Suuri viskikirja – intohimona viski

Avainsanat

,

Maailma on täynnä hyviä viskejä ja niiden määrä kasvaa koko ajan. Ainakin itse koen tarvitsevani opasta viskien maailmaan, ja Jarkko Nikkasta parempaa opasta on vaikea kuvitella. Sain kustantajalta arvostelukappaleen miehen lokakuussa 2015 ilmestyneestä teoksesta Suuri viskikirja – Intohimona viski, ja haastattelin myös tätä viskiä ammatikseen esittelevää ja myyvää herraa Olut Expossa.

Suuri viskikirja

Kirja on järkälemäinen: sivuja yli 500 ja painoa 2,3 kg. Suuri sivumäärä näkyy ilmavuutena, ja tekstiä on annettu tulla sanoja pihtaamatta. Asioita on avattu monelta kantilta, ja kirjassa on esimerkiksi pitkiä syvällisiä henkilökuvia viskin ystävistä ja ammattilaisista. Kirjan pihvi on maantieteellisesti luokitellut valmistajat ja viskit, joita kirjassa on arvioitu yli 700. Suomestakin löytyy nykyään puolentusinaa viskitislaamoa, jotka on esitelty kattavasti.

Myös maistelutekniikat, juoman säilytys, erot erilaisissa pullotteissa ja viskidrinkit käydään kattavasti läpi. Esimerkiksi hicks, eli veden ja viskin yhdistäminen suussa, oli minulle uusi ja avartava tapa nauttia viskistä. Kirjassa on myös mielenkiintoisia viskin kemiaa avaavia katkelmia, joita tosin voisi jalostaa pidemmälle kansantajuisemmin tiedettä popularisoiden.

Enää viskistä kirjoitettaessa ei tyydytä pelkästään kertomaan tislaamoista ja niiden tuotteista, kuten viitisentoista vuotta sitten Michael Jacksonin ja Jim Murrayn viskikirjoissa, jotka sinänsä ovat klassikkoja.

Jarkko on kirjottanut useammankin viskikirjan ja kysymykseen onko Suuri viskikirja kuitenkin hänelle pääteos Jarkko vastasi seuraavaa: ”Kyllä kokisin niin, tämä oli hyvin henkilökohtainen teos. Avasin siinä aika paljon omaa itseäni ja se oli raskaskin prosessi päästää kaikki pihalle. Mulle viskit eivät sinänsä ole juoma tai en määrittele niitä nautintoaineiksi, vaan laitan viskin ja itseni väliin yhtäläisyysmerkin, viski olen minä ja minä olen viski.” 

Henkilökohtaisuus tulee esille erityisesti persoonallisissa makuarvioissa, joita lukiessa voi kuvitella Jarkko haastelemassa juomista vieressä.

Vaikka kirja näyttääkin elämäntyöltä, Jarkko vakuuttaa, että lisää kirjoja on luvassa: ”Kyllä tavaraa riittää. Viskimaailma elää ja kehittyy koko ajan. Uusia tuotteita lanseerataan ja tislaamoita syntyy koko ajan lisää. Kirjotettavaa kyllä tulee piisaamaan. ” Jarkolta ilmestyi juuri myös Arto Koskelon ja Santtu Korpisen kanssa kolmen juomakirjoittajan vuoropuhelusta syntynyt teos  Olut, Viini, Viski.

Kirjan lisäksi suosittelen tapaamaan tämän miehen ja kokemään hänen innostuksensa käytännössä. Jarkko vetää viskimaisteluja lähemmäs sata vuodessa. Juttelimme Olut Expossa Jarkon kanssa mallasjuomista yleisemminkin ja palaan aiheeseen vielä jatkossa.

Jarkko Nikkanen

Nikkanen elementissään, esittelemässä ja myymässä viskiä.

Sahti – Elävä muinaisolut

Avainsanat

, , , , , , , , , , , ,

Esittelen nyt ylpeänä juuri ilmestyneen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjoittamani sahtia käsittelevän tietokirjan.

