Avainsanat

, , , ,

Helsinkiläisissä ravintoloissa on saatu nauttia viimeaikoina kahdesta hienosta olutmenusta, jossa jokaiselle ruokalajille on sovitettu oma oluensa. Kerron tulevassa blogijutussa jo päättyneestä Ravintola Juuren ja Maku Brewingin yhteistyömenusta ja alla muistelen lämmöllä Bryggeri Helsingin Viron pienpanimoviikkojen avajaissa 26.2. nauttimaani olutmenua. Lopuksi kerron myös lyheyesti Viron kiihtyvästä pienpanimobuumista. Bryggerin Viron olutviikot jatkuvat vielä 14.3.2015 ja ne tarjoavat olutmenun lisäksi 28 virolaista uuden aallon pienpanimo-olutta, suosittelen!

Viron pienpanimoviikkojen menun on luonut Bryggerin keittiöpäällikkö Ali Suviala ja virolainen olutsommelier Kristjan Peäske. Kolmen ruokalajin menu maksoi 39 euroa ja menuun sovitetut kolme olutta 12 euroa. Oluet tarjoiltiin noin puolikkaan pullon (1/3 l) annoksina, mikä oli täysin riittävä määrä. 51 euroa kolmesta hyvin tehdystä ruokalajista ja pienpanimo-oluesta on kohtuuhinta, sillä yleensä menuihin sovitetut viinipaketit ovat 30 eurosta ylöspäin. Oluen etu ruokajuomana viiniin nähden onkin hinta.

bryggeri1_web

Menun aloitti virolaisen pienen tuottajan kutunjuusto, omenakompotti ja marinoitu sipuli. Ruokajuomana tarjoiltiin tallinnalaisen Hopster panimon Pearu IPA. Tämä IPA oli pyöreän karamellinen, mikä loi makuja täydentävän vastakohdan annoksen kirpeään hapokkuuteen. Myös IPAn kukkean hedelmäinen humalointi toi annokseen uuden mielenkiintoisen ulottuvuuden. IPAksi oluessa oli varsin maltillinen katkeruus, mikä teki siitä ruokaystävällisemmän.

bryggeri2_web

Pääruokana tarjoiltiin Bryggerin stoutissa haudutettua porsaanposkea, selleripyreetä ja savustettua punajuurta. Ruokajuomaksi oli valittu Õllenaut -panimon Vanamees, amerikkalaisittain humaloitu ruis-IPA. Porsaanposki oli erittäin muhevaa ja liemi, jossa se tarjoiltiin oli tuhdin, mutta lempeän lihaisa. Savustetut punajuuret olivat mieleenpainuvan maukkaita. Ruis-IPA täydensi karamellisuutensa ansiosta hyvin annosta ja sopi voimakkuudeltaakin ruokalajiin todella hyvin. Rukiin maku tässä IPAssa oli mieto, mutta ehkä se toi tuhdimpaa viljaisuutta, joka yleensä sopii tuhtiin liharuokaan.

Jälkiruokana oli Suklaa-porterkakkua ja tyrnisorbettia, jotka olivat todella maukkaita erikseen, mutta ei mielestäni toisiaan täydentäviä. Annokseen sovitettu olut tuli pöytään paljon jälkiruokaa jäljessä ja jostain syystä se oli Koffin Two Tree Porter, vaikka kyseessä oli Viron pienpanimoviikot. Jälkikäteen huomasin menussa lukevan jälkiruoan olutsuosituksena Põhjala Pime Öö. Two Tree Porter ei ollut ristiriitainen, mutta ei myöskään makuja täydentävä olut. Makean kakun jälkeen porter muuttui turhankin kuivan makuiseksi, tyrnisorbetin kanssa se sopi jo paremmin.

Kokonaisuutena menu olisi tietysti ollut monipuolisempi, ellei kaksi kolmesta ruokaoluesta olisi olleet tyyliltään karamellista IPAa. Toisaalta alku- ja pääruoka toivat IPAsta ruokajuomana esille täysin eri piirteita. Menu oli täysin hintansa väärti ja voin suositella sitä kaikille oluen ystäville. Kun puhutaan oluesta ja ruoasta Suomessa, Bryggeri Helsinkiä ei voi sivuuttaa, myöskin talon omat oluet ovat erinomaisia ja hyvin ruokaystävällisiä. Mainittakoon myös, että aterioiden ohessa tarjottava Bryggerin olutmäskileipä on uskomattoman maukasta, lajissaan parasta maistamaani.

kristjan_web

Olutsommelier Kristjan Peäske

Kerron lopuksi hieman Viron olutskenestä, josta Viron pienpanimoviikkojen avajaisissa 26.2. oli puhumassa Olutliiton puheenjohtaja ja Virolaisen olutkulttuurin puhemies Heikki Kähkönen, Virolainen olutsommelier ja ravintoloitsija Kristjan Peäske sekä tallinnalaisen Põhjala -panimon Tiit Paananen.

Vuonna 2011 Virossa oli muutama pienpanimo ja nyt reilun vuoden sisään niitä on syntynyt toistakymmentä. Sekä panimoiden että niiden tuottamien oluiden kirjo kasvaa tällä hetkellä vauhdilla. Monet pienpanimoista ovat alusta pitäen vientihenkisiä ja esimerkiksi Tiit Paananen kertoi Põhjalan suuntaavan 80 % oluistaan ulkomaan vientiin. Viron pienpanimo-oluet alkavat vamastikin yleistyä pian suomalaisissa olutravintoloissa, ja luultavasti hyvin kilpailukykyiseen hintaan. Sanomattakin on selvää, että Virossa lainsäädäntö on Suomea otollisempi pienpanimo-oluen tuontantoon ja sen vientiin.

Maistamieni oluiden perusteella virolaisten pienpanimo-oluiden laatu on hyvä, yllätävänkin korkea ottaen huomioon panimoiden tuoreuden. Oluet ovat isolta osin amerikkalaistyylisiä, eli paljon amerikkalaisittain humaloitua IPAa, mutta esimerkiksi myös maukkaita ruisoluita ja imperial stouteja oli tarjolla.

Viron pienpanimoviikoista raportoi ansiokkaasti myös olutblogit Tuopillinen, Tyttö ja tuoppi sekä Punavuori Gourmet.

Mainokset