Kun 90-luvun alussa Michael Jacksonin kirjat tutustuttivat minut oluiden maailmaan, Jyväskylän Alkon ainoa mainitsemisen arvoinen kotimainen olut oli Sinebrychoff Porter, tuttavallisemmin Koff Porter. Kontrasti peruslagereihin verrattuna oli valtava. Ehkä juuri tästä syystä tämän oluen aura on niin suuri. Mahtoi olla erikoinen ilmestys tullessaan vuonna 1957 Koffin vakiotuotteeksi.

Koffin lanseeratessa porterinsa vuonna 1957, oluttakin sai vielä mainostaa kadunvarsilla. Kuva Pohjoisesplanadilta vuodelta 1959: Iiro Nurminen, Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0).

Tämä  porter on minulle tärkeä olut, ja olen juonut sitä kaupallisista oluista ehkä eniten. Ei siksi, että se olisi ehdottomia suosikkejani, vaan koska se on monen ravintolan paras olut. Läheskään aina ravintola ei valikoidu olutvalikoiman perusteella.

Makuuni se on hieman liian voimakkaan hiiltynyt, ja ehkä myös katkeruutta olisi vara vähentää aavistus. Hämmentävää kirjoittaa näin suuren panimon oluesta.

Mutta ajatuskin reseptimuutoksesta on karmaiseva. Tämä olut täytyy saada tinkimättömänä. En ole huomannut tämän oluen muuttuneen 25 vuoden aikana, kun samaan aikaan moni muu vanha klassikko on muuttunut, joko mielessäni tai oikeasti panimolla, valjummaksi.

Maussa on paljon hiiltynyttä leivän kuorta ja tuoksu tuo mieleen kiukaalle kaadetun oluen. Katkera suklaa ja palanut mustaherukka maistuvat suussa pitkään. Jo ruosteinen vaahto on lupaus erittäin voimakkaasta mausta. Sanallisella arvosteluasteikolla tämä porter sijoittuu minulla hyvän ja loistavan oluen välimaastoon. Klassikkohan tämä on ilman muuta.

Tämä postaus on osa olutbloggareiden yhteistä tempausta. Yhteiseksi aiheeksi valikoitui Koff Porter blogien facebook-sivuilla tehdyn äänestyksen kautta. Samaan aikaan samasta aiheesta kirjoittivat myös nämä blogit:

Arde Arvioi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
KaunisHumala
Keikyblogi
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutverkko
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun Päiväkirja
Ölmönger