Ehkäisevä eläinrasvatyö ry:n (EHRYT ry) perustava kokous

Avainsanat

, ,

Eläinrasvan käyttö tulee kalliiksi veronmaksajille. Eläinrasva on suurin kuolinsyy ja sen kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat 4-14 miljardia, laskentatavasta riippuen. Tutkimusten mukaan myös useimmat väkivaltaan syyllistyneet ihmiset ovat ennen väkivallantekoa syöneet eläinrasvaa. Niinpä olemme perustamassa yhdistystä eläinrasvan suomalaisille perheille aiheuttamia haittojen vähentämiseksi. Rajoituksia tarvitaan eritysesti lasten ja nuorten suojelemiseksi.

ehryt_web

Eläinrasvan aiheuttamat ongelmat näyttävät korreloivan eläinrasvan keskikulutuksen kanssa, joten eläinrasvan aiheuttamat ongelmat vähenevät parhaiten, kun rajoitamme kaikkien suomalaisten eläinrasvan kulutusta.

Eläinrasvan kulutusta on hillittävä nostamalla eläinrasvatuotteiden hintaa, rajoittamalla saatavuutta ja kieltämällä näiden tuotteiden mainonta (paitsi urheilutapahtumissa). Verottamalla eläinrasvatuotteita ankarasti saadaan samalla valtion kassaan paljon kaivattua rahaa, kunhan tätä rahaa ei hassata eläinrasvan aiheuttamien haittojen hoitoon. Rajoitusten johdosta eläinrasvatuotteiden myynti ja tuotanto saattaa siirtyä merkittävissä määrin ulkomaille, mutta mitäs siitä, kun asia on näin tärkeä. THL:ssä ja Virossa varmasti lämmetään rajoituksille.

Parasta olisi, jos eläinrasvatuotteiden myynti saataisiin rajattua valtion omistamaan monopoliin. Tällöin monopoli voisi ostaa eläinrasvatuotteet suurina kertaostoina isoilta tuottajilta. Kotimaisille lihan pientuottajille voitasiin taata laajempi pääsy monopolin valikoimaan kerran vuodessa kampanjanomaisesti. Monopolin ulkopuolelle voitaisiin jättää alle 3,5 % eläinrasvaa sisältävät tuotteet, tuskinpa kuluttajat edes huomaisivat mitään eroa kevyiden ja rasvaisempien tuotteiden välillä.

Monopoli voisi myös tehdä myynnin ohessa arvokasta valistustyötä, johon yksityiset eläinrasvatoimijat eivät kykene. Ehryt ry:n tulevana toiminnanjohtajana olisin henkilökohtaisesti kiinnostunut monopolin hallituspaikasta. Jos tästä asiasta nyt nousee kohu, kritisoin keskustelukulttuuria ja syytän eläinrasvatuotteiden myyjiä ja tuottajia kohun masinoinnista.

Asiassa tarvitaan myös kansalliset asennetalkoot. Aina kun puhutaan kulinaristisista nautinnoista joihin liittyy eläinrasvaa, keskustelu on käännettävä eläinrasvaan ja sen aiheuttamiin haittoihin, riippumatta miten suuristä määristä on kyse.

Ehkäisevä eläinrasvatyö ry:n (EHRYT ry) perustava kokous pidetään 1.4.2015 klo 18 Ravintola Vakiopaineessa Jyväskylässä. Perustavassa kokouksessa muodostamme yhdistyksen hallituksen mielellään saman puoluekannan edustajista ja alamme samalla miettimään strategiaa jolla työllistäisimme itsemme valtion tukijärjestelmillä. Tervetuloa erityisesti ne, joilla on hyvät suhteet RAY:hyn. Kokouksessa on tarjolla on rasvatonta silliä ja massatuotettua lageria päälle.

Olutmenu: Juuri oikea Maku

Avainsanat

, , ,

Ruokakokonaisuuksiin sovitetut viinipaketit ovat hyvissä ruokaravintoloissa vakiintunut käytäntö, mutta vastaavia olutpaketteja on harvoin tarjolla. Kun laaturavintola tarjoaa oluiden ympärille rakennetun täsmämenun, täytyy tarttua hetkeen. Tällainen hetki koitti, kun Ravintola Juuressa tarjoiltiin 19.2-1.3.2015 Maku Brewing -panimon kanssa yhteistyössä suunniteltua  Juuri oikea Maku -menua. Menu on valitettavasti päättynyt, mutta se on ehdottomasti dokumentoinnin arvoinen esimerkkinä modernista pitkälle viedystä oluen ja ruoan yhdistelmästä.

Menu tarjosi neljä ruokalajia ja neljä Maku Brewingin olutta 80 euron hintaan. Hinta osoittautui varsin kohtuulliseksi, sillä menu oli hyvin monipuolinen ja pieteetillä koostettu. Pakettiin kuului vielä välijuomana Juuren fenkolin ja sitruunan makuinen snapsi. Vastaavanlaatuisen menun viinipaketin keran nauttimiseen menisi kymppi pari enemmän.

juurimaku1_web

Annoksissa oli monia makuja, jotka sopivat yhteen sekä keskenään että kuhunkin annokseen valittuun olueen. Alkuun tarjottiin herkkutattia, punajuurta ja kuttugoudaa sekä juomana Maku Amber Alea. Tässä amber alessa pyöreä karamellisuus on hallitseva elementti sekä myös oluen lautasella olleeseen annokseen parittava piirre. Karamelli ryyditti mukavasti erityisesti tattia, jota annoksessa oli pyreenä sekä lastuina.

juurimaku2_web

Toisessa annoksessa pääosissa oli tartar-luomunauta, mänty ja tyrni sekä ruokajuomana Maku Golden Ale. Tässä tyrni liitti annoksen kiinteämmin golden alen sitruksiseen humalointiin ja toi terävää vastaapainoa pyöreämpiin makuihin.

