Avainsanat

, , , , ,

Ei liene epäselvää, että olut on hyvin jouluinen juoma. Vähemmän selvää on miten jouluoluena myyty mallasjuoma eroaa sesongin ulkopuolella myytävästä oluesta. Kysymykseen ei olekaan yhden rivin vastausta, sillä jouluoluiden perinteet ovat kerrostuneet useasta eri kulttuurista, kuten monet muutkin joulun perinteet.

Jouluolut

Eräs jouluoluen tunnusmerkki on tuhtius ja runsaus. Monessa maassa mallas- ja alkoholipitoisuudeltaan tuhdimmat oluet ovat vähitellen jääneet talvikauden olueksi, joita ei edes panna tai tarjota lämpiminä kuukausina. Näitä ovat esimerksi brittiläiset Winter Warmer -nimellä tunnetut oluet ja saksalaistyyliset bockit. Koska joulun alla siirrytään talvikauteen, nämä oluet ovat luontevasti liukuneet myös jouluoluiksi. Suomalaiset suurten panimoiden jouluoluetkin muistuttuvat etäisesti tästä perinteestä, ovathan ne piirun verran runsaampia ja tummempia kuin vakiotuotteet.

Euroopassa humala alkoi syrjäyttää keskiajalla muita oluen mausteita, ja erityisesti Britanniassa muodostui perinne tarjota juhlissa ja tiettyinä vuodenaikoina vanhakantaista, muulla kuin humalalla, maustettua olutta. Jo 1400–1500 luvun Britanniasta tunnetaan Lambswooliksi kutsuttu jouluolut, joka sisälsi paahdettuja omenia, muskottipähkinää, inkivääriä ja sokeria. Erikoisen nimensä juoma sai runsaasta pintakuohusta.

Tietoisena Britannian vanhasta perinteestä, Kalifornialainen Anchor Brewing Company nosti mausteiset jouluoluet maailmanlaajuiseen suosioon 1987 lisäämällä mausteita jouluolueensa, Anchor Christmas Aleen. Oluen resepti on salainen ja vaihtelee vuosittain, mutta useana vuonna piparkakkumausteiden aromi on ollut ilmeinen. Oluesta tuli hyvin suosittu ja se inspiroi monia pienpanimoita tekemään oman mausteisen jouluoluensa.

Belgiassa taas joulutperinteeksi on muodostunut viime vuosikymmeninä panimoiden lippulaivaoluista pari prosenttia vahvemmat versiot, kuten Brasserie Dupontin Avec les Bons Voeux (9,5 %) tai Delirium Noël (10 %). Toisinaan niissä suvaitaan myös hyvin vapaamielistä mausteisuutta, kuten Gouden Caroluksen Noëlissa.

Ja sitten on tämä uudempien pienpanimoiden joukko, joille jouluolut tarkoittaa yksinkertaisesti hyvin runsasta makua ja sesonkiin rajattua saatavuutta. Katse kääntyy erityisesti panimoihin Nøgne, Brewdog ja Mikkeller.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä pohjoismais-baltialainen maalaisoluiden perinne on hyvin kiinteästi sidoksissa jouluun. Arvelen perinteen olevan niin syvällä kulttuurissamme, että se vaikuttaa mielleyhtymiimme kuullessamme sanan jouluolut. Maalaistaloissa ei varsinaisesti pyritty tekemään jouluksi erimakuista olutta, mutta talon oluen piti olla jouluna yksinkertaisesti parasta ja runsainta, ja sitä piti myös olla runsaasti. Vanhastaan sahdin maistelu aloitettiin Tuomaan päivänä 21.12. ja lopetettiin Nuutin päivänä, jota aikoinaan vietettiin 7.1.

Sahti on myös itseoikeutettu suomalaisen joulupöydän juoma, onhan suomalainen jouluruoka suurelta osin hämäläisestä pitopoydästä rakentunut. Kuten Hollolan Hirven Ilkka Sipilä meille sahtikirjan haastattelussa tokaisi, ”viini suomalaisessa joulupöydässä on petkutusta, huijausta ja pelleilyä”.

Jos suuta alkoi kuivamaan, tässä on lista yllä mainittuihin kuvauksiin sopivista esimerkeistä:

Winter warmer ja bock: Suomenlinnan Old Greig, Fuller’s Old Winter Ale, Youngs Winter Warmer, Ayinger Winter Bock

Angloamerikkalaisittain maustetut oluet: Anchor Christmas Ale, Rekolan Talven Tähti, Old Tom Ginger

Vahvat belgialaiset: Brasserie Dupont Avec les Bons Voeux, Gouden Carolus Noël, N’Ice Chouffe

Pienpanimoiden makupommit: Nøgne God Jul, BrewDog Hoppy Christmas

Maalaisoluet: Sahti

Mainokset