Amerikkalainen design-legenda Milton Glaser ruoti muutama viikko sitten New York Timesissa mehukkaasti pienpanimo-oluiden (craft beer) etikettejä. Milton on luonut I ♥ NY logon ja Brooklyn Breweryn graafisen ilmeen, joten hän tietää mistä puhuu. Miltonin mukaan pienpanimon etiketin tuleekin näyttää amatöörimäiseltä ja tavoitteena on luoda illuusio, että panimo ei tiedä graafisen suunnitelun suhteen mitä on tekemässä. Missään tapauksessa ei haluta näyttää Budweiserilta. Esimerkkinä hän käyttää muun muassa Mikkeller Beer Hop Breakfast -oluen etikettiä, jonka lastenkirjoja muistuttava piirros ei juurikaan liity itse olueen.

Yhdysvaltojen markkinoilla pienpanimoiden on varmasti tärkeää korostaa eroa megapanimoihin, mutta ei Suomessakaan ajatus pienpanimoetikettien tahattomasta tai tarkoituksellisesta kotikutoisuudesta aivan metsään mene. Suomessa gaafinen tyyli näyttää jakavan pienpanimot pienempiin ja suurempiin pienpanimoihin. Suomen Pienpanimoliiton parilla suurimmalla jäsenellä on erittäin virtavaiset tarkkaan brändätyt etiketit. Monella pienemmällä pienpanimoliiton jäsenellä taas etiketeistä löytyy paikoitellen köyhemmän näköistä ulkoasua, hienoista kömpelyyttä ja halua näyttää, että säännöt eivät ole samat kuin isoilla panimoilla. Toisaalta Suomen pienpanimoliiton suurimmalla jäsenellä, Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla, on erikseen Kukko-sarja ja Kievari-sarja, joista ainakin omaan silmääni Kievari-etiketit näyttävät rouheammilta ja käsityönomaisemmilta, varmastikin tarkoituksellisesti. Mutta jos etikettien amatöörimäisyydestä kilpailtaisiin, ei Suomen pienpanimoilla olisi mitään mahdollisuuksia pieniä ranskalaisia viini- ja siideritiloja vastaan.

Jos et tietäisi alla olevista panimoista mitään, pitäisitköhän molempia pienpanimo-oluena?