikkeellä pystyasentoon, jolloin varsinaista viiniä ja kuohua menetetään hyvin vähän. Uusi korkki laitetaan tilalle välittömästi. Gramonan arvokkaammat ja vanhemmaksi ikäännytettävät cavat valmistetaan vieläkin tällä menetelmällä.

gramona_maistelu_web

Viininmaistelussa sattui erikoinen meidän viiniklubilaisten kannalta ikimuistoinen, mutta isännän kannalta harmillisempi sattuma. Maistellessamme Gramonan Celler Batlle -cavaa Figaron Niko mainitsi Celler Batllen vuosikerran 1999 saaneen maailman johtavalta viinikriitikolta Robert Parkerilta 97 pistettä. Pistejärjestelmään sen kummemin puuttumatta, mainitsen vain että nuo 97 pistettä tekevät viinistä erittäin tavoiteltua ja kallista. Samalla hetkellä huomasimme, että vain toinen pöydässä olleista pulloista oli maistettavaksemme tarkoitettua vuosikertaa 2004 ja toinen vuosikertaa 1999. Jaume poistui tyrmistyneenä takahuoneeseen selvittämään sekaannusta ja me vilkuilimme toisiimme, mitähän nyt tapahtuu. Luonnollisesti selvitimme ensimmäisenä missä laseissa oli mitäkin vuoksikertaa, minulla oli vuosikertaa 1999. Muutaman minuutin päästä Jaume palasi huoneeseen hymyillen sanoen, että te ollette näköjään VIP-henkilöitä. Tällaisia viinejä ei varmastikaan avata kuin hyvin arvovaltaisten vieraiden läsnäollessa ja jos tätä vuosikertaa on ylipäätään on jossakin myynnissä, hinnan suhteen puhutaan satasista. Taisi olla arvokkainta nestettä mitä monikaan maistelussa olleista viiniklubilaisista tulee elämänsä aikana kurkustaan kulauttamaan.

Vaihtelimme laseja ristiin ja jokainen pääsi maistamaan molempia vuosikertoja. Vuosikerta 1999 maistui tietenkin taivaalliselta, mutta en pitäisi sitä valtavan paljon hienompana juomana kuin tavallisten kuolevaistenkin ulottuvissa olevaa Gramona Ill Lustrosta. Maku oli tyylikkäästi kehittynyt ja ikääntynyt ja ero vuosikertojen 1999 ja 2004 välillä oli selvä. Tämän kuohunnan jälkeen maistoimme Gramonan valikoimasta neljä kuohumatonta viiniä, kaikki keskenään hyvin erilaisia ja omassa sarjassaan korkealaatuisia: valkoviinit Xarel-lo ja Gessami, roseeviini Primeur Rosado ja jälkiruokaviini Vi de Glas Gewürztraminer. Tällä reissulla minusta tuli paikallisen sitruksisen xarel-lo rypälelajikkeen fani ja yli puolet mukaan ostamistani viineistä on tehty tästä rypäleestä. Gramonan Xarel-lo on hyvä esimerkki tästä lajikkeesta tehtyjen viinien monikäyttöisyydestä ruokapöydässä. Gessami oli veikeän kukkea ja Primeur Rosado taas pirteän mansikkainen, molemmat kepeämpiä hymyn suupieliin tuovia, positiivisessa mielessä hassuja viinejä. Vi de Glass on loistava kukkea ja trooppisen hedelmäinen jälkiruokaviini, joskaan maussa ei ole niin voimakasta paikallista talon leimaa.

gramona_grilli_web

Maistelusta siirryimme kattoterassin grillijuhliin. Tarjolla oli monipuolinen valikoima grillattuja kasviksia ja lihaa, sekä kyytipoikana Gramona Imperialia ja Xarel-lo -viiniä. Taas cava maistui kaiken vastaan tulevan ruoan kanssa. Hiilloksella grillaaminen on Kataloniassa arvossaan ja polttopuuna täällä käytettiin viiniköynöksen karahkoja. Kylläisen tyytyväisenä päätimme päivän kierroksen tilan myymälään.

