• Etusivu
  • Oluen valmistus
  • Siiderin valmistus
  • Olut ja ruoka
  • Kirjoittajasta
  • Kirjat
  • Koulutus

Maltainen

~ Oluen puhemies

Maltainen

Tag Archives: sahti

Sahdinvalmistuksen SM-kisat 2014

14 torstai Elo 2014

Posted by maltainen in Perinnejuoma, Sahti, Tapahtumat

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

Sahdin SM, sahti, Suomen mestaruus

Lauantaina 9.8.2014 kilpailtiin Espoon Lepolammella sahdinvalmistuksen Suomen mestaruudesta. 49 sahdintekijää oli tuonut paikalle sahtinsa arvioitavaksi ja osallistuin itsekin Jyväskylän edustajana kilpailuun. Suomen mestaruuden voitti Jarkko Mäki Karvialta. Kilpailun järjesti Suomen sahtiseura yhteistyössä pääkaupunkiseudun sahtiseuran Sahtipäät ry:n kanssa.

SM-kisan finalistit vasemmalta oikealle: Marja Kuusikko, Jouko Lavonius, Uuri Kärkkäinen, Kari Harju,  Jarkko Mäki ja Mika Välimäki

SM-kisan finalistit vasemmalta oikealle: Marja Kuusikko (Vaasa), Jouko Lavonius (Kuhmoinen), Uuri Kärkkäinen (Hyvinkää), Kari Harju (Pori), Jarkko Mäki (Karvia) ja Mika Välimäki (Parkano)

Yleisötapahtumana kilpailu on hyvin lupsakka, ja paikan päällä yleisökin saa hyvän kuvan millaista sahtia Suomessa tehdään. Kilpailu on tarkoitettu sahtia perinteisin menetelmin kotonaan valmistaville ja näiden kotisahtien makujen kirjo on huomattavasti laajempi kuin kaupallisissa sahdeissa. Kilpailussa oli esimerkiksi rukiista läntistä sahtia, hedelmäistä itähämäläistä sahtia ja tummaa makeaa kantahämäläistä sahtia. Käymisaromienkin määrä vaihtelee vähäisestä voimakkaan banaaniseen ja mausteiseen.

Osallistujat edustavat sahtipitäjiä, jotka eivät välttämättä noudata nykyisiä kuntajakoja. Pääosa näistä pitäjistä on perinteisiä sahtialueita, mutta viime vuosina myös uusien pitäjien määrä on kasvanut ja nyt kilpailijoita oli ennätyksellisesti 49 pitäjästä. Yleensä tosin sahdintekotaito siirtyy uusille alueille perinteisten sahtipitäjien, kuten Lammi, Hämeenkyrö ja Isojoki, kautta. Alueilla joilla sahdintekijöitä on enemmän, pitäjän edustaja valitaan paikaillissa kilpailuissa. Perinteisimmillä sahtialueilla jo näissä paikkaliskarsinnoissa käydään tiukkaa kisaa.

Sahdin Suomen mestaruuskilpailuja on käyty vuodesta 1992 lähtien jo perinteeksi muodostuneella jokseenkin erikoisella tavalla. Erikoisimman säännön mukaan jokainen kilpailija tuo mukanaan tuomarin. Ajatuksena on varmaankin ollut pitää tuomaristossa kaikka sahtiseudut edustettuna. Säännöllä on  kääntöpuolensa, sillä tuomari voi olla arvioimassa oman pitäjänsä sahtia. Sahdit arvioidaan sokkona ja käytännössä tutun sahdin erottaminen joukosta on erittäin vaikeaa. Tämän tiedostaen suomen sahtiseuran puheenjohtaja Pekka Kääriäinen avaa kisan perinteisesti julistamalla ”kotiinpäin saa vetää niin paljon kuin pystyy”. Vaikka mahdollisuudet arvata oikein ovat pienet, jotkut tuomarit yrittävät sinnikkäästi jäljittää kotikylän sahtia kisan edetessä alkuerien kautta semifiinaalin ja sieltä finaaliin.

Tämä tuomarointitapa tuo kisaan oman vivahteensa. Jos nimittäin joku tekee sahdistansa selvästi joukosta erottuvan esimerkiksi värin suhteen, mikään ei estä toisten pitäjien tuomareita laittamasta tuota sahtia viimeiseksi, koska se ei selvästikään ole oman pitäjän sahtia. Kilpailijat tiedostavat tämän seikan ja harva haluaa erottua räikeästi joukosta. Tämän vuoksi kuuden parhaan sahdin finaalissa sahdit ovat monena vuonna olleet hämmästyttävän samanlaisia.

