Avainsanat

, ,

Sahdinvalmistuksen suomenmestaruudesta miteltiin 8.8.2015 Pertunmaalla. Kävin viimevuotisessa blogiartikkelissani läpi tarkemmin tämän kisan hyvin erikoista luonnetta, ja tyydyn nyt lyhyeen katsaukseen kisoissa vastaan tulleista mielenkiintoisista sahti-ilmiöistä. Kuten aiempinakin vuosina, pääosa ajastani kului parkkipaikalla kuulumisia vaihtaessa, sahdista haastellessa ja sitä maistellessa.

Sahdinvalmistuksen SM 2015

Voiton vei kisojen veteraani Markku Perttunen Parkanosta. Olen käynyt sahtikisoissa vuodesta 2007 lähtien, ja joka kerta Markku on ollut paikalla, yleensä joko kilpailijana tai tuomarina. Hänen sahtinsa on tuhtia, viljaista, maltaista ja lämmittävää. Kokonaisuudessaan kuuden kärki oli:

1. Markku Perttunen, Parkano
2. Esa Lahtinen, Tampere
3. Maria Kuusikko, Vaasa
4. Kari Sipilä, Hollola
5. Leevi Penttilä, Isojoki
6. Seppo Lisma, Orivesi

Finaalisahdessa erottui pari kuivempaa ja pari makeampaa sahtia, ikäänkuin kuivan ja makean sahdin ystävät olisivat äänestäneet omat suosikkinsa finaaliin. Ja kuivalla sahdilla tarkoitan tässä vähemmän makeaa sahtia. Sahdin makeusaste on keskeinen mielipiteitä jakava sahdin piirre. Tänä vuonna pohjoinen Satakunta oli hyvin voitokas, sillä Markun lisäksi mitalisijoilla oli Jämijärveltä kotoisin oleva Maria Kuusikko, vuoden 2007 sahtimestarin Kauko Kuusikon tytär. Kilpailijoita oli 43 sahtipitäjästä.

Oli ilahduttava nähdä kisassa myös valtavirrasta poikkeavia sahteja, vaikka joukosta selvästi erottuvalla sahdilla on hyvin vaikea ellei mahdoton päästä finaaliin. Näistä mieleen jäi erityisesti Kirkkonummen Kimmo Markkasen neljän viljan sahti. Todellakin viljainen, mutta hyvällä tavalla. Toinen mielenkiintoinen tapaus oli Joutsan Timo Vikmanin jaffan värinen sahti. Vaaleita sahteja karsastetaan suotta, nehän ovat hyvin raikkaita ja kesäpäivään sopivia. Värikin Joutsan sahdissa on mielestäni ihan yhtä korea kuin tavanomaisemmassa punaruskeassa.

Joutsalainen sahti

Timo Vikmanin joutsalainen sahti. Todellisuudessa väri on vieläkin oranssisempi ja hyvin lähellä keltaista jaffaa.

Oli myös hieno huomata miten sahdinvalmistuksen taito oli siirtynyt mestareilta tyttärille. Kaikkien aikojen voitokkaimman sahtimestarin Olavi Viherojan tytär Tuula Viheroja oli tuonut kisaan erinomaisen sahdin, joka oli hyvin lähellä Olavin mestariteosta. Samaten Kauko Kuusikon tyttären Marian mallasjuoma oli vähintäänkin isänsä sahdin veroista.

Oma kisasahtini oli hyvässä kunnossa ja kaikilta muilta osin täysin kohdallaan, lukuunottamatta pientä sikunaista alkoholin poltetta. Minulla on nykyään sahtiin oma talon hiiva, jonka tavoille en ole vielä täysin oppinut. Herätin hiivan kevättalvella vanhasta leipäjuuresta, josta riittää myös jutunjuurta syksymmälle.

Seuraavat Sahdinvalmistuksen SM-kisat ovat elokuussa 2016 Sastamalassa, nähdään siellä!

Advertisements