• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Tag Archives: Perinneolut

Oluella Vilnassa

05 maanantai syys 2016

Posted by maltainen in Matka, Perinnejuoma

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Kaimiškas, Keptinis, Liettua, Maalaisolut, Perinneolut, Vilna

Liettua on nykyaikainen EU-maa, mutta alueen kultuurissa on monia omaleimaisia piirteitä, joita länsimainen hapatus ei ole peittänyt. Tämä pätee myös maan olutkulttuuriin, ja monet paikalliset oluet erottuvat viehkeästi liettualaisuudellaan: kansan olutmaku tuntuu suosivan makeaa, toffeisen maltaista olutta, jossa on suhteellisen vähän humalan katkeruutta. Omaleimaisuuden oivaltaa kuitenkin vasta matkustaessaan Liettuaan, sillä nämä olutelämykset ovat parhaimmillaan paikan päällä ja hyvin tuoreena. Muistelen nyt kaiholla Vilnan reissua heinäkuussa 2016.

Šnekutis Užupio

Šnekutis Užupio on hämmentävän hieno olutravintola, jonka puiset puitteet tuovat mieleen Konnun Taru sormusten herra -elokuvista.

Erikoisinta Liettuaa ovat hieman sahdin kaltaiset maalaisoluet, joita kutsutaan nimellä kaimiškas. Niiden alkuperä on maatalojen omissa menetelmissä, jotka poikkeavat nykyaikaiseen teolliseen oluenpanoon vakiintuneista käytännöistä. Kuten monesti sahdissakin, vierre jätetään useimmiten keittämättä, mikä tekee oluesta huonommin säilyvän, mutta tuoreena runsaan maltaisen ja viljaisen. Katajaa ei käytetä, mutta humalaa kylläkin. Sahtiin verrattuna kaimiškas on yleensä hieman miedompi ja paremmin arkiseen käyttöön soveltuva, alkoholia on tyypillisesti kuutisen prosenttia.

Monet Liettuan maalaispanimot valmistavat olutta kaupallisesti, mikä tekee olutturistin elämän hyvin mielenkiintoiseksi. Kaupalliset maalaisolutpanimot on skaalattu suuremmalle kapasiteetille, mutta valmistusmenetelmät ovat monelta osin samat kuin perinteisissä maatalojen kotipanimoissa. Vielä tänäkin päivänä joissakin jopa kaupallisissakin maalaispanimoissa olutta pannaan talon omista maltaista ja omasta hiivajuuresta. Myös liettualaisia maatiaishumalia saatetaan käyttää.

Toisaalta kaimiškas ei ole nimisuojattu termi, ja käytännössä maalaisuuden taso vaihtelee paljon panimosta toiseen. Muutenkin oluissa on paljon tilannekohtaisia vaihteluja. Monet maalaisoluet käyvät hieman vielä tynnyrissä, joten maku voi vaihdella makeasta kuivaan riippuen tarjoiluhetkestä. Monessakaan ravintolassa ei ole tynnyreille kylmätilaa, mikä rajoittaa maalaisoluiden säilyvyyden noin kolmeen viikkoon. Tämän vuoksi lämmin keskikesä ei aivan paras hetki maistella maalaisoluita. Jos olut ei maistu, ei ole aina selvää johtuuko se panimosta vaiko ravintolasta.

Jovaru Alus on klassinen esimerkki omalaatuisesta liettualaisesta maalaisoluesta. Se maistuu makealle toffeelle, ja siinä on myös hedelmäisyyttä sekä voin aromia. Tässä tapauksessa en pidä voin aromia (diasetyyli) makuvirheenä, vaikka se nykyaikaisen oluenpanotietämyksen mukaan sitä onkin. Nämä maalaisoluet ovatkin niin omanlaisiaan, että niitä ei kannata verrata nykyajan oluisiin. Pikemminkin niiden vertailuun tarvitaan oma asteikkonsa, samaan tapaan kuin sahdissa tai lambicissa.