Nyt kisasahdeissa oli kuitenkin mielestäni virkistävää persoonallistuutta enemmän kuin monena aiempana vuonna. Sahteja oli tehty oman maun ja perinteen mukaan. Muutama vuosi sitten tummahko ja makeahko Hämeenkyrön, Lammin ja Padasjoen tyyli oli voitokas, mutta parina viime vuonna hieman kuivemman maltainen ja rukiinen läntinen tyylisuunta on ollut kärkisijoilla. Osittain tämä on Isojoen sahtiopiston vaikutusta, joka on kouluttanut suuren joukon taitavia sahdintekijöitä. Vuoden 2014 kulta- ja hopeamitalistit edustivat Isojoen koulukuntaa. Osassa sahdeista oli myös käytetty Isojoen sahtiopistolla mallastettua ruista.

Kilpailun kuusi parasta olivat:

1. Jarkko Mäki, Karvia
2. Kari Harju, Pori
3. Mika Välimäki, Parkano
4. Uuri Kärkäinen, Hyvinkää
5. Jouko Lavonius, Kuhmoinen
6. Marja Kuusikko, Vaasa

Kulta ja hopea menivät siis Satakuntaan ja Parkanokin on Pirkanmaalla aivan Satakunnan tuntumassa. Itähämäläistä perinnettä edusti Jouko Lavonius Kuhmoisista. Hyvinkään kilpailija Uuri Kärkkäinen on poikkeuksellisesti opetellut sahdinteon internetistä. Vaasan Marja Kuusikon sahtioppi on peräisin hänen isältään, vuoden 2007 SM-voittajalta Kauko Kuusikolta Jämijärvelta Satakunnasta.

Kilpailun sääntöjen muukaan finaalin ulkopuolelle jääneet kilpailijat jakavat 7. sijan. Tuossa joukossa olin itsekin. Sahtini oli omaan makuuni juuri sellaista kuin sahdin pitääkin, enkä näe siinä juurikaan korjattavaa. Kilpailu on kuitenkin sen verran kovatasoinen, että hyvätkään sahdit eivät välttämättä pääse finaaliin. Tuomarini mukaan sahtini oli vielä semifinaaleissa mukana.

Kisajärjestelyt olivat sujuvia ja yleisöä oli paikalla hyvin. Ohjelmaakin kisatapahtumassa oli, mitä en tosin ehtinyt seuraamaan. Olinhan tullut kisapaikalle tapaamaan ihmisiä ja keräämään aineistoa sahtikirjaa varten. Itseasiassa vietin 90 % ajasta parkkialueella haastatellen sahdintekijöitä, kuulumisia vaihdellen ja maistellen sahteja. Kisaperinteitä kunnioitaen olin varannut muille kilpailijoille, tuomareille ja yleisölle maistiaisiksi tekemääni sahtia ja kotiolutta. Väkeä oli paljon liikkeellä ja maistiaisia riitti yli viidellekymmenelle, mutta tarjoiltavat loppuivat Jyväskylän osalta silti kesken neljän paikkeilla iltapäivällä. Täytyy varustautua 2015 kilpailuun Pertunmaalla paremmin.

Advertisement

Sahtikirja

03 sunnuntai Elo 2014

Posted by maltainen in Historia, Kirja, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Gotlandsdricka, Kansanperinne, Koduõlu, Moreeni, Oluen historia, Perinnejuoma, Sahdin valmistus, sahti, Sahtikirja, Sahtipanimo, Suomalainen olut

Viime vuoden lopulla ehdotin ystävälleni Johannes Silvennoiselle yhteisen sahtia käsittelevän artikkelin kirjoittamista. Asiaa jonkin aikaa pohdittuaan Johannes puolestaan tuumasi, että mitä jos kirjoittaisimmekin pelkän artikkelin sijaan kokonaisen kirjan sahdista. Suostuin ehdotukseen. Pyysimme mukaan myös Hannu Nikulaisen, jonka kanssa kokoonnumme säännöllisesti maistelemaan ja arvioimaan olutuutuuksia.

Sahtikirja jalostui ideasta todelliseksi projektiksi, kun heinäkuussa allekirjoitimme kustannussopimuksen Kustannusyhtiö Moreenin kanssa. Kirjan on tarkoitus tulla myyntiin vuoden 2015 loppupuolella.

