Avainsanat

, ,

Käväisin lauantaina 24.5.2014 Tampereen Suuret oluet pienet panimot -olutfestivaalilla. Tarjolla oli yli sata suomalaista pienpanimo-olutta. Oluet olivat ehkäpä aiempia vuosia kevyempiä ja juotavampia. Tarjolla oli runsaasti hyvää keskivahvaa käyttöolutta siemailtavien kuriositeettien sijaan. Amerikkalaiset sitruksiset humalat olivat vahvasti edustettuna. Alla on poimintojani olutvalikoimasta. Maistelin erityisesti oluita, jotka eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja ja esimerkiksi Hiisi-panimon oluita en maistanut, koska törmään niihin usein Jyväskylässä. Tapahtuma oli erittäin suosittu ja sääkin suosi tapahtumaa. Festivaalin puuhamiehen Pekka Kääriäisen mukaan 6000 kävijän raja meni rikki lauantaina päivällä. Seuraavat SOPP tapahtumat ovat 26.-28.6.2014 Lahden Matkustajasatamassa ja 24.-26.7.2014 Helsingin Rautatientorilla.

Kuva

Beer Hunter’s Porista on ollut monena vuonna SOPP-festivaalin valopilkkuja ja niin oli tänäkin vuonna. Listalla oli kuusi olutta, joista kolme oli panimon vakiotuotteita. Uutuuksista Hyppy IPA (2,8 %) ja Polaris IPA (5 %) olivat humaloitu uudella saksalaisella Polaris -humalalajikkeella, jossa on mielenkiintoinen yskänpastillia muistuttava maku. Humalointi oli runsas, mutta ei överiksi vedetty ja oluiden juotavuus oli hyvä. Simcoe Saison (6 %) oli nimensä mukainen: tuoksussa mäntymäistä simcoe -humalaa ja maussa saison-hiivan tuomaa kirpeää hedelmäisyyttä.

Panimoravintola Plevnan uutuus oli tänä vuonna Seelanti N.P.A (4,7 %), uusiseelantilaisella Motueka -lajikkeella humaloitu pale ale. Tämä oli festivaalin yksi liukkaimmin alas menevistä oluista ja sopi hyvin festarin alkuun. Motueka on kotipanimossanikin suosikkihumalia, koska lajike tuottaa maukkaita trooppisten hedelmien aromeja olematta kuitenkaan yliampuva.

Malmgårdin panimolla oli tarjolla juuri ennen festivaalia tynnyröity Suomen Olutseuran 25-vuotisjuhlan kunniaksi pantu XXV Dark Saison (6,8 %). Maussa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla kaakao ja ylikypsät hedelmät. Olen itsekin pannut yhden tumman oluen saison-hiivalla ja tuolloin tummien maltaiden ja hiivan tuottaman hedelmäisyyden tasapainoon asettuminen otti aikansa. Ehkäpä tässäkin oluessa maut vielä integroituvat paremmin kesän kuluessa, vaikka hyväähän tämä oli nytkin.

Bryggeri Helsingin Maibock (6,8 %) oli festivaalin yksi mielenkiintoisimmista oluista. Tämä maibock on lager- ja vehnäoluthiivoilla käytetty hybridi, jossa on piirteitä sekä hedelmäisestä saksalaisesta vehnäoluesta että raikkaasta hunajaisesta lagerista. Soljuu petollisen helposti kurkusta alas.

Ruosniemellä pantu Ruosniemen panimon ja Sori Brewingin yhteistyöolut Vientiassistentti Gose (4,1 %) noudatti historiallista saksalaista oluttyyliä nimeltään Gose. Gose on ale-hiivalla tehty vehnäolut, joka maustetaan suolalla ja korianterilla. Kuten arvata saattaa, tälläinen erikoisuus herätti keskustelua, toisten mielestä suolaa oli liikaa ja toisten mielestä liian vähän. Mielestäni suolan määrä oli hillitty, mutta tunnistettavissa. Historiallisesti näissä oluissa on ollut myös maitohappokäymistä, mutta tässä erässä maitohappokäyminen oli korvattu saksalaisella happamalla maltaalla (sauermaltz), joka antoi oluelle hyvin miedon maitohappoisen happamuuden.

Saimaan juomatehtaan tiskiltä parhaiten jäi mieleen Panimoravintola Bruuverissa pantu Django & Steven Pale Ale (5,2 %). Bruuverin ydinosaamista on taitava amerikkalaisten humalien käyttö ja tässä tuhdisti greipiltä ja männyltä maistuvassa oluessa se tuli hyvin esille.

Hollolan Hirveltä oli tarjolla uutuutena runsaan maltainen YlämaanHirvi (7,7 %). Tämä on epäilemättä panimon paras olut, legendaarisen Kivisahdin jälkeen tietenkin.

Advertisements