Toinen omalaatuinen, joskin aivan toisenlainen klassikko on Ramūnas Čiža Keptinis. Keptinis on oma oluttyylinsä, jota pannaan oluenpanoon varta vasten tehdyistä mallasleivistä. Maku on kuiva mutta maltainen, ja sitä hallitsee tumman leivän ja paahdetun pähkinän aromi.

Toki Liettuassa on myös uusien pienpanimojen aalto, kuten muissakin Euroopan maissa. Osa pienpanimo-oluesta maistuu samalta kuin muissakin maissa, mutta osa oluesta on viehättävällä tavalla selvästi liettulaista. Oluissa voi olla esimerkiksi maltaisen toffeisen makumaailman lisäksi paikallisista maltaista peräisin olevaa ruohoista heinänteon aromia. Jotkun pienpanimot ammentavat myös maalaisperinteestä, kuten Dundulis, joka teettää omaa keptinis -oluttaan varten mallasleipää panimon viereisessä leipomossa.

Ja onhan Liettuassa myös suurempia panimoita, kuten Svyturys tai Kalnapilis. Ne tekevät kelvollista olutta, mutta ne ovat varsin samankaltaisisia kuin kansainvälisten panimoiden oluet ylipäätään. Oikeastaan harmillista, että Liettuan olutkulttuuri nähdään maan ulkopuolella näiden valtamerkkien kautta, persoonattomampana kuin se onkaan.

Spunka

Spunka on pieni, mutta hyvän valikoiman olutravintola, joka keskittyy laadukkaan Dundulis panimon oluisiin. Spunkassa kannattaa pistäytyä samalla reissulla kuin Šnekutis Užupiossa. Kuva: Mari Varonen.

Vilnassa on kymmenkunta hyvää olutravintolaa, joista löytyy maalaisoluita ja modernimpaa pienpanimo-olutta. Mainitsemisen arvoisia ovat erityisesti kolme Šnekutis -ravintolaa, joista suosikkini on Užupion boheemikaupunginosan paikka. Ketju panostaa erityisesti maalaisoluisiin, ja niissä Jovaru Alus on yleensä talon oluena.

Myös ydinkeskustan ulkopuolella sijaiseva Alaus Namai on olutturistin ykköskohteita, jo pelkästään koska sieltä löytyy varmimmin Ramūnas Čiža Keptinis. Ravintola ei näytä päälle päin houkuttelevalta, mutta valikoima on hyvä, ja tunnelma kasvaa sitä mukaa kun ravintola täyttyy.

Joissakin Liettulaiseen keittiöön erikoistuneissa ruokaravintoloissakin tarjoillaan maalaisoluita. Toisaalta monet baaritkin, kuten Šnekutis ja Alaus Namai, tarjoavat ronskia ja edullista liettualaista ruokaa, sellaisena kuin paikalliset niitä arkena syövät. Jos haluat paikallista perinneruokaa hienommin katettuna, suosittelen Senoji Trobelėa,  josta löytyy myös maalaisolutta ja liettulaista simaa (Midus).

Liettuan oluista on kirjoitettu hämmästyttävän vähän. Olutkirjailija Michael Jacksonin isovanhemmat olivat Liettuasta, mutta hänkään ei erityisesti promonnut maan olutkulttuuria. Ehkäpä maa ei näyttäytynyt parhaassa valossa, kun Jackson kiersi Baltian panimoita 90-luvun puolivälissä neuvostovallan jälkeisinä vuosina. Ja ehkäpä olutmaailman huomio kiinnittyi enemmän niihin olutmaihin, joita Jackson voimakkaasti promosi. Toisaalta Liettualaiseen kultuuriin tuntuu kuuluvan, että itsestä ei pidetä paljon meteliä, eivätkä maan muutkaan hienoudet ole kovin tunnettuja. Ulkopuolisen näkökulmasta liettualaiseen kultuuriin kuuluu tietty outous, joka on viehättävää, mutta joka tekee samalla vaikeaksi hahmottaa mistä on kyse.