2014-07-22_sahtimuseo_web

Minulta on jo tässä vaiheessa tiedusteltu monia kirjaan liittyviä asioita. Sen vuoksi päätin koota blogiini vastaukset useimmin esitettyihin kysymyksiin. Aiheeseen liittyy oleellisesti myös kesäkuun 2014 blogimerkintäni pohjoisamerikkalaisen Brew Your Own -lehden julkaisemasta sahtia käsittelevästä artikkelistani.

Keitä ovat tekijät? 

Johannes on vapaa toimittaja ja kriitikko, jolla on sana hallussa. Johanneksen teksti on huomattavasti tyylikkäämpää kuin kuiva asiatekstini, ja miehellä on myös terävää näkemystä oluesta, journalismista ja kulttuurista. Hannu Nikulaisen yhdessä Santtu Korpisen kanssa kirjoittama Suomalaiset pienpanimot -kirja julkaistiin kesäkuussa 2014. Tämän lisäksi Hannu tunnetaan yleisesti olutravintoloiden miehenä, joka on kirjannut vihkoihinsa makuarviot yli 17 000 oluesta. Haittaa ei myöskään ole hänen yleisen historian maisterintutkinnostaan. Omalla kontollani ovat erityisesti sahdin valmistukseen liittyvät asiat. Olen pannut sahtia yli kymmenen vuotta, haastellut paljon sahtimestareiden kanssa ja maistanut satoja sahteja. Matemaatikkona minussa myös tutkijan vikaa.

Miksi juuri tämä kirja?

Sahti on kansallinen aarre ja harvinaisen hyvin säilynyt jäänne ajalta ennen kirjoitettua tietoa. Kun muualla Länsi-Euroopassa kotitekoinen mallasjuoma vaihdettiin tisleisiin ja ammattilaisten tekemään olueen, Hämeessä ja sen liepeillä jatkettiin itsepintaisesti tämän vanhan maatalojen perinnejuoman tekemistä ja taidon sukupolvelta toiselle siirtämistä. Sahtia valmistetaan vieläkin suurelta osin menetelmin, jotka soveltuvat muinaisen maatalon varusteistoon. Toki nykyään sahdinvalmistuksessakin käytetään usein käytänöllisistä syistä ruostumatonta terästä, kaupallisia maltaita ja tehdasvalmisteista leivinhiivaa, mutta ei ole vaikea kuvitella vastaavaa ohran hyötykäyttöä esihistoriallisen ajan maatalossa.

Toisaalta sahti on myös värikästä ja elävää nykykulttuuria. Lähiruoan ja pienpanimoiden suosion myötä sahti on nyt hyvässä nosteessa. Esimerkiksi vuonna 2013 sahdinvalmistuksen SM-kisoihin osallistui sahdintekijöitä ennätyksellisesti 43 pitäjästä.

Kirjallamme on myös tärkeä kansanperinnettä ja nykykulttuuria tallentava tehtävä.

Sahdista on edellisen kerran kirjoitettu kirja lähes neljännesvuosisata sitten (Ulla Asplundin Sahtikirja, 1990), ja monen oluenystävän käsitys sahdista perustuu suurelta osin vuonna 1994 ilmestyneeseen Michael Jacksonin Olutkirjaan, jossa sahtia käsitellään kahden sivun verran. On siis korkea aika kirjoittaa uusi sahtikirja.

Miksi kirjaa hehkutetaan jo nyt?

Kuten Hartolan Sahtikrouvin isäntä Matti Punakallio totesi Suomalaiset pienpanimot -kirjassa, sahdin kohdalla on kyse muna-kanailmiöstä: sahdilla on muita oluita vähemmän kysyntää, mutta se johtuu osittain sen huonosta saatavuudesta. Nyt me olemme omalta osaltamme tuomassa tähän hommaan munaa. Kun tietoisuus sahdista paranee, se parantanee myös sen saatavuutta ja hommaan saadaan positiivinen kierre.

Toisaalta tietoisuus tästä kirjahankkeesta auttaa meitä keräämään tietoa kirjaa varten.

Mutta eikös sahti ole pahaa?

Huono sahti on pahaa, ja hyvin tehty ja asiallisesti säilytetty sahti on todella hyvää. Eri valmistajien sahdeissa on suuria eroja, ja tuoretuotteena se myös pilaantuu helposti. Sahti vaatii jatkuvan kylmäsäilytyksen eikä yleensä sittenkään säily useita viikkoja. Suosittelen maistamaan sahtia uudemman kerran.