Kahdessa ensimmäisessä ruokalajissa oluet olivat vahvuudeltaan vain 4,5 %, mutta niiden maun voimakkuus osui täysin yhteen ruokalajien voimakkuuteen. Mielessäni kävi, että hyvin monet nykytrendien mukaiset pienpanimo-oluet ovat liian voimakkaan makuisia ruokajuomaksi. Ne on tehty enemmänkin maisteltavaksi sellaisenaan.

juurimaku3_web

Pääruoan elementit olivat savuinen ja hiiltynyt taimen, fenkoli ja sinappi sekä ruokajuomana Maku Savu Porter. Sekä taimen että sen lisukkeet olivat todella maukkaita. Porter sopi hyvin makumaailmaan, mutta oli voimakkuudeltaan hieman ruokaa voimakkaampi ja sitä piti ottaa hyvin pieninä kulauksina, jotta ruoka ei olisi jäänyt oluen alle. Oikeastaan yllättävää, sillä tämä 5,9 prosenttinen porter ei ole maun voimakkuudeltaan erityisen tuhti pienpanimo-olueksi.

juurimaku4_web

Jälkiruokana tarjoiltiin mantelikakkua, hapankermasorbettia ja karviaisia, juomana Maku IPA. Tämä olut-ruoka -yhdistelmä ei ole tavanomainen, mutta ehkä se toimivuudessaan ja yllättävyydessään olin menun mieleenpainuvin. Mantelikakussa oli timjamia, mikä toi sen lähemmäksi IPAn hedelmäistä humalointia. Myös karviaiset sopivat hauskasti oluen humalaan ja karamelliin. Makea jälkiruoka sai IPAn maistumaan kuivemmalta, mutta ei häiritsevällä tavalla.

Menun oluet tarjottiin kolmasosalitran pulloissa. En valita, mutta annoksiin olisi riittänyt hyvinkin kaksi desia kutankin olutta. Tämä onkin yksi olutmenujen ongelma, koska harva ruokaravintola voi myydä useita eri oluita parin desin annoksina.

Tarjoilija kertoi menun olleen suosittu, joten jospa vastaavia menuja nähtäisiin jatkossa useammin. Vaikuttaa kuin sekä kiinnostus että tarjonta hienostuneempiin olut-ruoka -makupareihin olisi kasvamassa.

Viron pienpanimoviikkojen olutmenu

Avainsanat

, , , ,

Helsinkiläisissä ravintoloissa on saatu nauttia viimeaikoina kahdesta hienosta olutmenusta, jossa jokaiselle ruokalajille on sovitettu oma oluensa. Kerron tulevassa blogijutussa jo päättyneestä Ravintola Juuren ja Maku Brewingin yhteistyömenusta ja alla muistelen lämmöllä Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikkojen avajaissa 26.2. nauttimaani olutmenua. Lopuksi kerron myös lyheyesti Viron kiihtyvästä pienpanimobuumista. Bryggerin Viron olutviikot jatkuvat vielä 14.3.2015 ja ne tarjoavat olutmenun lisäksi 28 virolaista uuden aallon pienpanimo-olutta, suosittelen!

Viron pienpanimoviikkojen menun on luonut Bryggerin keittiöpäällikkö Ali Suviala ja virolainen olutsommelier Kristjan Peäske. Kolmen ruokalajin menu maksoi 39 euroa ja menuun sovitetut kolme olutta 12 euroa. Oluet tarjoiltiin noin puolikkaan pullon (1/3 l) annoksina, mikä oli täysin riittävä määrä. 51 euroa kolmesta hyvin tehdystä ruokalajista ja pienpanimo-oluesta on kohtuuhinta, sillä yleensä menuihin sovitetut viinipaketit ovat 30 eurosta ylöspäin. Oluen etu ruokajuomana viiniin nähden onkin hinta.

bryggeri1_web

Menun aloitti virolaisen pienen tuottajan kutunjuusto, omenakompotti ja marinoitu sipuli. Ruokajuomana tarjoiltiin tallinnalaisen Hopster panimon Pearu IPA. Tämä IPA oli pyöreän karamellinen, mikä loi makuja täydentävän vastakohdan annoksen kirpeään hapokkuuteen. Myös IPAn kukkean hedelmäinen humalointi toi annokseen uuden mielenkiintoisen ulottuvuuden. IPAksi oluessa oli varsin maltillinen katkeruus, mikä teki siitä ruokaystävällisemmän.

bryggeri2_web

Pääruokana tarjoiltiin Bryggerin stoutissa haudutettua porsaanposkea, selleripyreetä ja savustettua punajuurta. Ruokajuomaksi oli valittu Õllenaut -panimon Vanamees, amerikkalaisittain humaloitu ruis-IPA. Porsaanposki oli erittäin muhevaa ja liemi, jossa se tarjoiltiin oli tuhdin, mutta lempeän lihaisa. Savustetut punajuuret olivat mieleenpainuvan maukkaita. Ruis-IPA täydensi karamellisuutensa ansiosta hyvin annosta ja sopi voimakkuudeltaakin ruokalajiin todella hyvin. Rukiin maku tässä IPAssa oli mieto, mutta ehkä se toi tuhdimpaa viljaisuutta, joka yleensä sopii tuhtiin liharuokaan.

Jälkiruokana oli Suklaa-porterkakkua ja tyrnisorbettia, jotka olivat todella maukkaita erikseen, mutta ei mielestäni toisiaan täydentäviä. Annokseen sovitettu olut tuli pöytään paljon jälkiruokaa jäljessä ja jostain syystä se oli Koffin Two Tree Porter, vaikka kyseessä oli Viron pienpanimoviikot. Jälkikäteen huomasin menussa lukevan jälkiruoan olutsuosituksena Põhjala Pime Öö. Two Tree Porter ei ollut ristiriitainen, mutta ei myöskään makuja täydentävä olut. Makean kakun jälkeen porter muuttui turhankin kuivan makuiseksi, tyrnisorbetin kanssa se sopi jo paremmin.