Onneksi viime vuosina norjalainen olutkirjailija Lars Garshol on hehkuttanut Liettuaa siitäkin edestä. Hän on kirjoittanut seikkaperäisen oppaan Rough guide to Lithuania, ja hänen blogissaan Liettualaista olut nousee esille moneen otteeseen. Jätinkin nyt mainitsematta monta huomionarvoista olutta, panimoa ja ravintolaa, koska Lars kiteyttää Vilnan olutoppaassaan niin hyvin.

Tämä oli minulle ensikosketus Liettuaan, ja luulen seikkailevani vielä oluella Birzain, Panevyzin ja Kaunasin kaupungeissa sekä niitä ympäröivällä maaseudulla.

Advertisement

Sahti – Elävä muinaisolut

14 keskiviikko Lok 2015

Posted by maltainen in Historia, Kirja, Sahti

≈ 10 kommenttia

Avainsanat

Gotlandsdricka, Kaimiškas, Kansanperinne, Koduõlu, Kotiolut, Maltøl, Muinaisolut, Oluen historia, Olut Ruokajuomana, Perinneolut, sahti, Suomalainen olut, Valmistusohjeet

Esittelen nyt ylpeänä juuri ilmestyneen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjoittamani sahtia käsittelevän tietokirjan.

Sahti - Elävä muinaisolut

Aikoinaan Eurooppa oli täynnä eriskummallisia paikallisia olutperinteitä. Useimmat niitä edustaneista perinneoluista ovat kuitenkin kuihtuneet pois kauan sitten verotuksen, sääntelyn, kaupallisen kilpailun ja teknologisen kehityksen myötä. Alkukantaisista, jo ennen keskiaikaa valmistetuista Euroopan muinaisoluista nykypäivään ovat säilyneet vain sahdin ja miedon kaljan kaltaiset juomat.

Sahdilla on läheisiä, mutta vähemmän tunnettuja sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kirjamme on kansainvälisestikin laajin teos, joka kattaa sahdin lisäksi Viron koduõlun, Ruotsin gotlandsdrickan, Norjan maltølin ja Liettuan kaimiškaksen. Nämä juomat ovat yhä valmistettavista oluista lähimpänä viikinki- ja keskiaikaista olutta.

Sahti on vahva juhlaolut, jonka valmistustavat juontavat juurensa muinaisista maataloista. Sen valmistuksessa ei tarvita lämpömittaria eikä välttämättä metalliastioitakaan. Mallassäkki ja hiivapaketti mukanani pystyisin valmistamaan tuon perinneoluen missä tahansa maatalossa. Hämmästyttävän hyvin sukupolvelta toiselle säilyneet tavat ovat erinomainen näyteikkuna vanhan kansan taitoihin ja oluen historiaan.

Sahti on keskeinen osa kansamme kulttuuria. Valotamme juoman roolia suomalaisten arjessa ja juhlassa lukuisilla tarinoilla, jotka vastaavat esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: miten sahti liittyy seitsemään veljekseen, millaisia olivat sahdintäyteiset useita päiviä kestävät häät, miksi kieltolakikaan ei näivettänyt sahtia ja miksi sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän.

Kirjaa varten matkustimme 8000 kilometria Suomessa ja Virossa. Matkassamme tunnelmia talletti upeiksi kuviksi valokuvaaja Sami Perttilä. Vierailimme maatilapanimoilla, kaupallisissa sahtipanimoissa, sahtiopistossa, mallastamossa, VTT:n panimolaboratoriossa, ravintoloissa maistamassa sahtiruokia, tanssilavalla, jossa väkeä tanssittaa talon oma sahti, sahtimarkkinoilla ja sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. Tapasimme 1800-luvun puusaaveja käyttäviä oluenpanijoita, valmistustaidon jo 1940-luvulla oppineita sahtimestareita, kaikki ruokalajit sahdilla maustavan naisen, konehallissa ruismallasta valmistavan metsäkoneurakoitsijan, sahtiaan lukolla varjellussa lähteessä säilyttävän miehen ja isännän, joka valmistaa oluenpanon tähteistä avoimessa puusaavissa taariksi kutsuttua perinneolutta.