Millaista kirjaa olette tekemässä?

Jämäkkää tietokirjaa, jossa käsitellään sahdin menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kirja kertoo sahdista kaiken olennaisen ja opettaa tekemään sahtia. Paino on hieman enemmän elävällä sahtikulttuurilla kuin historialla. Kirjassa sahti on myös tarkoitus liittää laajempaan eurooppalaiseen yhteyteen tarkastelemalla Viron koduõlua ja Ruotsin gotlandsdrickaa. Kirja vaatii runsaasti aineiston keräämistä: haastatteluja, sahtien maistamista ja valokuvaamista. Kierrämme suuren osan perinteisistä sahtipitäjistä, sahtia valmistavista kaupallisista panimoista ja sahtitapahtumista.

Saavatko sahtiseurat kirjaa myyntiin?

Tästä ei olla vielä sovittu, mutta en näe sille mitään estettä.

Sahdista Brew Your Own -lehdessä

04 perjantai Hei 2014

Posted by maltainen in Oluen valmistus, Oluttyylit, Perinnejuoma, Sahti

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Brew Your Own, Kotikaljamallas, Leivinhiiva, Perinneolut, Resepti, sahti, Valmistusohjeet

Artikkelini sahdin valmistuksesta julkaistiin juuri pohjoisamerikkalaisen Brew Your Own -lehden heinäkuu-elokuu 2014 numerossa. Brew Your Own (BYO) on 90000 lukijalla on maailman laajalevikkisin oluenpanoon keskittynyt lehti, joten juuri tämän suurempaa näkyvyyttä sahdinpanojutulle ei juuri voi saada. Alla on katsaus artikkelin taustoihin ja sisältöön. Olen kirjoittamassa sahdista myös suomenkielistä tietokirjaa ystävieni Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa.  Kirja ilmestyy loppuvuodesta 2015 ja käsittelen tätä kirjahanketta erillisessä blogijutussa heinäkuun aikana. JulAug14FB-500x500 Kansainvälisissä olutpiireissä sahti on suomalaisen olutkulttuurin lippulaiva, alkukantainen olut, jonka valmistustavat muistuttavat enemmän muinaisesta Mesopotamiasta kuin viime vuosisatojen Keski-Eurooppalaisesta olutperinteestä. Sahdilla on EU:n Aito perinteinen tuote -nimisuoja, joka rajaa mitä sahdiksi saa sanoa EU:n alueella. Tämä nimisuoja ei rajoita valmistuspaikkaa ja aitoa sahtia voidaan siis tehdä ympäri maailman, kunhan se tehdään perinteen mukaisesti.

Sahdista on kirjoitettu ansiokkaasti englanniksi aiemminkin erityisesti 90-luvulla, muun muassa Michael Jacksonin ja Ilkka Sysilän toimesta. Hakuteoksessa The Oxford Companion to Beer vuodelta 2012 on hieno ytimekäs Jussi Rokan kirjoittama kahden sivun kuvaus sahdista ja samana vuonna ilmestyivät sahdinvalmistusta mukavasti valaisevat videot pohjoisamerikkalaisen Brewing TV:n Sahti-episodista sekä Markku Pulliaisen sahdinpanomatkasta Philadelphiaan Dock Streetin panimolle. Siltikin Suomen ulkopuolella sahdin raaka-aineisiin ja valmistusmenetelmiin näytti liittyvän runsaasti mystiikkaa ja eikä aina tuntunut olevan selvää mikä on aitoa sahtia ja mikä ei ole. Lisäksi BYO oli aiemmin 2010-luvulla julkaissut artikkelit sekä venäläisestä perinneoluesta kvassista että Gotlannin perinneoluesta gotlandsdrickasta, mutta ei sahdista, mikä oli jäänyt minua kaivelemaan. Asiallehan oli tehtävä jotakin.

BYO-lehden iskulause on ’The How-to Homebrew Beer Magazine’ eli lehti sisältää nimenomaan käytönnönläheistä oluen panoon liittyviä neuvoja reseptien kera. Lehti on suunnattu kotiolutharrastajille, mutta sitä lukevat myös ammattilaiset ympäri maailman. Artikkeli perustuu omiin käsityksiini, jotka ovat muodostuneet reilun 10 vuoden aikana jolloin olen sahtia pannut ja sahtimestareiden kanssa haastellut. Olen maistanut satoja sahteja ja sahdin SM-kisoissa olen toiminut sekä kilpailijana että tuomarina.

