Kesäkuisella Jyväskylän Viiniklubin matkalla vietimme suuren osan ajasta Kataloniassa Sant Sadurní d’Anoian kylässä, jossa on 14000 asukasta ja 85 cavaa tuottavaa viinitilaa. Paikkaa voidaan sanoa hyvinkin Espanjan kuohuviinituotannon keskukseksi. Alla on tarinaa tästä kylästä ja Cavasta, erityisesti omiksi suosikeiksi muodostuneista Gramonan ja Recaredon viinitiloista. Sant Sadurní on kolmen vartin junamatkan päässä Barcelonasta ja suhteellisen vaivaton kohde viinistä kiinnostuneelle matkailijalle, joten sisällytin kertomukseeni myös matkavinkkejä. Barcelonan olutskenestä ja siideribaareista kirjoitinkin jo aiemmin kesäkuussa.

Cava on perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä. Sitä on hyvin monenlaista halvasta ja helposta kalliimpaan ja kehittyneeseen. Myöskin cavatilojen koko vaihtelee pienimuotoisista jättiläisiin. Sant Sadurníssa sijaitsevat Freixenet ja Codorniu ovat useiden kymmenien miljoonien pullojen vuosituotannolla maailman suurimpia kuohuviinin tuottajia. Monien mielestä cavaa on turha verrata samppanjaan, mutta hinnan suhteen vertailulta on vaikea välttyä, sillä cava on yleensä sampanjaa selvästi edullisempaa ja laatuakin cavasta löytyy. Oma valintani kuohuviineista on useimmiten hieman kalliimpi cava, joka on silti edullisempi kuin halvin samppanja. Oli cava sitten halpaa tai kallista, siihen liittyy mutkattomuus ja monikäyttöisyys. Kataloniassa kuohuviinipullon avaamiseksi tarvita erityistä syytä ja cavalasillisen voin nauttia koska vaan. Ruokajuomana cava on hyvin monikäyttöinen ja monesti se toimii läpi aterian kaikille ruokalajeille.

Cavatiloista mieleenpainuvin oli Gramona, joka on erikoistunut pidempään kypsytettyihin vuosikertacavoihin. Gramona tuottaa vuosittain puoli miljoonaa pulloa cavaa ja puoli miljoonaa pulloa muuta viiniä. Tilan isäntä Jaume Gramona vietti päivän kanssamme näyttäen viiniklubilaisille viininvalmistuksen puitteet yksityiskohtaisesti. Mukana oli myös Jaumen hyvä ystävä Figaron Winebistron Niko, jonka vieraana olen tavannut Jaumen aiemmin Jyväskylässä.

Aloitimme kierroksen Gramonan viinitarhoilta, jotka sijaisevat muutaman kilometrin päässä Sant Sadurnín keskustasta. Gramonan tarhat ovat biodynaamisesti viljeltyjä tai siirtymässä biodynaamisuuteen. Moni muukin laatuviiniä tuottava tila tällä alueella tuntuu olevan biodynaamisesti viljelty. Ehkäpä asiaan vaikuttaa viinintekijöiden tapa ajatella vuosikymmenten aikajänteellä, halu jättää jälkipolville kestävän kehityksen mukainen viinitila sekä ilmastonmuutos, joka vaikuttaa Espanjan viinialueisiin hyvin konkereettisesti. Eläimet ovat keskeinen Jaumen viljelyfilosofiaa. Lampaat syövät rikkaruohoja viiniköynösten ympäriltä ja eläinten lantaa käytetään lannoitteena. Lampaat opetetaan jättämään viiniköynökset rauhaan tarjoamalla niille pahanmakuisia viiniköynöksen lehtiä. Kerrasta ne oppivat jättämään viiniköynösten lehdet pois ruokavaliostaan. Tarhojen keskellä hieman lännenelokuvamaisessa paahteisessa ympäristössä nautimme aamupalaksi Gramonan rose-cavaa ja tapaksia, kerrassaan herkullista. Tarhojen jälkeen kiersimme Gramonan nykyaikaiset vastavalmistuneet tuotantotilat. Silmien ohitse liukui vauhdikkaasti Gramona Imperial -pulloja, suosikkiani talon valikoimasta.