Kerromme kirjassamme, miten sahdilla marinoidaan hirvipaisti, kuinka olutmäskistä leivotaan maukkaita sämpylöitä tai miten tehdään sahtilakritsia. Ravintolat Bryggeri Helsinki, Hollolan Hirvi ja Latva loihtivat kirjaamme varten menut, joiden keskeisenä raaka-aineena tai ruokajuomana oli sahti. Arvostetut keittiömestarit paljastavat miksi juuri sahti sopii suomalaiseen ruokapöytään ja ruokien raaka-aineeksikin.

Tietenkin opastamme myös valmistamaan sahtia. Kirjamme on kattavin opas sahdin, tai ylipäätään viikinki- ja keskiaikaisten oluiden, valmistukseen.

Oli ilo tehdä työtä Kustannusosakeyhtiö Moreenin ammattitaitoisen väen kanssa: kiitokset Anna Rantaselle osuvista parannuksista tekstiin ja Petri Clusiukselle taitavasta taitosta. Hanketta tukivat Otavan kirjasäätiö ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Teosta saa kirjakaupoista ja kirjoittajilta. Esittelemme kirjaa Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10.2015, ensin Wine cornerin (vai pitäisikö sanoa Sahti cornerin) kirjailijahaastattelussa klo 14:30, ja sitten Otavan messuosastolla klo 15:30–16.

Sahtikirjailijat

Kuva: Sami Perttilä

Oluella Viron saarilla

16 torstai Hei 2015

Posted by maltainen in Matka, Perinnejuoma

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Hiidenmaa, Hiiu Õlle Koda, Kansanperinne, Koduõlu, Kuresaare, Muinaisolut, Perinneolut, Saarenmaa, Viro

Matkustin kesäkuussa sahtikirjan tiimoilta Saarenmaalle ja Hiidenmaalle tutustumaan sahdin sukulaisjuomaan, Viron perinneolueen koduõluun. Siinä sivussa ehdin perehtymään hieman muuhunkin kulttuuriin saarilla, ja alla on muutamia oluellisia matkavinkkejä. Mielenkiintoista tarinaa Saarenmaan historiasta, nähtävyyksistä ja koduõlusta löytyy myös Beer Trotterin matkakertomuksesta.

koduõlu

Koduõlua Hiidenmaalla, tekijänä Vaino Apri

Koduõlu on nimensä mukaisesti kotiolutta, jonka valmistajia Viron saarilla on vielä muutamia kymmeniä. Kotitekoista versiota on vaikeampi löytää ilman paikallisia kontakteja, mutta sekä Saarenmaalla että Hiidenmaalla toimii kaupallinen valmistaja, ja heidän juomansä ovat maultaan edustavia ja lähellä kotivalmisteisia juomia.

Saarenmaalla tuo kaupallinen koduõlu on Taako Pihtla, jota saa useastakin baarista Saarenmaan pääkäupungissa Kuresaaressa. Saarenmaan matka ilman Pihtla Õlua on kuin kävisi Lontoossa maistamatta real alea. Taako oli aloittanut koduõlun rinnalla nykyaikaisen oluen valmistuksen erillisellä Braumeister -laitteistolla, ja kaksi näistä löytyi jo Kuresaaren kuppiloista.

Saarenmaalla on myös toinen kaupallinen panimo, Pöide, jonka kahta olutta oli tarjolla parissakin Kuresaaren ravintolassa. Panimon oluet olivat hyvin sameita, ja myöskin maku oli viimeistelemätön, mutta tuoreen savukalan kanssa nämä makean maltaiset oluet olivat paikallaan.