Kokonaisuutena menu olisi tietysti ollut monipuolisempi, ellei kaksi kolmesta ruokaoluesta olisi olleet tyyliltään karamellista IPAa. Toisaalta alku- ja pääruoka toivat IPAsta ruokajuomana esille täysin eri piirteita. Menu oli täysin hintansa väärti ja voin suositella sitä kaikille oluen ystäville. Kun puhutaan oluesta ja ruoasta Suomessa, Bryggeri Helsinkiä ei voi sivuuttaa, myöskin talon omat oluet ovat erinomaisia ja hyvin ruokaystävällisiä. Mainittakoon myös, että aterioiden ohessa tarjottava Bryggerin olutmäskileipä on uskomattoman maukasta, lajissaan parasta maistamaani.

kristjan_web

Olutsommelier Kristjan Peäske

Kerron lopuksi hieman Viron olutskenestä, josta Viron pienpanimoviikkojen avajaisissa 26.2. oli puhumassa Olutliiton puheenjohtaja ja Virolaisen olutkulttuurin puhemies Heikki Kähkönen, Virolainen olutsommelier ja ravintoloitsija Kristjan Peäske sekä tallinnalaisen Põhjala -panimon Tiit Paananen.

Vuonna 2011 Virossa oli muutama pienpanimo ja nyt reilun vuoden sisään niitä on syntynyt toistakymmentä. Sekä panimoiden että niiden tuottamien oluiden kirjo kasvaa tällä hetkellä vauhdilla. Monet pienpanimoista ovat alusta pitäen vientihenkisiä ja esimerkiksi Tiit Paananen kertoi Põhjalan suuntaavan 80 % oluistaan ulkomaan vientiin. Viron pienpanimo-oluet alkavat vamastikin yleistyä pian suomalaisissa olutravintoloissa, ja luultavasti hyvin kilpailukykyiseen hintaan. Sanomattakin on selvää, että Virossa lainsäädäntö on Suomea otollisempi pienpanimo-oluen tuontantoon ja sen vientiin.

Maistamieni oluiden perusteella virolaisten pienpanimo-oluiden laatu on hyvä, yllätävänkin korkea ottaen huomioon panimoiden tuoreuden. Oluet ovat isolta osin amerikkalaistyylisiä, eli paljon amerikkalaisittain humaloitua IPAa, mutta esimerkiksi myös maukkaita ruisoluita ja imperial stouteja oli tarjolla.

Viron pienpanimoviikoista raportoi ansiokkaasti myös olutblogit Tuopillinen, Tyttö ja tuoppi sekä Punavuori Gourmet.

Maltainen sienikeitto

Avainsanat

, , , , ,

Olen jo pitkään käyttänyt mallasjuomia ruoanlaitossa ja keittiöni klassisin tämän tyylisuunnan edustaja on kehittelemäni oluella tai viskillä maustettu metsäsienikeitto. Olemme tehneet tämän keiton myös porukalla parinkymmenen hengen olutruoka-illassa.

Sienikeitto on hyvää ilman alkoholijuomaakin, mutta olut tai viski lisäävät keittoon syvyyttä. Juomalla saa keitolle tunnistettavan talon signeerauksen ja juomaa tai sieniä vaihtamalla keitosta saa loputtoman määrän erilaisia variaatioita. Tavoitteena on aivan kevyt oluen tai viskin häivähdys ja tästä keitosta pitävät myös ne, jotka eivät pidä oluesta tai viskistä juomana.

Tämän keiton resepti löytyy sivustoni Ruoka -osiosta nimellä maltainen sienikeitto.

porteriakeittoon_web

Sahtikurssin tunnelmia

Avainsanat

, , , , , ,

Jyväskylän kansalaisopistolla 28.1.-11.2.2015 pitämäni sahtikurssi alkaa olla loppusuoralla ja nyt on sopiva hetki summata kurssin tunnelmat. Kurssin sivuilta blogini Koulutus -teeman alta löytyy viitteitä ja linkkejä sahtia käsitteleviin tietolähteisiin sekä kurssille tekemiäni diaesityksiä, jotka ovat vapaasti käytettävissä CC BY-NC-ND 4.0 -lisenssin alaisuudessa.

kurssisahti_web

Kurssin osallistujamäärä oli 10 ja lähes kaikki olivat kiinnostuneita sahdin valmistuksesta, vaikka yritinkin markkinoida kurssia myös pelkästään oluen historista ja olutperinteistä kiinnostuneille. Pidän juomanvalmistusnäytöstä hyvänä perehdyttämisenä juoman luonteeseen, mutta käytännössä tällaiset näytökset vaikuttavat kiinnostavan enemmän niitä, joilla on henkilökohtaisesti kiinnostusta käsillä tekemiseen ja juomien valmistukseen. Jos valtaosa kurssilaisista ryhtyy sahdintekoon, jyväskyläläisten sahdintekijöiden määrä vähintääkin tuplaantuu ja kenties ensi kesänä Jyväskylässä käydään tiukat alkukarsinnat Sahdinvalmistuksen SM-kisoihin!

Oman 40 l ja 30 l kattiloista, keittolevystä, kuparisesta jäähdytyskierukasta ja muovisesta käymistiasta koostuvan sahtipanimoni roudaaminen kurssille oli työlästä, mutta ei juomien valmistusta voi pelkästään teoriassa opettaa. Varasin opetussahtiin hieman tavallista enemmän maltaita, koska arvelin, että valmistustilanteen tiukka aikataulu saattaisi vähentää maltaista irtoavaa uutepitoisuutta. Toisin kuitenkin kävi, sillä nyt sahdin uutepitoisuus nousi suhteessa tavanomaiseen kotivalmistukseenikin. Oluenpanotermein sahtini kantavierre on yleensä noin 23-24 Platoa ja alkoholipitoisuus noin 8 %, mutta tällä kertaa kantavierteeksi tuli 25,5 Platoa ja alkoholipitoisuudeksi noin 9 %. Vierrettähän olisi ollut mahdollista laimentaa, mutta porukan päätöksellä jätimme vierteen väkeväksi. Onhan sahtiperinteessä tapana tehdä merkittävimpiin tapahtumiin aina vahvempi sahti.

