Avainsanat
Gotlandsdricka, Kaimiškas, Kansanperinne, Koduõlu, Kotiolut, Maltøl, Muinaisolut, Oluen historia, Olut Ruokajuomana, Perinneolut, sahti, Suomalainen olut, Valmistusohjeet
Esittelen nyt ylpeänä juuri ilmestyneen, Johannes Silvennoisen ja Hannu Nikulaisen kanssa kirjoittamani sahtia käsittelevän tietokirjan.
Aikoinaan Eurooppa oli täynnä eriskummallisia paikallisia olutperinteitä. Useimmat niitä edustaneista perinneoluista ovat kuitenkin kuihtuneet pois kauan sitten verotuksen, sääntelyn, kaupallisen kilpailun ja teknologisen kehityksen myötä. Alkukantaisista, jo ennen keskiaikaa valmistetuista Euroopan muinaisoluista nykypäivään ovat säilyneet vain sahdin ja miedon kaljan kaltaiset juomat.
Sahdilla on läheisiä, mutta vähemmän tunnettuja sukulaisjuomia Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kirjamme on kansainvälisestikin laajin teos, joka kattaa sahdin lisäksi Viron koduõlun, Ruotsin gotlandsdrickan, Norjan maltølin ja Liettuan kaimiškaksen. Nämä juomat ovat yhä valmistettavista oluista lähimpänä viikinki- ja keskiaikaista olutta.
Sahti on vahva juhlaolut, jonka valmistustavat juontavat juurensa muinaisista maataloista. Sen valmistuksessa ei tarvita lämpömittaria eikä välttämättä metalliastioitakaan. Mallassäkki ja hiivapaketti mukanani pystyisin valmistamaan tuon perinneoluen missä tahansa maatalossa. Hämmästyttävän hyvin sukupolvelta toiselle säilyneet tavat ovat erinomainen näyteikkuna vanhan kansan taitoihin ja oluen historiaan.
Sahti on keskeinen osa kansamme kulttuuria. Valotamme juoman roolia suomalaisten arjessa ja juhlassa lukuisilla tarinoilla, jotka vastaavat esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: miten sahti liittyy seitsemään veljekseen, millaisia olivat sahdintäyteiset useita päiviä kestävät häät, miksi kieltolakikaan ei näivettänyt sahtia ja miksi sahti menee ensin jalkoihin ja sitten vasta päähän.
Kirjaa varten matkustimme 8000 kilometria Suomessa ja Virossa. Matkassamme tunnelmia talletti upeiksi kuviksi valokuvaaja Sami Perttilä. Vierailimme maatilapanimoilla, kaupallisissa sahtipanimoissa, sahtiopistossa, mallastamossa, VTT:n panimolaboratoriossa, ravintoloissa maistamassa sahtiruokia, tanssilavalla, jossa väkeä tanssittaa talon oma sahti, sahtimarkkinoilla ja sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. Tapasimme 1800-luvun puusaaveja käyttäviä oluenpanijoita, valmistustaidon jo 1940-luvulla oppineita sahtimestareita, kaikki ruokalajit sahdilla maustavan naisen, konehallissa ruismallasta valmistavan metsäkoneurakoitsijan, sahtiaan lukolla varjellussa lähteessä säilyttävän miehen ja isännän, joka valmistaa oluenpanon tähteistä avoimessa puusaavissa taariksi kutsuttua perinneolutta.
Kerromme kirjassamme, miten sahdilla marinoidaan hirvipaisti, kuinka olutmäskistä leivotaan maukkaita sämpylöitä tai miten tehdään sahtilakritsia. Ravintolat Bryggeri Helsinki, Hollolan Hirvi ja Latva loihtivat kirjaamme varten menut, joiden keskeisenä raaka-aineena tai ruokajuomana oli sahti. Arvostetut keittiömestarit paljastavat miksi juuri sahti sopii suomalaiseen ruokapöytään ja ruokien raaka-aineeksikin.
Tietenkin opastamme myös valmistamaan sahtia. Kirjamme on kattavin opas sahdin, tai ylipäätään viikinki- ja keskiaikaisten oluiden, valmistukseen.
Oli ilo tehdä työtä Kustannusosakeyhtiö Moreenin ammattitaitoisen väen kanssa: kiitokset Anna Rantaselle osuvista parannuksista tekstiin ja Petri Clusiukselle taitavasta taitosta. Hanketta tukivat Otavan kirjasäätiö ja WSOY:n kirjallisuussäätiö.
Teosta saa kirjakaupoista ja kirjoittajilta. Esittelemme kirjaa Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10.2015, ensin Wine cornerin (vai pitäisikö sanoa Sahti cornerin) kirjailijahaastattelussa klo 14:30, ja sitten Otavan messuosastolla klo 15:30–16.
Mikko said:
Hieno kulttuuriteko ! Onnittelut Mikalla ja muille sahtihörhöille 😉
Arto said:
Tulikin tilattua kirja samantien, kun huomasin, että oli tullut myyntiin.
Terveiset täältä vaaleamman sahdin mekasta, eteläisestä Keski-Suomesta!
maltainen said:
Saimmekin SM-kisoista kirjaan komean kuvan keltaisen jaffan värisestä joutsalaisesta sahdista. Vaalea sahti on minusta hyvää, ja sitä syrjitään ihan turhaan.
Juha Puukka said:
Kulttuuriteko! Voi olla, että tilaan kirjan. Löytyykö sieltä asiaa siitä, miten sahtia valmistettiin ennen kuin hiivaa alettiin lisäämään? Varmasti toimintatavat ovat muuttuneet pullahiivan myötä jonkin verran alkuperäisestä.
maltainen said:
Kiitoksia. Ennen kaupallista hiivaa maataloilla oli omat hiivajuurensa sahdille, samaan tapaan kuin leivällekin. Käytin entisaikojen hiivajuurien ja käymisen setvimiseen paljon energiaa, ja aihepiiri on käsitelty kattavasti kirjassa.
Antti Kiviniemi said:
Terve! Vihdoin muistin käydä läpi muistiinpanot – muistan joskus kesällä tai syksyllä törmänneeni teidän porukkaan Ylä-Ruthilla. Kirjoitin itselleni muistiinpanoihin ”jahti, elävä muinaioluu” kun olin niin hyvässä humalassa ja näytin teille ”kirjoitinko oikein” ja hyvä naurun remakka tuli 😀
Seuraavana missiona on ostaa ja lukea tämä kirja 😀 Paljon kunnioitusta teille, että olette kirjan kirjoittaneet ja julkaisseet!
maltainen said:
Kiitoksia paljon. Vietimme tosiaan lukuisia tunteja Ylä-Ruthilla kirjaa suunnitellessa.
Antti Kiviniemi said:
Näin! Kirjatilaus lähti 😀 Seuraavaksi lukemaan!
miestenjuttuja said:
Tilaukseen lähti. Josko saisi tarpeeksi tietoa että itsdkin pääsisi tekemään opettajan puuttuess
maltainen said:
Moni on tehnyt kirjan ohjeilla sahtia. Alkuun pääsee aika helposti, mutta juoma paranee vähitellen. Varsinkin leivinhiivalla käyttämisen oppii lopulta vasta kokeilemalla.