Toinen hyvin sympaattinen Sant Sadurnin Cavatila on Recaredo. Tämä tila tekee cavansa hyvin tinkimättämästi ja käsityövaltaisesti. Viini valmistetaan biodynaamisin menetelmin.  Kaikki cavat ovat pidempään ikäännytettyjä ja edustavat brut nature -tyylisuuntaa, eli viiniä ei makeuteta korkinvaihdon yhteydessä.  Tuotanto on noin puolet Gramonasta, neljännesmiljoona pulloa cavaa vuodessa. Kaikkiin pulloihin tehdään korkinvaihto käsin ilman pullon kaulan jäädyttämistä, mikä on hyvin vaikuttava näky. Kellarikierroksella näimme kahden miehen vaihtavan korkkeja 250 pullon tuntivauhtia: korkki pois pihdeillä, nuuhkaisu viinin kunnon varmistamiseksi ja pullo korkituslinjastolle. Recaredon kellariholvit ovat todella siistejä ja ikäännytettävät cavapullot on ladottu kellareihin silmiinpistävän säntillisesti. Tässä viinitalossa on vanhan ajan charmia. Harmillisesti kuvia en saanut, sillä kuvaamista kellarikierroksella ei sallittu.

Maistoin Recaredon cavat Brut Nature, Subtil ja Intens (rose-cava). Pidin eniten talon peruscavasta Brut Naturesta, joka on yhtä aikaa helposti lähestyttävä ja monivivahteinen. Recaredo on oiva ja helppo matkakohde, sillä talo on keskeisellä paikalla ja maistelu-kellarikierros on näyttäisi olevan helposti sovittavissa muillekin kuin ryhmille.

Sant Sadurníssa on monia muitakin cavataloja, joissa voi käydä viinimaistelussa, esittelykierroksella ja viinimyymälässä. Opaskirjoissa mainitaan yleensä esimmäisenä maailman suurimpiin kuohuviinintuottajiin kuuluvat Freixenet ja Codorníu. Näistä ensimmäisessä emme käyneet ja Codorníulla viiniä mielenkiintoisempaa oli arkitehtuuri. Codorníun 30 km pitkä kellariverkosto on vaikuttava näky ja jo pelkästään kellarin uudelle puolelle mahtuu 100 miljoonaa pulloa kypsymään. Kierroksen jälkeen meille tarjottiin kahta cavaa, jotka molemmat olivat hyvin arkisen makuista perustavaraa. Sympatiani ovat selvästi pienempien cavatalojen puolella ja niitäkin on Sant Sadurníssa lukuisia Gramonan ja Recaredon ohella. Ohjatun maistelun ja kierroksen sopimiseksi yhteydenotto etukäteen on paikallaan.

Cavatalojen outletit menevät kiinni yleensä klo 18, jonka jälkeen voikin siirtyä kylän viinibaareihin ja ravintoloihin. Sant Sadurní on pieni ja rauhallinen kylä, mutta löysimme sieltä noin puolenkymmentä viihtyisää viinibaaria ja muutaman mukavan ruokaravintolan. Mainitsemisen arvoinen on erityisesti laajan valikoiman viinikauppa Cal Feru, jonka maisteluhuoneesta saa erityylisistä cavoista koostettuja maistelusettejä. Parhaat baarit ja ravintolat selviävät kysymällä vinkkejä cavatalojen henkilökunnalta. Kulinarismin lisäksi Sant Sadurníssa on vähän nähtävää, mutta vartin junamatkan päässä on jo selvästi näyttävämpi Vilafranca del Penedès. Tuon kaupungin liepeiltä löytyy myös Pares Balta, yksi suosikkiviinitiloistani.

Jos alkoi janottamaan, suosittelen Alkon valikoimasta Gramona Imperialia, joka on hyvä esimerkki laatucavasta ja hintansa väärti, 30,70 euroa pullo (heinäkuussa 2014). Viinihän maksoi paikan päällä noin puolet tuosta hinnasta. Jyväskylässä Figaron Winebistrosta saa useita Gramonan viinejä, joitakin yleensä myös laseittain.

Baskimaassa syödään aina kun juodaan

05 maanantai Tou 2014

Posted by maltainen in Espanja, Haastattelu, Ravintolat, Ruokajuoma, Viini

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Baskimaa, olutkulttuuri, Pintxos, Viinibaari, viinikulttuuri

Haastattelin gastronomian ja enologian professoria Juanan Bilbaota 8.4.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Hän oli Jyväskylässä Figaron kutsumana, kiitokset Figaron Nikolle mahdollisuudesta haastatteluun! Juanan on kotoisin Bilbaosta Baskimaasta ja juttelin hänen kanssaan baskien baareista, joissa juominen, syöminen ja keskustelu ovat baskikulttuurin kulmakiviä. Mielenkiintoista oli myös kuulla oluen nauttimisesta desin annoksina ja sukupolvien välisistä eroista viiniin suhtautumisessa. Hätkähdyttävää oli kuulla enologian professorilta, että näinkin perinteisellä viinialueella kuin Baskimaassa nuorempaa sukupolvea kiinnostaakin ehkä enemmän olut kuin viini. Ei ihme, että Espanjalaisten viinien näkyvyys Suomessa näyttää kasvavan jatkuvasti! Baskimaan baareissa keskeinen ruoka on pintxos, perinteisesti leipäviipaleen päälle kasattu ja yleensä cocktailtikun koossa pitämä pieni hiukopala. Eli mutkatonta, mutta yleensä laadukasta sormiruokaa keskustelun, juomien ja baarikierrosten oheen.