En ole vielä dokumentoinut kurssilla käytettyä sahtireseptiäni, mutta aion julkaista sen blogissani lähiaikoina. Resepti oli hyvin yksinkertainen, sillä halusin havainnollistaa, miten hyvä sahti syntyy tekemisen taidosta eikä reseptillä kikkailemisesta. Opetusmielessä maistoimme kursilaisten kanssa läpi koko ketjun raaka-aineista sahdiksi: maistoimme maltaita, mäskiä, vierrettä ja keskeneräistä viikon vanhaa sahtia. Viimeisellä kokoontumiskerralla 11.2. maistamme valmista kahden viikon ikäistä sahtia. Otin myös demonstraatioksi varsinaisen sahdin jälkeen talteen laimeampaa vierrettä, joista tein ns. jälkikaljaa. Siitä tuli oikein mainiota virvoitusjuomaa.

Koska kurssilaisia kiinnosti nimenomaan sahdin tekeminen, tein perusteelliset diaesitykset sahdin raaka-aineista ja sahdin valmistusmenetelmistä. Opetusteknisesti nämä diaesitykset ovat turhankin raskaita, mutta ne kuvaavat hyvin kattavasti eri tavat tehdä sahtia. Eri puolilla Suomea tehdään sahtia hyvin monella tapaa, eikä oikeastaan ole helppoa hahmottaa tekotapojen keskeiset piirteet, jokaisella kun tuntuu olevan joku oma erikoinen tapansa. Diaesitykset ovat muistilistanomaisia ja laajempaa sanailua aiheesta kuvineen tulee sahtia käsittelevään tietokirjaan, jota kirjoitan parhaillaan Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa. Valmistusmenetelmiä havainnollistaa hyvin kuvapainoitteinen diaesitys perinteisen sahdin valmistuksesta Hartolassa.

Tein myös diaesityksen sahdin maantieteestä ja historiasta. Tämä esitys on tekstiltään hyvin niukka ja varsinainen luento sisälsi paljon tarinaa, johon diasetyksessä ei viitata. Esityksessä on kuitenkin muutama mielenkiintoinen kartta ja aikajana. Kannattaa esimerkiksi huomioida Matti Räsäsen tutkimuksiin perustuva sahdin valmistualueiden kartta 1900-luvun alusta, joka on huomattavasti laajempi kuin nykyiset sahtialueet. Sahtia on valmistettu tuolloin esimerkiksi Oulun seudulla, Ahvenanmaalla, Viipurissa ja osissa Pohjois-Savoa.

Tätä kirjoittaessa sahtikurssi on vielä kesken ja kurssin sivustolle tulee vielä joitakin täydennyksiä. Viimeinen kokoontumiskerta 11.2. käsittelee sahdin sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja balttiassa, joista julkaisen ainakin lyhyen diaesityksen.

Kurssi sahdista ja muinaisoluista

Avainsanat

, , , , , , , ,

Pidän Jyväskylän kansalaisopistolla kurssin sahdista 28.1.-11.2.2015. Kurssilla sahtia tarkastellaan osana Pohjoismaisten ja Balttialaisten muinaisoluiden perinnettä. Mukaan voi siis tulla myös kiinnostuksesta esihistoriallisiin oluisiin, vaikka sahdinteko ei kiinnostaisikaan. Toki kurssilla oppii myös valmistamaan sahtia. Kuten syksyllä 2014 pitämäni siiderikurssin kohdalla, tein sahtikurssille sivun, josta tulee löytymään lisätietoa sahdista ja tekemääni vapaata kurssimateriaalia Creative Commons lisenssin alaisuudessa (CC BY-NC-ND 4.0). Tosin tällä kertaa tekstin osuus on vähäistä ja meininki perustuu enemmänkin kuviin, karttoihin ja tarinoihin. Kurssin sivut löytyvät blogini Koulutus -yläpalkin alta. Alla kerron tarkemmin, mitä tuleman pitää.

Thomas Jeffreysin kartta 1751, kuva: vanhakartta.fi

Thomas Jeffreysin kartta 1751, kuva: vanhakartta.fi

Sahtikin on olutta ja 1700-1800 -luvuilla olut ja sahti ovat tarkoittaneet samaa asiaa, paremman luokan viljasta valmistettua alkoholijuomaa. Useimmilla Suomen paikkakunnilla tämä on tarkoittanut selvää laatueroa kaljaan nähden, joka taas on useimmiten viitannut arkisempaan ja helpommin valmistettavaan viljajuomaan. Entisaikojen maataloissa sahti ja olut ovat olleet huolellisesti suurella työllä valmistettuja juhlajuomia. Vähitellen sahti on eriytynyt tarkoittamaan kotivalmisteista olutta, erotuksena teollisesti valmistetusta.

Tulevalla kurssilla käsittelen sahtia tässä laajemmassä historiallisessa merkityksessä, premiun-luokan muinaisoluena. Kurssilla sahtia käsitellään osana Pohjoismaiden ja Balttian muinaisoluita, joista nykypäivään säilyneitä ovat Gotlannin gotlandsdricka, Norjan maltøl, Viron koduõlu ja Liettuan kaimiškas.  Kurssin alustava aikataulu on seuraava:

ke 28.1. valmistamme sahtierän. Teemme sahdin tavalla, jota kutsun oluenpanijan pikasahdiksi. Alkuvalmistelujen avullla sahtivierre valmistuu noin neljässä tunnissa. Perinteisen sahtimestarin tavalla valmistus kestäisi noin puoli vuorokautta.

To 29.1. paneudumme muinaisoluiden historiaan ja maantieteeseen.

Ke 4.2. käymme läpi perinteisten sahtimestarien tapoja valmistaa sahtia.

To 5.2. maistamme kaupallista sahtia luomme katsauksen kaupallisiin sahtipanimoihin. Perehdymme myös sahti-alueiden tapakulttuuriin ja ruokaperinteisiin.

Ke 11.2. maistamme kaksi viikkoa aiemmin tekemäämme sahtia sekä perehdymme Balttian ja Pohjoismaiden muihin muinaisolutperinteisiin.

Materiaali ja lähestymistapa on hyvin tuore ja ainakin minulle jopa kokeellinen. Testaan kurssin aikana myös muutamia teesejä tekeillä olevaan sahtia käsittelevään tietokirjaan liittyen.