Kuresaari on rauhallinen 15 000 asukaan kaupunki, josta löytyi pari mukavaa ruoka- ja illanviettopaikkaa. Suosikkipaikaksi muodostui Kohvik Retro (Lossi 5), jossa hyvä olutvalikoima yhdistyy kirjavaan kirpputorisisustukseen ja lämminhenkiseen tunnelmaan. Ruokalista näytti todella hyvältä, mutta emme ehtineet syödä täällä. Hyvien Virolaisten olutravintoloiden tapaan listalla oli useita edullisia oluen oheen sopivia snacksejä. Olutvalikoimassa oli useaa Viron pienpanimoa, erityisesti Põhjalaa ja Öllenautia. Myös viinejä oli hyvin tarjolla.

Kohvik Retro

Kohvik Retro Kuresaaressa

Perinteinen turistien suosima paikka Kuresaaressa on vanhaan tuulimyllyyn rakennettu Veski Trahter (Pärna 19), josta saa ruoaksi tuoretta kalaa ja riistaa. Olutvalikoima on hyvä, parisenkymmentä Virolaista olutta, lähinnä Taakolta, Pöideltä, Põhjalalta, Öllenautilta, Leheltä ja Vormisilta. Veskissä maistoin myös ensimmäistä kertaa aitoa Virolaista siideriä. Radiosta soivasta huumorimusiiikista huolimatta suosittelen paikkaa kaikille kaupungissa vieraileville.

Kuresaaressa on myös laajan valikoiman viiniravintola Vinoteek (Lossi 4). Sen kaksi laseittain myytävää ranskalaista viiniä ei vakuuttanut, mutta kellarissa on houkutteleva valikoima poikkeuksellisen vanhoja vuosikertoja.

Jos Kuresaaren iltaelämä oli rauhallista, niin Hiidenmaan pääkaupungista Kärdlasta se puuttui tyystin. Lauantai-iltana piipahdimme paikallisessa ravintolassa Priki Ankurissa, jossa iltaa vietti lisäksemme yksi suomalainen purjehtija ja kaksi biljardinpelaajaa.

Hiidenmaa on kuitenkin käymisen arvoinen, jos alla on pyörät. Lähes kaikki näkemisen arvoinen on ripoteltu eri puolille saarta, kuten maailman vanhin toiminnassa oleva majakka ja Hiiu Õlle Kodan panimopubi.

 Hiiu Õlle Koda

Hiiu Õlle Kodan kesäajan olutmestari Jüri Metsma valmistamassa koduõlua

Hiiu Õlle Koda on saaren kaakkoisosissa Kassarissa sijaitseva panimopubi , joka valmistaa kahta koduõlua: vaaleaa Hiidenmaalle tyypillistä, ja punaruskeaa, jota he kutsuvat Kassarilaiseksi koduõluksi. Vaalea oli tehty pilsner-maltaasta ja Kassarilainen pelkästään münchener-maltasta. Rakennus oli hyvin uusi ja moderni, mutta panimo käytti oluenvalmistukseen paikalliseen perinteiseen kuuluvia, joskin uusia puusaaveja. Meininki paikassa oli hyvin rento ja panimorakennukseen mahtui sulassa sovussa panimolaitteet, lattialla lojuvat silakkalaatikot ja kalan savustamo. Samassa rakennuksessa pubin yläkerrassa on mukava ruokapaikka, Grill Lest & Lammas, jossa ruokaoluena tietenkin alakerran koduõlua.

Hiidenmaalta majapaikkaa etsiessä kannattaa pitää mielessä Pruulikoda saaren eteläkärjessä. Paikan isäntä Paavo Pruul panee erinomaista koduõlua, ja ehkä häneltä liikenee maistiaisiakin. Emme yöpyneet Pruulikodassa, mutta tapasimme Paavon oluenpanopuuhissa.