jbilbao

Juanan Bilbao

Baskimaassa baareissa on siis tapana syödä pintxoksia juomien ohessa? Kyllä. Viini, pintxokset ja baareissa käyminen ovat meille tärkeä osa kultuuria sekä hyvä tapa tavata ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia. Meille sosiaalinen kanssakäyminen on meille hyvin tärkeää emmekä mielellään istu baareissa yksin.

Onko jokaisessa Baskimaan baarissa tarjolla jotakin syötävää? Kyllä. Baskimaassa on mahdotonta pitää baaria ilman pintxoksia. Noin 10-15 erilaista pintxosta on minimi ja joissakin baareissa valikoimassa on yli 50 erilaista. Yleensä kaikki baarin pintxokset ovat saman hintaisia, noin 1,5-2 euroa kappale eli samaa hintaluokkaa kuin viinilasi, joka maksaa yleensä 1,5-2,5 euroa.

Juodaanko viinin ohella myös siideriä tai olutta? Siideri ei ole tyypillinen juoma Bilbaossa, San Sebastianissa ehkä. Tyypilliset juomat ovat viini ja olut, juomme paljon myös olutta. Mutta olutta juodaan usein samankokoisina annoksina kuin viiniä, eli pieni lasillinen, ehkä noin 10 cl. Tästä pienestä olutlasillisesta käytetään nimeä zurito. Olut on tavanomaista lageria hanasta. Meillä ei ole monimuotoista olutkulttuuria ja tilaamme olutta sanomalla vain ’olut’.

Millaista viiniä baareissa juodaan? Baarin valintaan vaikuttaa onko omistaja tai tarjoilija on tuttu ja ovatko baarin pintxokset ja viinit hyviä. Eri baareissa viinit ovat erilaisia sekä tyyliltään että laadultaan. Rioja [josta viinit usein tulevat] on maineikas alue, joka tuottaa paljon viiniä. Riojasta löytyy suurenmoista viiniä, hyvää viiniä, tavanomaista viiniä ja myös huonoa viiniä. Jos baari valitsee viinin hinnan perusteella, laatu ei välttämättä ole hyvä.

Vanhemmalla isäni sukupolvella on tapana juoda valkoviiniä lounaalla ja punaviiniä myöhemmin päivällä. Mutta nykyään tämänkaltaiset säännöt eivät ole niin yleisiä, puna- ja valkoviiniä juodaan sekaisin.

Onko juomatavoissa sukupolvien välisiä eroja? On todellakin. Viinin suhteen on kolmea erilaista sukupolvea. 50-70 vuotiaat käyttävät viiniä vanhaan tyyliin, eli tavanomaista valkoviiniä lounaalla ja tavanomaista punaviiniä iltapäivästä eteenpäin. Oma sukupolveni on tarkempi laadusta ja tietää varmaankin enemmän erilaisista viineistä, erilaisten viinien maistaminen on tärkeää. Nuoret pitävät ehkä enemmän oluesta, helpoista ja raikkaista juomista. Heille viini saattaa tuntua alkuun vaikealta sisäistää.

Luuletko, että nuoret siirtyvät myöhemmin viinikulttuurin pariin? Ehkä, koska Baskimaassa ja muuallakin Espanjassa liikelounailla on tapana juoda viiniä. Hienolla liikelounalla olisi epäkohteliasta sanoa, että ei pidä viinistä. Ehkä nuoria alkaa kiinnostamaan viini enemmän heidän siirtyessään työelämään.

Onko sinulla suosikkiyhdistelmiä pintxosten ja juoman suhteen? Ei ole. Minulle ruoan ja viinin suhde on leikkiä. Haluan jatkuvasti löytää uusia makuelämyksiä ja nauttia uusista yllättävistä makuyhdistelmistä.

pintxos2

Juanan Bilbaon tekemä pintxos, tortilla de patatas eli perunamunakas.