Artikkelin aluksi kuvaan mikä tekee sahdista aidon perinteisen tuotteen ja mikä taas ei täytä sahdin tunnuspiirteitä. Amerikkalaiset rakastavat puhua oluttyyleistä, joten tein sahdille tyylikuvauksen, jossa kuvataan keskeiset raaka-aineet, valmistumenetelmät sekä ulkonäön, tuoksun, maun ja suuntuntuman ominaisuudet.  Tyylikuvaus sisältää vaihteluvälit esimerkiksi värille, kantavierteelle, alkoholipitoisuudelle ja käymisaromeiden voimakkuuksille. Periaatteessa oluttyylikuvauksen perusteella jokaisesta oluesta voidaan sanoa edustaako se hyvin kyseistä tyyliä vai ei. Pohjana käytin EU:n nimisuojan määrittelyn lisäksi havaintojani mitä suomalaiset sahdin ystävät keskimäärin sahdilta odottavat. sahti_byo_aukeama_web Panin artikkelia varten testisahdin, jossa perisuomalaiset usein lähes välttämättömänä pidetyt raaka-aineet korvattiin maailmalta löytyvillä vastineilla. Kriittisimmät raaka-aineet olivat Rajamäen leivinhiiva ja kotikaljamallas. Otaksumani on, että monet Rajamäen hiivan ominaisuudet ja käymisaromit ovat tyypillisiä leivinhiivoille ylipäätään. Käytin testisahtini Pirkka-kuivahiivalla, joka on valmistettu Ranskassa.

Edes kaikki suomalaiset sahtimestarit eivät käytä kotikaljamallasta, joten se ei ole välttämätön raaka-aine. Kaljamaltaan käyttö on kuitenkin hyvin tyypillistä ja halusin tästä sahdista suomalaisen keskivertosahdin kaltaista. Kaljamallas tekee sahtiin myös tyypillisen punaruskean värin ja antaa sahdille tunnusomaista ruisleivän makua.  Niinpä korvasin kaljamaltaan Yhdysvalloissakin myytävällä saksalaisen Weyermannin mallastamon Cararye maltaalla, joka on rukiista tehty karamellimallas. Eivät nämä kaksi mallasta aivan samanlaisia ole, mutta Cararye tuo sahtiin punaruskean värin ja asiaankuuluvaa ruisleivän aromia. Taustatueksi lisäsin vielä Weyermannin tavallista vaaleaa ruismallasta. Sahtimaltaan korvasin pilsnermaltaan ja wienermaltaan sekoituksella. Tämä sekoitus toimii mielestäni hyvin sahdissa, eikä tarkoituskaan ollut jäljitellä sahtimallasta.

Lopputulos oli omasta ja sahdista pitävien ystävieni mielestä aidon makuista sahtia. Mausta löytyi banaania, mausteisuutta, kirpeää hedelmää, lämmittävää alkoholia ja ruisleipää. Suuntuntuma on pirtelömäisen sakea ja viskoottinen. Suurin ero aiempiin tekemiini sahteihin oli käymisaste, sillä Pirkka-hiiva käytti sahdin hieman kuivemmaksi kuin Rajamäen hiiva.

Artikkelissa on resepti tälle testisahdille ja lisäksi monta yleispätevää käytännön neuvoa, joita ei suomeksikaan ole kirjoitettu mihinkään. Lehden tyylin mukaisesti resepti on pyritty kuvaamaan niin seikkaperäisesti, että keskiverto kotioluen panija pystyy ohjeiden perusteella sahdin valmistamaan. Ei muuta kuin odottelemaan, että sahteja alkaa putkahdella ympäri maailmaa!

Lehti on ostettavissa Brew Your Own -lehden verkkokaupasta hintaan 6 dollaria + postikulut. Joitakin pieniä virheitä  lehden toimituksessa on ilmestynyt tekstiini, mutta olen silti juttuun erittäin tyytyväinen.

Haastateltavana Arto ’Viinipiru’ Koskelo

02 keskiviikko Huh 2014

Posted by maltainen in Haastattelu, Olutkulttuuri, Ruokajuoma, Sahti, Siideri, Viini

≈ 1 kommentti

Avainsanat

olutkulttuuri, ruokajuoma, sahti, siideri, viinikulttuuri, viinipiru

Haastattelin viinikirjailija Arto Koskeloa 12.3.2014 Figaron Winebistrossa Jyväskylässä. Tarinaa riitti viinikirjoittamisella elämisestä, viini- ja olutkulttuurin eroista, viinistä ja oluesta ruokajuomana sekä hieman siideristä ja sahdistakin. Siis teemoja, jotka tulevat blogissani jatkossakin oleman keskeisiä.