Alkon alamäki

Avainsanat

, , , , , ,

Alkon myynnin lasku ei ole uutinen, mutta katsotaan seuraavaksi juuri julkaistujen Alkon myyntitilastojen valossa mikä laskee ja miten paljon. Alko on julkaissut tilastotietoja myynnistään vuodesta 2011 ja alla olevassa kuvassa on näistä tilastoista poimittuna Alkon myymän alkoholin määrä 2011-2014, 100 % alkoholiksi muutettuna. Kuvassa alkoholin määrä on suhteutettu vuoden 2011 tilanteeseen, eli Alkon myynti vuonna 2011 vastaa sataa prosenttia.

alko_2011_2014

Myydyn alkoholin määrä on siis tippunut hieman yli 8 % kolmen vuoden aikana, noin 3 % vuosittain. Myynti on laskenut myös ennen vuotta 2011, joten lasku pidemmällä aikavälillä on tuntuvampi. Aikavälillä 2011-2014 alkoholin verotusta on korotettu vuosien 2012 ja 2014 alussa.

Alkon tuoteryhmittäin jaoteltujen tilastojen mukaan vuonna 2014 laskua oli lähes kaikissa tuoteryhmissä edelliseen vuoteen nähden. Laskua oli erityisesti arvoviinoissa kuten konjakeissa (-10 %). Viskikohusta huolimatta myös viskin myynti laski yli 3 %.

Punaviinien myynti laski 2,6 % ja valkoviinien myynti pysyi lähes samana. Harvoja nousevia tuoteryhmiä olivat kuohuviinit (+3,3 %) ja roseeviinit (+4,6%). Kokonaisuutena katsottuna viinien myynti laski hieman. Siiderien myynti laski dramaattisesti 11,2 %.

Kokonaisuutena oluen myynti laski 3,2 %, mutta tarkemmin eriteltynä lagerin myynti laski 6,4 % ja pintahiivaoluiden myynti nousi 15 %. Pintahiivaoluesta valtaosa on pienpanimo-olutta, joten käytännössä siis pienpanimo-oluen myynti kasvoi noin 15 %. Alkon myymästä oluesta tosin alle viidennes on pintahiivaolutta. Alko voisi panostaa enemmän tähän voimakkaimmin kasvavaan tuoteryhmään, vaikkapa tarjoamalla kotimaisille pienpanimoille tasaisen myyntikanavan. Yksi vuosittainen kampanja talvikaudella ei sitä vielä tee.

Mitä tilastoista voidaan päätellä? Selvästikin Alkon rooli alkoholin myyjänä vähenee. Valvira ei ole vielä julkaissut vuotta 2014 käsittäviä alkoholitilastoja, mutta Valviran aiempien vuosien tilastojen perusteella voidaan sanoa, että myös alkoholin ravintolamyynti laskee vauhdilla. Alkoholin ruokakauppamyyntikin laskee, mutta ei yhtä rajusti kuin Alkoissa ja ravintoloissa. Tilastoitu kulutus laskee siis tasaisesti.

Jotkut ovat tehneet tilastoista johtopäätoksen, että alkoholin kulutus Suomessa laskee. En olisi siitä ollenkaan varma. Todellisuudessa emme tiedä kuinka paljon alkoholia suomalaiset juovat, sillä arviot tilastoimattomasta kulutuksesta ovat hyvin epäluotettavia. Esimerkiksi viimeisimmän Valviran, THL:n  ja valtiovarainministeriön teettämän gallup-tutkimuksen mukaan ulkomailta tuodun alkoholin määrä 100 % alkoholiksi muutettuna laski 3 % aikavälillä syyskuu 2013-elokuu 2014 edelliseen vuoden vastaavaan jaksoon nähden. On epäuskottavaa, että samanaikaisesti alkoholin verotus kiristyy, alkoholin myynti Alkoissa ja ravintoloissa laskee 3 % sekä alkoholin matkustajatuonti laskee 3 %.

Vai onko alkoholin nettikauppa vähentänyt matkustajatuontia? Siitähän ei ole minkäänlaisia arvioita, eikä sitä myöskään noteerata tilastoimattomassa kulutuksessa. Monille tuntemilleni olut-, viini- ja viskiharrastajille Alko on nykyään vain yksi alkoholin ostopaikka lukuisten eurooppalaisten nettikauppojen ohella. Tässä mielessä Alkolla ei ole enää monopoliasemaa. Alkoholin tilaaminen netistä on täysin laillista (katso esimerkiksi Reittausblogin ansiokas selvitys asiasta), mutta tosiasiahan on, että noista tilauksista Suomen valtiolta jää useimmiten verot saamatta. Jos Alkon monopoli ei olisi päättäjille niin arka asia, niin EU-tasolla kehitettäisiin järjestelmä, jolla alkoholin nettimyynnistä voitaisiin kerätä Suomen valtiolle sille kuuluvat verot. Tämä taas edellyttäisi, että tunnustettaisiin yli 4,7 % alkoholin myyjiksi muutkin kuin Alko. Paha pattitilanne. Tällä hetkellä asiassa on tyydytty hyssyttelemään ja pelottelemaan, ikäänkuin alkoholin tilaaminen netistä olisi hankalaa ja hämäräperäistä. Ei se ole kumpaakaan. Selvyyden vuoksi, on olemassa myös ulkomailla toimivia alkoholin nettikauppoja, joista verot maksetaan Suomeen, kuten viinimestarit ja Papabeers.

Katsotaan vielä loppukevennykseksi vuosina 2013 ja 2014 myydyn alkoholin kokonaismäärää 100 % alkoholina kuukausittaisen myynnin suhteen.

alko_2013_2014

Lokakuussa 2014 Viskigate aiheutti myyntipiikin ylöspäin, kun kansalaiset hakivat protestiviinaa Alkosta. Seuraavassa kuussa tuli taas piikki alaspäin, kun alkoholia kulutettiin varastoista. Vuonna 2013 pääsiäinen oli maaliskuussa ja vuonna 2014 se oli huhtikuussa, mikä näkyy kumpanakin vuonna alkuvuoden ensimmäisinä myyntipiikkeinä. Päättäjien kannattaisikin kieltää uskonnolliset juhlapyhät, koska niihin ajoittuu kovimmat viinankulutuspiikit.