Matkallamme tallensimme monta hienoa tarinaa tulevaan kirjaamme. Alla olevassa kuvassa on hieman esimakua, perinteisiä Viron koduõlu-saaveja, jotka Paavo Pruul on perinyt isoisältään.

Koduõlu-saaveja hiidenmaalla

Perinteisiä koduõlu-saaveja Hiidenmaalla

Kurssi sahdista ja muinaisoluista

24 lauantai Tam 2015

Posted by maltainen in Historia, Oluen valmistus, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Kalja, Kansanperinne, Kurssi, Muinaisolut, Oluen historia, Perinneolut, Sahdin valmistus, sahti, Sahtikirja

Pidän Jyväskylän kansalaisopistolla kurssin sahdista 28.1.-11.2.2015. Kurssilla sahtia tarkastellaan osana Pohjoismaisten ja Balttialaisten muinaisoluiden perinnettä. Mukaan voi siis tulla myös kiinnostuksesta esihistoriallisiin oluisiin, vaikka sahdinteko ei kiinnostaisikaan. Toki kurssilla oppii myös valmistamaan sahtia. Kuten syksyllä 2014 pitämäni siiderikurssin kohdalla, tein sahtikurssille sivun, josta tulee löytymään lisätietoa sahdista ja tekemääni vapaata kurssimateriaalia Creative Commons lisenssin alaisuudessa (CC BY-NC-ND 4.0). Tosin tällä kertaa tekstin osuus on vähäistä ja meininki perustuu enemmänkin kuviin, karttoihin ja tarinoihin. Kurssin sivut löytyvät blogini Koulutus -yläpalkin alta. Alla kerron tarkemmin, mitä tuleman pitää.

Thomas Jeffreysin kartta 1751, kuva: vanhakartta.fi

Thomas Jeffreysin kartta 1751, kuva: vanhakartta.fi

Sahtikin on olutta ja 1700-1800 -luvuilla olut ja sahti ovat tarkoittaneet samaa asiaa, paremman luokan viljasta valmistettua alkoholijuomaa. Useimmilla Suomen paikkakunnilla tämä on tarkoittanut selvää laatueroa kaljaan nähden, joka taas on useimmiten viitannut arkisempaan ja helpommin valmistettavaan viljajuomaan. Entisaikojen maataloissa sahti ja olut ovat olleet huolellisesti suurella työllä valmistettuja juhlajuomia. Vähitellen sahti on eriytynyt tarkoittamaan kotivalmisteista olutta, erotuksena teollisesti valmistetusta.

Tulevalla kurssilla käsittelen sahtia tässä laajemmassä historiallisessa merkityksessä, premiun-luokan muinaisoluena. Kurssilla sahtia käsitellään osana Pohjoismaiden ja Balttian muinaisoluita, joista nykypäivään säilyneitä ovat Gotlannin gotlandsdricka, Norjan maltøl, Viron koduõlu ja Liettuan kaimiškas.  Kurssin alustava aikataulu on seuraava:

ke 28.1. valmistamme sahtierän. Teemme sahdin tavalla, jota kutsun oluenpanijan pikasahdiksi. Alkuvalmistelujen avullla sahtivierre valmistuu noin neljässä tunnissa. Perinteisen sahtimestarin tavalla valmistus kestäisi noin puoli vuorokautta.

To 29.1. paneudumme muinaisoluiden historiaan ja maantieteeseen.

Ke 4.2. käymme läpi perinteisten sahtimestarien tapoja valmistaa sahtia.

To 5.2. maistamme kaupallista sahtia luomme katsauksen kaupallisiin sahtipanimoihin. Perehdymme myös sahti-alueiden tapakulttuuriin ja ruokaperinteisiin.

Ke 11.2. maistamme kaksi viikkoa aiemmin tekemäämme sahtia sekä perehdymme Balttian ja Pohjoismaiden muihin muinaisolutperinteisiin.