Seuraavaksi siirryimme Sant Sadurnín keskustaan Gramonan kellareihin ja viinimaisteluun. Tuhansittain viinipulloja sisältävät kellarit ovat yleensä vaikuttava näky, eikä tämä ollut poikkeus. Kellarissa Jaume näytti miten kuohuviinipullosta vaihdetaan korkki ja poistetaan sakat perinteisimmällä menetelmällä ilman viinipullon kaulan jäädyttämistä. Viinipulloa pidetään alaspäin kallellaan samalla kun korkkia vedetään pihdeillä pois. Korkin irrotessa paine ampuu pullon kaulaan kertyneen sakan pois ja pullo nostetaan nopealla kädenliikkeellä pystyasentoon, jolloin varsinaista viiniä ja kuohua menetetään hyvin vähän. Uusi korkki laitetaan tilalle välittömästi. Gramonan arvokkaammat ja vanhemmaksi ikäännytettävät cavat valmistetaan vieläkin tällä menetelmällä.

Viininmaistelussa sattui erikoinen meidän viiniklubilaisten kannalta ikimuistoinen, mutta isännän kannalta harmillisempi sattuma. Maistellessamme Gramonan Celler Batlle -cavaa Figaron Niko mainitsi Celler Batllen vuosikerran 1999 saaneen maailman johtavalta viinikriitikolta Robert Parkerilta 97 pistettä. Pistejärjestelmään sen kummemin puuttumatta, mainitsen vain että nuo 97 pistettä tekevät viinistä erittäin tavoiteltua ja kallista. Samalla hetkellä huomasimme, että vain toinen pöydässä olleista pulloista oli maistettavaksemme tarkoitettua vuosikertaa 2004 ja toinen vuosikertaa 1999. Jaume poistui tyrmistyneenä takahuoneeseen selvittämään sekaannusta ja me vilkuilimme toisiimme, mitähän nyt tapahtuu. Luonnollisesti selvitimme ensimmäisenä missä laseissa oli mitäkin vuoksikertaa, minulla oli vuosikertaa 1999. Muutaman minuutin päästä Jaume palasi huoneeseen hymyillen sanoen, että te ollette näköjään VIP-henkilöitä. Tällaisia viinejä ei varmastikaan avata kuin hyvin arvovaltaisten vieraiden läsnäollessa ja jos tätä vuosikertaa on ylipäätään on jossakin myynnissä, hinnan suhteen puhutaan satasista. Taisi olla arvokkainta nestettä mitä monikaan maistelussa olleista viiniklubilaisista tulee elämänsä aikana kurkustaan kulauttamaan.

Vaihtelimme laseja ristiin ja jokainen pääsi maistamaan molempia vuosikertoja. Vuosikerta 1999 maistui tietenkin taivaalliselta, mutta en pitäisi sitä valtavan paljon hienompana juomana kuin tavallisten kuolevaistenkin ulottuvissa olevaa Gramona Ill Lustrosta. Maku oli tyylikkäästi kehittynyt ja ikääntynyt ja ero vuosikertojen 1999 ja 2004 välillä oli selvä. Tämän kuohunnan jälkeen maistoimme Gramonan valikoimasta neljä kuohumatonta viiniä, kaikki keskenään hyvin erilaisia ja omassa sarjassaan korkealaatuisia: valkoviinit Xarel-lo ja Gessami, roseeviini Primeur Rosado ja jälkiruokaviini Vi de Glas Gewürztraminer. Tällä reissulla minusta tuli paikallisen sitruksisen xarel-lo rypälelajikkeen fani ja yli puolet mukaan ostamistani viineistä on tehty tästä rypäleestä. Gramonan Xarel-lo on hyvä esimerkki tästä lajikkeesta tehtyjen viinien monikäyttöisyydestä ruokapöydässä. Gessami oli veikeän kukkea ja Primeur Rosado taas pirteän mansikkainen, molemmat kepeämpiä hymyn suupieliin tuovia, positiivisessa mielessä hassuja viinejä. Vi de Glass on loistava kukkea ja trooppisen hedelmäinen jälkiruokaviini, joskaan maussa ei ole niin voimakasta paikallista talon leimaa.

Maistelusta siirryimme kattoterassin grillijuhliin. Tarjolla oli monipuolinen valikoima grillattuja kasviksia ja lihaa, sekä kyytipoikana Gramona Imperialia ja Xarel-lo -viiniä. Taas cava maistui kaiken vastaan tulevan ruoan kanssa. Hiilloksella grillaaminen on Kataloniassa arvossaan ja polttopuuna täällä käytettiin viiniköynöksen karahkoja. Kylläisen tyytyväisenä päätimme päivän kierroksen tilan myymälään.