Vuosikatsaus

Avainsanat

, , , , ,

Aloitin Maltainen -blogin kirjoittamisen huhtikuussa 2014 ja nyt on aika katsoa sekä kuluneeseen että hieman myös tulevaan vuoteen. Vuoden 2014 aikana blogini on hakenut suuntaansa ja aiheet ovat vaihdelleet melkeinpä laidasta laitaan. On paikallaan pysähtyä hakemaan fokusta.

haarikka_web

Vuonna 2014 suosituin blogimerkintäni oli yli 3500 katselukerralla Alkoholin mainonta. Alkoholipolitiikasta minun on pakko kirjoittaa jatkossakin, koska lainsäätäjien ja virkamiesten suomalaisiin alkoholin valmistajiin ja myyjiin kohdistamaa sabotaasia ei voi vain katsoa vierestä. Alkoholipolitiikkamme on jo pitkään suosinut ulkomailta hankitun alkoholin kotona juomista ja uskon, että vuonna 2015 vero- ja työpaikkahävikki saa poliitikotkin havahtumaan. Asiasta kannattaa pitää meteliä ja kansanedustajaehdokkailta tulee vaatia selkeää kantaa alkoholipolitiikkaan. Jos Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -yhteisö ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumista.

Jokseenkin yllättävästi Siiderin valmistus on tällä hetkellä yli 1300 lukukerralla blogini suosituin aihe Alkoholin mainonnan jälkeen. Oluen ja siiderin kotivalmistus selvästikin kiinnostaa ihmisiä nyt ja juomien valmistus saaneekin jatkossa sivustollani hieman suuremman roolin. Siiderin nauttimiseen liittyvät artikkelit keräävät selvästi pienemmän yleisön, mutta siideri tulee pysymään minulle painopistealueena sekä kirjoittamisessa, että oman tietämykseni kartuttamisessa. Koen tämän aliarvostetun juoman saralla olevan monia helmiä jotka odottavat löytäjäänsä.

2014 kirjoitin useita kirja-arvioita, joissa lukijoiden määrä vaihteli suuresti alle sadasta yli kolmeensataan. Kirja-arvioiden teko on aikaavievää, mutta mielekästä, jos kirjan aikoo joka tapauksessa hankkia ja lukea. Toisaalta lukukertojen määrään taitaa vaikuttaa, miten pian kirjan ilmestymisen jälkeen arvion julkaisee ja motivaatio kirja-arvioon laskee, jos sitä ei tee heti tuoreeltaan. Ehkäpä 2015 kirja-arviot tulevat rajoittumaan uusiin kotimaisiin juomakirjoihin, vaikkakin monta mielenkiintoista englanninkielistä kirjaa odottaa nytkin pöydällä.

Kirjoitin 2014 vuoden aikana kaksi viinitarinaa (Cava ja Pares Balta) liittyen kesäkuiseen Katalonian matkaan. Nämä tarinat eivät tavoittaneet kovin hyvin yleisöään ja ehkäpä tässä mentiin liian kauaksi blogin varsinaisesta teemasta. Jatkossa viinikirjoittaminen vähentynee, varsinkin jos sillä ei ole suoraa kytköstä olueen tai olutkulttuuriin.

Olut- ja ruoka -aihetta raapaisin vähän vuonna 2014 ja ehkäpä kirjoitan aiheesta jatkossa enemmän, mutta tarkemmin olueen kytkettynä. Joitakin olutruokareseptejä tulee varmastikin purettua pöytälaatikosta.

Varsinaisista juomista kirjoitin vähän 2014. Mielenkiintoa kirjoittaa yksittäisistä oluista ja siidereistä on jossain määrin vähentänyt olut- ja siiderivalikoiman kapeus Suomessa. Esimerkiksi Alkossa on noin 140 mainitsemisen arvoista olutta ja parisenkymmentä hyvää siideriä. Jos nämä jakaa vielä käyttötarkoituksen mukaan, Alkon valikoimaan pohjautuvat juomasuositukset alkavat hyvin nopeasti toistaa itseään. Hyvissä olutravintoloissa on laajempi valikoima, mutta suuri vaihtuvuus ja tämän vuoksi rajoitettu saatavuus. Ravintolavalikoimasta on myös hankala puhua esimerkiksi ruokajuomasuositusten yhteydessä. Ruokakauppojen oluet ovat ja siiderit ovat taas makuskaalaltaan ja käyttötarkoitukseltaan melko rajoittuneita. Ulkomaisissa nettikaupoissa on erinomainen valikoima, mutta niiden valikoimista en ole vielä juomia suositellut, ehkäpä pitäisi. Varsinaisiin makuarvioihin olen tällä hetkellä menettänyt mielenkiintoni, koska ne ovat niin henkilökohtaisia ja varsinkin juomien pisteytys tuntuu välillä laittavan järjestykseen asioita, joita ei voi reilusti verrata. Jospa 2015 löydän näkökulman, joka palauttaa mielenkiinnon olut- ja siiderimerkeistä kirjoittamiseen.

Sahti oli vuonna 2014 tärkeimpiä aiheita, koska kirjoitan tietokirjaa sahdista (useita artikkeleita sahti -kategoriassa). Näin tulee olemaan myös vuonna 2015. Kyse ei ole vain juomasta, vaan myös merkittävästä osasta suomalaista kulttuuriperintöä ja maailman suosituimman alkoholijuoman historiaa. Kirjan kirjoittaminen vie paljon aikaa blogikirjoittamiselta ja tämän vuoksi blogini päivitystahti tulee pysyymään tulevanakin vuonna verkkaisena.

2014 käytin paljon aikaa Facebookiin perehtymiseen ja maltainen -Facebook -sivujen merkitys promo- ja tiedotuskanavana tulee varmaankin kasvamaan. Noita sivujahan pääsee lukemaan kaikki ilman tunnuksiakin, vaikkakin käytännössä ihmiset jotka eivät ole Facebookissa näyttävät käyttävän hyvin vähän tätä mahdollisuutta. Perinteistä puskamarkkinointia tulen tekemään jatkossa myös.