Sahti - Elävä muinaisolut

Aikoinaan Eurooppa oli täynnä eriskummallisia paikallisia olutperinteitä. Useimmat niitä edustaneista perinneoluista ovat kuitenkin kuihtuneet pois kauan sitten verotuksen, sääntelyn, kaupallisen kilpailun ja teknologisen kehityksen myötä. Alkukantaisista, jo ennen keskiaikaa valmistetuista Euroopan muinaisoluista nykypäivään ovat säilyneet vain sahdin ja miedon kaljan kaltaiset juomat.

Sahdilla on läheisiä, mutta vähemmän tunnettuja sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kirjamme on kansainvälisestikin laajin teos, joka kattaa sahdin lisäksi Viron koduõlun, Ruotsin gotlandsdrickan, Norjan maltølin ja Liettuan kaimiškaksen. Nämä juomat ovat yhä valmistettavista oluista lähimpänä viikinki- ja keskiaikaista olutta.

Sahti on vahva juhlaolut, jonka valmistustavat juontavat juurensa muinaisista maataloista. Sen valmistuksessa ei tarvita lämpömittaria eikä välttämättä metalliastioitakaan. Mallassäkki ja hiivapaketti mukanani pystyisin valmistamaan tuon perinneoluen missä tahansa maatalossa. Hämmästyttävän hyvin sukupolvelta toiselle säilyneet tavat ovat erinomainen näyteikkuna vanhan kansan taitoihin ja oluen historiaan.

Sahti on keskeinen osa kansamme kulttuuria. Valotamme juoman roolia suomalaisten arjessa ja juhlassa lukuisilla tarinoilla, jotka vastaavat esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: miten sahti liittyy seitsemään veljekseen, millaisia olivat sahdintäyteiset useita päiviä kestävät häät, miksi kieltolakikaan ei näivettänyt sahtia ja miksi sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän.

Kirjaa varten matkustimme 8000 kilometria Suomessa ja Virossa. Matkassamme tunnelmia talletti upeiksi kuviksi valokuvaaja Sami Perttilä. Vierailimme maatilapanimoilla, kaupallisissa sahtipanimoissa, sahtiopistossa, mallastamossa, VTT:n panimolaboratoriossa, ravintoloissa maistamassa sahtiruokia, tanssilavalla, jossa väkeä tanssittaa talon oma sahti, sahtimarkkinoilla ja sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. Tapasimme 1800-luvun puusaaveja käyttäviä oluenpanijoita, valmistustaidon jo 1940-luvulla oppineita sahtimestareita, kaikki ruokalajit sahdilla maustavan naisen, konehallissa ruismallasta valmistavan metsäkoneurakoitsijan, sahtiaan lukolla varjellussa lähteessä säilyttävän miehen ja isännän, joka valmistaa oluenpanon tähteistä avoimessa puusaavissa taariksi kutsuttua perinneolutta.

Kerromme kirjassamme, miten sahdilla marinoidaan hirvipaisti, kuinka olutmäskistä leivotaan maukkaita sämpylöitä tai miten tehdään sahtilakritsia. Ravintolat Bryggeri Helsinki, Hollolan Hirvi ja Latva loihtivat kirjaamme varten menut, joiden keskeisenä raaka-aineena tai ruokajuomana oli sahti. Arvostetut keittiömestarit paljastavat miksi juuri sahti sopii suomalaiseen ruokapöytään ja ruokien raaka-aineeksikin.

Tietenkin opastamme myös valmistamaan sahtia. Kirjamme on kattavin opas sahdin, tai ylipäätään viikinki- ja keskiaikaisten oluiden, valmistukseen.

Oli ilo tehdä työtä Kustannusosakeyhtiö Moreenin ammattitaitoisen väen kanssa: kiitokset Anna Rantaselle osuvista parannuksista tekstiin ja Petri Clusiukselle taitavasta taitosta. Hanketta tukivat Otavan kirjasäätiö ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Teosta saa kirjakaupoista ja kirjoittajilta. Esittelemme kirjaa Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10.2015, ensin Wine cornerin (vai pitäisikö sanoa Sahti cornerin) kirjailijahaastattelussa klo 14:30, ja sitten Otavan messuosastolla klo 15:30–16.

