Avainsanat

, , , , ,

Uuden pohjoismaisen keittiön vanavedessä luodaan nyt uutta pohjoismaista olutta. Tavoitteena on kehittää oluen paikallista luonnetta ja pohjoismaille ominaista oluenpanotapaa. Kuten ruokakulttuurinkin tapauksessa, organisoitu sysäys idealle tulee Tanskasta, jossa hanke tunnetaan nimellä Ny Nordisk Øl. Kävin toukokuussa 2016 NNØ konferenssissa Kööpenhaminassa, ja kerron nyt mitä annettavaa hankkeella on suomalaisille panimoille, oluen raaka-aineiden toimittajille, myyjille ja oluen ystäville.

Esitelmäni sahdista Ny Nordisk Øl konferensissa

Pidin Ny Nordisk Øl konferensissa esitelmän sahdista ja perinnoluiden tarjoamista inspiraation lähteistä uuden pohjoismaisen oluen kehitykseen. Maistatin esitelmän ohessa pohjoismaisille panimoalan ihmisille kotipanimoni sahtia. 

Olut ei ole enää samalla tavalla paikallista kuin ennen, koska oluen raaka-aineet liikkuvat maailmanlaajuisesti. Eri puolilla maailmaa pyritään kuitenkin nyt saamaan olueen paikallista leimaa, jopa USA:ssa, josta globaali ja suhteellisen yhtenäinen craft beer -kulttuuri on lähtöisin.

Suomalaiset panimot käyttävät jo paikallisia raaka-aineita, mutta meillä on vielä vähän oluita jotka tuoksuvat, maistuvat ja näyttävät selkeästi suomalaiselta tai pohjoismaiselta. Sahtihan on tietysti hyvin suomalainen olut, mutta se on vientituotteeksi hankala ja Suomessakin saatavuudeltaan niukka.  NNØ tavoittelee kokonaisvaltaista ja kaupallisesti merkittävää ilmiötä, brändiä, joka tunnistetaan välittömästi pohjoismaiseksi.

Tätä luonnollista kehitystä vauhditetaan nyt pohjoismaisella verkostolla. Uusi pohjoismainen keittiökään ei syntynyt spontaanisti, vaan ilmiön taustalla oli ahkeria, innovatiivisia ja yhteistyötä tekeviä pohjoismaisia kokkeja. Verkosto pyrkii aktivoimaan koko oluen arvoketjua: raaka-aineiden toimittajia, panimoita, tutkijoita, kouluttajia, myyjiä ja kuluttajia.

NNØ verkosto on toiminut nyt kaksi vuotta ja sitä ovat koordinoineet Anders Kissmeyer, Bodil Pallesen, Christian Andersen, Troels Prahl sekä Per Kølster. Osallistujat ovat olleet lähinnä Tanskasta, Ruotsista mukana on ollut ainakin Duggesin panimo. Tähän mennessä toiminta on kanavoitunut näihin osaprojekteihin:

Mallas: paikallisten maltaiden, viljojen ja viljalajikkeiden hyödyntäminen. Tanskassa Kølster Malt og Øl valmistaa oluensa oman pellon itse mallastetusta viljasta.

Hiiva: hiivakin voi olla paikallista. Esimerkiksi Munkebo Mikrobryg käyttää olutta paikallisista mehiläisistä eristetyllä hiivalla ja Herslev Bryghus hyödyntää ympäröivää mikrobikantaa tekemällä spontaanin käymisen oluita.

Olutta ilman humalaa: voidaanko humala korvata muilla kasveilla? Esimerkiksi Thisted Bryghus maustaa Klithede -oluensa humalan sijaan orapihlajalla ja suomyrtillä.

Uudet maun antajat: mitä makuja irtoaa pohjoismaisista villeistä ja viljellyistä kasveista? Miten kasveja pitää käsitellä ja miten niitä kannattaa käyttää panimossa?

Thisted Klithede ja Herslev Mark Hø

Olutta ilman humalaa -osaprojektissa kehitettyjä kaupallisia oluita.

Jos kiinnostusta löytyy, suomalaiset olutalan toimijat pääsevät varmastikin verkostoon mukaan. Tanskassa luodaan nyt mielenkiintoista uutta kulttuuria ja meidän kannattaisi olla siinä mukana. Suomalaiset hyötyisivät varmasti myös verkoston mallastuksen, markkinoinnin, villiyrttien ja hiivan eristämisen asiantuntemuksesta.

Lisätietoa:

Projektin englanninkieliset kotisivut.
NNØ konferenssissa pitämäni esitelmä sahdista.
Olutkirjailija Martyn Cornellin oluen paikallisuutta käsittelevä artikkeli Beer and Terroir.

Mainokset