Joitakin aivan uudenlaisia avauksia on kehitteillä, mutta en tiedä sanoa milloin ne realisoituvat. Sen verran kuitenkin voi sanoa, että jatkossakin Maltainen tulee olemaan  teeman ”olut ja siideri” -alla moneen suuntaan poukkoileva.

Pienpanimo-olutta Tšekistä

Avainsanat

, , , , , , , ,

Tšekki tunnetaan suurten panimoiden tekemästä edullisesta ja laadukkaasta lagerista, mutta viime vuosina sinne on pesiytynyt myös pienpanimoita. Muutamassa vuodessa tšekkiläisten pienpanimoiden määrä on kasvanut lähes tyhjästä 70 panimoon.

finnex_oluet_web

Tšekkiläisessä pienpanimo-oluessa yhdistyy vuosisatainen oluenpanotaito uuteen kokeellisempaan ja voimakkaampaan makuun. Tšekit ovat tottuneet juomaan olutta suuria määriä ja hyvä juotavuus on tallella myös heidän pienpanimoidensa oluissa. Nämä vaikutelmat minulle jäivät, kun maistoin lokakuun Olut Expossa Helsingissä Pivovar Antošin, Permonin ja Two Talesin oluita Finnex Beerin osastolla.

Tšekkiläistä pienpanimo-olutta viedään hyvin vähän ulkomaille, mutta uunituore maahantuontiyritys Finnex Beer on ottanut asiakseen tuoda niitä Suomeen. Haastattelin lokakuussa Olut Expossa Finnex Beerin tuotevastaavaa Jussi Leveelahtea ja hänen tšekkiläistä liikekumppaniaan Vladimir Kastornoyta. Kyselin alkuun Jussilta yrityksen toiminta-ideasta, jonka jälkeen Vladimir kertoi tarkemmin Tšekin pienpanimoskenestä.

finnex_miehet_web

Vasemmalta oikealla Finnex Beerin Evgeny Fedorov, Jussi Leveelahti ja Vladimir Kastornoy. Kuva: Finnex Beer.

Jussi, kuinka kauan olette toimineet?

Firma on ollut parisen kuukautta (lokakuussa 2014) paperilla toiminnassa ja viitisen päivää ennen Olut Expoa saimme ensimmäiset oluet Suomeen.

Suuntaatteko pelkästään Suomen markkinoille?

Täysin. Ideana on tuoda hyviä tšekkiläisiä oluita suomeen.

Miksi kiinnoistuitte Suomen markkinoista? Näyttääkö tilanne hyvältä?

Suomessa on kasvava craft -oluen kulutus ja suuremmat panimot menettävät pikkuhiljaa markkinaosuuksiaan käsityönä tehdyille oluille. Tšekeissä ja suomessa on tällä hetkellä IPA-buumi ja hyviä tuotteita saa helposti toimitettua tänne.

Tuotteko olutta muualta kuin Tšekistä?

Tästä on ollut puhetta, mutta yksi asia kerrallaan.

Leviääkö oluenne ympäri Suomen?

Varmastikin, kysyntää on ollut ympäri Suomen.

Minkälaisia oluita tuotte Suomeen?

Aika pitkälle kaikenlaisia. Tällä hetkellä Tšekissä pienpanimot tuottavat enemmän amerikkalaistyylistä IPAa ja APAa, joten aika paljon niitä, mutta myös klassisempia tšekkiläisiä huippuoluita. Turha mitään bulkkitavaraa roudata.

Mitkä ovat myyntikanavat?

Ravintolat ovat tällä hetkellä ykköskohderyhmä ja perinteisten olutravintoloiden lisäksi myös ruokaravintolat. Loistava tšekkiläinen olut, mikäs sen kanssa olisi parempaa kuin ruoka ja hyvä seura.

Entäpäs ruokakaupat?

Tällä hetkellä meillä ei ole valikoimassa yhtään olutta, joka Suomen rajoittuneen lainsäädännön takia pääsisi ruokakauppoihin. Ruokakauppaoluitakin tulee jossakin vaiheessa.

Onko teillä valikoimassa muuta kuin olutta?

Pelkkää olutta, se on kantava idea tällä hetkellä.

Ja sitten Vladimir Kastornoyn haastattelu:

Kuinka paljon Tšekissä on pienpanimoita?

Tänä vuonna (2014) kesäkuussa meillä oli ensimmäinen Tšekin pienpanimoiden yhdistyksen tapaaminen (Craft Brewery Association), jossa oli 70 panimoa edustettuna. Pienpanimoiden määrä on siis kasvanut 3-4 vuoden aikana lähes nollasta seitsämäänkymmeneen ja määrä on kasvamassa.

Minkä tyylisiä oluita Tšekin pienpanimot tekevät?

Tšekin markkinoilla on tällä hetkellä paljon suurten panimoiden tekemiä lagereita, joihin ihmiset kaipaavat vaihtelua. Pienpanimoiden tapaamisessa joka toisella panimolla oli IPA mukanaan ja se on tyyli, josta jokainen haluaa tehdä parhaimman version. Tällä hetkellä monet mielenkiintoiset tyylit, kuten imperial stoutit ja saisonit ovat yleistymässä.

Onko oluissa joitakin tšekkiläisiä erityispiirteitä?

Kyllä. Tšekissä oluenpanolle on hyvä pohja, hyvä tietotaito, vuosisataiset perinteet sekä useita oppilaitoksia ja yliopistoja, joissa koulutetaan oluenpanijoita. Jokaisessa keskisuuressa tai suuressa kaupungissa on oma panimo.

Käytätte varmaan myös tšekkiläisiä raaka-aineita?

Kyllä, monet Finnex beerin valikoimassa olevat oluet on humaloitu pilsner  -tyyppisillä tšekkiläisillä humalia. Pienpanimot käyttävät myös tuontitavaraa kuten amarillo ja chinook -humalia tehdessään erikoisempia oluita.

Tekevätkö pienpanimot lagereita?

Kyllä, niitä on useitakin hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Two Tales -panimo tekee tavallisen vahvuista lageria, mutta tuplasti humaloituna.