Sahtikirjailijat

Kuva: Sami Perttilä

Simppelit siideriohjeet

Avainsanat

, , ,

Syksyllä 2014 julkaisemani siiderin valmistusohjeet ovat nousseet vähitellen blogini suosituimmaksi sisällöksi. Ohjeiden kirjoittamisen jälkeen olen pitänyt kaksi kurssia siiderin valmistuksesta, ja löytänyt tapoja yksinkertaistaa siiderinvalmistusta. Opetuskokemuksen karttuessa vanhat – sinänsä pätevät – ohjeet alkoivat tuntua liian monisyisiltä ja liian paljon vaihtoehtoja tarjoavilta.

Tässä on nyt toisenlainen tulokulma: Simppelit siideriohjeet. Ohjeisiin tiivistyy mielestäni yksinkertaisin ja toimintavarmin tapa valmistaa siideriä kotioloissa. Käytän tätä ohjetta välillä itsekin pienempiin eriin, kun siiderin tynnyröinti ei nappaa. Ohjeet löytyvät myös blogin yläpalkista, kohdasta Juomien valmistus – Siiderin valmistus.

Kotisiideri

Sahdinvalmistuksen SM-kisat 2015

Avainsanat

, ,

Sahdinvalmistuksen suomenmestaruudesta miteltiin 8.8.2015 Pertunmaalla. Kävin viimevuotisessa blogiartikkelissani läpi tarkemmin tämän kisan hyvin erikoista luonnetta, ja tyydyn nyt lyhyeen katsaukseen kisoissa vastaan tulleista mielenkiintoisista sahti-ilmiöistä. Kuten aiempinakin vuosina, pääosa ajastani kului parkkipaikalla kuulumisia vaihtaessa, sahdista haastellessa ja sitä maistellessa.

Sahdinvalmistuksen SM 2015

Voiton vei kisojen veteraani Markku Perttunen Parkanosta. Olen käynyt sahtikisoissa vuodesta 2007 lähtien, ja joka kerta Markku on ollut paikalla, yleensä joko kilpailijana tai tuomarina. Hänen sahtinsa on tuhtia, viljaista, maltaista ja lämmittävää. Kokonaisuudessaan kuuden kärki oli:

1. Markku Perttunen, Parkano
2. Esa Lahtinen, Tampere
3. Maria Kuusikko, Vaasa
4. Kari Sipilä, Hollola
5. Leevi Penttilä, Isojoki
6. Seppo Lisma, Orivesi

Finaalisahdessa erottui pari kuivempaa ja pari makeampaa sahtia, ikäänkuin kuivan ja makean sahdin ystävät olisivat äänestäneet omat suosikkinsa finaaliin. Ja kuivalla sahdilla tarkoitan tässä vähemmän makeaa sahtia. Sahdin makeusaste on keskeinen mielipiteitä jakava sahdin piirre. Tänä vuonna pohjoinen Satakunta oli hyvin voitokas, sillä Markun lisäksi mitalisijoilla oli Jämijärveltä kotoisin oleva Maria Kuusikko, vuoden 2007 sahtimestarin Kauko Kuusikon tytär. Kilpailijoita oli 43 sahtipitäjästä.

Oli ilahduttava nähdä kisassa myös valtavirrasta poikkeavia sahteja, vaikka joukosta selvästi erottuvalla sahdilla on hyvin vaikea ellei mahdoton päästä finaaliin. Näistä mieleen jäi erityisesti Kirkkonummen Kimmo Markkasen neljän viljan sahti. Todellakin viljainen, mutta hyvällä tavalla. Toinen mielenkiintoinen tapaus oli Joutsan Timo Vikmanin jaffan värinen sahti. Vaaleita sahteja karsastetaan suotta, nehän ovat hyvin raikkaita ja kesäpäivään sopivia. Värikin Joutsan sahdissa on mielestäni ihan yhtä korea kuin tavanomaisemmassa punaruskeassa.

Joutsalainen sahti

Timo Vikmanin joutsalainen sahti. Todellisuudessa väri on vieläkin oranssisempi ja hyvin lähellä keltaista jaffaa.

Oli myös hieno huomata miten sahdinvalmistuksen taito oli siirtynyt mestareilta tyttärille. Kaikkien aikojen voitokkaimman sahtimestarin Olavi Viherojan tytär Tuula Viheroja oli tuonut kisaan erinomaisen sahdin, joka oli hyvin lähellä Olavin mestariteosta. Samaten Kauko Kuusikon tyttären Marian mallasjuoma oli vähintäänkin isänsä sahdin veroista.