 

 

Haastateltavana Arto ’Viinipiru’ Koskelo

02 keskiviikko Huh 2014

Posted by maltainen in Haastattelu, Olutkulttuuri, Ruokajuoma, Sahti, Siideri, Viini

≈ 1 kommentti

Avainsanat

olutkulttuuri, ruokajuoma, sahti, siideri, viinikulttuuri, viinipiru

Haastattelin viinikirjailija Arto Koskeloa 12.3.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Tarinaa riitti viinikirjoittamisella elämisestä, viini- ja olutkulttuurin eroista, viinistä ja oluesta ruokajuomana sekä hieman siideristä ja sahdistakin. Siis teemoja, jotka tulevat blogissani jatkossakin oleman keskeisiä.

Image

Kuva: Arto Koskelo

Miten tullaan kutsutuksi ympäri maailmaa maistelemaan viinejä?

(Naurua) Tämä on hyvin pragmaattinen kysymys. Ei ole yhtä selkeää reseptiä, miten näin tapahtuu, mutta siitä ei ainakaan ole haittaa, että vierailee kansainvälisissä tapahtumissa, paiskaa käsiä ihmisten kanssa ja tutustuu ihmisiin. Kukaan ei tule kotisohvalta hakemaan mihinkään hakemaan. Ainoa tapa toimia alasta riippumatta on verkostoitua ihmisten kanssa. En ole tehnyt sitä mitenkään kovin suunnitelmallisesti. Siinä vaiheessa kun aloin blogia kirjoittamaan, en ajattellut että siitä tulisi ammattia. Jossain kohtaa tuli yllätyksenä, että joku voi jopa haluata kustantaa sut reissulle. Mikä on varmasti paras tapa oppia, paikan päällä. Jos oluesta puhutaan, niin tarjolla on matkaa Raumalle, Poriin tai parhaimmillaan Ahvenanmaalle.

Olen kuullut ainakin pienpanimoilta, että oluessa kulttuuri on erilainen?

Viineissäkin se keskittyy joko isompiin tiloihin, joilla on markkinointibudjetti tai sitten kokonaisiin alueisiin, jotka yhdistävät monta kymmentä pientä tuottajaa, jolloin heillä on mahdollisuus kutsua ihmisiä. Raha on tiukassa kaikilla. Etenkin Etelä-Euroopassa missä viini kasvaa, talouslama on iskenyt kovemmin kuin Suomessa. Selvyyden vuoksi, kyllä näitä matkoja itsekin joutuu aika paljon maksamaan. Ei voi pelkästään luottaa siihen, että joku pitäisi niin mielenkiintoisena, että kutsuisi kylään.

Elätkö viinistä?

Joo, kyllä nyt elän. Se on ollut hidas liukuma. Palkka ei edelleenkään ole mitenkään ihmeellinen. Tienaan kuin talonpoika, mutta syön ja juon kuin kuningas. Eli luontaisetuina tulee asioita, joita itse arvostan eli hyvää ruokaa ja hyvää viiniä, toisinaan myös bisseä.

Olutkouluttaja Mikko Salmi on todennut, että viini kärsii elitismistä ja olut arvostuksen puutteesta. Oletko samaa mieltä?

Olen ehdottomasti. Se on paradoksaalista – nyt tulee sosiologista analyysiä, jos kestät – sata vuotta sitten meillä oli tilanne, jossa oli 5 % eliittiä ja 95 % prosenttia rahvasta talonpoiskaisväestöä, joka on nipinnapin osannut kirjoittaa. Tämä käsitys jollain tavalla omituisesti mallintaa tälläisia jaotteluita edelleen Suomessa sen takia, että viini on ollut aikoinaan tuontituote ja kaikki mikä on pitänyt kuljettaa hevoskärryllä pitkältä on tietenkin ollut arvokasta ja siinä on ollut eksotiikan leima. Rikas eliitti on suosinut itämaisia mausteita ja tuontialkoholia. Muu paikallinen väestö on keskittynyt olueen. Kun katsotaan Suomea nykyaikana, mehän ollaan melkeinpä yksi iso keskiluokka, ikäänkuin Gaussin käyrän keskiosa on pullistunut. Tottakai myös hännät ovat läsnä, mutta ihan toisella tavalla kuin sata vuotta sitten. Silti me ylläpidetään tällaista kulttuurista vastakkainasettelua, millä ei ole enää mitään pohjaa todellisuudessa. Etenkin jos katsotaan millaista laatua suomalaiset oluet tänä päivänä ovat, tuntuu absurdilta että olut kärsii aliarvostuksesta ja viini mahdollisesti elitismin leimasta.