Image

Kuva: Arto Koskelo

Miten tullaan kutsutuksi ympäri maailmaa maistelemaan viinejä?

(Naurua) Tämä on hyvin pragmaattinen kysymys. Ei ole yhtä selkeää reseptiä, miten näin tapahtuu, mutta siitä ei ainakaan ole haittaa, että vierailee kansainvälisissä tapahtumissa, paiskaa käsiä ihmisten kanssa ja tutustuu ihmisiin. Kukaan ei tule kotisohvalta hakemaan mihinkään hakemaan. Ainoa tapa toimia alasta riippumatta on verkostoitua ihmisten kanssa. En ole tehnyt sitä mitenkään kovin suunnitelmallisesti. Siinä vaiheessa kun aloin blogia kirjoittamaan, en ajattellut että siitä tulisi ammattia. Jossain kohtaa tuli yllätyksenä, että joku voi jopa haluata kustantaa sut reissulle. Mikä on varmasti paras tapa oppia, paikan päällä. Jos oluesta puhutaan, niin tarjolla on matkaa Raumalle, Poriin tai parhaimmillaan Ahvenanmaalle.

Olen kuullut ainakin pienpanimoilta, että oluessa kulttuuri on erilainen?

Viineissäkin se keskittyy joko isompiin tiloihin, joilla on markkinointibudjetti tai sitten kokonaisiin alueisiin, jotka yhdistävät monta kymmentä pientä tuottajaa, jolloin heillä on mahdollisuus kutsua ihmisiä. Raha on tiukassa kaikilla. Etenkin Etelä-Euroopassa missä viini kasvaa, talouslama on iskenyt kovemmin kuin Suomessa. Selvyyden vuoksi, kyllä näitä matkoja itsekin joutuu aika paljon maksamaan. Ei voi pelkästään luottaa siihen, että joku pitäisi niin mielenkiintoisena, että kutsuisi kylään.

Elätkö viinistä?

Joo, kyllä nyt elän. Se on ollut hidas liukuma. Palkka ei edelleenkään ole mitenkään ihmeellinen. Tienaan kuin talonpoika, mutta syön ja juon kuin kuningas. Eli luontaisetuina tulee asioita, joita itse arvostan eli hyvää ruokaa ja hyvää viiniä, toisinaan myös bisseä.

Olutkouluttaja Mikko Salmi on todennut, että viini kärsii elitismistä ja olut arvostuksen puutteesta. Oletko samaa mieltä?

Olen ehdottomasti. Se on paradoksaalista – nyt tulee sosiologista analyysiä, jos kestät – sata vuotta sitten meillä oli tilanne, jossa oli 5 % eliittiä ja 95 % prosenttia rahvasta talonpoiskaisväestöä, joka on nipinnapin osannut kirjoittaa. Tämä käsitys jollain tavalla omituisesti mallintaa tälläisia jaotteluita edelleen Suomessa sen takia, että viini on ollut aikoinaan tuontituote ja kaikki mikä on pitänyt kuljettaa hevoskärryllä pitkältä on tietenkin ollut arvokasta ja siinä on ollut eksotiikan leima. Rikas eliitti on suosinut itämaisia mausteita ja tuontialkoholia. Muu paikallinen väestö on keskittynyt olueen. Kun katsotaan Suomea nykyaikana, mehän ollaan melkeinpä yksi iso keskiluokka, ikäänkuin Gaussin käyrän keskiosa on pullistunut. Tottakai myös hännät ovat läsnä, mutta ihan toisella tavalla kuin sata vuotta sitten. Silti me ylläpidetään tällaista kulttuurista vastakkainasettelua, millä ei ole enää mitään pohjaa todellisuudessa. Etenkin jos katsotaan millaista laatua suomalaiset oluet tänä päivänä ovat, tuntuu absurdilta että olut kärsii aliarvostuksesta ja viini mahdollisesti elitismin leimasta.

Onko mielestäsi oluen ja viinin suhteessa turhaa vastakkain asettelua?