Oma kisasahtini oli hyvässä kunnossa ja kaikilta muilta osin täysin kohdallaan, lukuunottamatta pientä sikunaista alkoholin poltetta. Minulla on nykyään sahtiin oma talon hiiva, jonka tavoille en ole vielä täysin oppinut. Herätin hiivan kevättalvella vanhasta leipäjuuresta, josta riittää myös jutunjuurta syksymmälle.

Seuraavat Sahdinvalmistuksen SM-kisat ovat elokuussa 2016 Sastamalassa, nähdään siellä!

Oluella Viron saarilla

Avainsanat

, , , , , , , ,

Matkustin kesäkuussa sahtikirjan tiimoilta Saarenmaalle ja Hiidenmaalle tutustumaan sahdin sukulaisjuomaan, Viron perinneolueen koduõluun. Siinä sivussa ehdin perehtymään hieman muuhunkin kulttuuriin saarilla, ja alla on muutamia oluellisia matkavinkkejä. Mielenkiintoista tarinaa Saarenmaan historiasta, nähtävyyksistä ja koduõlusta löytyy myös Beer Trotterin matkakertomuksesta.

koduõlu

Koduõlua Hiidenmaalla, tekijänä Vaino Apri

Koduõlu on nimensä mukaisesti kotiolutta, jonka valmistajia Viron saarilla on vielä muutamia kymmeniä. Kotitekoista versiota on vaikeampi löytää ilman paikallisia kontakteja, mutta sekä Saarenmaalla että Hiidenmaalla toimii kaupallinen valmistaja, ja heidän juomansä ovat maultaan edustavia ja lähellä kotivalmisteisia juomia.

Saarenmaalla tuo kaupallinen koduõlu on Taako Pihtla, jota saa useastakin baarista Saarenmaan pääkäupungissa Kuresaaressa. Saarenmaan matka ilman Pihtla Õlua on kuin kävisi Lontoossa maistamatta real alea. Taako oli aloittanut koduõlun rinnalla nykyaikaisen oluen valmistuksen erillisellä Braumeister -laitteistolla, ja kaksi näistä löytyi jo Kuresaaren kuppiloista.

Saarenmaalla on myös toinen kaupallinen panimo, Pöide, jonka kahta olutta oli tarjolla parissakin Kuresaaren ravintolassa. Panimon oluet olivat hyvin sameita, ja myöskin maku oli viimeistelemätön, mutta tuoreen savukalan kanssa nämä makean maltaiset oluet olivat paikallaan.

Kuresaari on rauhallinen 15 000 asukaan kaupunki, josta löytyi pari mukavaa ruoka- ja illanviettopaikkaa. Suosikkipaikaksi muodostui Kohvik Retro (Lossi 5), jossa hyvä olutvalikoima yhdistyy kirjavaan kirpputorisisustukseen ja lämminhenkiseen tunnelmaan. Ruokalista näytti todella hyvältä, mutta emme ehtineet syödä täällä. Hyvien Virolaisten olutravintoloiden tapaan listalla oli useita edullisia oluen oheen sopivia snacksejä. Olutvalikoimassa oli useaa Viron pienpanimoa, erityisesti Põhjalaa ja Öllenautia. Myös viinejä oli hyvin tarjolla.

Kohvik Retro

Kohvik Retro Kuresaaressa

Perinteinen turistien suosima paikka Kuresaaressa on vanhaan tuulimyllyyn rakennettu Veski Trahter (Pärna 19), josta saa ruoaksi tuoretta kalaa ja riistaa. Olutvalikoima on hyvä, parisenkymmentä Virolaista olutta, lähinnä Taakolta, Pöideltä, Põhjalalta, Öllenautilta, Leheltä ja Vormisilta. Veskissä maistoin myös ensimmäistä kertaa aitoa Virolaista siideriä. Radiosta soivasta huumorimusiiikista huolimatta suosittelen paikkaa kaikille kaupungissa vieraileville.