Materiaali ja lähestymistapa on hyvin tuore ja ainakin minulle jopa kokeellinen. Testaan kurssin aikana myös muutamia teesejä tekeillä olevaan sahtia käsittelevään tietokirjaan liittyen.

Sahdista Brew Your Own -lehdessä

04 perjantai Hei 2014

Posted by maltainen in Oluen valmistus, Oluttyylit, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Brew Your Own, Kotikaljamallas, Leivinhiiva, Perinneolut, Resepti, sahti, Valmistusohjeet

Artikkelini sahdin valmistuksesta julkaistiin juuri pohjoisamerikkalaisen Brew Your Own -lehden heinäkuu-elokuu 2014 numerossa. Brew Your Own (BYO) on 90000 lukijalla on maailman laajalevikkisin oluenpanoon keskittynyt lehti, joten juuri tämän suurempaa näkyvyyttä sahdinpanojutulle ei juuri voi saada. Alla on katsaus artikkelin taustoihin ja sisältöön. Olen kirjoittamassa sahdista myös suomenkielistä tietokirjaa ystävieni Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa.  Kirja ilmestyy loppuvuodesta 2015 ja käsittelen tätä kirjahanketta erillisessä blogijutussa heinäkuun aikana. JulAug14FB-500x500 Kansainvälisissä olutpiireissä sahti on suomalaisen olutkulttuurin lippulaiva, alkukantainen olut, jonka valmistustavat muistuttavat enemmän muinaisesta Mesopotamiasta kuin viime vuosisatojen Keski-Eurooppalaisesta olutperinteestä. Sahdilla on EU:n Aito perinteinen tuote -nimisuoja, joka rajaa mitä sahdiksi saa sanoa EU:n alueella. Tämä nimisuoja ei rajoita valmistuspaikkaa ja aitoa sahtia voidaan siis tehdä ympäri maailman, kunhan se tehdään perinteen mukaisesti.

Sahdista on kirjoitettu ansiokkaasti englanniksi aiemminkin erityisesti 90-luvulla, muun muassa Michael Jacksonin ja Ilkka Sysilän toimesta. Hakuteoksessa The Oxford Companion to Beer vuodelta 2012 on hieno ytimekäs Jussi Rokan kirjoittama kahden sivun kuvaus sahdista ja samana vuonna ilmestyivät sahdinvalmistusta mukavasti valaisevat videot pohjoisamerikkalaisen Brewing TV:n Sahti-episodista sekä Markku Pulliaisen sahdinpanomatkasta Philadelphiaan Dock Streetin panimolle. Siltikin Suomen ulkopuolella sahdin raaka-aineisiin ja valmistusmenetelmiin näytti liittyvän runsaasti mystiikkaa ja eikä aina tuntunut olevan selvää mikä on aitoa sahtia ja mikä ei ole. Lisäksi BYO oli aiemmin 2010-luvulla julkaissut artikkelit sekä venäläisestä perinneoluesta kvassista että Gotlannin perinneoluesta gotlandsdrickasta, mutta ei sahdista, mikä oli jäänyt minua kaivelemaan. Asiallehan oli tehtävä jotakin.

BYO-lehden iskulause on ’The How-to Homebrew Beer Magazine’ eli lehti sisältää nimenomaan käytönnönläheistä oluen panoon liittyviä neuvoja reseptien kera. Lehti on suunnattu kotiolutharrastajille, mutta sitä lukevat myös ammattilaiset ympäri maailman. Artikkeli perustuu omiin käsityksiini, jotka ovat muodostuneet reilun 10 vuoden aikana jolloin olen sahtia pannut ja sahtimestareiden kanssa haastellut. Olen maistanut satoja sahteja ja sahdin SM-kisoissa olen toiminut sekä kilpailijana että tuomarina.