Se on täysin turha vastakkain asettelu, koska ne edustaa samaa sfääriä, molemmat ovat alkoholipitoisia ruokajuomia. Oluen vastakohta ei ole viini, vaan se on vesi tai ehkä pahimmillaan maito. Uskon, että tämän vastakkainasettelun purkaminen edesauttaa hyvää juomakulttuuria suomessa. Sen takia olen itse puffanut viime aikoina oluita aika paljon enemmän. Rakastan itse olutta, vaikka en ymmärrä sitä ammattimaisella tasolla. Olen kokenut tärkeäksi myös yrittää edistää suomalaista pienpanimokulttuuria. Etenkin ottaen huomioon minkälaisessa ikeessä se joutuu elämään, kun olut tuotetaan tässä päiväräsäsmaassa, missä siihen kohdistetaan kaikenlaista epämääräistä viranomaiskontrollia. Koen, että olut on lähituotteena hyvin kiinnostava.

Miksi olut on ruokajuomana niin huonosti edustettuna ravintoloissa?

Siihen on mielestäni kaksi syytä. Toinen on se, että olut on täyttävää. Jos haluaa syödä pitkän illallisen monella ruokalajilla, olutta pitäisi saada kahden desin laseissa, minkälaista kulttuuria Suomessa ei varsinaisesti ole ollut. Toinen traditio liittyy siihen, että Suomessa on ollut perinteisesti aika ravintolavastainen kulttuuri, koska ravintolat on nähty paheellisina paikkoina, joissa työväestö lähinnä juopuu. Maaseudulla esimerkiksi 1900-luvun alussa ravintolat oli lailla kielletty. Kestikievarit oli sallittu ainoastaan matkustajille. Paikallinen väestö ei saanut mennä ottamaan ryyppyä eikä syömään. Tavallaan kieroutuneella alkoholipolitiikalla on erotettu keinontekoisesti syömisen ja juomisen liitto, jonka takia meiltä puuttuu ruoan ja juoman yhdistely sekä viinin että oluen saralla. On iso este lähteä purkamaan tätä ajattelua. Jos viiniä pidetään elitistisenä niin toisinaan myös ravintossa syömistä pidetään elitistisenä. Ja kaikki mikä liittyy ravintolaan, kuten ruoan ja juoman mätsääminen, lentää valitettavasti lapsena pesuveden mukana.

Miksi siideri on lähempänä olutpiirejä kuin viinipiirejä, vaikka siideri on enemmän viinin kaltainen juoma?

Onko näin? Ei mulla ole tähän mitään viisasten kiveä. Eurooppa on jakautunut kahtia Saksan puolesta välistä. Pohjoisen puolella on viljamaa ja etelämmällä juomien saralla viinirypälemaa. Eli viini ja olut edustaa kahta eri kulttuuripiiriä. Siideri kyllä lipuu Normandiaan tai Pohjois-Espanjaan asti, missä on rinnakkain harmoniassa siiderikulttuuri ja viinikulttuuri. Olisiko kuitenkin niin, että meidän siiderikulttuuri tulee enemmän anglosaksisesta traditiosta Englannin puolelta. Tämä on pelkkää spekulaatiota, enkä ole varma onko asia näin. Ehkä siinä on myös se, että marketeista on saanut keppanaa ja siideriä samannäköistä pulloista, mutta viini on pidetty alkoholi-apartheidissä monopolin säpissä. Siiderikin tuli suomalaiseen juomakulttuuriin joskus 90-luvun alussa, eikä sillä ole pitkää historiaa. Ja silloinkin se tuli makeana versiona, mikä ei vastaa laatusiiderin standardeja.

Maistuuko sahti?

Mulla on sahdista aika vähän kokemuksia. Olen joskus olutmessuilla maistanut nuorena poikana ja todennut, että se on vastenmielistä. Luulen, että olen ollut just siinä kriittisessä parinkympin iässä jossa olisin todennäköisesti sylkenyt kalleimmat viinitkin lavuaariin ja todennut, että maistuu pahalta. Eli olen varmaan elänyt sitä nuoruuden laimea keppana -vaihettä missä ei paljon ymmärretty laadusta tai nyansseista. Mutta se vaihe pitää elää, jotta voi joskus kasvaa siitä ulos.

Kiitos Arto haastattelusta, toimitan sinulle joskus sahtia! Lisää Arton ajatuksia löytyy hänen blogistaan viinipiru.fi.

Newer posts →

Mika Laitinen

Olen oluen ja siiderin maltainen puhemies.

Yhteystiedot: maltainen(at)gmail.com

Uusin kirjani

Viking Age Brew -kirjan kansi

Facebook

Facebook

Kirjoitan myös Olutpostiin

Olutposti

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet julkaisut sähköpostiisi.