Kuresaaressa on myös laajan valikoiman viiniravintola Vinoteek (Lossi 4). Sen kaksi laseittain myytävää ranskalaista viiniä ei vakuuttanut, mutta kellarissa on houkutteleva valikoima poikkeuksellisen vanhoja vuosikertoja.

Jos Kuresaaren iltaelämä oli rauhallista, niin Hiidenmaan pääkaupungista Kärdlasta se puuttui tyystin. Lauantai-iltana piipahdimme paikallisessa ravintolassa Priki Ankurissa, jossa iltaa vietti lisäksemme yksi suomalainen purjehtija ja kaksi biljardinpelaajaa.

Hiidenmaa on kuitenkin käymisen arvoinen, jos alla on pyörät. Lähes kaikki näkemisen arvoinen on ripoteltu eri puolille saarta, kuten maailman vanhin toiminnassa oleva majakka ja Hiiu Õlle Kodan panimopubi.

 Hiiu Õlle Koda

Hiiu Õlle Kodan kesäajan olutmestari Jüri Metsma valmistamassa koduõlua

Hiiu Õlle Koda on saaren kaakkoisosissa Kassarissa sijaitseva panimopubi , joka valmistaa kahta koduõlua: vaaleaa Hiidenmaalle tyypillistä, ja punaruskeaa, jota he kutsuvat Kassarilaiseksi koduõluksi. Vaalea oli tehty pilsner-maltaasta ja Kassarilainen pelkästään münchener-maltasta. Rakennus oli hyvin uusi ja moderni, mutta panimo käytti oluenvalmistukseen paikalliseen perinteiseen kuuluvia, joskin uusia puusaaveja. Meininki paikassa oli hyvin rento ja panimorakennukseen mahtui sulassa sovussa panimolaitteet, lattialla lojuvat silakkalaatikot ja kalan savustamo. Samassa rakennuksessa pubin yläkerrassa on mukava ruokapaikka, Grill Lest & Lammas, jossa ruokaoluena tietenkin alakerran koduõlua.

Hiidenmaalta majapaikkaa etsiessä kannattaa pitää mielessä Pruulikoda saaren eteläkärjessä. Paikan isäntä Paavo Pruul panee erinomaista koduõlua, ja ehkä häneltä liikenee maistiaisiakin. Emme yöpyneet Pruulikodassa, mutta tapasimme Paavon oluenpanopuuhissa.

Matkallamme tallensimme monta hienoa tarinaa tulevaan kirjaamme. Alla olevassa kuvassa on hieman esimakua, perinteisiä Viron koduõlu-saaveja, jotka Paavo Pruul on perinyt isoisältään.

Koduõlu-saaveja hiidenmaalla

Perinteisiä koduõlu-saaveja Hiidenmaalla

Maltaiset vinkit kesään

Avainsanat

, , , ,

Kesässä on hetkiä, joissa täsmäolut virittää suven huippuunsa.

Ruohonleikkuuolut

Saunaolut

Jos suomalaiset eivät olisi olutkansaa, olisivatko he niin kovia saunomaan. En usko. Optimaalisesta saunaoluesta voidaan sanailla loputtomiin, mutta minulle se on kuivahko ja raikas pils, vaikkapa Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Luomu Pils.

Ruohonleikkuuolut

Vaikka leikkaisikin yksin oman nurmikkonsa, ruohonleikkuussa on jotenkin talkoiden maku. Talkootyöstä kuuluu kuohuva palkka, muuten hanskat jäävät seuraavalla kerralla naulaan. Täydellinen ruohonleikkuuolut on virkistävä, ravitseva, kylmä ja suhteellisen mieto. Nämä ehdot toteuttaa mainiosti saksalainen vehnäolut kuten Maisels Weisse. Sen voi kuumana kesäpäivänä kietaista melkoisen kylmänä maun siitä lässähtämättä. Rutikuiva saison on toinen vastaleikatun ruohon tuoksuun erinomaisesti rimmaava juoma. 

Tummat oluet

Älä anna mustan värin hämätä, sillä kuiva ja mieto stout kuuluu kesään siinä missä vaaleakin olut. Se sopii grilliruokiin, ja pinttyneestä uskomuksesta huolimatta, kuiva stout on oikeasti kevyt ja hyvin janon sammuttava juoma. Kesän lämpö ei latista stoutia helposti ja se on superlatiivia olosuhteisiin, joissa juoman viileyttä on vaikea taata.