Artikkelin aluksi kuvaan mikä tekee sahdista aidon perinteisen tuotteen ja mikä taas ei täytä sahdin tunnuspiirteitä. Amerikkalaiset rakastavat puhua oluttyyleistä, joten tein sahdille tyylikuvauksen, jossa kuvataan keskeiset raaka-aineet, valmistumenetelmät sekä ulkonäön, tuoksun, maun ja suuntuntuman ominaisuudet.  Tyylikuvaus sisältää vaihteluvälit esimerkiksi värille, kantavierteelle, alkoholipitoisuudelle ja käymisaromeiden voimakkuuksille. Periaatteessa oluttyylikuvauksen perusteella jokaisesta oluesta voidaan sanoa edustaako se hyvin kyseistä tyyliä vai ei. Pohjana käytin EU:n nimisuojan määrittelyn lisäksi havaintojani mitä suomalaiset sahdin ystävät keskimäärin sahdilta odottavat. sahti_byo_aukeama_web Panin artikkelia varten testisahdin, jossa perisuomalaiset usein lähes välttämättömänä pidetyt raaka-aineet korvattiin maailmalta löytyvillä vastineilla. Kriittisimmät raaka-aineet olivat Rajamäen leivinhiiva ja kotikaljamallas. Otaksumani on, että monet Rajamäen hiivan ominaisuudet ja käymisaromit ovat tyypillisiä leivinhiivoille ylipäätään. Käytin testisahtini Pirkka-kuivahiivalla, joka on valmistettu Ranskassa.

Edes kaikki suomalaiset sahtimestarit eivät käytä kotikaljamallasta, joten se ei ole välttämätön raaka-aine. Kaljamaltaan käyttö on kuitenkin hyvin tyypillistä ja halusin tästä sahdista suomalaisen keskivertosahdin kaltaista. Kaljamallas tekee sahtiin myös tyypillisen punaruskean värin ja antaa sahdille tunnusomaista ruisleivän makua.  Niinpä korvasin kaljamaltaan Yhdysvalloissakin myytävällä saksalaisen Weyermannin mallastamon Cararye maltaalla, joka on rukiista tehty karamellimallas. Eivät nämä kaksi mallasta aivan samanlaisia ole, mutta Cararye tuo sahtiin punaruskean värin ja asiaankuuluvaa ruisleivän aromia. Taustatueksi lisäsin vielä Weyermannin tavallista vaaleaa ruismallasta. Sahtimaltaan korvasin pilsnermaltaan ja wienermaltaan sekoituksella. Tämä sekoitus toimii mielestäni hyvin sahdissa, eikä tarkoituskaan ollut jäljitellä sahtimallasta.

Lopputulos oli omasta ja sahdista pitävien ystävieni mielestä aidon makuista sahtia. Mausta löytyi banaania, mausteisuutta, kirpeää hedelmää, lämmittävää alkoholia ja ruisleipää. Suuntuntuma on pirtelömäisen sakea ja viskoottinen. Suurin ero aiempiin tekemiini sahteihin oli käymisaste, sillä Pirkka-hiiva käytti sahdin hieman kuivemmaksi kuin Rajamäen hiiva.

Artikkelissa on resepti tälle testisahdille ja lisäksi monta yleispätevää käytännön neuvoa, joita ei suomeksikaan ole kirjoitettu mihinkään. Lehden tyylin mukaisesti resepti on pyritty kuvaamaan niin seikkaperäisesti, että keskiverto kotioluen panija pystyy ohjeiden perusteella sahdin valmistamaan. Ei muuta kuin odottelemaan, että sahteja alkaa putkahdella ympäri maailmaa!

Lehti on ostettavissa Brew Your Own -lehden verkkokaupasta hintaan 6 dollaria + postikulut. Joitakin pieniä virheitä  lehden toimituksessa on ilmestynyt tekstiini, mutta olen silti juttuun erittäin tyytyväinen.

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Pidä blogia WordPress.comissa.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...