Sanat

Alkoholin kulutus Barcelona Cava Gotlandsdricka Hiiva Humala Kaimiškas Kansanperinne Katalonia Kirja-arvio Koduõlu Kotiolut Kyrö Distillery Mallas Maltøl Muinaisolut Ny Nordisk Øl Oluen historia Olut & Viski Expo Olut Expo Olutfestivaali olutkulttuuri Olutmenu Olut ruoanlaitossa Olut Ruokajuomana Oluttyylit Omena Paikallinen olut Penedès Perinneolut Pienpanimo Pintxos Resepti Ruoka ruokajuoma Sahdin SM Sahdin valmistus sahti Sahtikirja siideri Siiderin valmistaminen Siiderin valmistus Suomalainen olut Suomen mestaruus Valmistusohjeet viinikulttuuri Viinimatka Viski Viskigate Viskikohu

Arkisto

  • heinäkuu 2019 (1)
  • lokakuu 2017 (1)
  • kesäkuu 2017 (1)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (1)
  • lokakuu 2016 (1)
  • syyskuu 2016 (1)
  • elokuu 2016 (1)
  • kesäkuu 2016 (2)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (1)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (1)
  • joulukuu 2015 (2)
  • marraskuu 2015 (2)
  • lokakuu 2015 (2)
  • elokuu 2015 (1)
  • heinäkuu 2015 (1)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (2)
  • huhtikuu 2015 (3)
  • maaliskuu 2015 (2)
  • helmikuu 2015 (2)
  • tammikuu 2015 (2)
  • joulukuu 2014 (2)
  • marraskuu 2014 (3)
  • lokakuu 2014 (3)
  • syyskuu 2014 (3)
  • elokuu 2014 (4)
  • heinäkuu 2014 (3)
  • kesäkuu 2014 (2)
  • toukokuu 2014 (4)
  • huhtikuu 2014 (3)
  • maaliskuu 2014 (1)

Seuraamani blogit

  • Medieval Mead and Beer
  • Brewing Nordic Suomi
  • Brewing Nordic
  • Olutkoira
  • Durst - en blog om bryg
  • Brülosophy
  • JaskanKaljat
  • Tyttö ja tuoppi
  • Tuopillinen
  • Larsblog
  • The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog
  • Reittausblogi
  • Zythophile
  • Shut up about Barclay Perkins
  • Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta
  • Pete Brown
  • OLUTKELLARI

Kirjoittajasta, Ruoka

  • Juomien valmistus
    • Siiderin valmistus
      • Omenien hankinta
      • Omenien mehustus
      • Siiderikirjallisuus
      • Siiderin hiivaus ja käyminen
      • Siiderin kypsytys
      • Siiderin viimeistely ja pullotus
      • Simppelit siideriohjeet
  • Kirjat
  • Kirjoittajasta
  • Koulutus
    • Kotioluen valmistus 2016
    • Sahtikurssi 2015
    • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2015
  • Oluen valmistus
    • Humalalajikkeet
    • Oluthiivat
  • Olut ja ruoka
    • Maltainen sienikeitto
    • Olut ruokajuomana
    • Olutjuurekset
    • Raparperichutney
  • Siiderin valmistus
  • Siideritietouden ja -valmistuksen kurssi 2014

Pidä blogia WordPress.comissa.

Medieval Mead and Beer

Experimental brewing with Medieval flair

Brewing Nordic Suomi

Pohjoismaista olutta perinteisellä ja vapaalla tyylillä

Brewing Nordic

Exploring the Past, Present and Future of Nordic Beer

Olutkoira

Koko totuus oluesta.

Durst - en blog om bryg

A topnotch WordPress.com site

Brülosophy

They Who Drink Beer Will Think Beer

JaskanKaljat

Oluen puhemies

Tyttö ja tuoppi

Oluen puhemies

Tuopillinen

Oluen puhemies

Larsblog

Oluen puhemies

The Mad Fermentationist - Homebrewing Blog

Oluen puhemies

Reittausblogi

Oluen puhemies

Zythophile

'Zee-tho-fyle', by Martyn Cornell, an award-winning blog about beer now and then, founded in 2007

Shut up about Barclay Perkins

Oluen puhemies

Viinipiru - Arto Koskelon blogi nautiskelusta

Pete Brown

Oluen puhemies

OLUTKELLARI

Oluen puhemies

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Maltainen
    • Liity 46 muun seuraajan joukkoon
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Maltainen
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...