Onko mielestäsi oluen ja viinin suhteessa turhaa vastakkain asettelua?

Se on täysin turha vastakkain asettelu, koska ne edustaa samaa sfääriä, molemmat ovat alkoholipitoisia ruokajuomia. Oluen vastakohta ei ole viini, vaan se on vesi tai ehkä pahimmillaan maito. Uskon, että tämän vastakkainasettelun purkaminen edesauttaa hyvää juomakulttuuria suomessa. Sen takia olen itse puffanut viime aikoina oluita aika paljon enemmän. Rakastan itse olutta, vaikka en ymmärrä sitä ammattimaisella tasolla. Olen kokenut tärkeäksi myös yrittää edistää suomalaista pienpanimokulttuuria. Etenkin ottaen huomioon minkälaisessa ikeessä se joutuu elämään, kun olut tuotetaan tässä päiväräsäsmaassa, missä siihen kohdistetaan kaikenlaista epämääräistä viranomaiskontrollia. Koen, että olut on lähituotteena hyvin kiinnostava.

Miksi olut on ruokajuomana niin huonosti edustettuna ravintoloissa?

Siihen on mielestäni kaksi syytä. Toinen on se, että olut on täyttävää. Jos haluaa syödä pitkän illallisen monella ruokalajilla, olutta pitäisi saada kahden desin laseissa, minkälaista kulttuuria Suomessa ei varsinaisesti ole ollut. Toinen traditio liittyy siihen, että Suomessa on ollut perinteisesti aika ravintolavastainen kulttuuri, koska ravintolat on nähty paheellisina paikkoina, joissa työväestö lähinnä juopuu. Maaseudulla esimerkiksi 1900-luvun alussa ravintolat oli lailla kielletty. Kestikievarit oli sallittu ainoastaan matkustajille. Paikallinen väestö ei saanut mennä ottamaan ryyppyä eikä syömään. Tavallaan kieroutuneella alkoholipolitiikalla on erotettu keinontekoisesti syömisen ja juomisen liitto, jonka takia meiltä puuttuu ruoan ja juoman yhdistely sekä viinin että oluen saralla. On iso este lähteä purkamaan tätä ajattelua. Jos viiniä pidetään elitistisenä niin toisinaan myös ravintossa syömistä pidetään elitistisenä. Ja kaikki mikä liittyy ravintolaan, kuten ruoan ja juoman mätsääminen, lentää valitettavasti lapsena pesuveden mukana.

Miksi siideri on lähempänä olutpiirejä kuin viinipiirejä, vaikka siideri on enemmän viinin kaltainen juoma?

Onko näin? Ei mulla ole tähän mitään viisasten kiveä. Eurooppa on jakautunut kahtia Saksan puolesta välistä. Pohjoisen puolella on viljamaa ja etelämmällä juomien saralla viinirypälemaa. Eli viini ja olut edustaa kahta eri kulttuuripiiriä. Siideri kyllä lipuu Normandiaan tai Pohjois-Espanjaan asti, missä on rinnakkain harmoniassa siiderikulttuuri ja viinikulttuuri. Olisiko kuitenkin niin, että meidän siiderikulttuuri tulee enemmän anglosaksisesta traditiosta Englannin puolelta. Tämä on pelkkää spekulaatiota, enkä ole varma onko asia näin. Ehkä siinä on myös se, että marketeista on saanut keppanaa ja siideriä samannäköistä pulloista, mutta viini on pidetty alkoholi-apartheidissä monopolin säpissä. Siiderikin tuli suomalaiseen juomakulttuuriin joskus 90-luvun alussa, eikä sillä ole pitkää historiaa. Ja silloinkin se tuli makeana versiona, mikä ei vastaa laatusiiderin standardeja.

Maistuuko sahti?

Mulla on sahdista aika vähän kokemuksia. Olen joskus olutmessuilla maistanut nuorena poikana ja todennut, että se on vastenmielistä. Luulen, että olen ollut just siinä kriittisessä parinkympin iässä jossa olisin todennäköisesti sylkenyt kalleimmat viinitkin lavuaariin ja todennut, että maistuu pahalta. Eli olen varmaan elänyt sitä nuoruuden laimea keppana -vaihettä missä ei paljon ymmärretty laadusta tai nyansseista. Mutta se vaihe pitää elää, jotta voi joskus kasvaa siitä ulos.

Kiitos Arto haastattelusta, toimitan sinulle joskus sahtia! Lisää Arton ajatuksia löytyy hänen blogistaan viinipiru.fi.

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Pidä blogia WordPress.comissa.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...