Toinen hyvin sympaattinen Sant Sadurnin Cavatila on Recaredo. Tämä tila tekee cavansa hyvin tinkimättämästi ja käsityövaltaisesti. Viini valmistetaan biodynaamisin menetelmin.  Kaikki cavat ovat pidempään ikäännytettyjä ja edustavat brut nature -tyylisuuntaa, eli viiniä ei makeuteta korkinvaihdon yhteydessä.  Tuotanto on noin puolet Gramonasta, neljännesmiljoona pulloa cavaa vuodessa. Kaikkiin pulloihin tehdään korkinvaihto käsin ilman pullon kaulan jäädyttämistä, mikä on hyvin vaikuttava näky. Kellarikierroksella näimme kahden miehen vaihtavan korkkeja 250 pullon tuntivauhtia: korkki pois pihdeillä, nuuhkaisu viinin kunnon varmistamiseksi ja pullo korkituslinjastolle. Recaredon kellariholvit ovat todella siistejä ja ikäännytettävät cavapullot on ladottu kellareihin silmiinpistävän säntillisesti. Tässä viinitalossa on vanhan ajan charmia. Harmillisesti kuvia en saanut, sillä kuvaamista kellarikierroksella ei sallittu.

Maistoin Recaredon cavat Brut Nature, Subtil ja Intens (rose-cava). Pidin eniten talon peruscavasta Brut Naturesta, joka on yhtä aikaa helposti lähestyttävä ja monivivahteinen. Recaredo on oiva ja helppo matkakohde, sillä talo on keskeisellä paikalla ja maistelu-kellarikierros on näyttäisi olevan helposti sovittavissa muillekin kuin ryhmille.

Sant Sadurníssa on monia muitakin cavataloja, joissa voi käydä viinimaistelussa, esittelykierroksella ja viinimyymälässä. Opaskirjoissa mainitaan yleensä esimmäisenä maailman suurimpiin kuohuviinintuottajiin kuuluvat Freixenet ja Codorníu. Näistä ensimmäisessä emme käyneet ja Codorníulla viiniä mielenkiintoisempaa oli arkitehtuuri. Codorníun 30 km pitkä kellariverkosto on vaikuttava näky ja jo pelkästään kellarin uudelle puolelle mahtuu 100 miljoonaa pulloa kypsymään. Kierroksen jälkeen meille tarjottiin kahta cavaa, jotka molemmat olivat hyvin arkisen makuista perustavaraa. Sympatiani ovat selvästi pienempien cavatalojen puolella ja niitäkin on Sant Sadurníssa lukuisia Gramonan ja Recaredon ohella. Ohjatun maistelun ja kierroksen sopimiseksi yhteydenotto etukäteen on paikallaan.

Cavatalojen outletit menevät kiinni yleensä klo 18, jonka jälkeen voikin siirtyä kylän viinibaareihin ja ravintoloihin. Sant Sadurní on pieni ja rauhallinen kylä, mutta löysimme sieltä noin puolenkymmentä viihtyisää viinibaaria ja muutaman mukavan ruokaravintolan. Mainitsemisen arvoinen on erityisesti laajan valikoiman viinikauppa Cal Feru, jonka maisteluhuoneesta saa erityylisistä cavoista koostettuja maistelusettejä. Parhaat baarit ja ravintolat selviävät kysymällä vinkkejä cavatalojen henkilökunnalta. Kulinarismin lisäksi Sant Sadurníssa on vähän nähtävää, mutta vartin junamatkan päässä on jo selvästi näyttävämpi Vilafranca del Penedès. Tuon kaupungin liepeiltä löytyy myös Pares Balta, yksi suosikkiviinitiloistani.

Jos alkoi janottamaan, suosittelen Alkon valikoimasta Gramona Imperialia, joka on hyvä esimerkki laatucavasta ja hintansa väärti, 30,70 euroa pullo (heinäkuussa 2014). Viinihän maksoi paikan päällä noin puolet tuosta hinnasta. Jyväskylässä Figaron Winebistrosta saa useita Gramonan viinejä, joitakin yleensä myös laseittain.