Tölkit

Tölkit ovat käteviä rannalla ja veneessä. Viime vuosina hieman isomman kokoluokan kotimaiset pienpanimot ovat panostaneet tölkkeihin ja hyviä vaihtoehtoja alkaa olla marketeissa runsaasti. Nostetaan joukosta vaikkapa Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Golden Ale ja Nokian Panimon Elowehnä.

Saako olutta sanoa kaljaksi?

Avainsanat

, , ,

Lyhyt vastaukseni on ”kyllä”, vaikka se ei olekaan kovin täsmällistä kielenkäyttöä. Tarkkaan ottaen sanoihin olut ja kalja sisältyvä arvolataus riippuu ajasta ja paikasta.

Kaljamallas

Historiallisesti kalja on tarkoittanut arkista vähäalkoholista viljasta tehtyä juomaa, jota on juonut koko perhe. Nykyinen kotikalja on jäänne tältä ajalta, tosin alunperin juoman makeus on tehty viljaa imellyttämällä ilman sokeria. Kaljaa on tehty esimerkiksi kerran viikossa osana kotitöitä ja sen valmistuksen on pitänyt olla suhteellisen helppoa ja vaivatonta. Kalja on ollut elintarviketta, jota ei ole niukassa taloudessa heitetty hukkaan, vaikka se olisi muuttunut loppua kohti pahanmakuiseksi. Kaljakulttuuri on ollut voimissaan erityisesti Suomen itäisemmissä osissa, varsinkin Savossa ja Karjalassa, mutta paikoitellen myös osissa Hämettä, Pohjanmaata ja Varsinais-Suomea.

Olut on taas on historiallisesti monin paikoin Suomea merkinnyt vahvempaa huolella tehtyä juhlajuomaa, etenkin Hämeessä ja läntisemmässä Suomessa. Näillä alueilla olutta on yleensä pidetty parempilaatuisena kuin kaljaa, koska sitä on valmistettu huolellisemmin ja paremmista raaka-aineista. Toisaalta paikoitellen kaljakulttuurin alueella molemmat juomat ovat olleet samanarvoisia, ja kaljastakin on tehty juhlaversiota, huolellisemmin ja paremmista raaka-aineista. Perinteisesti kaljaa on siis pidetty osassa Suomea alempiarvoisena juomana, mutta ei kuitenkaan kaikkialla.

Nykyään kalja-nimitys synnyttää vaikutelman oluesta, jonka laadulla tai merkillä ei ole suurta merkitystä. Toisaalta olut on koko historiansa ajan ollut koko kansan juoma, jota kaikki ovat juoneet kuninkaista orjiin. Tässä mielessä en pidä kalja-nimitystä väheksyvänä, sillä se pikemminkin viittaa oluen kansanomaiseen luonteeseen, niin arkeen kuin juhlaankin sopivaan juomaan.

IPA-buumi

Avainsanat

, , , ,

Olutravintoloiden hanat ja kaapit painottuvat nyt voimakkaasti humaloituun IPA-tyyliseen olueen. Osa enemmän oluita maistelevista alkavat jo kyllästyä tähän suuntaukseen, ja veikkailevat innolla seuraavaa trendiä. Onko IPA-buumi laantumassa?

Olvi IPA

Itseasiassa buumi saattaa jopa kasvaa. Suuri yleisö on nyt löytämässä tämän oluttyylin, josta viitteitä antaa esimerkiksi jo Prismassakin myytävät IPA-lasit ja Olvin IPA.

Toiseksi, jo yli vuosikymmenen olutrendit ovat tulleet Eurooppaan USAsta, eikä siellä näy merkkejä trendin taittumisesta. Myös oluenpanotietämys eurooppalaisiin kotipanimoihin ja pienpanimoihin valuu pääosin USAsta. Pienpanimoissa yksinkertaisesti pannaan mielellään amerikkalaistyylistä IPAa, ja siitä on muodostunut mittari, jolla panimoita vertaillaan.