Miten tšekkiläiset suhtautuvat uuteen pienpanimokulttuuriin?

Tšekissä olutvallankumousta hidastaa pienpanimo-oluen hinta verrattuna suurten panimoiden tuotteisiin. Meillä suurten panimoiden olut on halpaa ja ihmiset haluavat juoda olutta suuria määriä.  Ei ole vitsi, että meillä tuopillinen olutta voi olla halvempaa kuin tuopillinen vettä. Vallankumous on alkanut, mutta se ei kasva niin nopeasti kuin esimerkiksi USA:ssa tai Britanniassa.

Onko tämä kulttuuri keskittynyt suuriin kaupunkeihin?

Tällä hetkellä Tšekin pienpanimokulttuuri on keskittynyt Prahaan. Pienimmissä kaupungeissa ihmiset ovat hyvin tottuneita perinteisiin oluisiin, kun taas Prahassa on ihmisiä, jotka ovat valmiita kulttuurin muutokseen ja heillä on varaa pienpanimo-oluisiin.  Silti turistina Tšekeissä ei ole helppoa törmätä baariin, joka myy pienpanimo-olutta. Uusia pienpanimo-oluita myyviä baareja on kuitenkin perusteilla.

Viedäänkö tšekkiläisiä pienpanimo-oluita paljon ulkomaille?

Tšekkiläisiä pienpanimo-oluita viedään hyvin vähän ulkomaille. Finnex Beer on asiassa pioneeri ja tällä hetkellä tšekkiläistä pienpanimo-olutta viedään lähinnä Suomeen.

Kiitos Jussi ja Vladimir haastattelusta! Odotan innolla oluidenne rantautumista Jyväskylään.

Siideriglögi

Avainsanat

, , , , ,

Siideripohjainen glögi on suosittua talvijuomaa erityisesti Britanniassa, jossa juoma tunnetaan nimellä mulled cider. Monella brittipubilla ja brittiläisellä julkkiskokilla on oma reseptinsä, nyt myös minulla.

siiderikattila_web

Siideriglögien resepteissä on yleensäkin suuria eroja ja vaihtoehtoja varsinkin maustamisen suhteen on paljon. Oma reseptini nojaa pitkälti Spice Hunting -sivuston kirjoitukseen, joka sopii täydellisesti omaan filosofiaani.

Maustesekoistuksena käytän kanelia, tähtianista, korianteria ja neilikkaa, jotka paahdan ensin aasialaiseen tapaan kattilassa. Mausteiden paahtaminen nostaa niistä esiin toisenlaisia piirteitä ja tuo hienostuneen paahtuneen vivahteen. Lopputulos on itämaisen parfyyminen ja hieman piparimainen aromi, mutta eroaa kuitenkin selvästi perinteisestä kaneli-neilikka -vetoisesta glögistä. Mausteet paahdetaan ja lisätään glögiin kokonaisina. Hyviä vinkkejä mausteiden paahtamiseen löytyy Serious Eats -sivustolta.

Käytän glögiin omaa siideriäni, koska sitä on siunaantunut runsaasti kellariin. Kaupallisista siidereistä suosittelen jotakin runsaan omenaista ja laadukasta siideriä edullisemmasta päästä. Siiderit, joissa käymisaromit ovat hillityt toimivat lämmitettynä paremmin. Vältä esimerkiksi tallin tuoksuisia siidereitä Fournier tai La Brique, vaikka ne kylmänä ovatkin erittäin maukkaita. Alkon valikoimasta näillä kriteereillä ensimmäisenä tulevat vastaan ranskalaiset 0,75 l pullot, kuten Écusson Cuvée Spéciale Brut ja Duché de Longueville Cidre Brut. Vaihtelua saa myös käyttämällä suodattamatonta sameaa siideriä, kuten Gwynt y Ddraigin Farmhouse Cloudy Scrumpyä tai Westonsin Old Rosieta Alkon valikoimasta. Ruokakaupoista kelpuuttaisin tähän hommaan esimerkiksi Old Rascalin, Stowford pressin tai Magnersin.

Lisään glögiin pienen määrän jotakin omenan kanssa yhteensopivaa tislettä, kuten calvadosta, brandyä tai rommia. Tarkoitus on tuoda aromeja korostava taustavivahde ja hommassa on oltava tarkkana, ettei viina peitä siiderin makua. Yllättävän pieni määrä riittää ja glögi toimii ilman tätä viritystäkin.

Sitten varsinaiseen reseptiin:

1 litra siideriä
1 kanelitanko
1 tähtianis
1 tl korianterinsiemeniä
3 neilikkaa
1 rkl calvadosta, brandyä tai rommia
tummaa sokeria (esim. muscovadoa) tarpeen mukaan

Paahda korianterinsiemeniä ja neilikoita miedolla lämmöllä kattilan pohjalla parin minuutin ajan sekoittaen, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja tuoksu leviää huoneistoon. Pysäytä paahtuminen kaatamalla korianteri ja neilikat kattilasta sivuun. Paahda vuorostaan kanelintankoa ja tähtianista kattilassa muutama minuutti keskilämmöllä sekoittaen. Kaada kaneli ja tähtianis sivuun ja anna kattilan jäähtyä hieman. Kaada siideri ja mausteet kattilaan ja lämmitä 70-75 C. Anna keitoksen hautua puolesta tunnista tuntiin alle 75 C. Alkoholi kiehuu 78 asteessa, joten varo sitä, jos et halua alkoholitonta glögia. Juuri ennen tarjoilua lisää kattilaan ruokalusikallinen calvadosta, brandyä tai rommia ja tummaa sokeria maun mukaan ruokalusikka kerrallaan. Siivilöi mausteet pois. Vinkki: siivilöintiä ei tarvita, jos mausteet laittaa myös puuvillapussiin.

Siideriglögiin voi törmätä myös suomalaisissa ravintoloissa. Ainakin Harry’s -olutravintola Jyväskylässä valmistaa maukasta ja suosittua real cider -pohjaista glögiä talon salaisella reseptillä.

Päivitys 10.12.2014: Lisäsin kommentin siiderin valinnasta ja käymisaromeista.