Kuluttajien kokeilunhalu saa panimot suoltamaan jatkuvasti uutuuksia markkinoille. Helpoimpia tapoja tehdä jännittäviä uutuuksia on vaihdella humalalajikkeita, ja tämän ovat huomanneet myös humalan jalostajat ja tuottajat. Jopa maailman suurimmassa humalantuottajamaassa Saksassa on kehitelty sitruksisia amerikkalaistyylisiä lajikkeita, kuten mandarina bavaria. Jatkuva uusien humalalajikkeiden tulva on polttoainetta IPAn menestykselle.

Onneksi IPA-kulttuurissa on nähtävissä nyt enemmän nyansseja ja vaihtelua. Esimerkiksi Virossa ja Tsekissä on huomattu, että tuhdisti amerikkalaisittain humaloidun oluen voi tehdä myös pehmeämmin ja maltillisemmalla katkeruudella. Tämä tekee niistä monikäyttöisempiä ja paremmin ruokaolueksikin sopivia juomia.

Piristävää vaihtelua tuovat myös USAssa viime vuosina jalostetut aromiltaan voimakkaat, mutta sitruksisesta makumaailmasta poikkeavat humalalajikkeet. Mielenkiintoista miten radikaalisti kasvinjalostuksella voidaan muuttaa oluen makua. IPAkin saattaa maistua erilaiselta kymmenen vuoden kuluttua.

Alkoholin myyntitilastot 2014

Avainsanat

, , , ,

Valviran tuottamat alkoholin myyntitilastot paljastavat alkoholin myynnin trendit Suomessa juomaryhmittäin ja myyntikanavittain. Koko vuoden 2014 kattavat tilastot julkaistiin viime viikolla, ja alla on poimittu tilastoista muutamia mielenkiintoisimpia suuntauksia.

Alla oleva kuva kertoo Suomessa myydyn alkoholin määrän laskusta, määrät 100 % alkoholiksi muutettuna. Kuvassa myynti on jaettu anniskeluun (ravintolat) ja vähittäismyyntiin (Alko ja elintarvikeliikkeet), ja molempien myyntikanavien alkoholimäärä on suhteutettu vuoden 2009 tilanteeseen, eli myynti vuonna 2009 vastaa sataa prosenttia.

Alkoholin myynti 100 % alkoholina

Viidessä vuodessa alkoholin vähittäsimyynti on siis laskenut noin 9 % ja ravintolamyynti 13 %. Viime vuonna alkoholin ravintolamyynti laski huikeat 4,7 %, kun kokonaisuutena alkoholin tilastoitu myynti laski viime vuonna 3,1 %. Myös Alkon myynti laskee noin 3 % vuosittain, josta kerroin tarkemmin Alkon alamäki. -jutussani.

Anniskelun osuus tilastoidusta myynnistä on nyt 13,5 %, ja jos oletetaan alkoholin tilastoimattomaksi kulutukseksi THL:n arvioima 22 %, anniskelun osuudeksi alkoholin myynnista saadaan 10,6 %. Koska THL:n arvio tilaistoimattomasta kulutuksesta on varovainen, todellinen ravintolamyynnin osuus saattaa jo olla alle 10 %.

Ylöspäin osoittava piikki vuonna 2011 johtuu alkoholiveron korotuksesta. Tuolloin alkoholia hankittiin varastoon, juuri ennen vuoden 2012 alussa tehtyä alkoholiveron korotusta.

Alla on tarkasteltu oluen myyntiä litroissa mitattuna, taas molempien myyntikanavien osalta vuoden 2009 tasoon suhteutettuna. Kuvasta nähdään, että oluessa vähittäismyynti on laskenut hillitysti, mutta oluen ravintolamyynti on laskenut yhtä dramaattisesti kuin alkoholin ravintolamyynti ylipäätään.

Oluen myyntitilastot

Ravintoloiden osuus oluen myynnista on nyt noin 15 %, mutta kuten näemme, trendi on laskeva. Oluen ravintolamyynti litroissa mitattuna laski viime vuonna 2,5 %, ja koko tilastoitu myynti 2,2 %. Miedoissa viineissä vastaava myynin lasku oli 2,1 % ja 1,2 %. Siidereissä sekä anniskelu- että vähittäismyynti laski yli 7 % viime vuonna.

Valvira tilastoi myytyä olutta myös pohjahiiva- ja pintahiivaoluisiin jaoteltuna. Pintahiivaoluesta valtaosa on pienpanimo-olutta, joten tilastoista saa hyvän kuvan pienpanimoiden suosion kehittymisestä. Alla olevasta kuvasta nähdään, että viiden vuoden sisään pintahiivaoluiden ravintolamyynti on kaksinkertaistunut ja vähittäismyynti yli kolminkertaistunut, litroina tarkasteltuna.

Pintahiivaoluen myynti

Vuonna 2009 pintahiivaoluiden ravintolamyynti oli suurempaa kuin vähittäismyynti, mutta nykyään vähittäismyynnissä liikkuu puolitoistakertainen määrä pintahiivaolutta ravintoloihin verrattuna. Kokonaismyyntiin suhteutettuna ravintolat myyvät kuitenkin huomattavasti enemmän pienpanimo-olutta. Vuonna 2014  ravintoloissa myydystä oluesta 6,2 % oli pintahiivaolutta, mutta vähittäismyynnissä vain 1,6 %.

Kokonaisuutena pintahiivaoluen osuus oluen myynnistä on nyt 2,3 %, eli kyse on vieläkin melko marginaalisesta juomaryhmästä. USA:ssa erikoisoluen (craft beer) myynti ylitti jo 10 %, joten Suomessakin kasvu jatkunee. Tosin meillä ankara lainsäädäntö ja verotus loiventavat kasvua huomattavasti.

Alkoholin kulutus siirtyy siis kiihtyvää tahtia ravintoloista koteihin. Ravintola-alkoholin korkea hinta vaikuttaa myös ruokaravintoloihin ja turismiin, sillä aterian kanssa nautittu alkoholipitoinen ruokajuoma tekee ravintolassa syömisestä pöyristyttävän kallista. Tämä ei ole mielestäni kenenkään etu, ja nyt kannattaisi pian kehittää keinoja, joilla ravintolassa myyty alkoholi saataisiin suhteessa halvemmaksi.

Kevään sahtimenut

Avainsanat

, , , , ,

Suomalaiset ravintolat ovat puhkuneet vuosikymmenen aikana uutta intoa suomalaiseen ruokaperinteeseen ja tänä keväänä näemme minkälaisen muodonmuutoksen sahti ja ruoka -teema kokee innovatiivisten kokkien käsissä.

Teeman aloittaa Helsinkiläinen Latva Bar tarjoamalla sahtia ja hirviburgeria 7.4.-11.4.2015. Ravintola Juuren keittiömestarin Jukka Nykäsen suunnitteleman burgerin valmistuksessa käytetään sahtia useammassakin vaiheessa. Jos olet käymässä Helsinki Beer Festivalilla 10.-11.4., suosittelen vierailua myös Latvassa!

Toukokuussa Bryggeri Helsinki tarjoaa oman sahtia ja ruokaa yhdistelevän menunsa 8.-16.5.2015 ja toukokuun puolessa välissä on myös St. Urho’s Pubin 20. sahtipäivät, joten tuolloin on useampikin hyvä syy olla liikkeellä sahdin merkeissä.

Teemassa on mukana myös juhlien järjestämiseen erikoistunut tilausravintola Hollolan Hirvi, joka on jo pitkään käyttänyt ruokien raaka-aineina sahtia ja sahtivierrettä sekä tarjonnut ruokajuomana legendaarista oman panimonsa kivisahtia.

Nämä kolmen ravintolan sahtia ja ruokaa yhdistelevät menut tullaan kuvaamaan ja dokumentoimaan tulevaan sahtia käsittelevään tietokirjaamme, joka ilmestyy loppuvuodesta 2015.

Innovatiivisuutta sahdin ja ruoan yhdistelemisestä löytyy myös sahtiharrastajista, katsokaapa vaikka Pirjo Korpelan sahti ja ruoka -aiheinen haastattelu tai Sahtiseura Sahtipäiden sahtia, sahtivierrettä ja sahtimäskiä hyödyntävät reseptit.

Herkkujuustolan Sahti-Vilho

Sahti & ruoka -rintamalla tapahtuu: Herkkujuustola kehitteli sahdilla harjatun kittipintaisen juuston, Sahti-Vilhon.